Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Miten teidät punnitaan? Onko eläinlääkärillä vuositarkastuksessa mukana vaaka?

Mitä teet niityllä, kun iso määrä paarmoja lähestyy? 1 juokset pakoon 2 annat purra 3 alat riehua?

Tästä oppii koko ajan uutta. En tiennyt tuota tekohevosasiaakaan.

Mitäs mieltä karva-ooppeli on nykyajan katumaastureista :D

Oletko koskaan liukastunut maahan asti?

Tylsää, kun teillä ei ole jouluisin kuin havuja. Minusta omistajasi voisi antaa sinulle myös joululahjan!

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillain hevosilla annetaan harjan otsatukan mennä silmien päälle asti eikä leikata.

Suorastaan ahdistava ajatus, että mun hiukset roikkuisi silmien päällä.

Luonnossa harjamme kasvaisi otsalta silmienkin tasolle. Se kuitenkin asettuu usein silmien väliin ja vaikka tulisi silmien eteenkin, sitä pystyy aina heilauttamaan sivuun. Silmiimme pyrkii usein kärpäsiä ja niitä on työlästä hätistää pois ilman harjaa myös otsalla. Jos kaikenlaisia itikoita ei olisi, silloin olisi varmaan mukavampi ollakin ilman pitkää harjaa. Minulla harja on otsalta solmittu tai se pidetään lyhyenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun aiemmassa viestissä on virheitä. Siis Eikö oreja käytettäisi *ollenkaan ratsastamiseen, vaan ainoastaan *varsojen tuottoon.

Oreillakin voi useimmiten ihan hyvin ratsastaa. Heissä on paljon kilttejä ja kohtuullisen helposti käsiteltäviäkin hevosia, kunhan kohtaamiset kiimassa olevien tammojen kanssa otetaan huomioon. Osa on tietysti raisumpia tapauksia, mutta en usko että heitä otettaisiin tänne pelkästään siitoskäyttöön. Jos yhteistyö sitten jonkun kanssa tuottaa jatkuvaa ongelmaa, orista saa aina ruunaamalla helpomman.

Kun se friisiläinen tietäisi, miten huippuälykäs olet, kun tännekin osaat kirjoittaa ja vielä niin runollisesti, niin kyllä saisit runsaasti sen suosiota.

Muista aina testata uusi hevostuttavuus, jos osaisi kirjoittaa ja lukea. Vaikka Peterin hevonen.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle oli mukava päivä siis tänään maneesissa. Kiitos kuin kerroit jälleen tarkkaan tällaiselle ihan tietämättömälle. Miten iso sellainen noin suunnilleen on? Onko lumikuormavaaraa talvella. Eli liikaa lunta katolla. Poistetaanko sitä.

Eikö niitä oreja siis käytettäisi lonkan ratsastamiseen vaan mahdollisesti ainoastaan varojen tuottoon. Onko ärsyttävää vai mukavaa, jos tallinne tulee tuon myötä enemmänkin varsoja. Niitä on nyt ollut harvakseltaan.

Maneesi on rakennukseksi suuri, mutta meidän liikkumistamme ajatellen ei sitten enää niin valtava. Liikun kentän päästä päähän noin viidellätoista laukkaaskeleella ja poikki kentän noin kahdeksalla. Jos arvioin kehnolla arviointikyvylläni, se voisi olla reilut 50 metriä pitkä ja 25 leveä. Kentän lisäksi katon alla on katsomo, eteistila ja säilytystilat esteille sekä traktorihalli. Katossa on todella paksuja palkkeja, joiden pitäisi kestää myös lumen paino talvella.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidät punnitaan? Onko eläinlääkärillä vuositarkastuksessa mukana vaaka?

Mitä teet niityllä, kun iso määrä paarmoja lähestyy? 1 juokset pakoon 2 annat purra 3 alat riehua?

Meidän punnitsemiseemme tarvitaan tosiaan iso vaaka. Sellainen löytyy eläinlääkäriasemalta tarvittaessa, mutta ei meidän painoamme tarvitse mitata säännöllisesti. Liiallinen lihominen tai laihtuminen näkyy kyllä päällepäinkin.

Paarmoja usein pörrää kauniina päivinä ympärilläni enemmän tai vähemmän. Hätistän niitä kyllä tiehensä jos ne laskeutuvat ja alkavat purra, mutta pakoon juokseminen ei yleensä auta, koska paarmat ovat todella nopeita lentämään ja osaavat seurata perässä. Joskus hermostun kyllä jos niitä on paljon, mutta eipä niihin mokomiin juuri vaikuta vaikka riehuisinkin. Hupulla ja loimella suojautuminen on pahimpaan paarmaaikaan paras keino ja onneksi tallilla ollaan siinäkin suhteessa hyvinvoinnistani kiinnostuneita ja puututaan tilanteeseen jos olen paarmojen takia kovin levoton.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan liukastunut maahan asti?

