Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuli ero ja 12-vuotias haluaa muuttaa isänsä ja hänen uuden naisensa luo
05.09.2021 |
Tuntuu ihan järjettömän pahalta, mutta en tietenkään halua vaikuttaa lapsen päätökseen. Poika on aina ollut läheinen isänsä kanssa, mutta ei kovin paljon tykkää uudesta "äidistään".
Miten tämän asian kanssa edes pystyy elämään? 😢
Pari kuukautta sitten sain myös töistä ilmoituksen, että he eivät enää tarvitse minua siellä. Laiha lohtu on se, että en ollut ainoa irtisanottu.
Kommentit (68)
Mä oon kokenut saman.
Poika oli vauvaiän jälkeen aina ollut jostain syystä isänsä poika, ja välillä se kirpaisikin, mutta toisaalta olin asian kanssa sinut, koska ex oli ja on edelleen kuitenkin kelpo isä, vaikka meillä joistain asioista mielipiteet erosi niin kasvatuksessa kuin muussakin.
Erosimme pojan ollessa 3 v. 12 vuotiaana poika tahtoi muuttaa kokonaan isälleen, siihen saakka oli noin viikko-viikko.
Oli todella kova paikka mulle, siis todella. Tuntui lähinnä kuin olisin joutunut luopumaan koko lapsesta ja äitiydestäni. Kyllä monet itkut itkin itsekseni ikävää ja epäonnistumisen tunnetta, jota koin, vaikkei siihen luultavasti ollut edes sen enempää syytä kuin muillakaan vanhemmilla. Se vain tuntui siltä.
Halusin kuitenkin kunnioittaa lapseni toivetta, laittaa sen etusijalle, oman toiveeni eteen. Tein sen siis rakkaudesta, vaikka itse kärsin, en halunnut riitaa, vänkäystä ja taistelua poikani elämään. Arvelin, että poikkiteloin asettumalla teen lisäksi vain hallaa poikani ja minun suhteelle.
Vaikka näkemiset väheni, yritin pitää yhteyttä yllä soittelemalla ja laittamalla viestejä.
Nykyään poika asuu jo omillaan. Meillä on hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei mikä tilanne. Ei kai siinä mikään auta paitsi katsoa miten homma lähtee toimimaan. Koita ap jaksaa.
Nyt jos voisin tässä tilanteessa tehdä jotain niin ajaisin autoni rekan alle. Mietin kuitenkin sitä rekkakuskia enkä tee niin. Minä vaan sinnittelen ja yritän tehdä lapselle hänen elämänsä mahdollisimman hyväksi.
Musta tuntuu nyt tällä hetkellä, että voimia ei ole. En vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kokenut saman.
Poika oli vauvaiän jälkeen aina ollut jostain syystä isänsä poika, ja välillä se kirpaisikin, mutta toisaalta olin asian kanssa sinut, koska ex oli ja on edelleen kuitenkin kelpo isä, vaikka meillä joistain asioista mielipiteet erosi niin kasvatuksessa kuin muussakin.
Erosimme pojan ollessa 3 v. 12 vuotiaana poika tahtoi muuttaa kokonaan isälleen, siihen saakka oli noin viikko-viikko.
Oli todella kova paikka mulle, siis todella. Tuntui lähinnä kuin olisin joutunut luopumaan koko lapsesta ja äitiydestäni. Kyllä monet itkut itkin itsekseni ikävää ja epäonnistumisen tunnetta, jota koin, vaikkei siihen luultavasti ollut edes sen enempää syytä kuin muillakaan vanhemmilla. Se vain tuntui siltä.
Halusin kuitenkin kunnioittaa lapseni toivetta, laittaa sen etusijalle, oman toiveeni eteen. Tein sen siis rakkaudesta, vaikka itse kärsin, en halunnut riitaa, vänkäystä ja taistelua poikani elämään. Arvelin, että poikkiteloin asettumalla teen lisäksi vain hallaa poikani ja minun suhteelle.
Vaikka näkemiset väheni, yritin pitää yhteyttä yllä soittelemalla ja laittamalla viestejä.
Nykyään poika asuu jo omillaan. Meillä on hyvät välit.
