Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuli ero ja 12-vuotias haluaa muuttaa isänsä ja hänen uuden naisensa luo
05.09.2021 |
Tuntuu ihan järjettömän pahalta, mutta en tietenkään halua vaikuttaa lapsen päätökseen. Poika on aina ollut läheinen isänsä kanssa, mutta ei kovin paljon tykkää uudesta "äidistään".
Miten tämän asian kanssa edes pystyy elämään? 😢
Pari kuukautta sitten sain myös töistä ilmoituksen, että he eivät enää tarvitse minua siellä. Laiha lohtu on se, että en ollut ainoa irtisanottu.
Kommentit (68)
Vaikka kärjille menis, niin 12v saa lain mukaan jo itse pttää missä asuu.
Ja 15v saa itse jo muuttaa kirjansa mihin haluaa.
Joten, käräjöinti on turhaa. Paitsi jos toisella on perustavaa laatua olevia ongelmia. Esim alkkis tai narkki. Muuten se on voi, voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavin tilanne on se kun vanhemmat vaativat lasta päättämään kumman luo menee, mutta yksin jäänyt vanhempi ei sitten kuitenkaan kykene hyväksymään asiaa tunnetasolla ja jää lapselle katkeraksi loppuiäkseen siitä että lapsi ei valinnut häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisi mennä ja jäädä kokonaan sinne. En todellakaan uhraisi viikonloppujani. Jos ei muuten kiinnosta, pysyköön kokonaan pois.
Oma äitini ehkä ajatteli näin, kun tein saman valinnan 12-vuotiaana. Heidän vaatimuksestaan.
Mitenkähän lienee. Onko katkera minulle loppuikänsä?
Sinä teit valintasi ja elät sen kanssa, seuraukset mukaan lukien.
Kannattaa varmistaa, että lapsi todellakin haluaa muuttaa isän ja tämän uuden puolison luokse. Ettei vain lapsi kuvittele, että valitsemalla isän koko aviero peruuntuisi ja teidän elämä jatkuisi ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen uniikki lumihiutale teinityttö muuttaa meille, kun tulee äidin luona riitaa. Sitten taas tympääntyy, kun minä vaadin tekemään kotitöitä ja käyttäytymään nätisti, ja muuttaa äidilleen. Ah, ihanaa uusperhe-elämää, kun lapselle annetaan valtaa, jonka hallinta ei vielä oikein luonnistu. Mulla on omiakin lapsia, samanikäisiä. Niiden kanssa ei ole koskaan tällaisia ongelmia.
No ei ihme jos tympääntyy jos VAADIT tekemään kotitöitä. Olisiko sama äidin luona? Teinin työtä on koulunkäynti ja kotitehtävät sekä jokin tai kaksi harrastusta eikä VAADITUT kotityöt. Kotityöt kuuluvat perheen aikuisille sekä ostetaan esim. ruoka- ja siivous- sekä remonttipalveluja. Lasten kanssa tehdään kotitöitä vain sen verran että oppivat ne ja sen verran mitä rentoon kotoiluun kuuluu. Ei käytetä ilmaisena kotipalvelutyövoimana. Teini ei mikään lumihiutale jos tullaisesta närkästyy vaan todennäköisesti fiksu ja ajanmukainen nuori. Keneenköhän on tullut jos sekä sinun että äidin kanssa kinaa tuollaisista asioista? Isäänsä? Epäilen sitäkin koska isä ilmeisesti nainut kahta yhtä idioottia, kotitöillä pätevää vanhankansan naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhottavin tilanne on se kun vanhemmat vaativat lasta päättämään kumman luo menee, mutta yksin jäänyt vanhempi ei sitten kuitenkaan kykene hyväksymään asiaa tunnetasolla ja jää lapselle katkeraksi loppuiäkseen siitä että lapsi ei valinnut häntä.
Lapselle katkeraksi? Mulla jäi lapset isälleen ja hänen uudelle puolisolleen erossa ja lasten tapaaminen on sujunut tosi nihkeästi. Lapset eivät ole olleet kovin halukkaita pitämään yhteyttä tai käymään luonani esim. kerran kuussa viikonlopun. Lapsille en ole yhtään katkera mutta entiselle puolisolleni sekä hänen uudelle puolisolleen ja heidän sukulaisilleen jotka selvästi pitävät lapsista kiinni järjestämällä niin paljon lomareissuja, harrastuksia, sukujuhlia ja muuta mielenkiintoista toimintaa ettei lapsilla ole mielenkiintoa tulla minun luokseni. Minussa ei ole mitään sellaista vikaa miksi pitäisi vältellä, kotini on normaalisiisti ja melko uusi, rahaa pystymme käyttämään normaalisti, ruokaa ja vaatteita sekä harrastuksia ja menoja lapset saisivat minultakin, olen ihan normaalipainoinen ja -pituinen, työtä tekevä, harrastava, pitkähiuksinen ja normaalihyvännäköinen nelikymppinen, jolla olisi miesmaailmassakin vientiä mutta tuntuu että lapset ovat jo vieraantuneet kun pari vuotta käynnit ovat koko ajan harventuneet ja lyhentyneet. Asia aiheuttaa minulle niin paljon surua ja matalaa mieltä ettei mitään mielenkiintoa enää etsiä uutta parisuhdetta. Työ onneksi antaa iloa vaikka onkin yksin tehtävää. Asiakastapaamiset ja työmatkat jopa ulkomaille antavat sisältöä elämään samoin liikunta, ulkoilu, saunominen ja lukeminen sekä ne harvat tapaamiset lasten kanssa, jotka ovat kylläkin olleet hyviä hetkiä molemmin puolin. Toivoa elättelen vielä että kunhan vähän kasvavat niin topakoituvat ja kiinnostuvat minusta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen uniikki lumihiutale teinityttö muuttaa meille, kun tulee äidin luona riitaa. Sitten taas tympääntyy, kun minä vaadin tekemään kotitöitä ja käyttäytymään nätisti, ja muuttaa äidilleen. Ah, ihanaa uusperhe-elämää, kun lapselle annetaan valtaa, jonka hallinta ei vielä oikein luonnistu. Mulla on omiakin lapsia, samanikäisiä. Niiden kanssa ei ole koskaan tällaisia ongelmia.
No ei ihme jos tympääntyy jos VAADIT tekemään kotitöitä. Olisiko sama äidin luona? Teinin työtä on koulunkäynti ja kotitehtävät sekä jokin tai kaksi harrastusta eikä VAADITUT kotityöt. Kotityöt kuuluvat perheen aikuisille sekä ostetaan esim. ruoka- ja siivous- sekä remonttipalveluja. Lasten kanssa tehdään kotitöitä vain sen verran että oppivat ne ja sen verran mitä rentoon kotoiluun kuuluu. Ei käytetä ilmaisena kotipalvelutyövoimana. Teini ei mikään lumihiutale jos tullaisesta närkästyy vaan todennäköisesti fiksu ja ajanmukainen nuori. Keneenköhän on tullut jos sekä sinun että äidin kanssa kinaa tuollaisista asioista? Isäänsä? Epäilen sitäkin koska isä ilmeisesti nainut kahta yhtä idioottia, kotitöillä pätevää vanhankansan naista.
Miksi tuntuu oksennuksenhajua ilmassa kun tämän luin?
Oma äitini ehkä ajatteli näin, kun tein saman valinnan 12-vuotiaana. Heidän vaatimuksestaan.
Mitenkähän lienee. Onko katkera minulle loppuikänsä?