Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ärsyttäisikö, jos sinulla olisi jouluna kulkuset kilisemässä lähellä korvia?

Toivottavasti saat sen Laurin tuomaan tablettia luoksesi usein, sillä on hauskaa lukea tekstejäsi.

Tämä on mukava ketju erityisesti siksi, että hevonen vastaa kaikille ja vastaa aina ystävällisesti.

Kuinka korkeassa umpihangessa tykkäät edetä. Entä mikä on max, että pystyt etenemään.

Onko max se, että sieraimet, silmät ja korvat pysyvät lumen yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin koen, että elämäsi on ihanampaa kuin esimerkiksi minun.

Toisaalta vaikuttaa siltä, että sinulla on ihan liikaa tylsää aikaa yksin pilttuussasi, varsinkin kun nukut noin valtavan vähän vuorokaudessa, mitä kerroit.

Eli se, että et pysty olemaan lähellä niitä, joiden lähellä haluaisit olla.

Millä tavalla ääntelet Pesosen kanssa. Majkuuko se sinulle milloinkaan ja hirnahdatko sille. (sitä ei lasketa, jos ääntelet vahingossa unissasi)

Minä en voi yhtään tietää millaista sinun elämäsi on. Mutta kyllä sinä varmaan sen perusteella pystyt vertailemaan, mitä olen täällä omastani kertonut. Ja ehkä minun pitää sitten arvostaa elämääni sellaisena kuin se on, vielä aiempaakin enemmän!

Pesoselle en ääntele oikeastaan mitenkään koska en arvele sen ymmärtävän minun kieltäni. Mutta usein kyllä puhallan sieraimistani kuuluvasti ilmaa hänen tullessaan viereeni tai päälleni lämmittellemään. Sillä tavalla yritän viestittää hänen olevan tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä, miten ihmeessä voi umpihangessa kahlaaminen olla erittäin mieluista. (luin moneen kertaan, etten vaan lukenut väärin)

Eikö se raavi jalkoja (jos on hieman jo jääpintaa lumen päällä) ja ole kamalan raskasta. Eikö lisäksi pelottavaa, jos pitäisi äkkiä päästä pakenemaan jotakin, niin ei pysty olemaan nopea.

Taidat tarkoittaa lunta, joka on pinnaltaan ensin sulanut ja sitten taas jäätynyt. Se onkin ikävää jaloilleni enkä kyllä tarkoittanutkaan ihan sellaista umpihankea. Mutta vastasatanut paksu lumi tai vaikka pehmeä nuoskalumikin kelpaa minulle kirmaamistarkoitukseen ja pöllyävä tai ympäri sinkoileva lumi tuntuu laukatessa ihanalta! Oikein paksussa lumessa sitten vain tarvotaan käyntiä eteenpäin, ja sekin on minusta vaihtelua ja hauskaa vaikka käykin melko pian raskaaksi. Niin paksua hankea en ole elämässäni kokenutkaan, etten siinä olisi pystynyt etenemään. Jos lunta olisi vatsaani ja rintaani asti, silloin kulkemiseni alkaisi olla jo vaivalloista.

Oletteko edistyneet siinä kuolainten käytön vähentämisessä?

Haluaisitko, että olisitte kaikki vapaina tallin sisällä?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäisikö, jos sinulla olisi jouluna kulkuset kilisemässä lähellä korvia?

Toivottavasti saat sen Laurin tuomaan tablettia luoksesi usein, sillä on hauskaa lukea tekstejäsi.

Ei niitä onneksi kovin lähelle korvia ripusteta, mutta kieltämättä sellainen jatkuva helinä tai kilkatus ei olisi minulle mieleen. Mutta olen myös huomannut, että moniin asioihin kyllä tottuu, vaikkeivät ne aluksi tuntuisi yhtään mukavilta. Varmasti ajan kanssa tottuisin siis kulkusiinkin jos minuun haluttaisiin sellaisia kiinnittää.

En tiedä yhtään, miten ja missä tabletin käyttö jatkossa onnistuu. Ulkona nämä laitteet eivät kai pakkasella saa oikein olla ja tuskin lauri voi tätä talliinikaan tuoda. Jostakin pitäisi siis löytää edes vähän lämmin tila, missä voisin itse olla ja samalla käyttää tablettia. Ja kun en ole tässä edelleenkään yhtään niin nopea kuin te niin mitä ihmettä lauri tekee sen ajan kun minä hitaasti näpytän viestejä? En tosiaankaan osaa sitä sanoa.

