Mitä haittaa on olla tekemättä lapsia?

Esikaupunkialueella okt:ssa asuva väkisin kakaroita maailmaan puskenut olento, joka tehnyt niitä miettimättä kannattaisiko juuri hänen jatkaa sukua ja geenejään, on surullisinta maailmassa.

Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos lapsia ei tehtäisi ollenkaan tai hyvin vähän. Näin ihmiset eivät tavoittelisi materiaa niin paljon, juuri lasten takia perustellaan auton hankinnat, talojen hankinnat, kaikenlainen krääsä ja roina ja myydään sielunsa ja tehdään mitä tahansa. Epärehellisyyttä, kilpailua ja pahuutta. Lähes kaikki tuntemanii ihmiset olivat parempia ennen lapsia.

Nostaisin esille mielenterveydellisen aspektin (sekin on osa terveyttä, vaikka raskaus ja synnytys olisivatkin fyysisesti riskialttiita hommeleita). Eikös perheelliset ja parisuhteessa elävät ihmiset ole jonkin tutkimuksen mukaan (sori, en tiedä lähdettä) keskimääräistä onnellisempia ja pitkäikäisempiä? Näkisin perheen (sori jälleen kerran, sisällytän tässä perhe-termiin lapset) enemmänkin voimavarana. Eli tästä yhdestä (toki elämässä on muitakin voimavaroja) voimavarasta voi lapseton jäädä paitsi. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 09:41"]

Nostaisin esille mielenterveydellisen aspektin (sekin on osa terveyttä, vaikka raskaus ja synnytys olisivatkin fyysisesti riskialttiita hommeleita). Eikös perheelliset ja parisuhteessa elävät ihmiset ole jonkin tutkimuksen mukaan (sori, en tiedä lähdettä) keskimääräistä onnellisempia ja pitkäikäisempiä? Näkisin perheen (sori jälleen kerran, sisällytän tässä perhe-termiin lapset) enemmänkin voimavarana. Eli tästä yhdestä (toki elämässä on muitakin voimavaroja) voimavarasta voi lapseton jäädä paitsi. 

[/quote]

Parisuhteessa elävät ovat keskimäärin onnellisempia kuin sinkut ,mutta lapsettomat ovat onnellisempia kuin vanhemmat. Vanhemmat kokevat ei-vanhempia enemmän negatiivisia tunteita, taloudellista stressiä, unettomuutta ja parisuhdevaikeuksia.

Ei kai siitä mitään haittaa ole. Jokainen tekee mitä haluaa. Yritin tosissaan miettiä tätä useamman lapsen äitinä, olisiko minulle ollut mitään haittaa, jos en olisi tehnyt lapsia. Ei olisi ollut. Alunperin minun ei ollutkaan tarkoitus tehdä lapsia ja olin ajatellut pysyä sinkkunakin loppuelämäni. Elin oikein hyvää elämää silloinkin ja en kokenut, että siitä olisi mitään haittaa ollut, ettei minulla ollut miestä, eikä lapsia.

No elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Törmäsin eräänä päivänä sellaiseen mieheen, joka pani minut totaaliseen mielenhäiriöön. Rakkaus räjähti aivoissani ja iski mieletön lisääntymisentarve. En koe, että lapsista olisi olennaista hyötyäkään ollut, mutta koska he ovat tuossa, rakastan heitä äärettömästi ja pois en antaisi. Mutta jos olisin jatkanut sinkkuna ja en olisi tiennyt, mitä on olla juuri näiden lasten äiti, en olisi kokenut mitään elämästäni puuttuvan.

Erikoinen ketju. Todistellaan lapsien hyödyttömyyttä ja peukutetaan niitä, jotka kärsivät lapsiperhe-elämästä tai hehkuttavat lapsettomuutta.

Minä kärsin 10 vuotta tahattomasta lapsettomuudesta ennen lastani ja koen, että elämäni olisi täysin toisenlainen ilman lasta eikä positiivisessa mielessä. Ehkä tässä ei haeta yksilön kokemuksia mutta yksilötasolla kyllä kokisin, että olisin vajaa ilman lastani. Tarve saada lapsi oli suuri ja yksi elämäni upeimmista kokemuksista oli raskaus. Kehoni toimi vihdoin niin kuin piti ja niin kuin biologia sen määräsi toimimaan. Synnytyksen olisin toki voinut jättää väliinkin.

