Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ohis:

toivottavasti ei Patricia. Saa sitten aina höristellä korviaan, kummalle puhutaan.

Tiedän perheen, jossa.sekä äidin että isän että molempien lasten nimet alkavat p-kirjaimella ja kaikki sisältävät myös ärrän. Suomalaisia nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Katri on saksalainen ja nimistä päätellen myös miehensä. Peter.

Jännää, minkä nimen heidän lapsensa saa. Varmaankin saksalaisen nimen.

Kauniita kevätpäiviä ja lämmintä. Mietin, miten Amadeus olisi nauttinut.

Peter on kyllä ihan suomalainen, vaikka hänen sukunimensä on ruotsia. Ja Katrinkin on nykyisin kun hän otti Peterin nimen menneessään naimisiin. Sitä en yhtään tiedä, minkä tyylisesti vauva sitten ristitään, mutta sehän kyllä selviää lähiaikoina.

Tämän viikonlopun olen vain lukenut tenttikirjoja. Lauri oli ystäviensä kanssa kalassa, joten olin itsekseni ja niin en lähtenyt käymään missään. Mutta nyt kultakin on jo kotona ja vietetään vain rauhassa iltaa yhdessä. :) -Isa

Keltasirkk kirjoitti:

Isa, ihminen joka ymmärtää meitä eläimiä. Olet ihana. Toivon niin että hevoshakaani tulee hepoja kesällä.

Tai eihän se minun haka ole... naapurin ukon on. Tai isännän. Mutta pesin siis lähellä. Aijotko itse läsääntyä piakkoin. Ehkä ihmisillä ei samoin keväällä kiimat... vaan milloin vaan. En tiedä. Ikävän on kovin Nokkosperho-ystävääni. Kohta ehken tavoitetaan toisemme, luulen.

Hih, me ihmiset voidaan innostua kyllä hankkimaan vauvoja ihan mihin vuodenaikaan vain. Meillä se ei ole sillä lailla rajattua, mutta jokaisen kuukauden sisällä on aina vain tietty aika kun voidaan onnistua. En ole itse lisääntymässä vielä vähään aikaan. Olen 22-vuotias ja se on ihmisillä aika nuori ikä vielä. Täytyisi ensin saada opiskelut loppuun ja mielellään työurakin alkuun ja sitten vasta voitaisiin alkaa suunnitella perheenlisäystä. Meidän kun täytyy kasvattaa lapsiamme ja huolehtia heistä melkein kaksikymmentä vuotta. Usein kyllä vielä sen jälkeenkin. :) Siihen tarvitaan joka tapauksessa vakaa ja taloudellisesti turvattu asema, jotta voidaan hankkia niille lapsille ruokaa ja vaatteita ja kaikkea mitä he tarvitsevat. -Isabel

Kerro Isabel hevosten riemusta laitumien taas avauduttua.

Milloin saavat olla ulkosalla?

Olisi mukavaa lukea kuulumisia!

Toissapäivänä saimme Laurin kanssa mahdollisuuden käydä katsomassa Katrin ja Peterin vauvaa! En ole ehtinyt oikein päivittää kun on ollut paljon kiirettä. Mutta vauva oli kyllä uskomattoman ihana ilmestys. Hänellä oli jo syntyessään aika lailla vaaleita hiuksia ja Katri sanoi, että ne ovat vielä kasvaneetkin. Pidin vauvaa sylissä pitkän aikaa ja ihmeekseni hän pysyi koko ajan ihan rauhallisena ja vain katsoi minua ruskeilla silmillään. Siis todella suloinen lapsi! Hän painoi syntyessään 3250g ja oli 46cm pitkä. Katri oli edelleen vähän kalpea, mutta voi jo muuten hyvin. Kuulemma yöt ovat aika levottomia ja yöuni jakautuu pätkiksi kun hän ei ole halunnut ottaa vielä tuttipulloa käyttöön. Vastaisuudessa sitten isäkin voi ottaa osaa yösyöttöön kun vauvan imuote on kehittynyt ja pullo voidaan ottaa apuun.

