Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?
Tämä tyli kyllä ihan puskista. Esikoisemme on kohta 5 vuotta täyttävä aktiivinen ja sosiaalinen lapsi. Hän meni päiväkotiin kaksivuotiaana kun palasin töihin, on viihtynyt siellä nyt melkein 3 vuotta erinomaisesti, saanut kavereita, aktiviteetteja, oppinut ja kehittynyt hurjasti. Nyt olen raskaana ja en todellakaan osannut odottaa niitä tuomitsevia katseita ja kommentteja mitä saan kun lyllerrän 9kk mahani kanssa viemään lasta päiväkotiin. Tämä kritiikki tulee hoitajilta, omalta äidiltäni ja joiltakin kavereilta.
Onko oikeasti niin, että ihmisten mielestä olen huono äiti kun annan lapsen olla päiväkodissa? Päiväkodissa lapsi saa leikkiä, olla kavereiden kanssa jne mutta lapsen paikka on kotona, vaikka se sitten olisi 9kk raskaana olevan väsyneen liitoskipuisen äidin kanssa, jonka liikkumistahti on kilppariakin hitaampi? Ja sitten kun vauva syntyy niin silloinkin on parempi että tuo vilkas ja innokas lapsi ei pääse esim puistoon, ulos jne, muuta kun silloin kun vauvan aikataulut antaa myötä? Että väsynyt ja luultavasti pahasti univsajeisen äidin ja vastasyntyneen kanssa on parempi olla kun hänelle suunnitellussa ympäristössä päiväkodissa? Tuli NIIN yllätyksenä että joku voi olla tätä mieltä.
Kommentit (594)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle paras paikka on kotona, mikäli siihen vain mitenkaan on mahdollista ja jos kotona perusasiat toteutuvat. Eri asia toki on, jos vanhempi on esimerkiksi masentunut tai muuta ongelmaa.
Olen itse töissä päiväkodissa ja valitettavasti monilla on aivan liian ruusuinen kuva päiväkodin arjesta. Kaikkeen lapset kyllä tottuvat, mutta se ei sano että asiat olisivat heille hyödyllisiä. Muutama huomio päiväkotiarjesta, joihin perustan näkemykseni siitä, että kotona on parempi:
-vanhemmille ei kerrota kun lapset kyselevät milloin vanhempi tulee ja tuleeko jo. Monet itkevät ikäväänsä päivän aikana ja hyvin moni on kateellinen puolipäivähoitolaisille.
-Tilat ovat kolkkoja ja meluisia. Varsinkin rauhallisella lapsella ei ole rauhaa esimerkiksi vain haaveilla tai selailla kirjaa
-Pitkäjänteisiin leikkeihin ei ole mahdollisuutta. Pisimmät leikit ovat noin 1,5h mittaisia. Sitten se katkaistaan ruokailuun tai toimintaan tai ulkoiluun tai sisälle siirtyessä.
-Isot ryhmät stressaavat monia lapsia. Aikuisia ei riitä jokapaikkaan ja toisaalta lasten selostuksista on joskus aivan mahdotonta ottaa selvää mitä kävi ja kuka otti mitäkin ja kenellä oli ensin. Aikuisena on siis aivan mahdonta olla aina oikeudenmukainen.
-sääntöjä on todella paljon ja ne myös muuttuvat ihmisen mukaan. Osa aikuisista kieltää aivan kaikesta. Ja voi miettiä miten se lapseen vaikuttaa, kun kaikki on kiellettyä.
-lapsen yksilöllisyyttä on mahdotonta kovinkaan paljon tukea tai huomioida vaan ryhmän hallinta on etusijalla.
