Esikoinen päiväkodissa ja itse äitiyslomalla. Miksi ongelma?

Meillä esikoinen meni 3 v päiväkotiin osa-aikaiseksi jotta saatiin paikka lähipäiväkodista ja lapsi pääsi ystävänsä kanssa samaan ryhmään. Nuoremmat seurasivat aikanaan perästä

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan sopeutuu melkein mihin tahansa koska sen on pakko . Mutta jos oikeasti halutaan lapsen parasta (olettamuksella että lapsella on ns normaali kotiolot) niin kyllä pieni lapsi viihtyy parhaiten kotona. Miksi edes hankit toisen lapsen jos et jaksa hoitaa kahta lasta yhtä aikaa? Olisiko kannattanut hankkia vain se yksi? En millään ymmärrä että kun vauva syntyy niin sitten se esikoinen joutaakin pois silmistä että ”voi keskittyä vauvaan”.. mutta kun on kaksi lasta niin eihän elämä enää ole samanlaista kuin yhden lapsen kanssa. Siihen pitää asennoita ja sopeutua. Tai sit ehkä jättää lapset hankkimatta..vai?

 Paino sanalla pieni. Siis sen ikäinen, alle 3-vuotias, jolle äiti ja isä on vielä koko maailma. 3-4-vuotiaskin saattaa olla vielä hullaantunut vauvasta ja rakastaa kotonaoloa, mutta 5-vuotias kotona äidin ja vastasyntyneen vauvan kanssa... onnea yritykseen, ainakin jos lapsi on sosiaalinen ja rutiineja rakastava. Pitääkö tällaisenkin lapsen vaan korjata asenteensa ja sopeutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista että sä näet lapsellesi laitoksen olevan parempi paikka, kuin koti.

Tällaisia lukiessa tulee sellainen olo, niin kuin äiti olisi jättämässä esikoisen lastenkotiin vauvavuoden ajaksi, tai miksei saman tien vaikka täysi-ikäistymiseen asti. Ihan kuin päiväkoti olisi lasten vankila, josta ei saa olla pois jos lapsi oikeasti niin haluaa.

Siis ihan oikeasti, se, että tämä 5-vuotias saa tavata kavereitaan 3-4 tuntia päivässä arkisin, on jotenkin aivan kauheaa? Päivittäinen kontakti ystäviin, jotka lapsi on tuntenut 3 vuotta, eli 5-vuotiaan kohdalla voi jo sanoa, että hän on tuntenut kaverinsa yli puolet elämästään!

Kaikki nämä ihmissuhteet katki, koska vauva syntyy. Voisi kuvitella, että 5-vuotias saattaisi jopa katkeroitua vauvalle, jos kokee, että vauva tuli, ystävät meni...

Mutta ei, ikätoverit on myrkyllistä seuraa, heitä ei missään nimessä saa tavata, ei varsinkaan päiväkodissa.

Ihan samaa miettinyt, että voi nyt hyvää päivää tätä keskustelua. 5v ei kuitenkaan ole enää mikään äidissä roikkuva taapero. On jo omia toiveita ja haluja ja kaverit alkaa olla tosi tärkeitä.

Tottakai se oma perhe on erityisen tärkeä, mutta päiväkodin lisäksi kotona ehtii varsinkin osapäiväisenä päiväkotilaisena touhuta ja harrastaa mielin määrin. Äidin sylissä ehtii olla ja saa varmaan olla enemmänkin kuin muuten olisi mahdollista, kun äidillä on enemmän jaksamista.

Sanoin aiemmin, että minun 3-vuotiaanikin viihtyy päiväkodissa erittäin hyvin. En voi ystäviksi muuttua, mutta varmasti tarjoan läsnäolevaa aikaa silloin kun kotona kaikki ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa töissä olevana ja juuri nyt työhöni väsyneenä, voin kertoa, että 22 lasta ryhmässä on kaaos. Meitä on kolme aikuista paikalla noin kolme tuntia päivässä. Muulloin paikalla on kaksi aikuista. Aamuvuoro nimittäin poistuu suunnittelemaan toimintaa/ palaveriin tai kotiin puolen päivän aikaan.

Siinä sitten yritämme tarjota laadukasta varhaiskasvatusta. Myös sille isosisarukselle, joka tulee äidin ja vauvan saattamana päiväkotiin. Irrotamme lapsen kirjaimellisesti äidistään ja siinähän meneekin osa aamupala-ajasta itkuista lasta lohduttaen. Päivän mittaan lohdutellaan useita kertoja tämmöisiä äitiään ikävöiviä "virikelapsia". Kyllä he tajuavat, että äiti on kotona vauvan kanssa.

