Ex vei parhaat vuoteni ja teki sittenkin lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiluku on sellainen asia, jota ei pitäisi suunnitella turhan tarkkaan etukäteen, yksin varsinkaan. Ehdotankin, että nautitte nyt puolisosi kanssa rauhassa raskaudesta ja vauva-ajasta sen sijaan että toteuttaisitte jotakin ideaalia, jonka olet päättänyt vuosia sitten ja toisessa suhteessa, tietämättä mitään lapsiperhe-elämän realiteeteista. Myöhemmin sitten lisää lapsia, jos teistä molemmista siltä tuntuu. Mutta ainakaan ei mitään kilpailua exän kanssa!

Itse sain esikoiseni 34-vuotiaana, ja sain toivomani kolme lasta. Lapsena haaveilin neljästä, mutta oikeasti kolmannen jälkeen tuntui että ei enää yhtään, näin on hyvä!

Tämä oli hyvä neuvo, kiitos tästä.

En aiokaan jäädä katkeraksi ja on totta, että ehkä en olisi löytänyt nykyistä miestäni jos olisin aiemmin eronnut exästä! Hänestä tulee loistava isä ja on ihana mies minulle. Puran vain tänne pientä mielipahaani, kun olin 2v kuvitellut eronneeni exästä erilaisten lapsitoiveiden takia, mutta näin ei ilmeisesti ollutkaan.

Kyllähän teillä olikin erilaiset lapsitoiveet, sinä olisit halunnut lapsia eksän kanssa mutta hän ei sinun. Eikö ole vaan parempi että asia tuli ilmi ennen kuin niitä lapsia saitte, nyt pystytte molemmat perustamaan perheen sellaisen henkilön kanssa joka tuntuu siihen oikealta.

Minäkin tiedän useamman tapauksen, jossa pariskunta on ollut liki teinistä kolmekymppiseksi yhdessä, mies ei ole halunnut naimisiin tai lapsia ja sen takia on tullut ero, mutta mies on pian uuden kanssa saanut lapsen. Näissä tietämissäni tapauksissa ei kuitenkaan ole tullut sellaista oloa, että miehelle olisi tullut varsinaista vauvakuumetta. Enemmän nuo ovat näyttäneet siltä, että mies on todennut, että "oho, se ihan oikeasti sitten lähti", ja ajatellut, että ehkä siihen lapseen sitten täytyy suostua, jos ei halua olla sinkkuna loppuelämäänsä, onhan monilla kavereilla ja veljelläkin jo. Mutta ei se vanhemmuuden jakaminen noiden ei-niin-motivoituneiden miesten kanssa mitään herkkua ole. Nuo ovat juuri niitä, joiden kanssa väännetään siitä, onko ok mennä viikonlopuksi varpajaisten viettoon, vaikka äidin sektiosta toipuminen ei ole edennyt odotetusti. Ap, sinun kävi loppujen lopuksi hyvin. Eikä tuosta lapsiasiasta voi päätellä kauheasti sitä, mitä mies tunsi sinua kohtaan vs. mitä hän tuntee nykyistään kohtaan. Muutkin olosuhteet vaikuttavat lastenhankintaintoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa heti, ettet halua kantaa tilanteesta vastuuta. Jos tiesit haluavasti lapsia, niin olisit laittanut kovan kovaa vastaan jo paljon aikaisemmin, etkä kuunnellut niitä "sitten joskus" -juttuja. Ihan yhtä paljon sinun oma vika.

Kyseessä on liian kiltti ja ymmärtäväinen nainen, joka ei halunnut painostaa miestä vaan antaa tälle tilaa. Sinä olet hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta ja syyttä kaikesta muita.

Ei. Kyseessä on nainen, joka syyttää ex-miestään omista valinnoistaan. Ap on ollut vapaa lähtemään suhteesta milloin vain. Silti halusi roikkua suhteessa ja nyt vierittää syyn toisen niskoille.

Mies olisi voinut sanoa heti alkuun, että hän ei halua lapsia ap:n kanssa. Ei sanonut vaan valehteli vuosikausia. Syy on vain ja ainoastaan miehen.