-suunniteltua toimintaa on noin 30-45 min/ päivä. Tämä johtuu ihan ryhmänhallinnan asioista. On todella vaikeaa vaikkapa maalata 12 lapsen kanssa ja ryhmää ei pysty jakamaan tarpeeksi pieniin ryhmiin, jotta toimitaa voisi kunnolla järjestää, sillä aikuisia ei ole tarpeeksi. Kotona lapselle voisi helposti järjestää näitä "tuokioita" vaikka kuinka monta ja saman päivän aikana voisi leipoa yhdessä, maalata, harjoitella kirjaimia ja käydä metsäretkellä. Päiväkodissa tämä olisi koko viikon ohjelma. Muu aika olisi vain pirstaleista vapaata leikkiä.
Jos lapsella ei ole naapuristossa samanikäisiä lapsia miettisin esimerkiksi puolipäivähoitoa. Niin, että lapsi on esimerkiksi vain 3h hoidossa.
Tämä työ on aivan ihanaa, mutta sydäntäni vain särkee, etten pysty antamaan lapsille niin hyvää paikkaa kuin haluaisin. Rakastan kaikkia ryhmäni lapsia ja he ovat aivan ihania ja ainutlaatuisia persoonia. Mutta pyydän, että älkää luulko varhaiskasvatuksesta liikoja, älkääkö vähätelkö kodin merkitystä. Jos vain mitenkään mahdollista, niin antaa lasten olla kotona.
Kirjoitat kauniisti, mutta unohdat kyllä sen ettei se kotielämä, varsinkaan vauvan kanssa, tosiasiassa ole ihanan auvoisaa metsäretkineen ja maalaustuokioineen. Tosiasiassa siellä kotona on väsynyt äiti, vauva joka vaatii huomiota, kotityöt ja ruuan laitto ym. Kotihoidossa olevan isosisaruksen päivään kuuluu metsäretken sijaan visiitti neuvolaan tai ruokakauppaan, vaunulenkki jonka aikana pitää olla hiljaa että vauva nukahtaisi, äidin huomion kinuamista kun äiti imettää vauvaa, maalaustuokio sillä välin kun äiti yrittää saada ruuan tehdyksi, ohjelmien katsomista sillä välin kun äiti yrittää edes hetken levähtää, leikkipuistossa leikkiminen yksin kun muut lapset on siihen aikaan päiväkodissa ja äiti hyssyttää vauvaa vaunuiss. Toki myös pyykkien ripustaminen, imurointi ym. on ihan hyödyllisiä juttuja lapsen oppia, niihin pääsee kyllä varmasti osallistumaan. Riippuu tietysti tosi paljon siitä vauvasta miten hyvin se nukkuu ja viihtyy, että kuinka paljon aikaa äidillä jää esikoisen viihdyttämiseen. Huonosti nukkuvan kanssa vähän, paremmin nukkuvan kanssa enemmän, mutta etukäteen ei voi tietää millainen vauva sattuu syntymään.
Voi ristus! Ei se ole yhteiskunnan asia hoitaa kaikkien kotona olevien lapsia vaan koska vähän väsyttää ja vauva-arki on rankkaa! Kyllä asia on niin että jos äiti on kotona niin silloin lapsetkin on kotona. Lapsi ehtii sinne eskariin ja kouluputkeen myöhemminkin ja sitä riittää vuosikausia. Miksi lapsi ei saa olla lapsi?! Mä en todellakaan tajua miten ylitäysiä päiväkoteja pidetään parempina paikkoina lapselle kun kotona olemista.
Kyse on puhtaasti laiskuudesta. Ei vaan huvita olla sen isomman kanssa kun voi loikoilla kotona ja istua kahvilla vauvan kanssa. Ongelmakeissit on asia erikseen mutta suurin osa näistä on vaan laiskoja. Meidän alueella päiväkodit on täynnä virikelapsia ja nyt tilanne on se ettei paikkoja todellakaan löydy. Osa joutuu viemään lapsensa toiselle kaupungin alueelle hoitoon koska kaikki lähipäiväkodit on tukossa. Henkilökunta väsyy ja vaihtuu jatkuvasti. Lapsia heitetään eri ryhmiin ex tempore koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Ja se kotimamma ihmettele miksi vauva on koko ajan nuhassa. Isompi tuo päikystä kaikki pöpöt. Mutta joo, uskokaa vaan että virikelapsenne saa laadukasta hoitoa.