Tähän soppaan voitte lisätä 21 muuta lasta. Adhd on ainakin kahdella. Parilla muulla on muita nepsy-piirteitä. Kovatahtoisia, ujoja, pomottavia, kiusaavia ja joustamattomia lapsia. Toki myös ihan helppoluonteisia ja ihania lapsia meillä on. Ja haastavat lapsetkin ovat välillä suloisia! Mutta arki varhaiskasvatuksessa on raskasta henkilökunnalle ja monille lapsille.

Kannattaa miettiä, jos lapsi on itkuinen hoitoon mennessään, olisiko kuitenkin parempi olla kotona ja käydä vaikka kerhossa. Mitä muuta voimme sanoa, kun lasta haetaan päivän päätteeksi, kuin "kyllä se itku loppui ja ihan hyvin päivä meni".

Totuuttakaan ei voi ihan raakana tarjoilla. Ja kyllä, olen väsynyt työhöni. Parhaani yritän kuitenkin.

Lain mukaan enimmäismäärä kolmelle kasvattajalle on 21.

Kyllä, mutta kun on muutama lapsi, jotka eivät käytä joka päivä hoitoa, lapsia voi olla 22 listoilla. Joskus on kuitenkin päiviä, että ihan kaikki ovat paikalla.

Ja vielä kommentoin tuota päiväkotia, missä on niin mahtava tilanne, että joku pomppaa tilalle, kun työntekijä menee palaveriin tms. Onpa mahtava tilanne tuommoinen systeemi. Ei vain meillä ole niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteeseen vaikuttaa monet asiat

1. Millaista päiväkodissa on. Osa on lähinnä säilytyspaikkoja joissa hoitajilla riittää aikaa lähinnä siihen että koettaa pitää lapset hengissä ja ilman isoja kolhuja.

2. Millaista kotona on. Jos äiti ei jaksa tai halua olla lapsen kanssa niin hoito päiväkodissa on varmasti parempaa mitä lapsen oleminen kotona.

3. Arvot. Mitä haluat opettaa lapselle? Kotona äiti ja vauva voivat antaa isommalle lapselle läheisyyttä, rakkautta, opettaa empatiaa, kotitöitä, ympäristön havainnointia ym. Toki jos kokee että lauma 5vuotiaita kykenee opettamaan lapselle parempia asioita kuin äiti niin toki hoito on hyväksi.

Kaverit ovat lapselle tärkeitä. Mutta minusta henkilökohtaisesti perhe on paljon tärkeämpi. Itse olen hoitanut lapset kotona. Toki välillä on ollut vähemmän ulkoilua kun joku lapsista tai itse sairas. Joskus on televisiokin toiminut apuna lapsen vahtina. Mutta paljon vietettiin aikaa yhdessä tutkien maailmaa. Muistan vieläkin niin elävästi lasten ihmetyksen kun päästiin katsomaan ihan vierestä miten sudenkorento syö saalistaan. Niin pieni asia mutta lapsille niin iso. Onneksi naapurustossa riitti leikkikavereita eli välillä kyläiltiin päivisin ja välillä iltaisin että saivat leikkiseuraa. Mutta se pääasiallinen kasvatus tuli kuitenkin vanhemmilta eikä ikäisillään leikkikavereilta…

Sinullakin on kova tarve hakea hyväksyntää omalle ratkaisullesi, mutta sinä et tiedä millaisessa paikassa ap asuu. Onko lapselle mahdollista saada kotiin kavereita ja miten usein ym. Älä sotke toisten elämää sillä että sinä olet halunnut hoitaa asiat tietyllä tavalla ja se on sinun ympäristössä ja elämäntilanteessa toiminut. Ei näihin tilanteisiin ole mitään patenttiratkaisua. Suurin osa 5-vuotiaista on hoidossa. Se tarkoittaa sitä että kotona oleville 5-vuotiaille on vaikeampaa löytää leikkiseuraa.

Meillä ei ainakaan ole lähipiirissä, eikä suvussa pieniä lapsia. Pihat on olleet tyhjät koko seudulla jo pitkään, ja varsinkin nyt korona aikaan. Ei ole siis kavereita kenen kanssa 3v aikaa viettäisi, muuta kuin siellä päiväkodissa. Harrastuksiin pitäisi mennä aikuisen mukaan, en tiedä mihin laittaisin vauvan siksi aikaa.

Toki on jokunen kerho, jonne 3v voisi mennä kerran viikossa 2h, mutta ei se riitä vilkkaalle lapselle.

Meille siis ainakin puolipäivähoito ollut paras vaihtoehto.

Joo, muistan kuinka pari vuotta sitten itsekin kiikutin esikoista yksin autiolla pihalla ja välillä kävin melkein tyhjässä leikkipuistossa juttelemassa puistotädin kanssa pihalla. Vauvatreffeille ei saanut tuoda isompaa lasta ja muskariryhmä oli vauvan päiväuniaikaan. Ei lapsia ole enää pilvin pimein pihoilla, syntyvyyshän on nykyään katovuosien tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle paras paikka on kotona, mikäli siihen vain mitenkaan on mahdollista ja jos kotona perusasiat toteutuvat. Eri asia toki on, jos vanhempi on esimerkiksi masentunut tai muuta ongelmaa.

