Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Siis *viimein. Autocorrect tekee temppujaan.

Jee, kirjoitus Isabelilta! Olinkin jo sitä ehtinyt venata.

Jepsis, kävitte ratsastamassa yhdessä ja muikeaa oli.

Tykkään seurata tätä ketjua!

Kiitos ihanasta päivityksestä. Tätä hyvän mielen ketjua luen mielelläni jatkossakin.

Hurjan hauskaa lukea taas Isabelinkin tekstiä. Lintu ja perhonen on myös hauskoja.

Milloinkas on se Saksan matka sillä Katrilla ja menettäkö mukaan?

Kävittekö taas ratsastelee tänä vk-loppuna?

Onko ne hevoset nyt kolmisin yötä laitumella? Miten yöt sujuvat? Siis ne Katrin hevoset.

Luin lehdestä salaratsastuksesta. Joku uusi ilmiö. Öiseen aikaan. Olis varmaan aika pelottavaa sille hevosellekin.

Mitä kuuluu?

Oletteko käyneet Saksassa?

Miten minilauma jakselee? Ja sen sosiaaliset suhteet.

Kiitos uusimmista teksteistä kirjoittakaa pian taas. Myös perhonen ja lintu.

Onko Katrin hevoset taas siellä saaressa?

Oikeli voi. Pikkuiseni ovat jo isoja. Ehtitän tehä toisen poikueisen jos kumppani suostuvainen on. Mielellään sama isukki lapsosilleni. Hassua olit, kun kuulin että teiän lapsosille nimet annetaan suurin juhlin. Minun pienet on vain poikueeni. Nytten siis 5 valmista harjoittelee jo lentimiään...

Keltasirkku, mukavaa kuulla. Etkös sinäkin voisi antaa heille nimet ja perinne sitten jatkuu. Toki kai sentään tunnistat jokaisen pienokaisesi.

Miksipä ei sulhaseni suostuisi. Pienempi se hänen hommansa on, kun sinä munit. Suloista, kun rakastuit hänen ääneensä.

Miten suojaat heitä variksilta tai oravilta? Olin tilanteessa, jossa orava yritti käydä hautakiven viereen piiloutuneen linnunpojan kimppuun. Emo oksalla teki vaan varoitusääntä, muttei tullut hätiin. Menin toki hätiatämään oravan, mutta varmaan se tuli uudelleen myöhemmin. Vartioin jonkin aikaa. Oravan juostua ouuhun, emo oksalla alkoi laulaa normaalia laulua ja tarkkaili tilannetta.

*sulhasesi (miksi autocorrect tuonkin meni muuttamaan)

Entä perhonen?

Vierailija kirjoitti:

Entä perhonen?

En osaa selitellä nytten. Siipimeni kastuivat rankkassatehessa. En pääse lentoon nälissäni oon kunnes kuivaa ne. Ihmiset pitelehtii peukaloisiaan pystyasennossa toivoen onnea... olen kuunnellut. Peukut siis mullen että siipiset äkisti kuntoon tekeytyvät...

Vierailija kirjoitti:

Keltasirkku, mukavaa kuulla. Etkös sinäkin voisi antaa heille nimet ja perinne sitten jatkuu. Toki kai sentään tunnistat jokaisen pienokaisesi.

Miksipä ei sulhaseni suostuisi. Pienempi se hänen hommansa on, kun sinä munit. Suloista, kun rakastuit hänen ääneensä.

Miten suojaat heitä variksilta tai oravilta? Olin tilanteessa, jossa orava yritti käydä hautakiven viereen piiloutuneen linnunpojan kimppuun. Emo oksalla teki vaan varoitusääntä, muttei tullut hätiin. Menin toki hätiatämään oravan, mutta varmaan se tuli uudelleen myöhemmin. Vartioin jonkin aikaa. Oravan juostua ouuhun, emo oksalla alkoi laulaa normaalia laulua ja tarkkaili tilannetta.

Emonen tekee kaiket, peloittaa viholaiset pois, harhauttaa ja semmottis et poikueeni säästyy. En tokisesti nimiä anna, ihmiset niin tekee. Perinne meillä.