Monessa kunnassa kerhot ym. on lakkautettu täysin, joten kotona oleva lapsi ei välttämättä saa mistään ikäistään seuraa. Ja saman ikäisten kanssa leikkiminen on lapsen kehitykselle tärkeää. Äidin jaksamiseen vaikuttaa niin moni asia: lasten lukumäärä, ikäerot, tukiverkoston laajuus, isän osallistuminen, asuinpaikka jne. että kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa kenen pitäisi jaksaa ja minkä verran. Jos kotona on vaativa vauva joka väsyttää äidin, niin on kaikkien edun mukaista että lapsi pääsee välillä touhuilemaan kodin ulkopuolelle. Aikaisemmin tämä on järjestynyt naapurustoissa kiertävillä lastenhoitovuoroilla, isovanhempien avulla jne. Nykyään äidit ovat todella yksin ja todella kovan arvostelun alla kaiken aikaa. Ikävää tietenkin että päiväkotipaikkoja on niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Näin lapsettoma haluaisin kysyä, että miten vauva opetetaan siihen, että joka inahdukseen ei vastata?
Pitääkö äiti kokoajan korvatulppia niin, että kuulee vain kovan itkun? Oppiiko äiti tunnistamaan mikä äännähdys tarkoittaa mitäkin?
Tässä tunnutaan ajattelevan, että lapsenhoito on työtä, josta pitää ottaa lomaa (itselle). Ei se ole, sehän on ihan vaan itse valittua elämää.
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
1 v 10 kk ikäero on myös mielestäni helpompi kuin viiden vuoden ikäero. Viisivuotias kaipaa ihan erilailla touhua kuin alle kaksivuotias. Ja se viisivuotias ei nuku päiväuniakaan. Kahden pienen kanssa saa helpommin huilattua kun molemmat nukkuvat päikkärit. Nimim. Been there done that. Puolet viikosta olen 5 v., 1,5 v. Ja vauvan kanssa kotona. Kokoaikaisesti 1,5 v. ja vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettoma haluaisin kysyä, että miten vauva opetetaan siihen, että joka inahdukseen ei vastata?
Pitääkö äiti kokoajan korvatulppia niin, että kuulee vain kovan itkun? Oppiiko äiti tunnistamaan mikä äännähdys tarkoittaa mitäkin?
Vauvat ynisevät unissaan, itkeskelevät jos vatsaa vaikka vääntää jne. Yleensä sen oppii tunnistamaan koska on oikeasti nälkä tai joku hätänä. Ei siis kannata ihan joka inahdukseen mennä rauhoittelemaan, koska silloin voi herättää sen nukkuvan vauvan joka ääntelee unissaan. Omasta lapsesta tunnistaa helposti erilaiset itkut, vaikka toisen vauvasta sitä ei kuule. ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai 5-vuotias jatkaa päiväkodissa. Tuskin kuitenkaan 10 tunnin päiviä?
Meillä esikoinen oli neljänä päivänä viikossa 7 tuntia päivässä eli n. neljäsosan hereilläoloajastaan. Ehdimme hyvin ulkoilla, leikkiä, lukea, askarrella, käydä perhemuskarissa ja pikkuretkillä.
