Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset olemme kummallisia. Luulen, että meidän on helppoa kommunikoida hevosten kanssa, koska hevoset ovat kärsivällisiä eivätkä haasta meitä. Hörähdys, jonka melkein kuulee Hannoverilaisen (jostain syystä ajattelen häntä nyt tällä nimellä, vaikka se ei todennäköisesti ole niin) tekstistä, saa aikaan rauhallisen olon. Samoin ajatus kehräävästä kissasta kupeella.
Kiitos hyvän mielen ketjusta.
Ole hyvä, ihminen! Kuulostat tekstisi perusteella kokeneelta hevosten tuntijalta. Etkö tosiaan lukenut aiemmista viesteistä niitä, joissa kerroin rodustani? Jos et lukenut, sinulla on mainio kyky nähdä ja täydentää sanoista todellisuus.
En ole hannoverilainen, mutta ne ovat meille westfalenilaisille tosi läheisiä eli meissä on hurjan paljon samaa. Olemme ymmärtääkseni myös jotenkin sukulaisia.
Pesonen hiipi juuri sisään, laitan siltä ihan kysymättä sinulle terveiset!
Kiitos kaunis ystävällisestä vastauksestasi! Minulla on joskus taipumus olla huomioimatta hyvinkin oleellisia yksityiskohtia. Onneksi et pahastunut siitä!
Lumouduin eläväisestä tekstistä ja hurmioiduin niin, että jäljelle jäi vain tunne.. jonkinlaisesta yhteismuistista, jaetusta kokemuksesta. Kumppanuudesta.
Ehkäpä kentauri on taru, joka on syntynyt taianomaisesta hevosen ja ihmisen kumppanuudesta - yhteistyöstä, joka on niin saumaton, ettei kumpikaan erota edes ajatuksissaan, missä hevonen loppuu ja ihminen alkaa?
Pesoselle lämpimät terveiset, purrr! Nähköön hän suloisia unia muinaisesta Egyptistä viileinä syysöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas kiinnostaisi sellainen asia, että onko kissanluukusta tullut koskaan muita kuin se kissa ja hiiri?
Onko tullut vaikka siilejä (ne haistavat ruuan kaukaa) tai kettuja? Pelästyisitkö kettua?
Pesosen luukku ei näy minun pilttuuseeni, enkä tiedä keitä siitä öisin kulloinkin kulkee. Tallissa en ole nähnyt pesosen lisäksi kuin jonkun vieraan kissan joskus harvoin eli silloin se on ehkä käyttänyt luukkua. Luukku ei ole maassa kiinni ja siitä voi olla siilin vaikea tulla sisään. Ketulle luukku on minusta aika pienen näköinen. Molempia olen nähnyt kesäöinä ulkona, enkä pelkää niitä, siis kettuakaan. Se on minuun verrattuna riittävän pieni eivätkä ketut saalista laumoissa.
Hiiret kulkevat tallissa ihan missä haluavat. Usein katon suunnasta kuuluu niiden rapistelua ja jyrsimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä kiinnostaa, kerro edes yksi kelju asia tallista.
Osa liittyy omiin päänsisäisiin ristiriitoihini ja unelmaani saada tuntea itseni joskus ihan vapaaksi. Osa liittyy pitkäveteiseen odottamiseen ahtaassa aitauksessa tai pilttuussa ja tunteeseen että elämäni laukkaa siellä seisoessani minusta ohi. Osa liittyy ratsastamisessa syntyviin vammoihin ja vaurioihin, joista ette välttämättä ole edes tietoisia. Mutta en haluaisi mennä näihin enää syvemmälle, koska haluan kovasti tehdä sen mitä minulta pyydätte enkä vain valittaa pyyntöjänne koskien. Ehkä ette kohta voisi enää edes pitää ja kasvattaa ja käyttää meitä mihinkään, jos meidän unelmamme ja pyyntömme pantaisiin etusijalle.
Sen sijaan kiinnostuin maininnasta että teidänkään unelmanne eivät aina toteudu. Onko todella niin? Mikä kumma teitä ihmisiä voisi estää toteuttamasta kaikkia mahdollisia unelmianne? Olisi kiva kuulla jonkun vastaavan. Odotan mielenkiinnolla sitä että tunnit ovat ohi.
