Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Tosiaan menkää sinne Saksan matkalle mukaan, jos vain voitte, ja testatkaa tuon orin jälkeläisiä.

Varatkaa rahaa sitä varten, että voitte itse ostaa sieltä jonkun kirjoitustaitoinen hevosen, jollei Amadeuksen entinen omistaja osta juuri sitä.

Toinen vaihtoehto: ostakaa sen Amadeuksen isän jälkeläisiä ja yrittäkää opettaa lukutaitoa Suomessa. Jos oppisivat?

Keltasirkku, miten saat ajan kulumaan hautoessa?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmeessä lisää kuulumisia!

On niin hieno sääkin, että varmaan olette käyneet ratsastamassa.

Olen vielä opiskeluitten kanssa kiireinen. Itse asiassa koitan tenttiä muutaman kirjan kesäkuussa kun jäin alkuvuodesta jälkeen opintosuunnitelmastani. Kun nyt on taas voimia, yritän ottaa vähän kiinni.

Olimme sunnuntaina Laurin kanssa ratsastamassa. Sää oli tosiaan ihana, joten varauduimme olemaan maastossa tavallista kauemmin ja otimme eväätkin mukaan. Ratsastimme kuitenkin rauhallista tahtia, koska emme halunneet kuormittaa Hassea yhtään enempää kuin on tarpeen. Hyvin se kuitenkin jaksoi, vaikka kuljimme ehkä sellaiset 15 kilometriä. Ja olihan välillä pitkä taukokin. Silloin levitimme kullan kanssa viltin ihanalle paikalle ison puun alle ja nautiskelimme voileivistä, kahvista ja itse leipomistamme korvapuusteista. Lauri otti vastuun hevosista ja päästi ne siksi aikaa viereiselle niitylle. Hänellä on puhelimessaan appi, jolla olisimme voineet nähdä mihin hevoset menevät jos ne olisivat saaneet päähänsä karata. Onneksi ne tyytyivät käyskentelemään ja syömään voikukkia koko ajan aivan nähtävillämme.

Paluumatkalla vähän ennen kotitallia Lauri laukkasi Pacolla ja siltä irtosi toisesta etukaviosta kenkä. Lauri kuuli irtoamisen äänestä ja vaikka Paco olisi jatkanut menoa, kolmella kengällä laukkaaminen ei ole fiksua. Lauri tarkasti kavion ja onneksi Pacolle ei tilanteessa sattunut pahaa vauriota, vaikka kavion reuna hiukan lohkesikin. Laurin mukaan osasyy tapahtuneeseen oli se, että edellisestä kengityksestä oli jo kulunut aika kauan. Itse asiassa palattuamme selvisi, että molemmille oli varattu kengitys täksi päiväksi. Mutta loppumatkan tulimme sitten hyvin varovasti. Ensin Lauri talutti Pacoa, mutta kun se ei yhtään arkonut jalkaa, lopulta Lauri uskaltautui ratsaille ja tulimme viimeiset pari kilometriä käyntiä. Onneksi myöhemminkään ei ole ilmennyt ongelmia. Helena oli tänään käynyt lyhyellä lenkillä Pacon kanssa ja uusien kenkien kanssa kaikki oli sujunut hyvin. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto: ostakaa sen Amadeuksen isän jälkeläisiä ja yrittäkää opettaa lukutaitoa Suomessa. Jos oppisivat?

Katri oli kertonut, että Amadeuksella on isän puolelta viisi sisarusta ja emän puolelta kaksi. Isän puolelta osa on nuorempia, koska ne ovat saaneet alkunsa pakastetusta siemennesteestä. Viimeksi myytävänä ollut tamma oli kuusivuotias, mutta sekään ei ollut nuorin. Amadeuksen isä ei ole enää elossa, mutta siittiöiden pakastamisen ansiosta se voi varmaankin edelleen saada uusia jälkeläisiä. Kielen opettamisen osalta olisi ehkä tärkeää, että hevosella ei vielä olisi paljon ikää. Mutta en minä osaa sanoa, uskonko sellaiseen mahdollisuuteen itsekään. Joka tapauksessa sen pitäisi olla oma hevonen, jotta peruskoulutuksen lisäksi voisi sitten yrittää saada sen myös kommunikoimaan. Ajatus sinänsä on kyllä kiva, innostuin jopa niin, että välitin sen Laurillekin. :) -Isa

Hölökyn kölökyn

Kiitos ratsastuskertomuksesta!

Olisikin hauskaa, jos saisitte ostaa hevosen, joka on peräisin Amadeuksen isän siemennesteestä .

Älykkyys on erittäin perinnöllistä. Ja tyhmää hevosta tuskin olisi edes käytetty jalostukseen.

