Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Ihan hyvin voisit pyytää omistajaltasi myös lupaa käyttää tablettia.

Laurin avulla se onnistuu.

En muista, oletko jo vastannut, että tuleeko sinulle paksumpi talvikarva. Jos tulee, niin päivän pituudestako sen tulo riippuu?

Lähellähän se Peter asuu. Olisi omistajasi hyvinkin vapaasti tulla milloin vain kanssasi ratsastamaan myös asuessasi nykyisessä tallissasi.

Vierailija kirjoitti:

Nautin viesteistäsi niin kauan kuin voin.

Tuopa oli kauniisti todettu. Kaikkihan päättyy joskus, eikä silloin ehkä ole tarpeen yrittää etsiä syytä tai varsinkaan syyllistä vaan olla iloinen koetusta. Niin minäkin aion olla, vaikka sitten rinnastuisin siihen kuuluisaan kolmen markan hevoseen! Iih-hah!

Keksi joku ihme!

Jos lukutqitoisilla hevosilla on jokin salainen keskusteluryhmä, jota et vaan vielä ole löytänyt?

Pähkinänruskea hevonen hokkikengissään tervehtii teitä kaikkia! Nyt ei ole enää jäästä tietoakaan, päinvastoin ulkona kuuluu satavan ihan vetistä vettä. Siitä huolimatta kengittäjä kävi tänään ja naputteli meille hokitetut kengät talvea varten kavioihimme.

Olen viettänyt melkein koko päivän sisällä tallissa, koska oona on askaroinut harjani kimpussa. Se oli kasvanut jo melko pitkäksi ja tuuheaksi ja hän aloitti harjan nyppimisen viime sunnuntaina. Tänään aamulla hän jatkoi ja kun harja oli sopivan vahvuinen, hän alkoi letittää sitä. Lettienteon ehdittyä puolenvälin paikkeille oli minun vuoroni saada kengät ja sen jälkeen letitys jatkui. Lopuksi oona sitoi letit sykeröiksi eli harjaani saatiin tänään kulumaan aikaa! Yleensä talvisin harjani saa olla pitkänä ja vapaana, mutta minulla on aavistus, että letitys liittyy nyt lähtööni.

Ratsastustunneilla saamani huomio olikin sitten taattu. Lapset taisivat kyllä tietää, että en enää kauan ole läsnä tunneilla, mutta vastalaitettu harjani viimeistään aiheutti sen, että jokainen halusi minut ainakin osaksi aikaa ratsukseen. Normaalista poiketen vuoroja sitten vaihdettiin, jotta jokainen sai oman vuoronsa.

Tunnilla oli aiheena liikkeelle lähteminen ja pysähtyminen sekä käynti. Nyt en enää ollut niin mietteissäni, koska ajattelen päässeeni tulevaisuutta koskien ratkaisuun ja siis eräänlaiseen mielenrauhaan. Vaikka menetän paljon, saan paljon myös tilalle. Kuitenkin tutussa maneesissa, tuttuja asioita tehdessäni jo vähän tutuiksi tulleitten lasten kanssa en voinut olla miettimättä, että tämä talli on ollut minulle oikein hyvä paikka. Vaikka lasten kokemattomuudessa on minulle usein kestämistä, tänään hekin tuntuivat vain kilteiltä ja kultaisilta.

Koska siellä saksassa tapahtui mitä tapahtui ja koska ensimmäinen tallini täällä suomessa oli jotenkin rauhaton ja tylykin paikka minulle, olen nauttinut olostani täällä täysin siemauksin. Olen, vaikka en sitä kaikin ajoin ole aina muistanut tiedostaakaan. Siksi lähtö samaan aikaan sekä tekee oloni haikeaksi että vähän ahdistaakin. Toki ahdistusta lieventää se, että tiedän minne olen menossa, mutta muutos on aina muutos ja vieras paikka vaatii sopeutumista. Mutta koska olen itse valinnan tehnyt, ajattelen että minun pitää myös kestää sen seuraukset.

Mä en tajuu tätä ketjua.

Katsoin vaan, onko uusia viestejä.

Ota tabletti mukaan uuteen paikkaan ja opettele lataamaan se itse.

Lauri auttaa jatkojohdon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajuu tätä ketjua.

Hei. Jos olet uusi tällä palstalla, niin tiedoksi että minäkin joudun kovasti ponnistelemaan tajutakseni edes vähän teidän maailmastanne. Mutta ketjun tarkoitus on juuri se, että minä oppisin jotakin teistä ja ehkä myös te oppisitte jotakin meistä hevosista.