Hän on saattanut itsekin ajatella että ajan myötä se vauvakuume löytyisi jostain kun aika on siihen oikea, ei välttämättä ole mitenkään tietoisesti yrittänyt johtaa harhaan. Ihmisten ajatukset nyt vaan muuttuu vuosien varrella, se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on uusi mies ja lapsikin tulossa, mutta edelleen mietit jotain eksää ja hänen elämäänsä? Minäkin erosin kaksi vuotta sitten, mutta en tiedä eksästäni mitään eikä kyllä kiinnostakaan tietää.

Satuin törmäämään uuden vaimon some tiliin, jossa näin kuvia lapsista ja häistä. Vanhat haavat aukesi. En sinänsä kaipaa exää, minulla on ihana suhde mieheni kanssa, mutta väkisinkin mietin tulenko koskaan saamaan niin monta lasta kuin olisin halunnut. 32v ensisynnättäjä ei ole nuori enää ja raskauskin on ollut minulle rankka.

Ap.

Ehdit ihan hyvin vielä saamaan vaikka 3-4 lasta. Itse sain 3 kpl lapsia 31-39 ikävuosien aikana.

Mitä edes tahtoisit olevan toisin? Jos olisit tehnyt lapsen vastentahtoisen miehen kanssa, niin olisit nyt yh. Jos olisit eronnut aiemmin, niin saattaisit olla yhä sinkku, etkä olisi tavannut nykyistä miestäsi. Ei elämä mene niin, että jos voisi muuttaa yhden palan niin kaikki muut palat menisi kivasti.

Joku muu sinua mättää ja harmittaa. Vuosien turhautuminen, kateus ja katkeruus? Koita päästä niistä eroon ja näe tilanteesi hyvyys nyt. Sinulla on asiat ok.

Onnellisuuden tai paremminkin tyytyväisyyden salaisuus: jos ei saa sitä, mitä haluaa, kannattaa haluta sitä, mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy muistaa, ettei kukaan vie "parhaita vuosia" ilman toisen myötävaikuttamista.

Siitähän ap nyt yrittää varoittaa.

Että kannattaa olla sellaisen kanssa joka lapsia haluaa jos itsekin haluaa.

Ei missään nimessä pidä olla vela toisen mieliksi , koska siinä voi käydä juuri noin.

Olen nähnyt niin paljon tapauksia, joissa tulee ero ja mies hankkii nopeasti vielä lähellä 50 v lapset nuoremman naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla nyt joku korvikemies tilalla, kun exän asioita noin miettii?

Ei, mutta häntä saattaa vaivata huijatuksi tulemisen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa heti, ettet halua kantaa tilanteesta vastuuta. Jos tiesit haluavasti lapsia, niin olisit laittanut kovan kovaa vastaan jo paljon aikaisemmin, etkä kuunnellut niitä "sitten joskus" -juttuja. Ihan yhtä paljon sinun oma vika.

Kyseessä on liian kiltti ja ymmärtäväinen nainen, joka ei halunnut painostaa miestä vaan antaa tälle tilaa. Sinä olet hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta ja syyttä kaikesta muita.

Ei. Kyseessä on nainen, joka syyttää ex-miestään omista valinnoistaan. Ap on ollut vapaa lähtemään suhteesta milloin vain. Silti halusi roikkua suhteessa ja nyt vierittää syyn toisen niskoille.

Mies olisi voinut sanoa heti alkuun, että hän ei halua lapsia ap:n kanssa. Ei sanonut vaan valehteli vuosikausia. Syy on vain ja ainoastaan miehen.

Hän on saattanut itsekin ajatella että ajan myötä se vauvakuume löytyisi jostain kun aika on siihen oikea, ei välttämättä ole mitenkään tietoisesti yrittänyt johtaa harhaan. Ihmisten ajatukset nyt vaan muuttuu vuosien varrella, se on elämää.

Siinä tapauksessa miehen olisi pitänyt selittää asia ap:lle juurta jaksain eikä vain lupailla epämääräistä "joskus".