Siinähän olisi teille kyyhkyläisille hyvä yhteinen harrastus, jos ostaisitte vaikka 2 Amadeuksen sisarusta ja kouluttaisitte niitä lukemaan!

Jos molemmat oppisivat, niillä olisi mainiota seuraa toisilleen, kun kykenisivät kommunikoimaan keskenään kirjoittamalla.

Täytyy laittaa päivitys kun Lauri mainitsi Katrin ja Peterin lapsen ristiäisistä! Ne olivat eilen ja vauva sai nimekseen Suvi Aino Evelia. Ihana nimi minusta. :) Emme olleet itse paikalla, kun juhla järjestettiin vain lähisukulaisten kesken. Mutta kaikki on kuulemma hyvin ja pikkuinen kasvaa kohisten. Suloisia uutisia siis sieltä suunnalta. Olemme kullan kanssa suunnitelleet taas ratsastusretkeä lähipäiville, ehkä jopa huomiselle. Toivottavasti sää on hyvä ja lähtö onnistuu. -Isa

On tuo ihan mukava nimi vauvalle.

Saamme varmaan kuulla sitten siitä ratsastusreissusta!

Voi ei, minulla on ollut niin ihana aamupäivä, että tuntuu melkein mahdottomalta keskittyä edes kirjoittamaan! Lauri sanoi eilen, että hänellä on tänään työtä iltapäivällä, joten jos haluaisin ratsastamaan, meidän pitäisi lähteä jo aamusta. Minä olen vähän aamu-uninen, mutta totta kai suostuin.

Tänä aamuna heräsimme sitten jo ennen seitsemää. Söimme yhdessä aamupalan, puimme ratsastusvaatteet päälle ja lähdimme Katrin luon. Pihalla ei ollut ketään, mutta Peter tiesi tulostamme ja oli jättänyt hevoset talliin lähtiessään töihin. Minä satuloin Hassen ja Lauri tuttuun tapaan Pacon. Lauri pyysi minua laittamaan Hasselle sinisen satulahuovan ja korvahupun, mitä vähän ihmettelin kun hän ei usein ajattele niin paljon esteettisiä juttuja. Mutta laitoin ne kuitenkin ja sain korvahuhupunkin paikoilleen suitsien alle ensimmäistä kertaa ilman kenenkään apua! Lauri oli pukenut Pacolle ylle fuksianpunaista, joten näytimme kyllä koko joukko tosi tyylikkäiltä. Ennen lähtöä kulta antoi minulle vielä hellän pusun. Arvatkaapa oliko ihanaa lähteä maastoon!

Lähdimme pitkästä aikaa Peterin ja Katrin mökin suuntaan. Kuljimme käyntiä mökin tienhaaraan asti ja sitten ravia niin kauan kuin tasaista riitti. Kääntyessämme ruohottuneelle metsätielle loivaan ylämäkeen vaihdoimme taas käyntiin kun ei ollut kiire mihinkään. Linnut lauloivat valtavasti ja sää oli kesäisen aurinkoinen, ei edes liian kylmä. Kysyin mihin olemme menossa kun reitti vaikutti siltä kuin Lauri olisi miettinyt sen jo etukäteen. Sain vastaukseksi että näen kyllä sitten. Joka tapauksessa rakkaani ratsasti edellä ja me seurasimme Hassen kanssa perässä.

Lopulta saavuimme paikkaan missä tie loppui ja jatkoimme eteenpäin jotain poluntapaista. Polku johti paikalle, missä oli pieni aukea, jolta avautui hyvä näköala alas rauhalliselle metsälammelle. Aukealla oli myös nuotiopaikka ja sen ympärillä puunrungoista tehdyt penkit. Lauri sanoi että pitäisimme tauon siinä paikalla, mutta pyysi minua vielä olemaan laskeutumatta satulasta. Ihmettelin vähän, odotin ehkä suukkoa tai jotain sellaista. Mutta arvatkaapa mitä! Lauri toi Pacon aivan Hassen vierelle ja kun jalkamme olivat kiinni toisissaan, hän katsoi minua silmiin vähän hämillisen näköisenä. Sitten hän otti taskustaan pienen rasian, avasi sen ja näytti minulle sen sisällä olevaa sormusta.

Sydämeni jätti enemmän kuin yhden lyönnin väliin! Sitten se ehkä taas löi ja tajusin Laurin kysyvän minulta tulenko hänen vaimokseen. Meinasin pyörtyä, mutta hevosen selässä en voinut. Sitten alkoi tulla jo kyyneleitä silmiin ja tuijotin vain kultaani tajuamatta vastata. Hän odotti ja nosti varmaan kulmiaan tai jotain koska sitten ymmärsin sanoa että juu tietenkin tai jotain muuta ihan tyhmää. Olin vain niin täydellisen yllättynyt ja sanaton. Mutta se vastaus itsessään oli selvä, niin selvä ettei mikään elämässäni ole varmaan ollut ikinä selvempää.