Aika harvoin on kaikki lumi sellaista kuohkeaa. Yleensä se pinta kovettuu. Kovettuneita aiempia pintoja on siellä allakin.

Hirvillä sorkkien avulla saattaa keventää askelta, jos on vähän hankikanto, kun sorkat leviävät.

Osaatko haistaa talviunilla olevia eläimiä? Tunnistatko jälkiä?

Mitä pilttuusi sisustukseen kuuluu? Onko kaikilla samanlainen?

Kyllä se Lauri jonkin keinon keksii. Vaikuttaa olevan pystyvä heppu.

Hänellä on aika suuri valta ja vastuu, kun ainoana tietää salaisuutesi. (ja se Isabel)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mukava ketju erityisesti siksi, että hevonen vastaa kaikille ja vastaa aina ystävällisesti.

Niin moni on kuvannut minua ystävälliseksi! Kiitos siitä! Se on kaunis tunnustus teiltä ja tekee minut todella iloiseksi. Olen vain jäänyt miettimään sitä, puuttuuko teidän välisestänne vuorovaikutuksesta usein ystävällisyys, kun kerran asia niin usein mainitaan minusta puhuttaessa. Tai ehkä tarkoitatte vain tätä vauvapalstaa, koska sen minäkin olen huomannut, että täällä usein kirjoitellaan aika kurjastikin toisista.

Kyllä ystävällisyys selvästi lisää ystävällisyyttä myös muissa. Tehän olette monia monia kertoja kiittäneet ja kehuneet minua ja asettautuneet minun osaani ja tunteneet asioissa siten kuin todella olisitte kokeneet ne itse. Se on minusta ihmeellistä! Olette siis jakaneet iloni ja suruni ja riemuni ja harmini. Ja kirjoituksissanne olette myös olleet kohteliaita ja hienotunteisia minua kohtaan. Kaikesta siitä olen teille valtavan kiitollinen ja nyt kun muuttoni alkaa olla jo hyvin lähellä, haluan hirnua teille joka tapauksessa lämpimimmät kiitokseni!

Toivottavasti saan mahdollisuuden täällä vielä useinkin poiketa. Mutta kävi kuinka kävi, haluaisin vielä pyytää teiltä, että missä ikinä hevosia kohtaattekaan ja olivat he sitten millaisia hyvänsä, yrittäkää jos mahdollista olla heille yhtä ystävällisiä kuin olette olleet minulle. Me olemme kaikki tuntevia ja ymmärtäviä ja ystävällisyyteen pyrkiviä, olimme sitten vauvapalstalla käyviä tai vain tallielämään tyytyviä. Me yritämme parhaamme kaikessa mitä meiltä pyydätte, tietyille puutteillemme emme vain välttämättä voi mitään. Mutta kunhan teillä riittää kykyä ja halua asettua asemaamme ja yrittää kanssamme enemmän hellyydellä ja kärsivällisyydellä kuin voimalla ja pakolla, yhteistyöllemme on jatkossa aina vain paremmat edellytykset. Kiitos.

Kiitos kuuluu sinulle hevonen. Sinun asemaasi on siksi helppo asettua, että kuvaat tapahtumia niin valtavan yksityiskohtaisesti. Tuntuu siltä, että olisi siinä itse kokemassa niitä asioita. Olet mahtavan hyvä kirjoittamaan. Tajuat kiinnittää huomiota tilanteiden sellaisiin yksityiskohtiin, jotka ovat merkityksellisiä siinä, miten toinen pystyy ymmärtämään mitä milloinkin aistit ja ajattelet. Hieno taito.

Lisäksi opin koko ajan uutta hevosten elämästä. Toivottavasti Lauri tuo tablettia usein sinulle.

On teissä hevosissakin ikäviä. Niitä, jotka alistavat toisia. Eikös. Oletko yhtä sopuisa ja kärsivällinen hevosten kesken kuin meidän ihmisten kanssa.

Kerro rehellisesti!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko edistyneet siinä kuolainten käytön vähentämisessä?

Haluaisitko, että olisitte kaikki vapaina tallin sisällä?

En ole yhdenkään ystäväni nähnyt vielä käyttävän kuolaimettomia suitsia. Eikä niistä ole kokemusta itsellänikään. Ehkä tällaiset asiat eivät ihan nopeasti muutu. Mutta jaksan kyllä odottaa, että sellainenkin päivä vielä koittaa.