Kokemuksena lapsi rikastuttaa elämää varmaan samalla tavalla kuin jollakulla toisella rakas harrastus tai lemmikki. Kaikilla meillä on varmaan se intohimon kohteemme. En ole lapsirakas mutta tarve saada lapsi oli kyllä minuun koodattuna syvälle. En haluaisi miettiä elämääni ilman lasta, 10 vuotta sitä elämää ja vaikka se oli ihan mukavaa elämää, siitä puuttui tärkeä osa. Ehkä parhaiten selitän asian niin, että kun mietin tulevaisuutta, en automaattisesti ajattele sitä työn tai harrastuksen kautta vaan nimenomaan lapseni elämän kautta. Miten upeaa on nähdä lapseni aikuisena! Mitä hän rupeaa opiskelemaan? Saako hän omia lapsia? Jos mietin työtäni ja harrastustani, koen ne aika intohimottomasti samankaltaisina kuin nytkin. Olen ne jo saavuttanut siihen pisteeseen kuin aikanaan parikymppisenä halusin enkä koe saavani niistä iloa ja intoa seuraavien 50 vuoden ajaksi. Lapsestani sen sijaan saan.

Yhteiskunnallisesti lapsesta tulee veronmaksaja ja suomalaisen kulttuurin jatkaja. Vaikka maailma on pullollaan ihmisiä, eivät he ole täällä maksamassa veroja ja ylläpitämässä esim. eläkejärjestelmää. En halua suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin häviävän, joten koen tärkeänä, että myös suomalaiset kasvattavat lapsia osaksi omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa.

Uskon myös, että lapset opettavat epäitsekkyyttä. Lapsettomat vanhukset ovat todella itsekeskeisiä ja epäystävällisiä. Aika moni nuorempikin lapseton käyttäytyy kuin vain hänellä olisi oikeus olla olemassa. Muiden ihmisten huomiointi ja kunnioitus tuntuvat olevan täysin hukassa.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:36"]

Uskon myös, että lapset opettavat epäitsekkyyttä. Lapsettomat vanhukset ovat todella itsekeskeisiä ja epäystävällisiä. Aika moni nuorempikin lapseton käyttäytyy kuin vain hänellä olisi oikeus olla olemassa. Muiden ihmisten huomiointi ja kunnioitus tuntuvat olevan täysin hukassa.

[/quote]

Kaikki itsekkäimmät tuntemani ihmiset ovat vanhempia. Vanhemmuus usein lisää ihmisten itsekkyyttä, koska kiinnostusta esimerkiksi muiden lapsia kohtaan ei yksinkertaisesti enää riitä. Omien lasten tarpeet ja oman perheen etu tulee aina ykkösenä, ja niin tietysti pitääkin olla. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:36"]

Erikoinen ketju. Todistellaan lapsien hyödyttömyyttä ja peukutetaan niitä, jotka kärsivät lapsiperhe-elämästä tai hehkuttavat lapsettomuutta.

Minä kärsin 10 vuotta tahattomasta lapsettomuudesta ennen lastani ja koen, että elämäni olisi täysin toisenlainen ilman lasta eikä positiivisessa mielessä. Ehkä tässä ei haeta yksilön kokemuksia mutta yksilötasolla kyllä kokisin, että olisin vajaa ilman lastani. Tarve saada lapsi oli suuri ja yksi elämäni upeimmista kokemuksista oli raskaus. Kehoni toimi vihdoin niin kuin piti ja niin kuin biologia sen määräsi toimimaan. Synnytyksen olisin toki voinut jättää väliinkin.

Kokemuksena lapsi rikastuttaa elämää varmaan samalla tavalla kuin jollakulla toisella rakas harrastus tai lemmikki. Kaikilla meillä on varmaan se intohimon kohteemme. En ole lapsirakas mutta tarve saada lapsi oli kyllä minuun koodattuna syvälle. En haluaisi miettiä elämääni ilman lasta, 10 vuotta sitä elämää ja vaikka se oli ihan mukavaa elämää, siitä puuttui tärkeä osa. Ehkä parhaiten selitän asian niin, että kun mietin tulevaisuutta, en automaattisesti ajattele sitä työn tai harrastuksen kautta vaan nimenomaan lapseni elämän kautta. Miten upeaa on nähdä lapseni aikuisena! Mitä hän rupeaa opiskelemaan? Saako hän omia lapsia? Jos mietin työtäni ja harrastustani, koen ne aika intohimottomasti samankaltaisina kuin nytkin. Olen ne jo saavuttanut siihen pisteeseen kuin aikanaan parikymppisenä halusin enkä koe saavani niistä iloa ja intoa seuraavien 50 vuoden ajaksi. Lapsestani sen sijaan saan.