Sitä seurasi sitten suudelma ja pitkä halaus. Olin melkein hysteerinen, mutta sain itseni pidettyä jotenkin kasassa. Se onnen tunne oli vain aivan sanoinkuvaamaton. En tiedä, miten kulta tulkitsi sen että koko ajan vain nyyhkytin, mutta uskon hänen ymmärtäneen sen pökerryttävästä ilosta ja onnesta johtuvaksi. Sitten hän lopulta ehdotti, että laskeutuisimme alas ja juhlistaisimme tilannetta.

Hän kiinnitti Hassen ja Pacon suitsista puuntaimiin ja istuimme nuotiopaikalle. Pyysin saada nähdä sormuksen uudelleen. Se oli kapea kaunis valkokultainen sormus. Kysyin saanko koettaa sitä ja Lauri otti sen rasiasta ja pujotti sormeeni. Ihailin sitä ja muutama kyynel ilmaantui taas silmiin. Nyt tiedän mitä tarkoittaa se, että joku on onnesta soikeana. Minä olin siinä hetkessä - ja olen edelleen!

Kulta kaivoi repusta pienen kuohuviinipullon ja kaksi lasia. Joimme siellä aamuisen metsän linnunlaulussa maljan tuoreelle onnellemme. Sen jälkeen oli vielä suklaaleivosten vuoro. Loppuajan istuimme ristikkäin minä hänen sylissään. Mitään sanoja ei sanottu eikä niitä tarvittu. Välillä vilkaisin nimettömääni varmistaakseni etten kai nähnyt unta. Enkä minä ilmeisesti nähnyt sillä sormus on edelleen siinä! :)

Hetkemme päättyi siihen, että Paco alkoi liikehtiä levottomasti. Ilmeisesti sitä haittasivat hyttyset tai muut hyönteiset. Joka tapauksessa meidän oli noustava taas ratsaille ja lähdettävä palailemaan tallin suuntaan. Kai minä suoriuduin ratsastuksestakin jo lähes automaattisesti koska en muista siitä oikeastaan mitään. Katselin vain rakkaani selkää ja Pacon valkoista takamusta ja sen silloin tällöin huiskaisevaa häntää. Ja ajattelin että ei haittaisi, vaikka emme koskaan palaisi tallille. Kunhan vain saan pitää kultani omanani loppuun asti. -Isabel

Onneksi olkoon teille, rakkaat nuoret! 🙄

Onnittelut! Olitte tekin nopeita, kuten Katri.

Vierailija kirjoitti:

Keltasirkku, miten saat ajan kulumaan hautoessa?

Nopsaan menee aika, parini tuo ruokaa. Ja ettäs mitä? Pesämme on ihan hevoshaan liki, kolme ihanaista solakkia hepoa on tullutellut hakaan. Voi miten kaunis on hepo. Uljas. Ylväs

Onnittelut kihlaparille!

Ja linnulle: miksiköhän hevoset oli pois aiemmin.

Voisittehan te yrittää opettaa hieman myös muita nuoria hevosia lukemaan. Ehkä jotkut vaan oppii, kun opettaa. Onhan täällä lintu ja perhonenkin kirjoittamassa. Mitä sille perhoselle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut kihlaparille!

Ja linnulle: miksiköhän hevoset oli pois aiemmin.

Heposia on vain kesällä. Vaihtuvatten. Tallissansa talvet toisaalla.

Hipheleiaa, kohtsillään kuoriutuvat poikaseni. 5 munaa haudutettuna

Nokkosperhoin hiukan hankalasti kirjoittaa. Voimain ei riitä näpistelyyn. Sirkkusein auttaa.

Ihanasti lentää lepattelen, mettä riittää ja aurinkoinen lämmittelee

Eikös sulla ollu nokkosperhonen ultrakevyt näppäimistö. Kerro ihmeessä elämästäsi lisää.

Onko totta, mitä luontoillassa sanottiin. Ette lennä päämäärättömästi, vaan samaa tuttua ja turvallista reittiä joka päivä.

Keltasirkku saisi kirjoittaa useammin, kun siellä vaan istuu pesässä. Istuminen jatkuu kuoriutumisen jälkeen, kun poikasia pitää lämmittää.

Eikös se ollut niin, että keltasirkun kotihaassa ei ollut lainkaan hevosia koko viime kesänä. Onko tullut selväksi, miksei?