Olen itse töissä päiväkodissa ja valitettavasti monilla on aivan liian ruusuinen kuva päiväkodin arjesta. Kaikkeen lapset kyllä tottuvat, mutta se ei sano että asiat olisivat heille hyödyllisiä. Muutama huomio päiväkotiarjesta, joihin perustan näkemykseni siitä, että kotona on parempi:

-vanhemmille ei kerrota kun lapset kyselevät milloin vanhempi tulee ja tuleeko jo. Monet itkevät ikäväänsä päivän aikana ja hyvin moni on kateellinen puolipäivähoitolaisille.

-Tilat ovat kolkkoja ja meluisia. Varsinkin rauhallisella lapsella ei ole rauhaa esimerkiksi vain haaveilla tai selailla kirjaa

-Pitkäjänteisiin leikkeihin ei ole mahdollisuutta. Pisimmät leikit ovat noin 1,5h mittaisia. Sitten se katkaistaan ruokailuun tai toimintaan tai ulkoiluun tai sisälle siirtyessä. 

-Isot ryhmät stressaavat monia lapsia. Aikuisia ei riitä jokapaikkaan ja toisaalta lasten selostuksista on joskus aivan mahdotonta ottaa selvää mitä kävi ja kuka otti mitäkin ja kenellä oli ensin. Aikuisena on siis aivan mahdonta olla aina oikeudenmukainen.

-sääntöjä on todella paljon ja ne myös muuttuvat ihmisen mukaan. Osa aikuisista kieltää aivan kaikesta. Ja voi miettiä miten se lapseen vaikuttaa, kun kaikki on kiellettyä.

-lapsen yksilöllisyyttä on mahdotonta kovinkaan paljon tukea tai huomioida vaan ryhmän hallinta on etusijalla.

-suunniteltua toimintaa on noin 30-45 min/ päivä. Tämä johtuu ihan ryhmänhallinnan asioista. On todella vaikeaa vaikkapa maalata 12 lapsen kanssa ja ryhmää ei pysty jakamaan tarpeeksi pieniin ryhmiin, jotta toimitaa voisi kunnolla järjestää, sillä aikuisia ei ole tarpeeksi. Kotona lapselle voisi helposti järjestää näitä "tuokioita" vaikka kuinka monta ja saman päivän aikana voisi leipoa yhdessä, maalata, harjoitella kirjaimia ja käydä metsäretkellä. Päiväkodissa tämä olisi koko viikon ohjelma. Muu aika olisi vain pirstaleista vapaata leikkiä.

Jos lapsella ei ole naapuristossa samanikäisiä lapsia miettisin esimerkiksi puolipäivähoitoa. Niin, että lapsi on esimerkiksi vain 3h hoidossa. 

Tämä työ on aivan ihanaa, mutta sydäntäni vain särkee, etten pysty antamaan lapsille niin hyvää paikkaa kuin haluaisin. Rakastan kaikkia ryhmäni lapsia ja he ovat aivan ihania ja ainutlaatuisia persoonia. Mutta pyydän, että älkää luulko varhaiskasvatuksesta liikoja, älkääkö vähätelkö kodin merkitystä. Jos vain mitenkään mahdollista, niin antaa lasten olla kotona.

Minulla ei edes ole vauvaa vaan kaksi leikki-ikäistä, mutta en silti mitenkään ehdi saman päivän aikana ehdi käydä metsäretkellä lasten kanssa, leipoa, järjestää maalaustuokiota ja harjoitella kirjaimia. Tai ehkä ehtisin, jos ei tarvitsisi laittaa ruokaa tai tehdä muitakaan kotitöitä. Se vapaa leikki on sitä paitsi lapsille mieleen ja kehittää luovuutta, parasta se on jos tosiaan on myös niitä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa töissä olevana ja juuri nyt työhöni väsyneenä, voin kertoa, että 22 lasta ryhmässä on kaaos. Meitä on kolme aikuista paikalla noin kolme tuntia päivässä. Muulloin paikalla on kaksi aikuista. Aamuvuoro nimittäin poistuu suunnittelemaan toimintaa/ palaveriin tai kotiin puolen päivän aikaan.

Siinä sitten yritämme tarjota laadukasta varhaiskasvatusta. Myös sille isosisarukselle, joka tulee äidin ja vauvan saattamana päiväkotiin. Irrotamme lapsen kirjaimellisesti äidistään ja siinähän meneekin osa aamupala-ajasta itkuista lasta lohduttaen. Päivän mittaan lohdutellaan useita kertoja tämmöisiä äitiään ikävöiviä "virikelapsia". Kyllä he tajuavat, että äiti on kotona vauvan kanssa.