Oijoi, kuvailit todella osuvasti minun keljut asiani ja päänsisäiset ristiriitani, juuri noin se minullakin on. Oikeastaan ihan sama onko pilttuu tallissa vai talossa, ja tuo unelma olla vapaa, tai ainakin tunne täydellisestä vapaudesta. Runoilija Aaro Hellaakoski (en tiedä, oletko koskaan kuullut hänestä?) sanoi sen aikanaan hyvin: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." Miten hevosena ymmärtäisit tämän lauseen?
Lopuksi, se mitä kerroit ajatuksistasi näihin liittyen, näin ihmisenä olisi myös hyvä pohtia tarvitseeko syvemmälle mennä. Ja mikä tosiaan estää toteuttamasta unelmia? Annoit ajattelemisen aihetta. Kanssasi on mukava keskustella.
Tulin vain katsomaan, mitä tänne on tänään kirjoiteltu.
Tätä on niin mukava seurata. Hevonen on hyvä kirjoittamaan ja muilla kiinnostavia kysymyksiä.
Hevonen, ihan sinun aivan tavalliset tekemisesi kiinnostavat minua.
Vierailija kirjoitti:
Omistajasi oli erittäin kiva, kun kävitte vielä tapaamassa sitä tyttöä!
Tuskin alkaa pelätä hevosia, kun menitte vielä uudelleen tervehtimään ja hyvin sujui.
Minä en ole ainoa joka pitää omistajaani hyvin erityisenä ja rakastettavana ihmisenä. Hän osaa ottaa muut huomioon tavalla joka ei varmaan ole teidän ihmistenkään joukossa aivan tavallista.
Hänellä ei ole omia lapsia, mutta silti hän pystyy ihmeellisesti jakamaan lasten tavan nähdä maailma. Ja myös meidän.
Tavallaan valtavasti toivoisin että hän voisi lukea tämän ketjun, jotta ymmärtäisi miten tärkeä ihminen hän minulle on. Mutta sitten toisaalta kuitenkin pelkään ajatusta koska olen täällä kertonut asioita niin avoimesti. Hän saattaisi ihmetellä ja jopa loukkaantua ja sitten minusta voisi tuntua että olen rikkonut välillämme jotakin mikä ei enää korjautuisi. Ehkä minä sittenkin osoitan rakkauteni häntä kohtaan hörisemällä hänet nähtyäni, hieromalla päätäni hiljaa häntä vasten ja kulkemalla kuin ajatus jokaisen hänen antamansa avun mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistajasi oli erittäin kiva, kun kävitte vielä tapaamassa sitä tyttöä!
Tuskin alkaa pelätä hevosia, kun menitte vielä uudelleen tervehtimään ja hyvin sujui.
Minä en ole ainoa joka pitää omistajaani hyvin erityisenä ja rakastettavana ihmisenä. Hän osaa ottaa muut huomioon tavalla joka ei varmaan ole teidän ihmistenkään joukossa aivan tavallista.
Hänellä ei ole omia lapsia, mutta silti hän pystyy ihmeellisesti jakamaan lasten tavan nähdä maailma. Ja myös meidän.Tavallaan valtavasti toivoisin että hän voisi lukea tämän ketjun, jotta ymmärtäisi miten tärkeä ihminen hän minulle on. Mutta sitten toisaalta kuitenkin pelkään ajatusta koska olen täällä kertonut asioita niin avoimesti. Hän saattaisi ihmetellä ja jopa loukkaantua ja sitten minusta voisi tuntua että olen rikkonut välillämme jotakin mikä ei enää korjautuisi. Ehkä minä sittenkin osoitan rakkauteni häntä kohtaan hörisemällä hänet nähtyäni, hieromalla päätäni hiljaa häntä vasten ja kulkemalla kuin ajatus jokaisen hänen antamansa avun mukaisesti.
Sinulla on ollut onni saada noin ihana ja rakastava omistaja ja päinvastoin myös.
Tosin hän pääsi valitsemaan ja kaikista maailman hevosista valitsi juuri sinut.