Kiitos kun kerroit tämän. Meillä ollaan puolen vuoden päästä 12 v ja sama lähtökohta. Olen jännittänyt nämä vuodet, missä vaiheessa poika haluaa muuttaa isälle vai haluaako. Aiemmin pidin itsestäänselvänä että haluaa, koska meillä oli skismaa ja poika ilmeisesti syytti minua erosta. Nykyisin välit ovat jo senverran hyvät, että välttämättä hän ei edes halua jättää kavereitaan muuttaakseen isälle. Isän kanssa saa olla paljon muutenkin. Tilanne voi tietysti muuttua äkisti jos koulussa tulee ongelmia. Mutta toistaiseksi sielläkin tuntuu olevan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos voisin tässä tilanteessa tehdä jotain niin ajaisin autoni rekan alle. Mietin kuitenkin sitä rekkakuskia enkä tee niin. Minä vaan sinnittelen ja yritän tehdä lapselle hänen elämänsä mahdollisimman hyväksi.
Musta tuntuu nyt tällä hetkellä, että voimia ei ole. En vaan jaksa.
Halaus sinulle. Tiedän tunteen, olisin voinut itse kirjoittaa noin aiemmin. Luota siihen, että yrittäminen johtaa hyvään lopulta ja lapsesi ymmärtää uhrauksesi ja rakastaa sinua aiempaa helpommin, koska luotit häneen tässä. Juuri nyt ei tarvitse olla voimia, yritä kehittää muuta mietittävää niin helpottaa nopeammin.
Ethän sinä voi tehdä itsellesi vahinkoa, koska lapsesi syyttäisi itseään siitä lopun ikäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävää miten alkupään kommenteissa niin moni suositteli 50-50 systeemiä. Todella harvalle lapselle sopii, ehkä eniten sellaisille raukoille jotka ihan pienestä pitäen ovat tottuneet paikasta toiseen ravaamiseen, eivätkä isompinakaan osaa kyseenalaistaa homman järkevyyttä. Kuinka moni aikuinen olisi valmis asumaan viikon yhdessä paikkaa ja toisen viikon toisessa paikkaa? Ja kaikki vain sen takia, ettei aikuiset osaa olla aikuisia ja ajatella lapsen etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos voisin tässä tilanteessa tehdä jotain niin ajaisin autoni rekan alle. Mietin kuitenkin sitä rekkakuskia enkä tee niin. Minä vaan sinnittelen ja yritän tehdä lapselle hänen elämänsä mahdollisimman hyväksi.
Musta tuntuu nyt tällä hetkellä, että voimia ei ole. En vaan jaksa.
Halaus sinulle. Tiedän tunteen, olisin voinut itse kirjoittaa noin aiemmin. Luota siihen, että yrittäminen johtaa hyvään lopulta ja lapsesi ymmärtää uhrauksesi ja rakastaa sinua aiempaa helpommin, koska luotit häneen tässä. Juuri nyt ei tarvitse olla voimia, yritä kehittää muuta mietittävää niin helpottaa nopeammin.
Ethän sinä voi tehdä itsellesi vahinkoa, koska lapsesi syyttäisi itseään siitä lopun ikäänsä.
Kiitos. Et tiedäkään, kuinka paljon kommenttisi auttoi. Olet kiltti, kun kirjoitit noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika voi hyvinkin haluta kasvaa miehen kanssa nieluummin kuin naisen. Se uusi nainen on kuviossa pakollinen paha.
Anna rakkautta ja hoivaa sen verran kuin haluaa vastaanottaa.
50-50 minäkin ehdottaisin.
Juuri noin. Minulle on opetettu ( asiantuntijat) että ero on tuhoisaa varsinkin pojille murrosiässä ( ja n 6-7v)
Poika tarvitsee isäänsä enemmän kuin äitiään.
Monia pulmia alkaa tulla eteen kun kasvaa murrosiästä aikuisuuteen ja se aika on paras viettää isän kanssa. Isä osaa ohjata poikaansa paremmin kuin äiti koska tietää omasta nuoruudesta millaista on kasvaa aikuiseksi. Näin on päätelty. Tietysti silloin kun isä on kunnon isä ja vastuullinen. Ilmeisesti isä on kunnon isä. Anna pojan mennä ja saat silti sinäkin viettää aikaa poikasi kanssa, kun sovitte asian. Luulenpa, että poika tottuu ajan myötä myös isän uuteen puolisoon. Aika normaalia on, että alkuun ei tykkää.
Saisi mennä ja jäädä kokonaan sinne. En todellakaan uhraisi viikonloppujani. Jos ei muuten kiinnosta, pysyköön kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos voisin tässä tilanteessa tehdä jotain niin ajaisin autoni rekan alle. Mietin kuitenkin sitä rekkakuskia enkä tee niin. Minä vaan sinnittelen ja yritän tehdä lapselle hänen elämänsä mahdollisimman hyväksi.