Yhteiskunnallisesti lapsesta tulee veronmaksaja ja suomalaisen kulttuurin jatkaja. Vaikka maailma on pullollaan ihmisiä, eivät he ole täällä maksamassa veroja ja ylläpitämässä esim. eläkejärjestelmää. En halua suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin häviävän, joten koen tärkeänä, että myös suomalaiset kasvattavat lapsia osaksi omaa kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa.

Uskon myös, että lapset opettavat epäitsekkyyttä. Lapsettomat vanhukset ovat todella itsekeskeisiä ja epäystävällisiä. Aika moni nuorempikin lapseton käyttäytyy kuin vain hänellä olisi oikeus olla olemassa. Muiden ihmisten huomiointi ja kunnioitus tuntuvat olevan täysin hukassa.

[/quote]

Lapsia on maailmassa liikaa. Mikä itseisarvo jokaisen on saada oma lapsi. Afrikassa on perheillä jopa 15-20 lasta. Jokin tasajako voisi olla. Näitä afrikkalaisia suurperheen lapsia voitaisiin jakaa länsimaihin tasaisesti, niin maailma pelastuisi. Jokaisen ei tarvitsisi tehdä omaa lastaan. Maapallo ei vain kestä sitä, että ihmisiä tulee liikaa. Joten köyhien maiden lapset voitaisiin jakaa tasaisemmin maapallolle rikkaimpiin maihin. Näin maailma pelastuisi. Länsimaalaisen ihmisen vauvakuume on pahinta itsekkyyttä, kun Afrikka hukkuu lapsiin.

Omalla kohdalla sanoisin, että eniten pelkäisin katumusta, jos olisin jättänyt lapset tekemättä. On kammottava ajatus, että vaikka 50-vuotiaana tajuaisin, että kaipaan lapsia ja lapsenlapsia aivan mahdottomasti ja on liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Ja jos ei onnistu solmimaan läheisiä ja pitkäkestoisia suhteita, saattaa olla hyvin yksin vanhana. En ajattele, että lasten tulisi auttaa minua vanhana, mutta se että on "ehdotonta" rakkautta elämässä myös omien vanhempien poismentyä, on minulle tärkeää. 

Suurin asia, minkä takia taas lasten tekemättä jättäminen tuntuisi hyvältä idealta, olisi loppuelämän kestävän huolen poisjäänti. Huoli lapsesta on ainakin minun kohdallani välillä erittäin suurta ja ajattelen usein, mitä kaikkea voi tapahtua lapsille heidän elämänsä varrella (myös aikuisena) ja miten sen kestäisin. Välillä tämä "taakka" tuntuu kohtuuttoman suurelta ja haluaisin palata aikaan, jolloin tarvitsi huolehtia lähinnä itsestään.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:11"]

Lapsettomuus on luonnotonta ja se kostautuu vanhemmalla iällä tunteena, että elämästä puuttuu jotain merkityksellistä. Tarve rakastaa ei pääse toteutumaan kaikessa sen potentiaalissaan. Harmi vaan, että sen tajuaa vasta nyt. T. Lapseton 49-v

[/quote]

Tarve rakastaa ei pääse myöskään toteutumaan täydessä potentiaalissaan, jos ihmisellä ei ole koiraa. Koiran täydellinen lojaalius on jotakin, mitä toinen ihminen ei voi vain osoittaa. Lajirajat ylittävä ystävyys on rakkauden korkein muoto, jota lapsi ei kykene koskaan korvaamaan.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 03:05"]

Ei saa lapsenlapsia. 

[/quote]

Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Jos ei sen suuremmin välitä saada lapsia, niin miksi välittäisi sen suuremmin saada lapsenlapsia?