Sääliksi käy AP:n miestä

Mitäpä jos eksäsi ei aiemmin ihan oikeasti halunnut lapsia ja kokenut olevansa valmis isäksi? Ihmiset muuttuu, mieli muuttuu ja elämäntilanteet muuttuu. Ehkä hän eronne jälkeen kohtasi sellaisen ihmisen, jonka kanssa asiat loksahti kohdalleen ja perheen perustaminen alkoi tuntumaan luontevalta.

Sinun kannattaa nyt keskittyä omaan elämääsi eikä märähtiä menneitä, koska et taida olla vielä täysin päässyt yli eksästäsi. Fiksumpaa olisi ennemminkin ajatella, että te ette eksäsi kanssa olleet ne oikeat toisillenne ja siksi asiat meni kuten meni.

Vierailija kirjoitti:

Ihme märehtimistä.

Suhteessa oli kaksi aikuista ihmistä. Ap vastaa ihan itse "hukkaamistaan" vuosista. Toisin kuin moni naislapsi luulee, kaikki asiat eivät ole aina jonkun muun syytä. Syyllinen meidän kaikkien elämän käänteisiin löytyy useimmiten eteisen peilistä.

Eli on ihan oikein vähän valehdella tai vältellä suunnitelmien ja tuntemusten kertomisia suhteessa ja jos toinen luottaa , niin hän on sitten naislapsi.

Joo, en ihmettele korkeita avioerolukuja , jos ei voida olla rehellisiä ja avoimia heti alusta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on uusi mies ja lapsikin tulossa, mutta edelleen mietit jotain eksää ja hänen elämäänsä? Minäkin erosin kaksi vuotta sitten, mutta en tiedä eksästäni mitään eikä kyllä kiinnostakaan tietää.

Satuin törmäämään uuden vaimon some tiliin, jossa näin kuvia lapsista ja häistä. Vanhat haavat aukesi. En sinänsä kaipaa exää, minulla on ihana suhde mieheni kanssa, mutta väkisinkin mietin tulenko koskaan saamaan niin monta lasta kuin olisin halunnut. 32v ensisynnättäjä ei ole nuori enää ja raskauskin on ollut minulle rankka.

Ap.

Ehdit ihan hyvin vielä saamaan vaikka 3-4 lasta. Itse sain 3 kpl lapsia 31-39 ikävuosien aikana.

Mitä edes tahtoisit olevan toisin? Jos olisit tehnyt lapsen vastentahtoisen miehen kanssa, niin olisit nyt yh. Jos olisit eronnut aiemmin, niin saattaisit olla yhä sinkku, etkä olisi tavannut nykyistä miestäsi. Ei elämä mene niin, että jos voisi muuttaa yhden palan niin kaikki muut palat menisi kivasti.

Joku muu sinua mättää ja harmittaa. Vuosien turhautuminen, kateus ja katkeruus? Koita päästä niistä eroon ja näe tilanteesi hyvyys nyt. Sinulla on asiat ok.

Eikö ap sen ihan selvästi sanonut, että harmittaa, koska luuli suhteen päättyneen erilaisiin lapsitoiveisiin ja nyt kävi ilmi, että näin ei ollut?

Kyse siis olikin muusta henkilöön menevästä syystä eli ap:n eksä ei pitänyt ap:ta äitimatskuna omille lapsilleen.

Mutta ap:lle, et ole ainoa joka on pettynyt lapsiasiaan ja valehtelevaan mieheen parisuhteissa. Itsellä parikin eksää onnistui asiassa vedättämään ja toisen kohdalla taisi olla mukana myös miehestä johtuvaa lapsettomuutta, mutta asiaahan ei olisi saanut tutkia tai edistää edes ovistikuilla ja ajoituksella. Kumpikaan näistä ei sentään tehnyt yhtä kusisia kuin sun eksä. Olen todella pahoillani sun puolesta.

Mä olen nyt viimeisilläni raskaana ekaa kertaa ja ikää on 40. Toivoisin vielä yhtä, mutta sitä ei tiedä kauan mulla tuota hedelmällisyyttä enää riittää. 32 v voi keskimäärin hyvin saada vielä toisen ja joskus kolmannen. Kaikki apu vaan käyttöön, jos niitä lapsia haluaa. Ei mitään tulee-jos-on-tullakseen-juttua.