Musta tuntuu nyt tällä hetkellä, että voimia ei ole. En vaan jaksa.
Halaus sinulle. Tiedän tunteen, olisin voinut itse kirjoittaa noin aiemmin. Luota siihen, että yrittäminen johtaa hyvään lopulta ja lapsesi ymmärtää uhrauksesi ja rakastaa sinua aiempaa helpommin, koska luotit häneen tässä. Juuri nyt ei tarvitse olla voimia, yritä kehittää muuta mietittävää niin helpottaa nopeammin.
Ethän sinä voi tehdä itsellesi vahinkoa, koska lapsesi syyttäisi itseään siitä lopun ikäänsä.
Kiitos. Et tiedäkään, kuinka paljon kommenttisi auttoi. Olet kiltti, kun kirjoitit noin.
Kiitos itsellesi. Tuli kyyneleet vastauksestasi, hyvät sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pojan isä sanoo?
Säälittää poika jo etukäteen, jos isä haluaakin bylsiä rauhassa uuden naisensa kanssa ilman, että kotona on teräväkorvainen varhaisteini.
Lapsi voi esittää toiveita, mutta vanhemmat ratkaisevat, miten toimitaan. Siksi monen esittämä 50-50 on hyvä lähtökohta keskustelulle.
12- vuotias saa päättää itse missä asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika voi hyvinkin haluta kasvaa miehen kanssa nieluummin kuin naisen. Se uusi nainen on kuviossa pakollinen paha.
Anna rakkautta ja hoivaa sen verran kuin haluaa vastaanottaa.
50-50 minäkin ehdottaisin.
Juuri noin. Minulle on opetettu ( asiantuntijat) että ero on tuhoisaa varsinkin pojille murrosiässä ( ja n 6-7v)
Poika tarvitsee isäänsä enemmän kuin äitiään.
Monia pulmia alkaa tulla eteen kun kasvaa murrosiästä aikuisuuteen ja se aika on paras viettää isän kanssa. Isä osaa ohjata poikaansa paremmin kuin äiti koska tietää omasta nuoruudesta millaista on kasvaa aikuiseksi. Näin on päätelty. Tietysti silloin kun isä on kunnon isä ja vastuullinen. Ilmeisesti isä on kunnon isä. Anna pojan mennä ja saat silti sinäkin viettää aikaa poikasi kanssa, kun sovitte asian. Luulenpa, että poika tottuu ajan myötä myös isän uuteen puolisoon. Aika normaalia on, että alkuun ei tykkää.
Järkevää ja perusteltua. Kun kuvittelee kumman on parempi puhua seksiasioista ym niin tietysti isä pojalle ja äiti tyttärelle.
On paljon paljon asioita joista voi puhua ns " miesten" kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos voisin tässä tilanteessa tehdä jotain niin ajaisin autoni rekan alle. Mietin kuitenkin sitä rekkakuskia enkä tee niin. Minä vaan sinnittelen ja yritän tehdä lapselle hänen elämänsä mahdollisimman hyväksi.
Musta tuntuu nyt tällä hetkellä, että voimia ei ole. En vaan jaksa.
Halaus sinulle. Tiedän tunteen, olisin voinut itse kirjoittaa noin aiemmin. Luota siihen, että yrittäminen johtaa hyvään lopulta ja lapsesi ymmärtää uhrauksesi ja rakastaa sinua aiempaa helpommin, koska luotit häneen tässä. Juuri nyt ei tarvitse olla voimia, yritä kehittää muuta mietittävää niin helpottaa nopeammin.
Ethän sinä voi tehdä itsellesi vahinkoa, koska lapsesi syyttäisi itseään siitä lopun ikäänsä.
Kiitos. Et tiedäkään, kuinka paljon kommenttisi auttoi. Olet kiltti, kun kirjoitit noin.
Kiitos itsellesi. Tuli kyyneleet vastauksestasi, hyvät sellaiset.
Näin me voidaan jollain tavalla auttaa toisiamme täällä. Ei tunneta toisiamme, mutta joskus ne pienet ja hyvät sanat auttaa toista huonossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä on ongelma. Poika muuttaa, jos isälle asia sopii.
Vierailija kirjoitti:
No voi olla että jää nopeaksi muutoksi jos ei tykkää isän uudesta akasta. Palaa takaisin sun luo ennen pitkää.