Käsittääkseni mikään laki ei estä viemästä lasta päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona (työttömänä, sairaseläkkeellä, äitiyslomalla jne). Silloin lapsen voi viedä päiväkotiin, eikä vanhempi ole velvollinen selvittämään lapsen päivähoidon syitä kenellekään. Mikäli saamme toisen lapsen, jatkaa esikoisemme edelleen päivähoidossa, kun se kerran on mahdollista. En tiedä miksi tämä herättää niin hirvittävää närkästystä. Jos päiväkoti ilmoittaa, että lapsi on otettava kotiin, tottakai teemme niin. Samalla tavalla lapsi menee kouluun kun oppivelvollisuus alkaa. Kuinka moni niistä, jotka hehkuttavat hoitavansa itse lapsensa hoitaa heidät kotona 18-vuotiaiksi asti? Sekin on mahdollista, joten jos ette niin tee, on turha kritisoida muiden perheiden valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta virikehoidossa vaikka itse olen kotona. Eipä kyllä ole kertaakaan käynyt mielessä että se olisi jotenkin väärin. 5 v. ja 3,5 v. käyvät hoidossa 3 pvä/vko. Ihan omasta tahdostaan menevät sinne. Itse olen vauvan ja 1 v. 10 kk ikäisten kanssa kotona. Tuo vajaa 2 v. roikkuu aamuisin oven kahvassa ja huutaa kun ei pääse mukaan päiväkotiin (on käynyt siellä vauvasta asti niin on tuttu paikka ja tutut hoitajat) joten päiväkodista ehdotettiin että saisiko hän alkaa käymään siellä yhtenä päivänä viikossa myös. En kyllä ehkä vielä näin pienenä päästä. Touhua riittää kyllä jokaisessa päivässä, joten en ainakaan laiskaksi itseäni kuvaisi vaikka osa lapsista virikehoidossa käykin. Ja vaikka tämä elämäntyyli on valinta, niin kyllä tästä välillä kaipaisi lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, tuo ”lapsi kotiin” on osa äitimyyttiä. Oikeasti 5-vuotiaalle se on rangaistus että päivähoito loppuu, erotetaan kavereista ja joudut kökkimään äidin ja vauvan kanssa kotona.
Olen tämän ennenkin tänne kirjoittanut, mutta kun meille syntyi kolmas lapsi ( isommat oli 5v ja 3v, ja jäivät kotiin), niin naapurin tyttö, silloin eskarilainen tuli kerran rappukäytävässä kysymään multa, että " saako Ella ja Johannes todella jäädä kotiin sun ja vauvan kanssa? Eikö niiden tarvitse mennä päiväkotiin?" Ja kun sanoin että tottakai saa, niin tämä tyttö totesi, että hänen ja veljesä on kyllä pakko mennä päiväkotiin, kun "äiti sanoo että me ollaa niin villejä, ettei se jaksa olla meidän ja vauvan kanssa koko päivää."
Kuten jo ensimmäinen vastaaja sanoi: kysy siltä lapseltasi mitä hän haluaa, sillähän se selviää. Ja mä en todella ole sitä mieltä, että vaikka omat lapseni on aina halunneet olla kotona, niin että kaikki haluaisi. Itse olin lapsena tosi tylsistynyt kotona ja olisin todella varmasti viihtynyt päiväkodissa kotia paremmin. siksi itse olen ollut tosi ihmeissäni, kun lapseni on aina halunneet olla kotona jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapset vastaavalla ikäerolla ja esikoinen oli hoidossa, tosin perhepäivähoitajalla. En tiedä, miten olisin muuten jaksanut. Olimme tuolloin yrittäjäpariskunta, joten äitiyslomalla ei päässyt töitä karkuun, vaikka osa olikin ulkoistettu. Meillä vauva heräsi alkuun kahden tunnin välein yötä päivää. Olin ihan zombi, eipä äidistä paljon ollut iloa esikoiselle. Lisäksi vauva sairastui vakavasti, toinen lapsi olisi joutunut mukaan Helsinkiin sairaalaan, jos hoitoa ei olisi ollut.
Mun mielestä ei voi kritisoida hoitoon viemistä, koskaan ei tiedä mitä kotona tapahtuu. Kun esikoisen eskari alkoi, niin hän ei enää sen jälkeen ollut hoidossa, pelkkä eskari riitti.
Jälkiviisaana paras puoli oli, että esikoisella oli hoidossa ikäistään seuraa, kotona ei olisi ollut.