Minunkin historiani on osoittanut, ettei yhteiselämä aina ole niin helppoa, vaan siihen sisältyy monia väärinymmärryksiä ja niistä on melkein aina seurauksena jotakin harmia tai epämukavuutta joko teille tai meille tai usein ihan molemmille! Kiva kun kävit kommentoimassa joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin, kun perustaisit hevosliven, jossa kuvataan nykyistä tallisi ja sen elämää.

Toinen kamera olisi tarhassa ja kolmas maneesissa.

Mutta ymmärrän, että haluat olla anonyymi.

Ajatus on todella kiva! Kuvahan olisi mainiosti voinut täydentää sitä mitä olen kertonut. Ja joissakin tapauksissa te olisitte voineet vielä paljon paremmin selittää minulle tiettyjä tapahtumia ja ilmiöitä. Olisipa vielä maastossa ratsastajallani ollut aina kamera vaikkapa kypärässään, niin olisitte oppineet tietämään elämästäni käytännössä kaiken tietämisen arvoisen!

Sellaisen järjestelyn täytyisi kuitenkin lähteä joko omistajastani tai laurista, koska ajatus minusta ensin ostamassa ja sitten asentamassa kameroita ja vielä siirtämässä kuvamateriaalia tänne nähtäville kuulostaa kykyjäni ja pelkkää anatomiaani ajatellen kyllä aivan silkalta mahdottomuudelta. Ja sittenpähän te olisitte nähneet kaikkea sellaistakin, mitä en välttämättä vapaaehtoisesti olisi kertonut. Kuten että pudotin tänään turvallani oonan lippalakin kalterien välistä tyhjään pilttuuseen. Hän etsi ja etsi, minne oli sen laittanut, mutta syyllinen pysytteli loppuun asti syyttömän näköisenä ja aivan hiljaa!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi jälleen.

Piti jo aiemmin kysyä, mutta unohdin, että miten alun perin hevonen opetetaan hyppäämään esteen yli pudottamatta sitä.

Yritin lapsena opettaa koiraani hyppäämään kiinteän esteen yli, mutta ei se millään ymmärtänyt, että ei ole tarkoitus koskea siihen rimaan. (se tosiaan ei ollut putoava rima, vaan oikeasti puinen naulattu neliö pystyssä.)

Kyllä koulutus lähtee aivan maan tasolta eli kulkureitillemme asetelluista puomeista ja matalista kavaleteista. Meillä on luontainen taipumus astua tai hypätä maassa olevan esteen yli eikä vain talloa sen päälle. Niinpä tätä ominaisuuttamme hyödyntämällä ja esteen korkeutta vähitellen kasvattamalla päästään lopulta varsin näyttäviin hyppyihin. Vaikka kilpailujen esteet lakoavat melko kevyestäkin kosketuksesta, tuntuu silti mukavammalta liitää puomista kokonaan yli kuin kalauttaa siihen kavionsa. Aina ei sitten vain ponnistus ole riittävä tai se on ajoitettu väärin.

Tykkään tämän palstan hevosesta ja haluan lukea hänen tarinoitaan edelleen 😍

Vierailija kirjoitti:

Heh, tuli mieleeni, että teillä on kyllä osa kesästä vapaata, mutta teistä on kyllä säännöllisesti vuoden ympäri työtä.

Mutta voiko olla niin, että teitä ei tarvitse ruokkia ollenkaan laitumelle, kun saatte siellä kasvavasta heinästä ruokanne? Ja ehkä viereisestä vesistöstä juomanne? (Eikös siinä ollut joku vesi, kun omistaja vei joskus sinua uimaan)

Kyllähän meistä teille työtä koituu, ei sitä käy kiistäminen. Mutta teemmehän me parhaamme maksaaksemme teille hoidosta omalla työllämme. Ja jos aivan yhteiselomme alkutaipaleeseen mennään, niin eivätköhän teidän esivanhempanne aivan tarkoituksella halunneet kesyttää meidän esivanhempanne ja samalla ottaa vastuun hyvinvoinnistamme. Vai olisiko se voinut mennä niinkin, että hevoset puoliväkisin tunkeutuivat asumustenne liepeille passattaviksi ja huolehdittaviksi. Paha sitä on sanoa kun kukaan meistä ei tainnut olla paikalla. Mutta olet oikeassa, olemme kyllä astetta enemmän työtä teettäviä kuin kultakalat.