Sinun juttujasi on miellyttävää lukea. Niistä näkee, että olet rakkautta ja empatiaa täynnä oleva älykäs, uskollinen ja kohtelias hevonen.
Omistajasi kohteli ystävällisesti ja ymmärtävästi sitä polkupyörätyttöä. Joku mäntti olisi lähinnä ollut kiukkuinen.
Lisäys edelliseen viestiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä herpestä. Sellaisia kivuliaita rakkuloita.
Mökkitiellä asuu maanviljelijä, jolla oli varmaan 1000 lammasta. Kyselin, saako pikku lapseni mennä silittelemään, niin isäntä sanoi, että niistä voi tarttua herpes.
Sanoi, että olivat ilmeisesti pelästyneet sutta ja stressi levisi ja sitten levisi herpes. Myöhemmin melkein kaikki kuolivat.
Minulla ei ole ollut kivuliaita rakkuloita, mutta nyt kun mainitsit tuon sairauden nimen niin tuntuuhan se tutulta. Minua hoidetaan niin hyvin että olen varmasti sen takia välttynyt todella monelta vaivalta ja taudilta. Siinä unelmoimassani vapaudessakin kovasti pelottaa se, että kuolisinko ensimmäiseen laumaan iskevään tautiin kun lääkäri ei enää olisi kaikin keinoin minua suojelemassa.
Ja voi lammasparkoja! Susista ei kyllä seuraa koskaan mitään hyvää. Miksei niitä vain yksinkertaisesti hävitetä tai ainakin suljeta johonkin häkkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä herpestä. Sellaisia kivuliaita rakkuloita.
Mökkitiellä asuu maanviljelijä, jolla oli varmaan 1000 lammasta. Kyselin, saako pikku lapseni mennä silittelemään, niin isäntä sanoi, että niistä voi tarttua herpes.
Sanoi, että olivat ilmeisesti pelästyneet sutta ja stressi levisi ja sitten levisi herpes. Myöhemmin melkein kaikki kuolivat.
Minulla ei ole ollut kivuliaita rakkuloita, mutta nyt kun mainitsit tuon sairauden nimen niin tuntuuhan se tutulta. Minua hoidetaan niin hyvin että olen varmasti sen takia välttynyt todella monelta vaivalta ja taudilta. Siinä unelmoimassani vapaudessakin kovasti pelottaa se, että kuolisinko ensimmäiseen laumaan iskevään tautiin kun lääkäri ei enää olisi kaikin keinoin minua suojelemassa.
Ja voi lammasparkoja! Susista ei kyllä seuraa koskaan mitään hyvää. Miksei niitä vain yksinkertaisesti hävitetä tai ainakin suljeta johonkin häkkiin?
Niinpä. Susia kyllä ammutaan. Varsinkin sellaisia, jotka liikkuvat talojen lähistöllä.
Muutamia jätetään kuljeskelemaan. Ihmiset kai haluavat, että olisi paljon erilaisia eläimiä.
Se on kumma, miten sinä tiedät tunnistavasi suden hajun, vaikket sellista ole koskaan havainnut.
Mistä voit siis tietää, että tunnistat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut onni saada noin ihana ja rakastava omistaja ja päinvastoin myös.
Tosin hän pääsi valitsemaan ja kaikista maailman hevosista valitsi juuri sinut.
Sinun juttujasi on miellyttävää lukea. Niistä näkee, että olet rakkautta ja empatiaa täynnä oleva älykäs, uskollinen ja kohtelias hevonen.
Kiitos, ystäväni. Ja toivottavasti teille käy että käytän tuota sanaa. Olen vähän epävarma siitä onko se sopivaa.