Vähän päivitystä taas, kun edellisestä onkin taas jo kolme viikkoa. Yritän valmistella lopputyötäni ja se välillä (onneksi) imaisee minut työnteon ääreen.

Mutta mutta, ihana kesä kaikesta huolimatta ollut! Kulta on ollut aika kiireinen kun on etsinyt itselleen asuntoa ja samalla lomittanut sen minkä on ehtinyt. Hän kuitenkin löysi itselleen asunnon, johon muuttaa kun opinnot Aallossa alkavat. Se on harmi kyllä solu, joten en ehkä tunne oloani kovin kotoisaksi vieraillessani siellä. Toivottavasti hän pääseekin viikonloppuisin aina minun luokseni. Etsimme koko ajan yhteistä asuntoa, mutta sopivan hintaisia ja laatuisia ei ole tarjolla juurikaan.

Kiireestä huolimatta olemme olleet ratsastamassakin, viime kirjoitukseni jälkeen muistaakseni kahdesti. Molemmilla kerroilla olimme Pacon ja Hassen kanssa ja teimme pitkän mahtavan retken kaikilla mausteilla eli nautimme ihanista eväistä, lepäsimme viltillä, nauroimme ihan hulluille jutuille ja välillä kulta poimi minulle luonnonkukkia. Kävimme myös lammella uimassa ja uittamassa Pacoa ja Hassea. Ne näyttivät nauttivan veden virkistävästä vaikutuksesta ihan siinä missä mekin ja saivat samalla juodakseen. Kesän parhaita päiviä ehdottomasti!

Toisella kerralla Julia ja hänen äitinsä saapuivat tallille aivan samaan aikaan kuin mekin. Julia tuli Estellellä, mutta hänen äitinsä autolla. He tulivat hakemaan Pacoa ratsuksi Julian äidille, koska Zeldalla on selkävaivoja. Se saa hoidoksi hierontaa ja lepoa eikä sillä saa ratsastaa muutamaan kuukauteen. Vaikka olimme Laurin kanssa ilmoittaneet tulostamme, meille sopi oikein hyvin, että Tanja ottaa Pacon ennen meitä. He ymmärsivät ottaa huomioon, että olemme menossa melko pitkälle retkelle, joten lupasivat viipyä vain alle tunnin. Menimme siksi aikaa tervehtimään Katria, Peteriä ja Suvia tai Suvi-Ainoa kuten häntä useimmiten kutsutaan. Patrik oli poissa kotoa, Peterin mukaan jollakin leirillä kaverinsa kanssa.

Suvi oli kasvanut kovasti, mutta oli yhtä suloinen kuin aiemminkin! Rauhallisen ja tyytyväisen tuntuinen vauva, joka edelleen viihtyi myös meidän vieraitten sylissä. Juotin hänelle pullomaitoa, jonka imemisen hän keskeytti vain hymyilläkseen välillä. :) Katri kyllä sanoi, ettei hän aina ollut yhtä hymyileväinen. Kuulemma Suvia oli hankala saada iltaisin nukkumaan. Peter oli sitä varten ripustanut kattoon kehdonkin, mutta alun tyytyväisyyden jälkeen Suvi oli sittenkin päättänyt, että vain syli ja sopiva heijaava liike siinä olivat hänelle tarpeeksi hyvä ympäristö nukahtamiseen. :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä hevosilla on ikiaikainen oikeus kavioliittoihin kenen vain kanssa, joten ei meillä hätää. Siskoni tosin haksahti juuri toissa kuussa seepraan...

Siskosi on aasi...

Postaukseni näköjään venyvät, täytyy jatkaa vielä vähän. Kysyimme nimittäin Katrilta, suunnitteliko hän vielä hevosen hankintaa. Hän kertoi työtä olevan Suvin kanssa tarpeeksi nyt ilman kolmatta hevostakin, mutta sanoi silti vielä haaveilevansa "omasta" ratsusta. Haavetta piti kuulemma erityisen hyvin elossa Erica, joka oli sitä mieltä, että Katrin oli pakko saada hevonen Amadeuksen tilalle ja vieläpä ehdottomasti Saksasta. Erica oli ollut murheen murtama kuultuaan Amadeuksen kohtalosta, mutta toivuttuaan vähitellen hän oli alkanut ponnekkaasti toimia uuden hevosen löytämiseksi Katrille.