Miksi, millä perusteella nimität uutta poulisoa akaksi? Älä nimittele epäasiallisesti.
Se taas on totta, että lapsi voi eri ikävaiheissa asua milloin toisen milloin toisen luona. Ihan luonnollista, jos molemmat vanhemmat mahdollisia.
Jos lapsi asuu pääsääntöisesti isällään, niin silloin sinulle saattaa avautua myös mahdollisuus vaihtaa paikkakuntaa mahdollisen työpaikan tarjoutuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika voi hyvinkin haluta kasvaa miehen kanssa nieluummin kuin naisen. Se uusi nainen on kuviossa pakollinen paha.
Anna rakkautta ja hoivaa sen verran kuin haluaa vastaanottaa.
50-50 minäkin ehdottaisin.
Juuri noin. Minulle on opetettu ( asiantuntijat) että ero on tuhoisaa varsinkin pojille murrosiässä ( ja n 6-7v)
Poika tarvitsee isäänsä enemmän kuin äitiään.
Monia pulmia alkaa tulla eteen kun kasvaa murrosiästä aikuisuuteen ja se aika on paras viettää isän kanssa. Isä osaa ohjata poikaansa paremmin kuin äiti koska tietää omasta nuoruudesta millaista on kasvaa aikuiseksi. Näin on päätelty. Tietysti silloin kun isä on kunnon isä ja vastuullinen. Ilmeisesti isä on kunnon isä. Anna pojan mennä ja saat silti sinäkin viettää aikaa poikasi kanssa, kun sovitte asian. Luulenpa, että poika tottuu ajan myötä myös isän uuteen puolisoon. Aika normaalia on, että alkuun ei tykkää.Järkevää ja perusteltua. Kun kuvittelee kumman on parempi puhua seksiasioista ym niin tietysti isä pojalle ja äiti tyttärelle.
On paljon paljon asioita joista voi puhua ns " miesten" kesken.
Riippuu kovasti ihmisistä. Monessa perheessä se kyllä jää kaikin osin äidin hommaksi lapsen sukupuoleen katsomatta. Naiset kun osaavat monesti suhtautua asiallisemmin ja sanastokin siivompaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei mikä tilanne. Ei kai siinä mikään auta paitsi katsoa miten homma lähtee toimimaan. Koita ap jaksaa.
Ja jos samalla paikkakunnalla asutaan, niin ehkä niitä avoimia ovia voitaisiin toteuttaa. Oman veljeni lapset asuivat äitinsä luona, mutta heillä oli aina mahdollisuus käydä isänsä luona. Se sopi niin äidille kuin isän uudelle vaimollekin. Ja lomilla meno oli varsin joustavaa.
Kiitos joillekin kauniista sanoistanne. Minulle tämä elämä on kuitenkin nyt liian vaikeaa.
Jännä ketju seurata. Minäkin olen kokenut saman. Siis lapsena. Tein saman valinnan 12-vuotiaana.
Äiti sanoi ettei pahastunut. Kyllähän siinä silti äidistä henkisesti erkani vuosien myötä.
Isällä, jonka luokse jäin, ei ollut uutta naista joten oltiin kahdestaan.
Äidillä oli uusi mies jonka kanssa ei oikein synkannyt, josta syystä en paljoa äidin luona vieraillut.
Äiti teki heti uusia lapsiakin ja hänen fokuksensa oli niissä heti.
Mua ois lapsena vatuttanu ankarasti, jos oisin joutunu viikoittain vaihtamaan kodista toiseen. Ihan hirveä ravaaminen ja vain siitä syystä, että eronneet vanhemmat mielummin jakaa kaiken millimetrilleen puoliksi kuin toteuttaisivat lapsen kannalta sen järkevämmän ratkaisun, koska se olisi ollut samalla toiselle vanhemmalle edukkaampi ja senhän ei nyt mitenkään käy.
Mielummin asuin kiinteästi yhdessä kodissa ja vierailin sitten sen toisen vanhemman luona säännöllisesti. Paljon helpompi arki, eikä tuntunut elämä vain pallolta kahden aikuisen välillä, kuten joistain 50/50-showssa elävistä kavereistani.
Lapsesi on sen verran vanha, että haluaa päättää, vaikkei osaakaan koko kuvaa nähdä. Jos isän kanssa on teillä edelleen puhevälit, niin keskustelkaa aikuistenkin kesken, että millä lähdetään liikenteeseen ja voiko lapsi halutessaan muuttaa toisaalle.