Tylsää, kun teillä ei ole jouluisin kuin havuja. Minusta omistajasi voisi antaa sinulle myös joululahjan!

Kyllä olen kahdesti liukastunut märässä savisessa rinteessä. Toisella kerralla minua talutettiin juuri polun liukkauden takia, mutta toisella kertaa o oli selässä ja oli onni että tilanteessa ei käynyt kummallekaan pahemmin. Taisin silloin kaatua takapuoleni kautta kyljelleni ja hän ehti saada jalkansa alta pois ennen kuin se jäi alleni. Lehtien peittämä savinen polku on vaarallisin. Talvella minulla on hokit kengissä ja silloin myös vältetään ratsastamasta mäkiä, koska ne tiedetään vaarallisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mieltä karva-ooppeli on nykyajan katumaastureista :D

Olen tottunut moottoriajoneuvoihin, mutta en silti voi sanoa niistä kovin paljon tykkääväni. Se, millaisesta autosta on kysymys, ei juurikaan vaikuta suhtautumiseeni.

Kai minun pitäisi olla iloinen, ettemme me joudu vastaamaan kuljettamisestanne pitkillä matkoilla samaan tapaan kuin ennen, mutta minusta autotkaan eivät ole kiva ratkaisu siihen. Ne haisevat pakokaasulle ja meluavat ja aiheuttavat kai myös paljon onnettomuuksia? Luulisin että vielä enemmän kuin hevoset?

Vierailija kirjoitti:

Täällä stadissa on monesti viikonloppuisin tekno-raveja, joissa itse käyn hytkyttämässä hepoculliani.

On muuten ”hirnu mukavaa” puuhaa. Ii-hahaa!

Tiedän että ravit tarkoittavat myös juhlia. Kivaa että viihdyt niissä. Ihan en ymmärrä, mitä siellä juhlissa kuvauksesi mukaan tehdään, mutta se kai liittyy teidän sukupuolisuuteenne jollakin tavalla. Olen kyllä ihan otettukin siitä tavasta, miten te ihmismiehet haluatte vertautua oreihin ja ymmärrän syynkin siihen. Orit tuntuvat olevan teille sellaisia elinvoiman, vahvuuden ja kestävyyden vertauskuvia. Eivätkä kyllä missään nimessä ilman perustetta!

Kylläpä maneesi on valtavan suuri!

Osaatko sanoa, miksi villieläimet eivät pelkää autossa olevia ihmisiä kuten käveleviä? Autolla pääsee lähemmäs. Onko sulle esim haju oleellinen siinä, että tajuat ihmisen läheisyyden?

Haistatko niityllä ollessasi läheisessä metsässä olevat hirvet ja ketut.

Miten oleellinen on havainnoinnissa haju?

Sinä se osaat vastata aivan kaikenlaisiin kysymyksiin hyvin ja provosoitumatta.

Noh, hevosille luonnolliset asiat ovat luonnollisia.

Ihmiset itse tekevät luonnollisista asioista noloja.

Ohis. En ole hevonen.

Stadilaiset tykkää hevosista, vaan hevoset eivät tykkää stadilaisista.

Jatkokysymys hajuun: ärsyttääkö sinua koirat, joiden hajuste saat selville, että niille annetaan raakalihaa?

Muistuttavatko liikaa sutta ja kammoat?

Tekeekö tallinne mitään jouluajelutuksia reellä tms erityistä joulukuussa tms?

Oletko koskaan vetänyt rekeä.

Monessa joululaulussa lauletaan reellä matkustamisesta. Esim rekiretki ja kello löi jo viisi.

Vierailija kirjoitti:

Moi. En tunne sinua, mutta tunnen hyvin "Aamun" eli naisen joka käy perjantaisin ratsastamassa sinulla. Hän on kertonut sinusta minulle, jo aivan siitä ensimmäisestä kerrasta kun kävi tallilla ja tykästyi sinuun, ja varsinkin siitä kerrasta kun hänen puhelimensa hukkui. Pyysin häntä eilen kertomaan mitä sinulle kuuluu. Hän sanoi, että vaikutit "normaalilta" mutta en oikein voinut kysyä sen enempää.

