Olen synnyttänyt jo viikon!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että yksi lapsi tuottaa enemmän hiilijalanjälkeä kuin voitte ikinä pihistellä itse omassa elämässänne? Jokainen synnytys yli tuplaa teidän hiilijalanjäljen. Hävetkää.

Onko tää kirjoitus sun mutsille osoitettu?

Iskälle. Mies tutkitusti hassaa luonnonvaroja paljon enemmän kuin nainen ja raskauskin on hänen syytään.

Vierailija kirjoitti:

Kai ne suostuu käynnistämään, jos itkien menet sinne ja sanot ettet ole viikkoon nukkunut ja kauheat kivut koko ajan.

Käynnistys se vasta helvettiä on, ellei "hoito osu potilaaseen" eli annettu oksitosiinimäärä sattumoisin ole yksilölle sopiva.

Minusta olisi ensisijaisen tärkeää tietää, mikä istukassa nyt mättää - vai mättääkä toimintatavoissa? Ehkä keho nyt viestittää Sinulle, ap, että ota iisimmin. Älä hätyyttele sikiötä kohdustaan, hän on elävä tunteva ihminen, joka ei ole kypsä syntymään hätyytettynä.

Raskauden viimeiset päivät ovat joka ikinen tärkeitä mm. keuhkojen kypsymiselle - sikiö ei oleskele kohdussa "huvikseen"!

Viikko ei ole mitään. Mä makasin tipassa ja lääkittynä 6 viikkoa supistelemassa Naistenklinikan osastolla 42. Puolet ajasta synnytyshuoneessa kiinni tarkkailulaitteissa, valvoin yöt kuunnellen muiden synnyttäjien huutoa naapurihuoneista. Jossain vaiheessa puoliso muisti tuoda korvatulpat.

Liikkua sain vain vessaan. Paino putosi kun se lihava köksä, joka jakoi ruokaa, oli tyhmyyden lisäksi asennevammainen ja kuvitteli osastolla huvikseen maattavan.

Häätämällä sikiötä ylirasittamalla itseänne, estätte häntä kehittymästä niin kypsäksi, kuin voisi. On tärkeää, että äiti kykenee ja myös haluaa kunnella kehoaan ja kunnioittaa sitä, mm. olemalla fyysisesti aktiivinen vain sen verran, mikä hänestä tuntuu hyvältä. Jos aktiivisuus on uuvuttavaa, äiti taistelee luontoa vastaan ja eihän siinä nyt ole kerrassaan mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että yksi lapsi tuottaa enemmän hiilijalanjälkeä kuin voitte ikinä pihistellä itse omassa elämässänne? Jokainen synnytys yli tuplaa teidän hiilijalanjäljen. Hävetkää.

Kai se hiilijalanjälki nyt on ihan lapsen oma eikä lisä äidin hiilijalanjälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Viikko ei ole mitään. Mä makasin tipassa ja lääkittynä 6 viikkoa supistelemassa Naistenklinikan osastolla 42. Puolet ajasta synnytyshuoneessa kiinni tarkkailulaitteissa, valvoin yöt kuunnellen muiden synnyttäjien huutoa naapurihuoneista. Jossain vaiheessa puoliso muisti tuoda korvatulpat.

Liikkua sain vain vessaan. Paino putosi kun se lihava köksä, joka jakoi ruokaa, oli tyhmyyden lisäksi asennevammainen ja kuvitteli osastolla huvikseen maattavan.

Mistä supistukset johtuivat?

Silikoni-korvatulpat on hieno keksintö, toisaalta täytyy miettiä turvallisuutta kun vauvaa ei kuule.

Mä synnytin neljä päivää, joista kolme olin kotona. Supistukset 5-20min välein, eli ei tarpeeksi tiheästi, että olisivat osastolle ottaneet kun en ollut avautunut tarpeeksi. Oli kauheaa, en nukkunut, ulisin vain kivuissani.

Lopulta sitten ottivat osastolle nukkumaan, kun menin kolmatta kertaa itkemään kivuista enkä vieläkään ollut kuin 3cm auki. Sainkin muutaman tunnin unta lääkkeiden avulla. Aamulla totesivat, että veteni olivat menneet jossain kohtaa (tihkunut pois, luulin limatulpaksi) ja veivät vihdoin saliin ja käynnistykseen. 24h myöhemmin synnytin vauvani sektiolla, kun synnytys oli kaikesta kivusta huolimatta pysähtynyt. Lisäksi olin niin väsynyt, että pelkäsin, etten yksinkertaisesti jaksa ponnistaa. Leikkaussalissa olin niin uupunut, että nukahdin leikkauspöydälle heti, kun isä otti vauvan syliinsä.

Mene siis synnärille vaatimaan, että käynnistävät! Tai ainakin ottavat osastolle nukkumaan. Ei ole synnytyksenkään kannalta hyvä, että äiti on nukkumatta päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Mä synnytin neljä päivää, joista kolme olin kotona. Supistukset 5-20min välein, eli ei tarpeeksi tiheästi, että olisivat osastolle ottaneet kun en ollut avautunut tarpeeksi. Oli kauheaa, en nukkunut, ulisin vain kivuissani.