Mulle toi sun pointti onkin vain positiivinen asia. Ei tartte vanhana pelätä, että joku lapsilauma tulee kylään. Jos en ole elämäni ekaan 35 vuoteen mennessä kaivannut lapsiseuraa, niin en osaa kuvitella muuttuvani vanhuksena niin paljoa, että yhtäkkiä sitä kaipaisinkin. Päinvastoin - mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpommin ja nopeammin ärsyynnyn lapsista.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:36"]

 Ehkä parhaiten selitän asian niin, että kun mietin tulevaisuutta, en automaattisesti ajattele sitä työn tai harrastuksen kautta vaan nimenomaan lapseni elämän kautta. Miten upeaa on nähdä lapseni aikuisena! Mitä hän rupeaa opiskelemaan? Saako hän omia lapsia? Jos mietin työtäni ja harrastustani, koen ne aika intohimottomasti samankaltaisina kuin nytkin. Olen ne jo saavuttanut siihen pisteeseen kuin aikanaan parikymppisenä halusin enkä koe saavani niistä iloa ja intoa seuraavien 50 vuoden ajaksi. Lapsestani sen sijaan saan.

[/quote]

Elät siis elämääsi lapsesi kautta? Kuulostaa jotenkin todella surulliselta, jos ainoa/tärkein elämänsisältö on seurata, mitä joku toinen ihminen tekee :(.

Lapsettomuus on luonnotonta ja se kostautuu vanhemmalla iällä tunteena, että elämästä puuttuu jotain merkityksellistä.

Tarve rakastaa ei pääse toteutumaan kaikessa sen potentiaalissaan. Harmi vaan, että sen tajuaa vasta nyt.

T. Lapseton 49-v

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:36"]

Uskon myös, että lapset opettavat epäitsekkyyttä. Lapsettomat vanhukset ovat todella itsekeskeisiä ja epäystävällisiä. Aika moni nuorempikin lapseton käyttäytyy kuin vain hänellä olisi oikeus olla olemassa. Muiden ihmisten huomiointi ja kunnioitus tuntuvat olevan täysin hukassa.

[/quote]

Kaikki itsekkäimmät tuntemani ihmiset ovat vanhempia. Vanhemmuus usein lisää ihmisten itsekkyyttä, koska kiinnostusta esimerkiksi muiden lapsia kohtaan ei yksinkertaisesti enää riitä. Omien lasten tarpeet ja oman perheen etu tulee aina ykkösenä, ja niin tietysti pitääkin olla. 

[/quote]

Ei minulle tule mieleen yhtäkään haittapuolta siitä ettei tee lapsia, tosin rintasyöpäriski voi olla vähän korkeampi mutta onpa sitä raskauksissakin terveysriskinsä. Mielestäni myös useat vanhemmat ovat tosiaan vähän turhankin paljon siinä omassa ympyrässään ja joidenkin olisi hyvä miettiä että onko tosiaan sopiva vanhemmaksi? Esimerkiksi viime yönä jouduin kuuntelemaan kaksi tuntia kun naapurin lapsi sai jonkun raivohuutokohtauksen eivätkä vanhemmat olleet kyvykkäitä lasta rauhoittamaan. Samaiset lapset saattavat huutaa päät punaisena naapuriaitaani vasten, joidenkin lapset tuhoavat istutuksia taloyhtiössä ja riehuvat ja huutavat pihoilla (jopa vaarallisen näköisiä leikkejä) ja vanhemmista ei tietoakaan. Näyttää lähinnä joidenkin kohdalla nuo lapset estävän normaalin elämän. Esimerkiksi jotkut vanhemmat pitävät oikeutenaan levitellä lasten leluja pitkin käytäviä ja pihoja (mitä siitä tulisi jos aikuisetkin alkaisivat levittelemään romujansa) ja heidän pihansa on kuin kaatopaikka, eivät saa mitään aikaiseksi tehdä niille. Päättelen huonosta pihanhoidosta sen että ihminen ei ole kovin parhaimmillaan jaksamiskykynsä kanssa.

Näyttää tosiaan sille, että monet vanhemmat ovat hyvin itsekkäitä. Sellaisia että heidän pitää saada käyttäytyä miten vain koska ovat lisääntyneet ja lasten pitää myös saada riehua miten vain, koska ne on lapsia. Nämä ei osaa jutella ja olla kiinnostuneita muusta kuin lapsistaan ja itsestään. Itse olen siis havainnut, että mielestäni useimmiten itsekkäitä ovat vanhemmat sekä hyvin moni on vähän kädetön kasvattamaan lastaan. Lapsen käytös kun kertoo aika paljon kasvatuksesta.