Tähän soppaan voitte lisätä 21 muuta lasta. Adhd on ainakin kahdella. Parilla muulla on muita nepsy-piirteitä. Kovatahtoisia, ujoja, pomottavia, kiusaavia ja joustamattomia lapsia. Toki myös ihan helppoluonteisia ja ihania lapsia meillä on. Ja haastavat lapsetkin ovat välillä suloisia! Mutta arki varhaiskasvatuksessa on raskasta henkilökunnalle ja monille lapsille.

Kannattaa miettiä, jos lapsi on itkuinen hoitoon mennessään, olisiko kuitenkin parempi olla kotona ja käydä vaikka kerhossa. Mitä muuta voimme sanoa, kun lasta haetaan päivän päätteeksi, kuin "kyllä se itku loppui ja ihan hyvin päivä meni".

Totuuttakaan ei voi ihan raakana tarjoilla. Ja kyllä, olen väsynyt työhöni. Parhaani yritän kuitenkin.

Lain mukaan enimmäismäärä kolmelle kasvattajalle on 21.

Kyllä, mutta kun on muutama lapsi, jotka eivät käytä joka päivä hoitoa, lapsia voi olla 22 listoilla. Joskus on kuitenkin päiviä, että ihan kaikki ovat paikalla.

Ja vielä kommentoin tuota päiväkotia, missä on niin mahtava tilanne, että joku pomppaa tilalle, kun työntekijä menee palaveriin tms. Onpa mahtava tilanne tuommoinen systeemi. Ei vain meillä ole niin.

Ja kun vielä hetki jutellaan niin käy ilmi, että ne adhd:t sun muut nepsyt ovat ihan itsesi diagnosoimia...

Mä olen tosi kiitollinen että lapseni sai olla päiväkodissa. Päiväkotiajan kaverit siirtyivät samalle luokalle lähikouluun ja koulun aloitus oli mielestäni siksi luontavaa ja helppoa.

Ongelmia koulussa ensimmäisillä luokilla tuli erityisesti niille lapsille jotka eivät olleet päiväkodissa ja jotka eivät ennestään tunteneet ketään luokalta ja joille ryhmässä toimiminen ja sääntöjen noudattaminen tai leikkeihin osallistuminen oli vaikeaa.

Poikani ensimmäinen päiväkotikaveri on edelleen vuosien jälkeen hänen parhaita kavereitaan.

En olisi mitenkään yksin riittänyt 5v lapselleni seuraksi ja muut lapset olivat päiväkodissa..

Talossammekaan ei asunut muita riittävän samanikäisiä lapsia.

Täällä nyt menee ihmisillä sekaisin se, että laitetaan pieni alle 3v esikoinen päiväkotiin kun kuopus syntyy, ja ap:n tilanne jossa annetaan 5-vuotiaan jatkaa tutussa päiväkotiryhmässä vauvan syntymästä huolimatta. Sehän on ihan eri tilanne lapsen kannalta. 3v ikäinen on tosiaan pieni ja päivähoidon aloitus on stressaava muutos, joten ei varmasti lapsen kannalta paras vaihtoehto jos äiti vaan jaksaa. Mutta 5v on aivan eri juttu ja olisi lapselle aika rankka muutos vaihtaa tutut rutiinit ja kaverit kotona äidin ja vauvan kanssa oleskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan sopeutuu melkein mihin tahansa koska sen on pakko . Mutta jos oikeasti halutaan lapsen parasta (olettamuksella että lapsella on ns normaali kotiolot) niin kyllä pieni lapsi viihtyy parhaiten kotona. Miksi edes hankit toisen lapsen jos et jaksa hoitaa kahta lasta yhtä aikaa? Olisiko kannattanut hankkia vain se yksi? En millään ymmärrä että kun vauva syntyy niin sitten se esikoinen joutaakin pois silmistä että ”voi keskittyä vauvaan”.. mutta kun on kaksi lasta niin eihän elämä enää ole samanlaista kuin yhden lapsen kanssa. Siihen pitää asennoita ja sopeutua. Tai sit ehkä jättää lapset hankkimatta..vai?

 Paino sanalla pieni. Siis sen ikäinen, alle 3-vuotias, jolle äiti ja isä on vielä koko maailma. 3-4-vuotiaskin saattaa olla vielä hullaantunut vauvasta ja rakastaa kotonaoloa, mutta 5-vuotias kotona äidin ja vastasyntyneen vauvan kanssa... onnea yritykseen, ainakin jos lapsi on sosiaalinen ja rutiineja rakastava. Pitääkö tällaisenkin lapsen vaan korjata asenteensa ja sopeutua?

Pieni lapsi 3v.

Ranskassa tuon ikäinen on jo koululainen ja 2v aloitetaan esikoulu.

Suomessa jopa 3v pidetään vauvoina?