Hankaluus oli se, että lapsi piti viedä tiettyyn aikaan hoitoon, vauvan rytmi ei sopinut aina siihen. Lisäksi vauva sai flunssa liian pienenä, koska esikoinen toi niitä hoidosta.
Mutta koin, että silloin eskari 4 h päivä riitti kyllä hoitajaksi, en kyllä pitäisi hoidossa esim kymmentä tuntia.
Jotkut ihmiset vaan tuppaavat toisten elämään jakelemaan neuvojaan,miten ihan oikeasti kuuluu elää,he kun tietävät sen, vaikkei pyydetä...mites,jos heille tehtäis samoin? Ja jotkut ihmiset eivät osaa elää edes omaa elämäänsä ja käyttää päätään ja jankkaavat jotain samaa mantraa, että kaikkien pienten lasten paikka on koti vaikka päiväkotikin voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Se nyt vaan on silleen,että jokainen perhe tekee oman ratkaisunsa tässäkin asiassa oman tilanteensa mukaan. Se on teidän perheen asia ja jos lapsikin tykkää olla,niin mikäs ongelma tuo nyt olis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tässä olisi järkevää lähteä lapsi edellä? Toiset rauhalliset lapset haluavat varmasti olla kotona, sitten on nämä toiset, jotka tarvivat ikäistään seuraa ja meininkiä voidakseen hyvin. Minä jouduin käymään samaa keskustelua 9 v sitten kun nuorimmaista odotin. Eskarilainen oli ihan pettynyt jos hain heti kun eskari päättyi (samassa päivähoidon kanssa). Koki, ettei saanut leikittyä kavereiden kanssa, koska vain koulua. Koska meillä oli kokoaikainen hoito, pidin häntä tarhassa pari tuntia eskarin jälkeen.
Kun vauva syntyi, sama aikataulu sopi meille kaikille todella hyvin. Vauva heräsi päiväunilta aina sillä lailla sopivasti, että vanhempi ehti olla leikkimässä hetken eskarin jälkeen. Johan tästä tuli sanomista joka paikasta, jopa päiväkodin johtaja soitti, että onkohan tämä nyt oikea ratkaisu. Päätin kuitenkin itse, että niin kauan, kuin eskarilainen itse tämän järjestelyn haluaa, niin kauan mennään sillä. Oli päiviä, kun tuumasi, että haluaa heti kotiin kun koulu loppuu ja silloin hain.
Ap:lle, että sinä varmasti tiedät, mikä on kokonaisuutena teidän perheelle paras ratkaisu, mikä sopii lapselle parhaiten. Toimit sen mukaan ja piutpaut välität muiden mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun valtio tukee liikaa kansalaisiaan. Nyt mieluummin kasvatetaan omat lapset vierailla, kun he ovat ”ammattitaitoisia kasvattajia jotka voivat tarjota sellaisia virikkeitä mitä kotona ei saa”.
Mikset hanki niitä virikkeitä sinne kotiin, vanhempana sinun tehtäväsi on se lapsi kasvattaa eikä valtion virassa olevan lastenhoitajan.
Päiväkoti on perustettu sitä varten, että kun molemmat vanhemmat ovat töissä eikä ole muita joka lapsesta huolehtisi kotona, lapsi viedään päiväkotiin. Kumma että tämä yhteiskunta on tehnyt varhaiskasvatuksesta ja päiväkodista hupilaitoksen jonne kuka vaan saa viedä lapsensa kun ei kiinnosta itse hoitaa omia lapsiaan. Älä tee lapsia jos et jaksa niistä huolehtia, maapallo on muutenkin jo ylikansoittunut.Asiaa joka sana. Onneksi joku muukin ymmärtää että ensisijaisestihan vanhemmat hoitavat lapsensa.