Kävi ilmi, että Amadeuksen isän jälkeläinen oli alkuvuodesta myytävänä. Katri ei kuitenkaan ollut silloin halukas tuottamaan sitä Suomeen, joten Erica piti huolen, ettei hevosta myyty, vaan heidän perheensä maksoi sen kustannukset. Kolmen kuukauden jälkeen Erica oli sitten saanut taivuteltua vanhempansa ostamaan ruunan ja sijoittamaan sen heille kunnes Katrille sopisi ottaa se talliinsa. Hevonen on Amadeusta kaksi vuotta nuorempi ja sen nimi on Mozart! Kun Katri mainitsi sen, Lauri ja minä aloimme yhteen ääneen vaatia, että pakkohan se on saada Pacon ja Hassen kaveriksi. :) Saa nyt sitten nähdä, miten asiassa käy.

Joku oli tuolla edellä kysynytkin jotain. Yritän vielä vastata jos osaan. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa viimein lukea kuulumisiasi.

Maalle vissiin kuitenkin lopulta suuntaatte, kun hän kerran lukee maatalousteknologiaa ja varmaan syventää niitä oppejaan siellä teknillisessä korkeakoulussa. Kunhan nyt ensin valmistuu. Toivottavasti saa paljon opintopisteitä hyväksiluetuksi.

Luulin teidän olevan Katrin mukana tutustumassa Saksan hevosiin. Niihin Amadeuksen sukulaisiin. Meinaatteko vielä mennä?

Etsittekö opiskeluajan asunnoksi kaupunkikämppää vai lähistöltä maalaisempaa asumusta (jossa voisi pitää hevostakin :)

Tokko hevostelunne loppuu, kun sellainen kärpänen on kerran purrut.

Kun kuulin Mozartista, tuli tietysti valtava halu päästä katsomaan sitä. Mutta kyse on tietysti Katrin asiasta enkä tiedä haluaisiko hän meitä mukaan, jos lähtisi Saksaan. Ehkä Lauri voisi varovasti kuulostella asiaa.

Kyllä me kaupunkiasuntoa haemme. Tässä vaiheessa oman tilan ylläpitäminen on meille liian aikaavievää ja myös aivan liian kallista. Mutta ehkä omat hevoset ovat joskus tulevaisuudessa mahdollisia, toivottavasti ovat! Siihen asti meidän täytyy tyytyä vuokrahevosiin. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt kurkistamassa täällä useasti tilannepäivitysten toivossa. Viimeinen odotus palkittiin.

Varsat ovat kyllä niin erittäin suloisia. Antaako niiden emät kosketella noin vain.

Amppari huulessa hevosella. No huh. Kaikkea sitä tapahtuu. Onneksi ei tullut mitään pahempaa reaktiota.

Kiitos viestistäsi Isabel. Toivottavasti jaksat jatkossa kirjoitella useammin, jos suinkin voit.

Hymiöt ei onnistu jostain syystä, joten laitan sydämen näin <3

Eivät vieraat ihmiset voi mennä varsan ja emän luokse noin vain tai yrittää koskettaa varsaa. Niiden rauhaa pitää arvostaa siinä missä toisten ihmistenkin. Varsan omistajat ja tulevat kouluttajat tietenkin totuttavat ne ihmisten läheisyyteen ja kosketukseen alusta alkaen. Ensimmäisen vuoden aikana varsalta ei vielä silti paljon vaadita. Kukka kertoi, että vähitellen niitä totutetaan ensin riimuun ja talutukseen ja myöhemmin sitten myös suitsiin. Varsojen kavioita pitää myös alusta alkaen vuolla ja siihen niiden pitää tottua. Mutta muuten ne saavat vielä aika pitkään olla "lapsia". :)

-Isa