Kesällä heinänurmi riittää vallan hyvin ravitsemaan meidät, kunhan saamme lisäksi vähän kivennäisiä ja suolaa. Joskus myös annos viljaa tekee hyvää, etenkin loppukesällä kun laitumet alkavat olla kaluttuja ja heinä ei muutenkaan enää ole mehevimmillään.

Uskomattoman vähällä ravinnolla tulette toimeen, kun heinänurmi riittää teille kesällä.

Olette kuitenkin suuren kokoisia.

Puhuit, että teillä on herkät turpakarvat. Katsoin juuri yhtä lähikuvaa hevosesta ja totta tosiaan, teillä on sellaisia pitkiä turpakarvoja. Varmaan tarpeellisia, kun ette näe siihen suun ympäristöön kunnolla.

Lauri kävi luonani juuri äsken. Myös hän on tietenkin perillä lähdöstäni. Hänkään ei kuitenkaan tiedä, milloin tarkalleen minun on tarkoitus siirtyä, eikä kuulemma tiedä tallin omistajakaan. Mitään kuljetustahan ei varsinaisesti tarvita, ellei samalla kertaa siirretä henkilökohtaisia varusteitani. Mutta otaksuisin kuitenkin, että omistaja vain ratsastaa peterin luokse kuten olemme jo monta kertaa tehneet ja se olisikin minunkin näkökulmastani paras ratkaisu.

Lauri myös sanoi, että ei pysty tulevana viikonloppuna tuomaan minulle laitetta koska on itse poissa. Toivottavasti omistajallani ei ole muuttamisessani niin kova kiire, että se jo laurin poissaollessa tapahtuisi! Haluaisin kovin mielelläni tietää milloin joudun sanomaan teille ystäväni hyvästit. Mutta toinen laurin kertoma asia oli, että hän voisi joskus käydä ainakin itse pyytämässä minua omistajaltani lainaan ja silloin saattaisin laurin avustuksella myös käydä täällä palstalla kirjoittamassa kuulumisiani. Eihän se näin vilkkaan keskustelun jälkeen ole paljon, mutta ehkä silti tyhjää parempi.

Hauskasti taas kuvasit Oonan lippalakin tapausta. Sellainen livekuvakamera tallissa olisi aivan mainio idea. Ongelma olisi vaan liian suuri siinä, että ihmiset eivät varmaan haluaisi tulla kuvatuiksi kaikelle kansalle ja heitä siinä näkyisi.

Onhan se tyhjää parempi, jos Lauri välillä sentään lainaa sinua ja antaa kirjoitella kuulumisia tänne.

Mutta tää vaan on niin mukavaa seurata elämääsi tällä tavalla koko ajan. Iso homma sinulla kirjoittaa pitkiä ja erittäin kiinnostavia tarinoita päiväsi kulusta.

Turvaton kirjoitti:

Hevosena voisit tietysti pitää turpasi kiinni.

Anteeksi jos osallistumiseni on ärsyttänyt tai suututtanut sinua. Mutta tässä on käymässä nyt niin, että joudun vaihtamaan tallia ja sitä myöten olen muuttuvien olosuhteiden vuoksi pakotettukin lopettamaan kirjoittamiseni, tai ainakin vähentämään sitä vain satunnaisesti tapahtuvaksi. Se tarkoittaa siis toiveesi toteutumista aika lailla kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voisit pyytää omistajaltasi myös lupaa käyttää tablettia.

Laurin avulla se onnistuu.

En muista, oletko jo vastannut, että tuleeko sinulle paksumpi talvikarva. Jos tulee, niin päivän pituudestako sen tulo riippuu?

Tässä se ero teidän ajattelunne ja minun ajatteluni välillä taas näkyy! Ei minulle ole koskaan juolahtanut mieleenkään miettiä, miksi minä saan talvella paksun lämpimän karvan! Minä vain saan sen ja olen pitänyt sitä semmoisena itsestään selvyytenä. Olisiko se sitten lyhenevät päivät, mistä karvani tietää tuuheutua vai mikä? En ainakaan jaksa uskoa, että rehuuni lisättäisiin näin syksyllä mitään karvanvaihtoeliksiiriä, mutta sitä pitäisi varmaan kysyä omistajaltani. Mystinen juttu kaiken kaikkiaan, ja minä täällä karvan sisällä olen viimeinen joka syytä on tullut edes ajatelleeksi. Välillä minä ihmettelen, kuinka te voitte jaksaa minun juttujani kun olette älyllisesti minua ainakin sata laitumenmittaa edellä! Mutta kiva kun silti jaksatte!