Jos lapsi on vaikka 8h arkipäivisin päikyssä, niin kyllähän vanhempi on silloin jo ajallisestikin lapsensa ensisijainen hoitaja - muista kuin ajallisista mittareista puhumattakaan. Viikon 168 tunnista lapsi on 40 (alle neljäsosan!) jonkun muun hoidettavana. Tämä on olennainen huomio myös niille, joiden mielestä lapsen päikkyily vaarantaa milloin kiintymyssuhteen, milloin perhepiirissä saatavan kasvatuksen tai opin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni mikään laki ei estä viemästä lasta päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona (työttömänä, sairaseläkkeellä, äitiyslomalla jne). Silloin lapsen voi viedä päiväkotiin, eikä vanhempi ole velvollinen selvittämään lapsen päivähoidon syitä kenellekään. Mikäli saamme toisen lapsen, jatkaa esikoisemme edelleen päivähoidossa, kun se kerran on mahdollista. En tiedä miksi tämä herättää niin hirvittävää närkästystä. Jos päiväkoti ilmoittaa, että lapsi on otettava kotiin, tottakai teemme niin. Samalla tavalla lapsi menee kouluun kun oppivelvollisuus alkaa. Kuinka moni niistä, jotka hehkuttavat hoitavansa itse lapsensa hoitaa heidät kotona 18-vuotiaiksi asti? Sekin on mahdollista, joten jos ette niin tee, on turha kritisoida muiden perheiden valintoja.
5/5 Aamen juuri näin. Itse olen lapseton 22v joka ei ymmärrä, että mikä helvetin takia äidit lynkataan, jos se vie lapsen hoitoon.
Kuten itse jo edellisellä sivulla kerroin, päivähoito on lapsen koulu. Jos päivähoito ikäinen lapsi ei saa käydä omaa kouluaan äidin ollessa kotona, se on sama asia, jos peruskoululainen yritettäisiin repiä pois koulusta "huoltaja on kotona" verukkeella.
Kuinka moni repii lapsensa pois peruskoulusta väkisin ollessaan itse kotona? Ei kukaan, koska jo pelkkä ajatus on todella absurdi, mutta silti osa repii päivähoito ikäiset lapset pois omasta koulustaan joka on myös absurdia.
Terveisin: se päivähoidossa neljän vuoden ajan ollut
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista että sä näet lapsellesi laitoksen olevan parempi paikka, kuin koti.
"Sä" ja "laitos". Taitaa kalja maistua ja rööki palaa?
3+4=7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni mikään laki ei estä viemästä lasta päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona (työttömänä, sairaseläkkeellä, äitiyslomalla jne). Silloin lapsen voi viedä päiväkotiin, eikä vanhempi ole velvollinen selvittämään lapsen päivähoidon syitä kenellekään. Mikäli saamme toisen lapsen, jatkaa esikoisemme edelleen päivähoidossa, kun se kerran on mahdollista. En tiedä miksi tämä herättää niin hirvittävää närkästystä. Jos päiväkoti ilmoittaa, että lapsi on otettava kotiin, tottakai teemme niin. Samalla tavalla lapsi menee kouluun kun oppivelvollisuus alkaa. Kuinka moni niistä, jotka hehkuttavat hoitavansa itse lapsensa hoitaa heidät kotona 18-vuotiaiksi asti? Sekin on mahdollista, joten jos ette niin tee, on turha kritisoida muiden perheiden valintoja.
5/5 Aamen juuri näin. Itse olen lapseton 22v joka ei ymmärrä, että mikä helvetin takia äidit lynkataan, jos se vie lapsen hoitoon.
Kuten itse jo edellisellä sivulla kerroin, päivähoito on lapsen koulu. Jos päivähoito ikäinen lapsi ei saa käydä omaa kouluaan äidin ollessa kotona, se on sama asia, jos peruskoululainen yritettäisiin repiä pois koulusta "huoltaja on kotona" verukkeella.
Kuinka moni repii lapsensa pois peruskoulusta väkisin ollessaan itse kotona? Ei kukaan, koska jo pelkkä ajatus on todella absurdi, mutta silti osa repii päivähoito ikäiset lapset pois omasta koulustaan joka on myös absurdia.