Kävimme sitten vauvan ihailun jälkeen vielä ratsastamassakin. Paco ja Hasse tuntuivat olevan hyvillään meidät nähdessään ja olivat maastossa niin sanotusti menopäällä. Ne näyttivät myös tosi tyylikkäiltä kun puimme niille kirkkaanväriset satulahuovat ja korvahuput päälle. Kun näin ne varustevarastossa, ajattelin heti, että nyt niitä pitää käyttää. Pacolla oli oma aniliininpunainen sävynsä ja Hasse sai Amadeuksella aikoinaan pidetyt kauniin korallinsiniset. Vähän liikutuin kun puimme ne Hasselle, koska mieleeni tulvi välittömästi muistikuvia Amasta ne yllään. Mutta pian ratsastamisen riemu vei haikeista muistoista voiton. Sisällä oli kulunut aikaa niin paljon, että emme voineet kulkea kovin pitkää lenkkiä. Mutta meillä oli sitäkin hauskempaa. Hih, täytyy kertoa semmoinen yksityiskohta, että suutelin elämässäni ensimmäistä kertaa satulassa! Ja jos siitä aiheutuneen tunteen vahvuudesta voi jotakin päätellä, haluan ehdottomasti tehdä sen uudelleen, monesti. Kun illan jo viilentyessä ravasimme lopulta talllille Lauri edellä ja minä perässä, olin aivan valtavan onnellinen. Niin onnellinen, että en oikein isompaa onnea osaa edes kuvitella. Minulla on maailman mahtavin ja ihanin mies. -Isa

Sattumalta tulin ketjua lukemaan aika pian sen jälkeen, kun olit kirjoittanut. Suloinen kirjoitus korvahuppuineen ja ratsastaessa suutelemisineen. Luin pidemmälle ja huomasin, että olet saman ikäinen kuin tyttäreni! Itse olen siis jo aika vanha, huh.

Kivaa, kun pääsitte vauvaakin katsomaan.

Luen mielellään tätä ketjua, vaikken niin kirjoittamista keksikään.

Kiitos jälleen!

Sitä minä vaan mietin onko hevosilla ratsastaminen niiden terveydelle haitaksi. Mietitkös koskaan sitä kun nouset selkään? Ihminen kuitenkin aika painava taakka.

Ja muutenkin miltä se hevosista tuntuu. Lähtevätkö vain sen takia mielellään ihmistä kantamaan että pääsee pois tarhasta. Ja kuinka epämiellyttävää on pitää niitä varusteira mitä päähän ja suuhun tulee. Ajatteletko koskaan sitä?

Minä taas mietin sitä, että joissain elokuvissa on nähty kahden ihmisen ratsastavan yhdessä samalla hevosella. Sehän olisi romanttista, mutta kärsisikö hevonen siitä.

Katsoin muutama vuosi sitten pieni talo preerialla yle areenasta. Siinä säälin aasia kohdassa, jossa kaksi raavasta miespuolista roistoa ratsasti pienellä aasiparalla! Siis 2 saman aasin selässä.

Ritarit rautavarusteineen painoivat aikoinaan erittäin paljon. Ja osallistuivat vielä hevosellekin rasittaviin taisteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Kerro Isabel hevosten riemusta laitumien taas avauduttua.

Milloin saavat olla ulkosalla?

Heräsin aika yksinäiseen oloon niin tulin katsomaan ketjua. Rakkaani lähti jo puoli viideltä lomittamaan. :( Mutta vastaan nyt näihin muutamaan kysymykseen sen minkä osaan.