Omistajani tosiaan itse valitsi juuri minut, mutta se ei kyllä johtunut siitä että olisin onnistunut antamaan mitenkään erityisen taitavaa tai edustavaa kuvaa itsestäni. Päinvastoin koulutukseni oli juuri ajautunut tilanteeseen, missä oli hyvin epävarmaa tuleeko minusta millään tavalla yhteistyökykyistä tai oikeastaan yhtään mitään. Oli juuri tapahtunut niitä pillastumisiani ja sen nuoren naisen loukkaantuminen. Koska tulevaisuuteni vaikutti aivan surkealta, tiedän ettei hän joutunut maksamaan minusta kovaa hintaa. Oliko se lopullinen syy vai mikä, en tiedä. Mutta vaikka olin vielä oikeastaan varsa, muistan aivan tarkasti sen hetken kun hän ensimmäistä kertaa tuli lähelleni ja tarttui riimunnaruuni, jota silloinen omistajani piteli kädessään. Sen sijaan että olisi vetänyt päätäni lähemmäksi tai edes estänyt minua siirtymästä kauemmaksi hän katsoi minua pitkään, vain katsoi. Aluksi olin vieraan läsnäollessa kovin rauhaton ja pelokaskin. Mutta kun hän vain katsoi ja katsoi, ehkä vähän kääntäen päätään välillä kallelleen, ja alkoi hetken päästä hiljaa ja ystävällisellä äänellä puhua minulle, minun oli lopulta itse pakko ottaa varovainen askel häntä kohti. Sitten toinen. Ja sillä tiellä minä nyt olen.
Klip-klop, klip-klop
Hevonen on pop!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistajasi oli erittäin kiva, kun kävitte vielä tapaamassa sitä tyttöä!
Tuskin alkaa pelätä hevosia, kun menitte vielä uudelleen tervehtimään ja hyvin sujui.
Minä en ole ainoa joka pitää omistajaani hyvin erityisenä ja rakastettavana ihmisenä. Hän osaa ottaa muut huomioon tavalla joka ei varmaan ole teidän ihmistenkään joukossa aivan tavallista.
Hänellä ei ole omia lapsia, mutta silti hän pystyy ihmeellisesti jakamaan lasten tavan nähdä maailma. Ja myös meidän.Tavallaan valtavasti toivoisin että hän voisi lukea tämän ketjun, jotta ymmärtäisi miten tärkeä ihminen hän minulle on. Mutta sitten toisaalta kuitenkin pelkään ajatusta koska olen täällä kertonut asioita niin avoimesti. Hän saattaisi ihmetellä ja jopa loukkaantua ja sitten minusta voisi tuntua että olen rikkonut välillämme jotakin mikä ei enää korjautuisi. Ehkä minä sittenkin osoitan rakkauteni häntä kohtaan hörisemällä hänet nähtyäni, hieromalla päätäni hiljaa häntä vasten ja kulkemalla kuin ajatus jokaisen hänen antamansa avun mukaisesti.
Hämmentävää. Tein omistajastasi oletuksen, mutta saatoinkin erehtyä. En ensin ymmärtänyt, miksi ajattelet hänen hämmentyvän tai loukkaantuvan avoimuudestasi.
Toivoisin että hän lukisi ketjun eikä pahastuisi. Kirjoitat hänestä kauniisti ja arvostat häntä paljon, enkä yhtään ihmettele. Luulen, että olet hyvin samanlainen kuin hän. Harvinainen ja erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Susia kyllä ammutaan. Varsinkin sellaisia, jotka liikkuvat talojen lähistöllä.
Muutamia jätetään kuljeskelemaan. Ihmiset kai haluavat, että olisi paljon erilaisia eläimiä.
Se on kumma, miten sinä tiedät tunnistavasi suden hajun, vaikket sellista ole koskaan havainnut.
Mistä voit siis tietää, että tunnistat?
Jotkut opit tulevat jo äidinmaidossa, ettekö te joissakin asioissa sano niin? Pystymättä millään tavalla sitä paremmin perustelemaan, uskon että tunnistaisin niiden ulinan ja tuoksun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ollut onni saada noin ihana ja rakastava omistaja ja päinvastoin myös.
Tosin hän pääsi valitsemaan ja kaikista maailman hevosista valitsi juuri sinut.
Sinun juttujasi on miellyttävää lukea. Niistä näkee, että olet rakkautta ja empatiaa täynnä oleva älykäs, uskollinen ja kohtelias hevonen.
Kiitos, ystäväni. Ja toivottavasti teille käy että käytän tuota sanaa. Olen vähän epävarma siitä onko se sopivaa.