Lopulta sitten ottivat osastolle nukkumaan, kun menin kolmatta kertaa itkemään kivuista enkä vieläkään ollut kuin 3cm auki. Sainkin muutaman tunnin unta lääkkeiden avulla. Aamulla totesivat, että veteni olivat menneet jossain kohtaa (tihkunut pois, luulin limatulpaksi) ja veivät vihdoin saliin ja käynnistykseen. 24h myöhemmin synnytin vauvani sektiolla, kun synnytys oli kaikesta kivusta huolimatta pysähtynyt. Lisäksi olin niin väsynyt, että pelkäsin, etten yksinkertaisesti jaksa ponnistaa. Leikkaussalissa olin niin uupunut, että nukahdin leikkauspöydälle heti, kun isä otti vauvan syliinsä.

Mene siis synnärille vaatimaan, että käynnistävät! Tai ainakin ottavat osastolle nukkumaan. Ei ole synnytyksenkään kannalta hyvä, että äiti on nukkumatta päiviä.

Unilääke kuitenkin aiheutti tässä tapauksessa hengenvaaran!!

On myös yleinen harhaluulo, etteikö vauva voisi syntyä ilman äidin ponnistelua.

Järkyttävää, jos synnytys käynnistyy kun äiti on lääketokkurassa... eikä kukaan huomaa. Ja miten synnytys voi edes normaalisti tapahtua sen tokkuran takia?

Entä unilääkkeen vaikutus sikiöön?

Unilääke-tapaus on hyvä muistutus siitä, kuinka tapahtumaketju saattaisi pienen asian takia johtaa jopa tragediaan. Yksi asia johtaa toiseen.

Seksiä sikiön häätäämiseen - kuka semmoisen on keksinyt!? Yhtä hyvin voisitte vain pidätellä henkeä, silläkin tavalla heikentäisitte istukan -> sikiön hapensaantia. Mutta hullultahan se kuulostaa ja brutaalilta...

Vierailija kirjoitti:

Entä unilääkkeen vaikutus sikiöön?

Riippunee yksilöstä.

Huonolla säkällä jopa äidin saama anestesia jättää jälkensä sikiöön. Mutta se on erittäin harvinaista - siksi voidaan sanoa, että ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene siis synnärille vaatimaan, että käynnistävät! Tai ainakin ottavat osastolle nukkumaan.

Mitä ihmettä neuvot? Lääkäri päättää, onko sikiön henki vaarassa. Viikon supistelu on vielä suht normaalia. Lääkäri on varmasti arvioinut raskauden jatkumisen turvallisuuden, kun ap kävi sairaalassa. Lääkäri ei kieltänyt fyysistä aktiivisuutta mikä tarkoittaa, että sikiön sydänäänet olivat ok. 

Ja osastolla on muuten paljon huonompi nukkua kuin kotona, yleensä - toivottavasti!

Vierailija kirjoitti:

Raskauden viimeiset päivät ovat joka ikinen tärkeitä mm. keuhkojen kypsymiselle - sikiö ei oleskele kohdussa "huvikseen"!

Tuota minullekin hoettiin, kun hoputin sikiön ulosottamista eli sektiota. Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Mitä hyötyä hänelle mahtoi olla niistä kypsyneistä keuhkoista, kun hän ei päässyt niitä käyttämään? Välillä tuntui, että lääkäreille tärkeämpi asia oli kypsyneet keuhkot kuin elävänä syntyminen. Kuopukseni syntyi 36+4 sektiolla eikä keuhkot olleet kehittyneet. Hän vietti ensimmäisen elinviikkonsa vastasyntyneiden valvontayksikössä saamassa lisähappea. Minusta tuo oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kypsät keuhkot+kohtukuolema.

En allekirjoita väitettä kohdun turvallisuudesta. Eikä se sikiö päätä sitä oleilua. Jos päättäisi, ei syntyisi keskosia.

Sydänäänet on olleet ok ja muutenkin vauvalla näyttänyt olevan kaikki ihan juuri niinkuin pitääkin. Liikuskelee kyllä ja koridopplerillakin olen noita sydänääniä seuraillut.

Jotenkin tuntuu vaan niin typerältä kun kolmatta kertaa tässä tilassa olen ja olen jo kerran siellä synnärillä käynyt sekä vielä soitellut sen jälkeen muutaman kerran... etten muka tietäisi milloin sinne on mentävä... tässä ehkä eniten hämåä se että aiemmin ei tosiaan ole tälläisiä supistuksia ollut viikkoa putkeen vaan vasta kun synnytys todella käynnistynyt. ja mistä voisin tietää miten tilanne on kohdunsuulla on edennyt jun oli viikko sitten 2cm auki ja kipeästi supistellut sen jälkeen useasti säännöllisen epäsäännöllisesti?!?

Ap