Hevosia ei minun tietääkseni ole vielä laitumella missään. Nyt on vasta kevät eikä ruohoa vielä kasva kovin runsaasti. Hevosia pitää myös totuttaa aluksi tuoreen ruohon syömiseen vähän kerrallaan, ettei niille tule vatsavaivoja. Se tarkoittaa sitä, että alussa niitä viedään vaikka vain aamulla vähäksi aikaa syömään. Paco, Hasse ja Kalle pääsevät vapaiksi laitumelle jo kesän alkaessa kun niillä ei ole vakituista "työtä". Mutta kyllä niillä silti voi käydä ratsastamassa. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Sattumalta tulin ketjua lukemaan aika pian sen jälkeen, kun olit kirjoittanut. Suloinen kirjoitus korvahuppuineen ja ratsastaessa suutelemisineen. Luin pidemmälle ja huomasin, että olet saman ikäinen kuin tyttäreni! Itse olen siis jo aika vanha, huh.

Kivaa, kun pääsitte vauvaakin katsomaan.

Luen mielellään tätä ketjua, vaikken niin kirjoittamista keksikään.

Et ole kyllä vanha vielä! En minä äidistäkään ajattele, että hän olisi. Kiva kun joka tapauksessa käyt lukemassa. 😊 -Isa

Vierailija kirjoitti:

Sitä minä vaan mietin onko hevosilla ratsastaminen niiden terveydelle haitaksi. Mietitkös koskaan sitä kun nouset selkään? Ihminen kuitenkin aika painava taakka.

Ja muutenkin miltä se hevosista tuntuu. Lähtevätkö vain sen takia mielellään ihmistä kantamaan että pääsee pois tarhasta. Ja kuinka epämiellyttävää on pitää niitä varusteira mitä päähän ja suuhun tulee. Ajatteletko koskaan sitä?

Totta kai hevosten hyvinvointia pitää ajatella ja minäkin teen niin! Omalla kohdallani en ole lähellä ratsastajan painorajaa, joten luotan siihen, että en ole hevosille, siis Hassellekaan, kohtuuton rasitus. Suositushan on enintään 15% hevosen omasta painosta.

Kyllä minusta ainakin itsestäni tuntuu, että hevoset oikeasti pitävät meistä ihmisistä. Laitumella ollessaankin ne tulevat luokse ja antavat ottaa itsensä kiinni, mitä tuskin tapahtuisi jos ne pelkäisivät sitä että joutuvat meitä kantamaan. Mutta varmasti niillä on joskus tylsää tallissa tai tarhassa ja silloin ne lähtevät ratsastajan mukaan erityisen mielellään.

Ama varmaan vastasikin varustekysymykseen joskus, mutta en nyt tarkkaan muista mitä. Ei se ainakaan kertonut mitään erityisesti inhoavansa minusta. Hevosia totutetaan erilaisiin varusteisiin vähitellen ja yksi kerrallaan, joten niistä tulee lopulta niille arkipäivää. Tärkeintä on että varusteet ovat hevoselle oikean malliset ja kokoiset ja on säädetty niille sopiviksi. Jos joku suitsien hihna on esimerkiksi kierteellä tai liian kireä, niin tietysti se aiheuttaa epämukavuutta. Sama pätee kuolaimiin eli niiden pitää olla sopivan pituiset ja paksuiset (ja puhtaat!) ja sijaita suussa oikeassa kohtaa. Minusta Hasse ja Ringo ainakin vaikuttavat ihan yhtä tyytyväisiltä tavallinen nivelkuolain suussaan kuin ilmankin.

Ohjien käyttö ratsastuksen aikana on sitten eri asia. Jos ohjia pitää liian tiukalla tai esimerkiksi "sahaa" niillä, tietysti se tuntuu hevosesta epämiellyttävältä. Mutta sellaiseen normaaliin käyttöön hepat ovat kyllä tottuneet ja ei siinä ainakaan minusta ole mitään ongelmaa. Tietysti tähän olisi pitänyt olla Ama vastaamassa enkä minä, mutta jos se nyt joskus asiasta kirjoitti, vastaukset ovat kyllä minulle liian työläitä lähes 5000 kommentin joukosta löytää. :) -Isa

Vierailija kirjoitti:

Ritarit rautavarusteineen painoivat aikoinaan erittäin paljon. Ja osallistuivat vielä hevosellekin rasittaviin taisteluihin.