Omistajani tosiaan itse valitsi juuri minut, mutta se ei kyllä johtunut siitä että olisin onnistunut antamaan mitenkään erityisen taitavaa tai edustavaa kuvaa itsestäni. Päinvastoin koulutukseni oli juuri ajautunut tilanteeseen, missä oli hyvin epävarmaa tuleeko minusta millään tavalla yhteistyökykyistä tai oikeastaan yhtään mitään. Oli juuri tapahtunut niitä pillastumisiani ja sen nuoren naisen loukkaantuminen. Koska tulevaisuuteni vaikutti aivan surkealta, tiedän ettei hän joutunut maksamaan minusta kovaa hintaa. Oliko se lopullinen syy vai mikä, en tiedä. Mutta vaikka olin vielä oikeastaan varsa, muistan aivan tarkasti sen hetken kun hän ensimmäistä kertaa tuli lähelleni ja tarttui riimunnaruuni, jota silloinen omistajani piteli kädessään. Sen sijaan että olisi vetänyt päätäni lähemmäksi tai edes estänyt minua siirtymästä kauemmaksi hän katsoi minua pitkään, vain katsoi. Aluksi olin vieraan läsnäollessa kovin rauhaton ja pelokaskin. Mutta kun hän vain katsoi ja katsoi, ehkä vähän kääntäen päätään välillä kallelleen, ja alkoi hetken päästä hiljaa ja ystävällisellä äänellä puhua minulle, minun oli lopulta itse pakko ottaa varovainen askel häntä kohti. Sitten toinen. Ja sillä tiellä minä nyt olen.
Surullista se nuoren naisen loukkaantuminen. Erittäin surullista.
Minusta on mukavaa, jos kutsut meitä ystäviksi.
Kirjoituksesi loppu oli niin suloinen, että hymyilin.
Tässä on tämä turkulainen cityhevonen, jota lainmuutoksen myötä täytyy taluttaa keskustassakin ajoradalla. Tämä on kai se tässä ketjussa mainittu, joka nähtiin Tyksin edessä paikassa, jossa on 2 kaistaa molempiin suuntiin ja vilkas liikenne.
Tämä hevonen tykkää liikkua ennemmin keskustassa kuin maastossa.
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000006669873.html
Onpa outo ja hevosen kannalta vaarallinen lainmuutos, vai mitä sanot, hevonen. Uskaltaisitko kävellä tuolla tavalla keskustassa?
Hevonen, sinä kuvailet tunteistasi todella hyvin ja ne ovat kyllä paljon samanlaisia kuin ihmisilläkin.
Tämä ei ole varsinainen tunne, mutta vaikka tuo kohta, missä ihmettelet alkoholia. Että miksi ihminen haluaa huumata itsensä, kun sitten ei tarvittaessa pääse pakoon. Aivan totta, ihminen jää toisinaan pulaan juuri siksi, kun on saattaa olla niin huumattuna, ettei pysty toimimaan normaalisti eikä pääse pakoon, jos vaara uhkaa.
Jos joku kaheli avaisi yöllä aitanne niityllä.ja poistuisi, niin mitä tekisit? Lähtisit pakoon vaan jonnekin, jäisit paikalleen, menisit tilan omistajan oven taakse?
Entä jos joku yrittäisi varastaa sinut? Lähtisitkö noin vaan tuntemattoman mukaan? Ihmettelen, miten noin arvokas omaisuus on öiisn valvomatta. Vai onko joku hälyytyslaite?
Keksitkö tai te muut kekisttekö hevoselle muita yleisnimityksiä (käy jokaiselle hevoselle) ja ihnisten ruokaa tarkoittavia ei kelpuuteta, kuin:
Hepo
Polle
Koni
Heppa
No, synonyymejä on vielä kaakki ja humma.
Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma ja taival on pitkä lainen...
Kyllä minä pääsen vaivatta kyljeltä toiselle selän kautta kääntymällä. Mutta pilttuu on sellaiseen usein aika rajoittava, ja muutenkin tykkään enemmän nukkua vasemmalla kyljelläni. Siitä sitten nousen välillä etujalkojeni päälle vähän pystympään asentoon.