Kyllä minä toivoisin myös pääsyä pihattotalliin. Eli että saisimme kulkea vapaasti, valita itse seuramme ja tarvittaessa voisimme vain vetäytyä sateelta ja tuulelta suojaan, kun muu aika olisi aitoa ulkoilmaelämää. Peterin ja omistajani täytyisi siinä tapauksessa teettää talliremontti, enkä tiedä ovatko he aikeissa ryhtyä sellaiseen ja miten kalliiksi se tulisi. Aika senkin näyttää, pääsenkö joskus pihattoon.

Valtavan nopeasti omistajasi ja Peter tutustuivat.

Mahtaako heidän yhdessä asumisensa olla pysyvä ratkaisu. En toivo siis kylläkään pahaa.

Jos olisin he, niin olisin vienyt se Peterin hevosen sinun tallisi ja sitten oltaisiin käyty yhdessä ratsastamassa.

Aikamoinen urakka hoitaa kahta hevosta, jollei se ole ihan ammatti, mitä se ei Peterin kohdalla Selvästikään ole, vaan hänellä on jokin muu ammatti. Virikkeitäkin teillä olisi enemmän. En halua arvostella negatiivisesti silti.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin on kaikki lumi sellaista kuohkeaa. Yleensä se pinta kovettuu. Kovettuneita aiempia pintoja on siellä allakin.

Hirvillä sorkkien avulla saattaa keventää askelta, jos on vähän hankikanto, kun sorkat leviävät.

Osaatko haistaa talviunilla olevia eläimiä? Tunnistatko jälkiä?

Mitä pilttuusi sisustukseen kuuluu? Onko kaikilla samanlainen?

Haistan kyllä eläinten makuupaikkoja ja jätöksiä tai jos ne ovat hanganneet turkkiaan puita vasten. Mutta hangen alta ei ainakaan minun sieraimiini kantaudu riittävästi hajua, jotta voisin tietää missä eläimiä nukkua. Eläinten jälkiä en oikein ole oppinut tunnistamaan ulkonäön perusteella. Olen joskus kuullut ratsastajani sanovan kenelle jotkin jäljet kuuluvat, mutta mitään tunnistamisen taitoa minulle ei ole kehittynyt. Ehkä se johtuu siitä, että en ole petoeläin eikä minun siksi tarvitse tietää, kuka mitkäkin jäljet on jättänyt ja että onko kyseistä kulkijaa kannattavaa lähteä seuraamaan.

Karsinamme taitavat olla aika samanlaisia lukuunottamatta tätä etuoikeuttani saada käyttää telineeseen kiinnitettyä tablettia. Kaikilla on kuitenkin juomaautomaatti ja sanko, rehukaukalo sekä suolakivi. Kun olen suurikokoinen myös karsinani on tilava. Muistaakseni oona ja miia ovat puhuneet yhdeksän neliömetrin koosta, mikä ehkä teille kertoo enemmän kuin minulle.

Lauri toi minut vähäksi aikaa sisään ennen rehunantoaikaa ja ratsastusta. Omistajani piti laurin mukaan tänään viedä minut peterin luo, mutta hän ei ole vielä täysin tointunut vilustumisestaan. Siispä lähden tänään laurin kanssa ulos. Huomiseen mennessä omistajani on ilmeisesti siksi terve, että pystyy kulkemaan kanssani tarvittavat kilometrit.

Niin ollen tämä päivä taitaa olla viimeinen kun pystyn vähään aikaan käymään täällä palstalla. Jos lauri pystyy keksimään jonkin toimivan tavan jatkoa ajatellen, niin sitten saatan silloin tällöin kirjoittaa kuulumisiani, mutta yhtään mitään varmaa en siitä asiasta tiedä. Tämä on kyllä ollut mahtavaa! Teille tämä taitaa olla aika arkipäiväinen tapa viettää aikaa, mutta ei kyllä hevoselle! Kiitos vielä kun olette olleet mukana tätä mahdollistamassa.

Hauskaa päivää kaikille ja toivottavasti pääsen vielä illalla käymään.

Vierailija kirjoitti:

On teissä hevosissakin ikäviä. Niitä, jotka alistavat toisia. Eikös. Oletko yhtä sopuisa ja kärsivällinen hevosten kesken kuin meidän ihmisten kanssa.

Kerro rehellisesti!

Meidän hevosten välisiä juttuja en oikeastaan kirjoittaessani edes ajatellut, koska arvojärjestys ja sen selvittäminen ajoittain melko aggressiivisestikin kuuluu meillä pelin henkeen. Mutta on totta, että meistä löytyy pomottajia ja ilkimyksiä, jotka osoittavat samanlaisia tapoja myös teitä kohtaan, ellette tee selväksi, että se ei käy.