Itse ajattelin ennen tolla tavalla, että miksi ihmeessä joku vie isomman päiväkotiin jos on vauva kotona. Nyt kahden lapsen kanssa en ihmettele asiaa enää yhtään. En tarkoita tällä sitä, että isomman on parempi olla kotona/päiväkodissa vaan sitä, että tilanteet jokaisella perheellä on erilaiset, lapset on erilaisia, omat voimavarat ovat erilaisia jne. Jokainen perhe tekee varmasti parhaat ratkaisut siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä elävät. Jokainen perhe miettii varmasti oman perheen parasta.

Ei arvostella toisia perheitä, ikinä ei voi esimerkiksi tietää mitä on taustalla! Ja toisen paras ratkaisu ei ole välttämättä toisen perheen paras ratkaisu.

Sekään ei ole hyvä jos esimerkiksi äiti uupuu tai yrittää viimeisillä voimillaan (jos vaikka vauva herättää yöllä tunnin välein puolen vuoden ajan, kokemusta on...) hoitaa sekä isompaa että vauvaa. Äidin jaksaminen on oikeasti kaiken perusta! Jos siihen vaikka tarvitaan sitä että isompi on päiväkodissa, en todellakaan tuomitse sitä! ❤️

Itse otin lapsen viimeiseksi pk-vuodeksi kotiin, kun meille syntyi vauva. Sain ihmettelyä siitä. Enemmän tuntui, että se on oletus, että lapsi jatkaa. Sama rytmi, kaverit jne. syyt mitä jo mainittu. Ajattelin, että tilanne on enemmänkin ainutlaatuinen mahdollisuus viettää vielä rento kotivuosi. Kävi lapsi kerhossa pari kertaa viikossa ja tavattiin muutenkin paljon kavereita. 

AP. Sinä itse olet oman elämäsi asiantuntija. Jos lapsesi viihtyy päiväkodissa, on se 5 vuotiaalle hyvä paikka. Tuon ikäisenä ovat superaktiivisia ja kotona ollessaan väsyttävät energisemmänkin aikuisen, saati sitten raskaana olevan. Älä anna paheksuvien katseiden saada sinun tekemään sellaisia ratkaisuja, jolla joku päikyn täti on tyytyväinen, mutta joka on huono koko perheelle.

Meidän perheessä oli aikanaan tilanne, jossa lapsi oli 4 vuotias ja puoliso töissä toisella puolella maata. Kävin töissä, lapsi päiväkodissa ja hoidin kotia ja vein lapsen harrastukiin iltaisin. Lapsi oli todella energinen ja viihtyi päiväkodissa. Pyörittäessäni yksin sitä sirkusta, uuvuin talven ja kevään aikana todella pahasti. Kesällä oman lomani aikana tein siten, että jätin lapseni hoitoon oman lomani ajaksi 3 viikoksi ja otin hänet kotiin vain viikoksi, jotta sain itse levätä. Eli ymmärrän sinua oikein hyvin.

Yrittivät todella paljon päiväkodissa painostaa että lapsen pitää saada kesälomaa. Ymmärrän kyllä heidän kantansa, mutta minun oli valittava joko burn outin ja lapsen päiväkodissa olon väliltä. Melkein ajattelin että olisiko lapselle ollut parempi tulla kotiin ja koettaa vaan jaksaa, kunnes olisi ollut sitten osastolla ja lapsi huostassa? Pidin pääni ja ensimmäisen lomaviikon vain istuksin sohvalla/takapihalla tekemättä yhtään mitään päivän aikana, kun oli kerrankin hiljaista. Sain toivuttua/levättyä lomani aikana tarpeeksi, jotta jaksoin sitten lapsen kanssa viimeisen lomaviikon ja sitten itse taas töihin. Lapsi ei kärsinyt ja omalla "lomaviikollaan" harmitteli kun ei päässyt kavereiden kanssa päiväkotiin leikkimään. Uskon tarkoittavan että lapsi ei traumatisoitunut ainakaan pahasti yhden kesän "lomattomuudesta".

Pointtina se, että päiväkodissa tiedetään se keskimääräisesti paras juttu lapselle, mutta siellä ei tiedetä kunkin perheen sisäisiä tilanteita ja että lapsen päiväkodissa oleminen voi useassakin tapauksessa olla se perheen kannalta kokonaisuutena paras ratkaisu. Vanhempana saa kuulla paljon bessewissereitä oikealta ja vasemmalta ja kaikki uskovat olevansa oikeassa ja kaikki tarkoittavat vain hyvää, mutta he eivät elä sinun perheen elämää. Älä anna painostuksen vaikuttaa siihen, mikä on teidän perheelle paras ratkaisu. Ne bessewisserit eivät kuitenkaan kärsi siitä, jos valitset huonosti vain sen takia kun joku katsoi sinua pahasti.