Hän oli kiinnittänyt jo aiemmin huomiota tablettiin, joka oli karsinassasi ja sanoi, että nyt sitä ei enää ollut. Outoa oli se että kun hän sanoi jutelleensa eräälle toiselle hevoselle, tablu oli nyt sillä! En tajunnut yhtään, mutta en siitäkään kysynyt enempää, kun en ole tallillanne käynyt enkä tunne hevosia. Mutta mitä ihmettä, kenellä se nyt on ja miksi? Osaako sitä joku muukin käyttää? t. Isabel

Hei isabel! Minun piti jo aiemmin vastata sinulle, mutta noita kysymyksiäsi koskien asia taisi jo muutenkin tulla selväksi. Eli vuonohevosella tabletti oli mutta, en kyllä saanut täyttä varmuutta siitä, että hän ei sitä osaa käyttää, koska koko viikon aikana laitteessa ei ollut virtaa. Mutta eipä hän sitä hajallekaan saanut, onneksi!

Minä olen vähän lykännyt vastaamista viestiisi, koska tiedän sinun jotenkin tunnistaneen minut. Tänään minulle selvisi, miksi minut tunnistit, vaikka sinäkin halusit kai salata minulta nimesi ja sen kuka oikein olet. Mutta kerran aamu kuitenkin kutsui sinua nimeltä ja silloin minä kyllä ymmärsin. Eli laskin yhteen yksi ynnä yksi kuten te sanotte.

Mutta oli silti kivaa nähdä sinut ja oli hauskaa kun tulit äitisi kanssa minua katsomaan. Ehkä sinua hiukan kiusasi uteliaisuus, että näytänkö minä jotenkin erilaiselta? Mutta enpä minä taida näyttää, toivottavasti se ei tuntunut sinusta pettymykseltä. Olen aivan tavallinen hevonen mitä ulkonäköön tulee. Luulen että olisit myös mielelläsi halunnut olla hetken aikaa minun kanssani kaksin testataksesi että mitä minä ehkä ymmärrän. Mutta olet tavattoman fiksu kun et tehnyt mitään sellaista, mikä olisi herättänyt äitisi epäilykset. Tyydyit vain jäämään koirasi kanssa kävelylle sillä aikaa kun olimme maastoratsastamassa.

Koko sen ajan minä aika lailla jännitin. Nimittäin sitä aiotko äidillesi kertoa jotakin. Minä tiedän, että kiusaus tehdä niin oli ja on koko ajan suuri. Mutta arvostan todella paljon sitä, että olet osannut pitää salaisuuden omana tietonasi. Minun elämäni on aika monimutkaista jo nyt, mutta vielä hankalammaksi se muuttuu jos lisää ihmisiä saa minusta tietää. Jos vain suinkin sopii niin pidetään tieto meidän välisenämme. Kutsuisin sinut tänne ihan ratsastamaan, mutta kun on käynyt ilmi että et harrasta sitä niin se ei tietenkään käy niin vain päinsä. Mutta joskus ehkä voisit kysyä äidiltäsi, jos saisit nousta hetkeksi selkääni kun hän taluttaisi minua? Tiedä vaikka löytäisit itsellesi uuden harrastuksen! Vaikka oletkin jo teidän maailmassanne täysiikäinen, aloittaa voi koska tahansa!

Joka tapauksessa hyvää syksyn jatkoa ja kohta jo talveakin sinulle!

Terveisin se aamuinen heppa. Ihha-ha-haa!

Vierailija kirjoitti:

Kun se friisiläinen tietäisi, miten huippuälykäs olet, kun tännekin osaat kirjoittaa ja vielä niin runollisesti, niin kyllä saisit runsaasti sen suosiota.

Muista aina testata uusi hevostuttavuus, jos osaisi kirjoittaa ja lukea. Vaikka Peterin hevonen.

Minä en mielestäni ole huippuälykäs, mutta kiva kuulla silti sellaista sanaa käytettävän itsestäni. Minä luulen, että vaikka teistä ominaisuuteni on aika erikoinen ja jännittävä niin hevosystäväni eivät osaa kirjoitustaidolle paljon arvoa antaa. He mittaavat arvoni sillä, kuinka paljon annan heille rapsutusaikaa ja läheisyyttä. Ja tietysti silläkin, miten osaan liehitellä heitä ja miten haastan heitä ja millaisen vastuksen annan heille voimainmittelyssä, mutta näitä asioita he aistivat minusta myös suoraan tuoksuni perusteella ja siihen en oikein itse voi vaikuttaa. Myös osa käytöksestäni on sellaista, etten voi sitä muuttaa kohotakseni arvoasteikossa.

Luulen näkeväni peterin kimon taas kun omistajani tulee käymään. Nyt en edes tiedä, miksi olen siitä koko lailla varma, mutta niin vain olen. Ikävä kyllä, minulla on muitten hevosten luku ja kirjoitustaitoa kohtaan muodostunut jo aika selvä käsitys. Minusta nimittäin tuntuu että olen tässä suhteessa lajitovereitteni keskuudessa kovin yksin.