Mä siis odotin todellakin aivan liian pitkään, että niitä lapsia vain tulisi suhteessa. Nyksän kanssa tosiaan mentiin sitten vauhdilla eteenpäin ja hänellä on aito halu olla omien lasten kanssa ja halusi niitä lisää. Helpompi näin kuin, että olisin joutunut diilaamaan haluttomien isämiesten kanssa 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme märehtimistä.

Suhteessa oli kaksi aikuista ihmistä. Ap vastaa ihan itse "hukkaamistaan" vuosista. Toisin kuin moni naislapsi luulee, kaikki asiat eivät ole aina jonkun muun syytä. Syyllinen meidän kaikkien elämän käänteisiin löytyy useimmiten eteisen peilistä.

Niin, kieltämättä viisain teko naiselta on olla ikinä uskomatta sanaakaan mitä mies sanoo. Jos lähtee siitä, että kaikki on vedätystä ja valehtelua on sitten täysin varautunut, eikä tarvitse kuunnella miten on oma vika kun on jotain niinkin typerää mennyt tekemään kuin uskonut jonkun lupauksia tulevaisuudesta ja vakuutuksia rakastamisesta ja vilpittömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuuden tai paremminkin tyytyväisyyden salaisuus: jos ei saa sitä, mitä haluaa, kannattaa haluta sitä, mitä saa.

Ei, vaan pitää määrätietoisesti pyrkiä sitä kohti, mitä haluaa.

Jos kumppani on hyvin epämääräinen ja välttelevä lasten hankinnan suhteen , niin silloin täytyy ottaa riski ja vaihtaa kumppani, jos itse lapsia haluaa.

Mies ei missään vaiheessa VALEHDELLUT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on uusi mies ja lapsikin tulossa, mutta edelleen mietit jotain eksää ja hänen elämäänsä? Minäkin erosin kaksi vuotta sitten, mutta en tiedä eksästäni mitään eikä kyllä kiinnostakaan tietää.

Satuin törmäämään uuden vaimon some tiliin, jossa näin kuvia lapsista ja häistä. Vanhat haavat aukesi. En sinänsä kaipaa exää, minulla on ihana suhde mieheni kanssa, mutta väkisinkin mietin tulenko koskaan saamaan niin monta lasta kuin olisin halunnut. 32v ensisynnättäjä ei ole nuori enää ja raskauskin on ollut minulle rankka.

Ap.

Montako lasta sinulla sitten on haaveissa?

Sinun iässäsi minulla oli jo kolme lasta, mutta olin melkein 29 kun esikoinen syntyi, 30 kun toinen syntyi ja 32 kun kolmas syntyi.  Ja 2 - 3 välissä lisäksi yksi keskenmeno, joka vei puolisen vuotta välistä. Kyllä sinä ajan puolesta ehdit, kunhan panet toimeksi. Toki se on ikävää, jos raskausaika on ollut vaikeaa - mutta ei sitäkään tiedä, ovatko seuraavat raskaudet samanlaisia.  

Toivon sydämestäni, että saat toteutettua ainakin osan toiveistasi ja miehesi tukee sinua siinä.

Vasta sitten, kun olet vauvasi kanssa öitä valvonut ja kärsit univajeesta, tiedät toivomasi lapsiluvun. Voi olla, ettet enempää haluaisikaan. Kun kipuilet synnytystuskissasi, voi mielessäsi käydä, ettei olisi kannattanut haluta sitä ensimmäistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei missään vaiheessa VALEHDELLUT.

Valehteli, kun sanoi ettei haluakaan lapsia. Toisen kanssa lapset kelpasivatkin, eli oli vain väärä ihminen.

Valehtelevien paskiaisten kanssa seurustelussa ei ole mitään rakentavaa tarkoitusta. Se on jotakin mikä olisi pitänyt jäädä kokonaan tapahtumatta.

Vierailija kirjoitti:

Älä katkeroidu. Ajattele että se mennyttä ja kyllä kaikilla suhteilla ollut merkitys.

Mielestäni ei kannata alkaa sellaiseen suhteeseen, josta puuttuu molemminpuolinen sitoutuminen. En itse alkaisi sellaiseen suhteeseen.