Oppivelvollisuus 5-18 vuotta, mitä siitä mitä muut sanoo!? Kuopiossa on nähtävästi taas erilainen meininki!

Vierailija kirjoitti:

AP. Sinä itse olet oman elämäsi asiantuntija. Jos lapsesi viihtyy päiväkodissa, on se 5 vuotiaalle hyvä paikka. Tuon ikäisenä ovat superaktiivisia ja kotona ollessaan väsyttävät energisemmänkin aikuisen, saati sitten raskaana olevan. Älä anna paheksuvien katseiden saada sinun tekemään sellaisia ratkaisuja, jolla joku päikyn täti on tyytyväinen, mutta joka on huono koko perheelle.

Meidän perheessä oli aikanaan tilanne, jossa lapsi oli 4 vuotias ja puoliso töissä toisella puolella maata. Kävin töissä, lapsi päiväkodissa ja hoidin kotia ja vein lapsen harrastukiin iltaisin. Lapsi oli todella energinen ja viihtyi päiväkodissa. Pyörittäessäni yksin sitä sirkusta, uuvuin talven ja kevään aikana todella pahasti. Kesällä oman lomani aikana tein siten, että jätin lapseni hoitoon oman lomani ajaksi 3 viikoksi ja otin hänet kotiin vain viikoksi, jotta sain itse levätä. Eli ymmärrän sinua oikein hyvin.

Yrittivät todella paljon päiväkodissa painostaa että lapsen pitää saada kesälomaa. Ymmärrän kyllä heidän kantansa, mutta minun oli valittava joko burn outin ja lapsen päiväkodissa olon väliltä. Melkein ajattelin että olisiko lapselle ollut parempi tulla kotiin ja koettaa vaan jaksaa, kunnes olisi ollut sitten osastolla ja lapsi huostassa? Pidin pääni ja ensimmäisen lomaviikon vain istuksin sohvalla/takapihalla tekemättä yhtään mitään päivän aikana, kun oli kerrankin hiljaista. Sain toivuttua/levättyä lomani aikana tarpeeksi, jotta jaksoin sitten lapsen kanssa viimeisen lomaviikon ja sitten itse taas töihin. Lapsi ei kärsinyt ja omalla "lomaviikollaan" harmitteli kun ei päässyt kavereiden kanssa päiväkotiin leikkimään. Uskon tarkoittavan että lapsi ei traumatisoitunut ainakaan pahasti yhden kesän "lomattomuudesta".

Pointtina se, että päiväkodissa tiedetään se keskimääräisesti paras juttu lapselle, mutta siellä ei tiedetä kunkin perheen sisäisiä tilanteita ja että lapsen päiväkodissa oleminen voi useassakin tapauksessa olla se perheen kannalta kokonaisuutena paras ratkaisu. Vanhempana saa kuulla paljon bessewissereitä oikealta ja vasemmalta ja kaikki uskovat olevansa oikeassa ja kaikki tarkoittavat vain hyvää, mutta he eivät elä sinun perheen elämää. Älä anna painostuksen vaikuttaa siihen, mikä on teidän perheelle paras ratkaisu. Ne bessewisserit eivät kuitenkaan kärsi siitä, jos valitset huonosti vain sen takia kun joku katsoi sinua pahasti.

Tässä tulee kyllä mieleen, eikö lapsen isä pidä ikinä lomaa? Tai edes tule joskus viikonlopuksi kotiin ja kanna vastuuta lapsestaan?

Vierailija kirjoitti:

AP. Sinä itse olet oman elämäsi asiantuntija. Jos lapsesi viihtyy päiväkodissa, on se 5 vuotiaalle hyvä paikka. Tuon ikäisenä ovat superaktiivisia ja kotona ollessaan väsyttävät energisemmänkin aikuisen, saati sitten raskaana olevan. Älä anna paheksuvien katseiden saada sinun tekemään sellaisia ratkaisuja, jolla joku päikyn täti on tyytyväinen, mutta joka on huono koko perheelle.

Meidän perheessä oli aikanaan tilanne, jossa lapsi oli 4 vuotias ja puoliso töissä toisella puolella maata. Kävin töissä, lapsi päiväkodissa ja hoidin kotia ja vein lapsen harrastukiin iltaisin. Lapsi oli todella energinen ja viihtyi päiväkodissa. Pyörittäessäni yksin sitä sirkusta, uuvuin talven ja kevään aikana todella pahasti. Kesällä oman lomani aikana tein siten, että jätin lapseni hoitoon oman lomani ajaksi 3 viikoksi ja otin hänet kotiin vain viikoksi, jotta sain itse levätä. Eli ymmärrän sinua oikein hyvin.