Minä olen kyllä aivan rehellisesti sanoen aika säyseä myös lajitovereitteni parissa. Kun meillä ei oreja tällä hetkellä ole, minun ei tarvitse kovasti edes puolustaa itseäni, saati käydä muiden päälle. Ja vaikka laumaani oreja kuuluisikin, olisin heidän kanssaan mahdollisimman sovinnollinen ja tarvittaessa sitten vaikka vain väistyisin. Mutta jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin kyllä minä teitä ihmisiä kohtaan yritän sitten olla vielä kärsivällisempi ja ystävällisempi kuin toisia hevosia kohtaan.

Nyt on kai sitten viimeinen retkeni tämän tallin asukkaana tehty. Lauri tosiaan varusti minut alkuiltapäivästä reippailua varten ja kävimme yhdessä melko pitkällä lenkillä.

Lauri muistutti minua edelleen pään nyökyttämisestä ja pudistamisesta siltä varalta, että hän sattuisi joskus toisten läsnäollessakin kysymään jotakin. Totta kai minä nyt muistan niin yksinkertaiset jutut kun kerran osaan sekoamatta laukanvaihdot ja melkein jo piruetitkin.

Muuten lauri ei niin kovin paljon minulle puhunut. Ymmärsin hänen olevan tulevista tapahtumista surullinen ja vähän huolissaankin, koska ei hän tietenkään voi enää auttaa minua siinä määrin kuin ennen, puhumattakaan että voisi oikeastaan mitenkään enää vaikuttaa kohtalooni, millaiseksi se sitten ikinä muodostuukaan. Sellaisen kummallisen asian hän totesi, että jos hänellä olisi riittävä kasa rahaa, hän olisi tarjoutunut ostamaan minut omistajaltani tai ainakin puolet minusta. Sitä ensin säikähdin kovastikin, ennen kuin ymmärsin mitä hän tarkoitti. Totta kai hevonenkin voidaan kuvaannollisesti panna puoliksi eli on ikään kuin kaksi omistajaa, jotka maksavat kulut puoliksi ja tekevät myös päätökset yhdessä. Ei minun etuosaani olisi tarvinnut erottaa takapäästä eikä vasenta puolta oikeastakaan!

En tiedä, miltä olisi tuntunut vaihtaa omistajaa kokonaan tai puoliksi, mutta sitä minun ei tarvitse enempää miettiä, kun lauri ykskantaan totesi, että valitettavasti hänellä ei vain satu olemaan riittävästi rahaa. Ymmärrän jo vähitellen paremmin sitä, kuinka tärkeää roolia raha teidän ihmisten elämässä näyttelee.

Kuljimme tosiaan mukavan mittaisen matkan molemmat enimmäkseen omissa mietteissämme. Ravia lujempaan menoon lauri ei minua kannustanut, mikä johtui osaksi ehkä liukkaanpuoleisesta kelistä ja osaksi siitä, ettei raisu laukka olisi oikein sopinutkaan tämän päivän tunnelmaan.

Palattuamme tallille lauri antoi minulle hellät silitykset kaulaan ja rajut pörrötykset harjaan. Oona purki lettisykeröt jo viime maanantaina, joten nyt en sitten kuitenkaan lähtiessäni ole juhlavimmassa muodossani. Poistuessaan karsinasta lauri kävi hiljaiseksi eikä enää paljon puhunut. Viimeiseksi hän lupasi yrittää järjestää elämääni silloin tällöin joitakin kivoja juttuja. Sellaisia, mitkä minun kaltaiseni hevonen kuulemma ansaitsee. Se tuntui hyvältä kuulla. Mutta tänä iltana tuntui haikealta jäädä karsinaan, vaikka ystäväni puuhailivat omissa yksiöissään omia juttujaan kuin minä tahansa iltana.

En voi jättää hevosystävälle hyvästejä, sillä uskon hänen palaavan tänne kirjoittamaan mahtavia juttujaan vielä jatkossakin.

Kyllä Lauri jotain järjestää. Teillähän on erityinen suhde.

Pilttuusi on valtavan suuri. Asunnoissa 7 neliön tilaa saa kutsua huoneeksi. (tosin lisäehtoina on korkeus, ikkuna, ja että on pääasiassa maan päällä) eli pilttuusi on selvästi isompi kuin ihmisen pienin sallittu huone. Mahdut siellä hyvin kääntymään maatessasi ym. Hienot olosuhteet sinulla.

Mahtaa se sinun paras kaverisi järkyttyä sitten kun siirryt.

Toivottavasti Lauri järjestää sinulle usein tablettia, errä voit olla täällä.