Terveisin: se päivähoidossa neljän vuoden ajan ollut
Ei sitä kouluikäistä ja vaikka 4-vuotiasta voi verrata toisiinsa. Sen huomaat sitten viimeistään kun joskus ehkä saat omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4v lapsi päiväkodissa jokaisena arkipäivänä 8h päivässä riippumatta siitä, ollaanko me vanhemmat kotona vai ei olla.
Ei ole vauvaa eikä lemmikkejä. Enkä siivoa kotona tms. vaan katson sarjoja ja lepään.
Saatte kaikki oikein kihistä mun puolestani kiukusta niin paljon kuin lystäätte. Ei välitetä.
Tsemppiä AP.
Ihmiset on niin pikkusieluisia.
Miksi teit lapsen , jos et halua olla sen kanssa vaan sysätä vieraalle hoitoon?
Mulla on vuorotyö, 10h päivät plus kotimatkat eli 12h poissa kotoa työpäivisin. Joskus vapaa osuu arkipäivälle ja olen ihan puhki. Joskus olen viikonloppuna yömyöhään töissä ja pakko nukkua maanantaina kun lapsi on päiväkodissa.
Ehtii siinä iltapäivällä olla lapsen kanssa ihan hyvin, levänneenä.
Teen töitä elättääkseni lapseni. Olin hänen kanssaan 3 vuotta kotona. Isä on hänen kanssaan myös. Hän hakee lapsen aiemmin päiväkodista kun minä olen vielä töissä.
Et tiedä mun elämästä kuin yhden pienen asian ja heti olettamassa ja tuomitsemassa.
Pyh.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tunnutaan ajattelevan, että lapsenhoito on työtä, josta pitää ottaa lomaa (itselle). Ei se ole, sehän on ihan vaan itse valittua elämää.
"Tässä tunnutaan ajattelevan, että lapsenhoito on rangaistus, josta pitää rangaista (naista). Sitähän se on, sehän on ihan itse valittua elämää."
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lapselle paras paikka on kotona. Kysyppä lapseltasi haluaako olla mielummin päikyssä vai kotona. Sanoisin että ne lapset jotka viihtyvät ja haluavat ennemmin päiväkotiin kuin kotiin, ovat aika harvassa. Näillä lapsilla on yleensä ongelmia kotioloissa.
Lapsesi on niin iso, että ei tarvitse enää sinulta hoitoa. Voitte yhdessä tehdä ruokaa, leipoa, pelailla, siivota, piirtää, maalata ja ulkoilla kun vauva nukkuu. Voisi myös olla kiva että lapsi saisi ikäistään seuraa esimerkiksi aloittamalla jonkin kivan harrastuksen tai kerhotoiminnan. Se riittää aivan mainiosti sosiaalistamaan 5 vuotiasta.
T.Vakaope
Missähän vaiheessa se väsynyt äiti nukkuu jos sanotaan aina, että nuku kun vauvakin nukkuu, mutta sitten pitäisikin seurustella toisen lapsen kanssa? Itsellä vasta yksi tuore vauva ja ihmettelen miten ihmiset pärjää useamman pienen lapsen kanssa kotona kun vauva valvottaa yöt samaan aikaan.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !
Minulla oli kahden vanhimman lapsen välillä tasan kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä, vastasin joka inahdukseen.
Oletkohan sinä itse jotenkin uusavuton, jos terveitä vauvoja, jotka eivät ole edes kaksosia, on joutunut huudattamaan, vai ovatko prioriteetit vinksallaan, jos pitää yrittää päteä kaikella muulla paitsi sillä tärkeimmällä eli oman vauvan hyvällä hoidolla.
-ohis.
Herran jestas, ei ne kaikki valvota. Eikä kannata opettaa että joka inahdukseen vastataan. Itsellä oli kahden vanhimman väliä 1 v 10 kk. Tein töitäkin kotona osapäiväisesti ja ihan itse hoidin lapsia. Kyllä on saamattomia uusavuttomia ihmisiä !