Ne hevoset olivat varmasti isokokoisia ja jotakin vankkaa rotua. Mutta kyllä minusta tuntuu aika pahalta ajatella sen ajan hevosten kohtelua. Onhan se taistelu varmasti johtanut usein vammaan ja hevosen lopettamiseen. Jos nyt hevosista puhutaan, olihan se varmasti vaarallista niille ritareillekin.

Ja vaikkei taistelussa olisi mitään sattunutkaan, kyllä hevosen selkä oli siinä kovalla koetuksella. Kun nykyaikana havaitaan paljon selkäongelmia hevosilla, niin on niitä täytynyt olla silloin keskiajallakin. Hevosia ei vain tarkkaan osattu tai viitsitty tutkia. Tuskin niiden elinikä oli kovin pitkä myöskään?

Mutta tuolla tavalla en ainakaan itse halua ajatella, että kun on aiemminkin hevoset kantaneet liuan suurta taakkaa niin se olisi peruste voida tehdä niin nykyisinkin. Nyt me tiedämme enemmän ja voimme ajatella myös hevosen parasta. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin sitä, että joissain elokuvissa on nähty kahden ihmisen ratsastavan yhdessä samalla hevosella. Sehän olisi romanttista, mutta kärsisikö hevonen siitä.

Katsoin muutama vuosi sitten pieni talo preerialla yle areenasta. Siinä säälin aasia kohdassa, jossa kaksi raavasta miespuolista roistoa ratsasti pienellä aasiparalla! Siis 2 saman aasin selässä.

Sama juttu kuin edellisessä kommentissani eli kyllä käy se aasi sääliksi! :( Onneksi nykyisin on enemmän tietoa ja ne painorajat ja eläinsuojelulakikin. Muistaakseni Amadeus joskus kertoi kahden lapsen ratsastaneen sen selässä yhtaikaa. Silloinkaan painoraja ei varmasti ylittynyt. Kahden aikuisen kohdalla niin kävisi kyllä ilman muuta. Voin kyllä todeta tähän, että osaa olla aivan tarpeeksi romanttista ratsastaa toisen kanssa molemmat omalla hevosellaan. 😊

Ainoa mitä itse voin keksiä on hätätilanne, jossa joku on loukkaantunut pahasti eikä muuta keinoa ole. En ole yhtään asiantuntija tässä, mutta luulisin että ne hevosten selkäongelmat aiheutuvat juuri säännöllisestä ja pitkäkestoisesta ylikuormasta, eivätkä välttämättä seuraisi yhdestä kerrasta. -Isa

Hitsit, kun ei sydän onnistunut mukaan tuohon äskeisen hymynaaman viereen. Sellainen siinä nimittäin oli ja se henkilö jolle se oli osoitettu, olisi kyllä tiennyt sen olevan itselleen. Mutta laitan sitten tällaisen: <3 -Isa

Vierailija kirjoitti:

Hitsit, kun ei sydän onnistunut mukaan tuohon äskeisen hymynaaman viereen. Sellainen siinä nimittäin oli ja se henkilö jolle se oli osoitettu, olisi kyllä tiennyt sen olevan itselleen. Mutta laitan sitten tällaisen: <3 -Isa

💕

Oioivoioieivoi olla totta. Nokkosperhoiset heräilevät, tapasin tänään monia ystävyksiä. Ja ihan oon ihastunut. Tapasin yhen joka arveli et jos pesueen ajoissa ehdimme, voisi toinen olla syys. Emmehän tiedä miten vietit vie...

Kevätihanuus, hyönteis jo on...

Ihana herätä levon jälkeen. Nälkäkin on ja kukkaiset vähissä...