Yrittivät todella paljon päiväkodissa painostaa että lapsen pitää saada kesälomaa. Ymmärrän kyllä heidän kantansa, mutta minun oli valittava joko burn outin ja lapsen päiväkodissa olon väliltä. Melkein ajattelin että olisiko lapselle ollut parempi tulla kotiin ja koettaa vaan jaksaa, kunnes olisi ollut sitten osastolla ja lapsi huostassa? Pidin pääni ja ensimmäisen lomaviikon vain istuksin sohvalla/takapihalla tekemättä yhtään mitään päivän aikana, kun oli kerrankin hiljaista. Sain toivuttua/levättyä lomani aikana tarpeeksi, jotta jaksoin sitten lapsen kanssa viimeisen lomaviikon ja sitten itse taas töihin. Lapsi ei kärsinyt ja omalla "lomaviikollaan" harmitteli kun ei päässyt kavereiden kanssa päiväkotiin leikkimään. Uskon tarkoittavan että lapsi ei traumatisoitunut ainakaan pahasti yhden kesän "lomattomuudesta".

Pointtina se, että päiväkodissa tiedetään se keskimääräisesti paras juttu lapselle, mutta siellä ei tiedetä kunkin perheen sisäisiä tilanteita ja että lapsen päiväkodissa oleminen voi useassakin tapauksessa olla se perheen kannalta kokonaisuutena paras ratkaisu. Vanhempana saa kuulla paljon bessewissereitä oikealta ja vasemmalta ja kaikki uskovat olevansa oikeassa ja kaikki tarkoittavat vain hyvää, mutta he eivät elä sinun perheen elämää. Älä anna painostuksen vaikuttaa siihen, mikä on teidän perheelle paras ratkaisu. Ne bessewisserit eivät kuitenkaan kärsi siitä, jos valitset huonosti vain sen takia kun joku katsoi sinua pahasti.

Onhan toi nyt kuitenkin hurjaa että pienelle lapselle ei suoda sitä mahdollisuutta lepoon. Mistä tiedät kuinka paljon lapsi olisi sitä tarvinnut? Eikä varmasti yksikään lapsi viikossa kaipaa päiväkotiin, jos vanhemman kanssa on millään lailla mukavaa. Mitäs jos tuollaisessa tilanteessa karsisi ne iltojen harrastukset pois ja hakisi vaikka tukiperhettä että saisi välillä viikonlopun huilata jos isäkään ei ole apuna. Aika rajulta lapsen kannalta meinaan kuulostaa tuo ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle paras paikka on kotona, mikäli siihen vain mitenkaan on mahdollista ja jos kotona perusasiat toteutuvat. Eri asia toki on, jos vanhempi on esimerkiksi masentunut tai muuta ongelmaa.

Olen itse töissä päiväkodissa ja valitettavasti monilla on aivan liian ruusuinen kuva päiväkodin arjesta. Kaikkeen lapset kyllä tottuvat, mutta se ei sano että asiat olisivat heille hyödyllisiä. Muutama huomio päiväkotiarjesta, joihin perustan näkemykseni siitä, että kotona on parempi:

-vanhemmille ei kerrota kun lapset kyselevät milloin vanhempi tulee ja tuleeko jo. Monet itkevät ikäväänsä päivän aikana ja hyvin moni on kateellinen puolipäivähoitolaisille.

-Tilat ovat kolkkoja ja meluisia. Varsinkin rauhallisella lapsella ei ole rauhaa esimerkiksi vain haaveilla tai selailla kirjaa

-Pitkäjänteisiin leikkeihin ei ole mahdollisuutta. Pisimmät leikit ovat noin 1,5h mittaisia. Sitten se katkaistaan ruokailuun tai toimintaan tai ulkoiluun tai sisälle siirtyessä. 

-Isot ryhmät stressaavat monia lapsia. Aikuisia ei riitä jokapaikkaan ja toisaalta lasten selostuksista on joskus aivan mahdotonta ottaa selvää mitä kävi ja kuka otti mitäkin ja kenellä oli ensin. Aikuisena on siis aivan mahdonta olla aina oikeudenmukainen.

-sääntöjä on todella paljon ja ne myös muuttuvat ihmisen mukaan. Osa aikuisista kieltää aivan kaikesta. Ja voi miettiä miten se lapseen vaikuttaa, kun kaikki on kiellettyä.

-lapsen yksilöllisyyttä on mahdotonta kovinkaan paljon tukea tai huomioida vaan ryhmän hallinta on etusijalla.

-suunniteltua toimintaa on noin 30-45 min/ päivä. Tämä johtuu ihan ryhmänhallinnan asioista. On todella vaikeaa vaikkapa maalata 12 lapsen kanssa ja ryhmää ei pysty jakamaan tarpeeksi pieniin ryhmiin, jotta toimitaa voisi kunnolla järjestää, sillä aikuisia ei ole tarpeeksi. Kotona lapselle voisi helposti järjestää näitä "tuokioita" vaikka kuinka monta ja saman päivän aikana voisi leipoa yhdessä, maalata, harjoitella kirjaimia ja käydä metsäretkellä. Päiväkodissa tämä olisi koko viikon ohjelma. Muu aika olisi vain pirstaleista vapaata leikkiä.