Mitä tulee vanhuuteen, on aika paljon vanhuksia joita ei käy lapset katsomassa kuin harvoin. Ehkä vanhana kannattaa hankkia ystävyyssuhteita, ettei tarvitse kuin kehitysmaassa konsanaan tehdä lapsia vanhuuden varalle. Kannattaa myös elää ehkä tässä hetkessä, eikä miettiä että mahtaako katua jotain kun on joku satavuotias.

Tosiaan, miinuspuolia ei tule mieleen mutta monta haittaa kylläkin joita lapsen kasvatukseen liittyy. Mutta kukin tavallaan, moni voisi kokea lemmikin pidon rasitteeksi ja verenpaineita nostattavaksi eikä jaksa kiinnostua niistä, toisilla sama koskee lapsia näin kärjistäen. Että valintansa kullakin.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:11"]

Lapsettomuus on luonnotonta ja se kostautuu vanhemmalla iällä tunteena, että elämästä puuttuu jotain merkityksellistä. Tarve rakastaa ei pääse toteutumaan kaikessa sen potentiaalissaan. Harmi vaan, että sen tajuaa vasta nyt. T. Lapseton 49-v

[/quote]

Kaikilla ei ole tarvetta rakastaa lasta, uskokaa jo! Mulle riittää kyllä kaikki tunne-elämykset, mitä tulee muiden ihmisten rakastamisesta. En tarvitse yhtään enempää huolta läheisistä elämääni.

Huh, kyllä se lasten hankkiminen on niin mitätön osa maailmaa ja ihmisenä olemista, että lähinnä naurattaa kuulla jonkun pitävän sitä maailmansa napana.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 02:38"]Ei mitään?

Harva kai lapsia hankkisi ilman vauvakuumeeksi kutsuttua mielenhäiriötä.
[/quote]

Näin on kuomaseni! :-)

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:11"]Lapsettomuus on luonnotonta ja se kostautuu vanhemmalla iällä tunteena, että elämästä puuttuu jotain merkityksellistä.

Tarve rakastaa ei pääse toteutumaan kaikessa sen potentiaalissaan. Harmi vaan, että sen tajuaa vasta nyt.

T. Lapseton 49-v
[/quote]

Voi veljet... En usko sekuntiakaan että olet oikeasti lapseton.

No miksi kukaan hommaa puolisoa, lemmikkiä tms. kyllä nekin sitouttaa, pakottaa kompromisseihin ja aiheuttaa työtä. Itselleni ei ole vielä lapsia, mutta pieni perheeni miehen ja kahden kissan kanssa on tärkeintä mitä minulla on. On tunne, että kuulun jonnekin, että tämä on elämäni, selkeä, pieni, paras mahdollinen. Myös lapsi on tervetullut! Haluan kokea äitiyden, synnytyksen, koko setin. En kaipaa mahdollisimman helppoa elämää, vaan koko kuvaa elämästä, monipuolisen kattauksen!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 03:33"]

Ei koe kaikkea positiivista mitä vanhemmuuteen liittyy. Toki välttyy negatiivisilta,mutta musta niitä on huomattavasti vähemmän. Olennainen juttu itselle onki just se, että lapsi itsessään ei oo neutraali vaan hyvinkin positiivinen "asia". Lisäksi se vanhemmuuden hienous mystisesti avautuu vasta sen kokemisen kautta. Mut ei siitä mitään haittaa yksilötasolla ole jos lapsia ei halua. Varmasti kaikkien etu silloin jättää hankkimatta.

[/quote]Tahan! Juuri se vanhempana oleminen, se etta on oma lapsi, avautuu vasta kun voi sen itse kokea. En jaksa muiden ihmisten lapsia kovinkaan kauan...mutta omat ovat aina omat. Sita ei voi selittaa, kun lapset ovat omia. Jaksaminenkin on aivan eri juttu. Kaikki eivat totisesti tahan rumbaan pysty, ja voimia heille jos paattavat vanhemmuutta vastaan.

Lapsettomuus on se perustila, ja vaikka moni ottaa projektikseen lapsen tai pari, saman energian voi suunnata myös muuten. Maailmassa on kuitenkin hitokseen asioita, joita voi tehdä. Tätä palstaa lukemalla niitä ei kyllä löydä. Täällä äitiys esitetään tärkeäksi ja arvokkaaksi asiaksi, mutta tieteistä tai taiteista, yrittämisestä, harrastamisesta tai intohimoista ei juuri puhuta. Vanhemmuus on loppujen lopuksi aika mitätön osa elämää ja maailmankaikkeutta.