Jos lapsella ei ole naapuristossa samanikäisiä lapsia miettisin esimerkiksi puolipäivähoitoa. Niin, että lapsi on esimerkiksi vain 3h hoidossa. 

Tämä työ on aivan ihanaa, mutta sydäntäni vain särkee, etten pysty antamaan lapsille niin hyvää paikkaa kuin haluaisin. Rakastan kaikkia ryhmäni lapsia ja he ovat aivan ihania ja ainutlaatuisia persoonia. Mutta pyydän, että älkää luulko varhaiskasvatuksesta liikoja, älkääkö vähätelkö kodin merkitystä. Jos vain mitenkään mahdollista, niin antaa lasten olla kotona.

Kirjoitat kauniisti, mutta unohdat kyllä sen ettei se kotielämä, varsinkaan vauvan kanssa, tosiasiassa ole ihanan auvoisaa metsäretkineen ja maalaustuokioineen. Tosiasiassa siellä kotona on väsynyt äiti, vauva joka vaatii huomiota, kotityöt ja ruuan laitto ym. Kotihoidossa olevan isosisaruksen päivään kuuluu metsäretken sijaan visiitti neuvolaan tai ruokakauppaan, vaunulenkki jonka aikana pitää olla hiljaa että vauva nukahtaisi, äidin huomion kinuamista kun äiti imettää vauvaa, maalaustuokio sillä välin kun äiti yrittää saada ruuan tehdyksi, ohjelmien katsomista sillä välin kun äiti yrittää edes hetken levähtää, leikkipuistossa leikkiminen yksin kun muut lapset on siihen aikaan päiväkodissa ja äiti hyssyttää vauvaa vaunuiss. Toki myös pyykkien ripustaminen, imurointi ym. on ihan hyödyllisiä juttuja lapsen oppia, niihin pääsee kyllä varmasti osallistumaan. Riippuu tietysti tosi paljon siitä vauvasta miten hyvin se nukkuu ja viihtyy, että kuinka paljon aikaa äidillä jää esikoisen viihdyttämiseen. Huonosti nukkuvan kanssa vähän, paremmin nukkuvan kanssa enemmän, mutta etukäteen ei voi tietää millainen vauva sattuu syntymään.

Voi ristus! Ei se ole yhteiskunnan asia hoitaa kaikkien kotona olevien lapsia vaan koska vähän väsyttää ja vauva-arki on rankkaa! Kyllä asia on niin että jos äiti on kotona niin silloin lapsetkin on kotona. Lapsi ehtii sinne eskariin ja kouluputkeen myöhemminkin ja sitä riittää vuosikausia. Miksi lapsi ei saa olla lapsi?! Mä en todellakaan tajua miten ylitäysiä päiväkoteja pidetään parempina paikkoina lapselle kun kotona olemista.

Kyse on puhtaasti laiskuudesta. Ei vaan huvita olla sen isomman kanssa kun voi loikoilla kotona ja istua kahvilla vauvan kanssa. Ongelmakeissit on asia erikseen mutta suurin osa näistä on vaan laiskoja. Meidän alueella päiväkodit on täynnä virikelapsia ja nyt tilanne on se ettei paikkoja todellakaan löydy. Osa joutuu viemään lapsensa toiselle kaupungin alueelle hoitoon koska kaikki lähipäiväkodit on tukossa. Henkilökunta väsyy ja vaihtuu jatkuvasti. Lapsia heitetään eri ryhmiin ex tempore koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Ja se kotimamma ihmettele miksi vauva on koko ajan nuhassa. Isompi tuo päikystä kaikki pöpöt. Mutta joo, uskokaa vaan että virikelapsenne saa laadukasta hoitoa.

PÄIVÄHOITO ON TAAPERON KOULU!

Jos 3-6 vuotias ei saa olla omassa koulussa, koska äiti on kotona, samalla logiikalla peruskoululainenkaan ei saisi olla koulussa, kun äiti on kotona.

Kuinka moni vanhempi yrittää repiä 7-16 vuotiaan lapsensa pois koulusta ollessaan itse kotona? Ei kukaan, mutta silti osa sora#illuista yrittää lynkata taaperokoulu-lapsen äitiä joka on tekopyhää

Terveisin: perheen nuorin 3-vuotiaasta alkaen päivähoidossa 4 vuoden ajan.

Varmana kannattaa vähentää ja keventää päivähoitoa. Kokopäivähoito aamuvarhaisesta jonnekin neljään on aika paljon, jos äiti on kotona.

Huomiona niille, joilla on ollut piha täynnä lapsia joskus 30 vuotta sitten. Nykyään lapsia on vähemmän ja 5-vuotiaat on yleensä päiväkodissa ainakin osaviikkoisesti.