Ex vei parhaat vuoteni ja teki sittenkin lapsia

Tämän takia alusta alkaen on asetettava aikarajat näille asioille, jos mitään ei tapahdu niin eikun uutta matoa koukkuun ja paremmille apajille.

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten, kun olet vauvasi kanssa öitä valvonut ja kärsit univajeesta, tiedät toivomasi lapsiluvun. Voi olla, ettet enempää haluaisikaan. Kun kipuilet synnytystuskissasi, voi mielessäsi käydä, ettei olisi kannattanut haluta sitä ensimmäistäkään.

Kappas, palstan ikioma omannapansakiertäjä-velahan se siellä pätemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on uusi mies ja lapsikin tulossa, mutta edelleen mietit jotain eksää ja hänen elämäänsä? Minäkin erosin kaksi vuotta sitten, mutta en tiedä eksästäni mitään eikä kyllä kiinnostakaan tietää.

Satuin törmäämään uuden vaimon some tiliin, jossa näin kuvia lapsista ja häistä. Vanhat haavat aukesi. En sinänsä kaipaa exää, minulla on ihana suhde mieheni kanssa, mutta väkisinkin mietin tulenko koskaan saamaan niin monta lasta kuin olisin halunnut. 32v ensisynnättäjä ei ole nuori enää ja raskauskin on ollut minulle rankka.

Ap.

Ehdit ihan hyvin vielä saamaan vaikka 3-4 lasta. Itse sain 3 kpl lapsia 31-39 ikävuosien aikana.

Mitä edes tahtoisit olevan toisin? Jos olisit tehnyt lapsen vastentahtoisen miehen kanssa, niin olisit nyt yh. Jos olisit eronnut aiemmin, niin saattaisit olla yhä sinkku, etkä olisi tavannut nykyistä miestäsi. Ei elämä mene niin, että jos voisi muuttaa yhden palan niin kaikki muut palat menisi kivasti.

Joku muu sinua mättää ja harmittaa. Vuosien turhautuminen, kateus ja katkeruus? Koita päästä niistä eroon ja näe tilanteesi hyvyys nyt. Sinulla on asiat ok.

Eihän apn avautuminen tarkoita sitä että olisi jotenkin pohjattomaan kateellinen ja katkera.

Tämä asia nyt on tullut pinnalle hetkellisesti ja hän teki siitä keskustelun avauksen.

Varmasti hän jatkaa elämää ihan tyytyväisenä ja me voimme keskustella itse asiasta eikä arvostella aloittakaa.

Siis olet nyt 32-vuotias ja raskaana eli erotessanne olit oletettavasti nuorempi.

Mies ei siis vienyt parhaita vuosiasi, sinulla on ihan hyviä vuosia jäljellä hankkia vielä lisää lapsia. Mitä väliä jollain exällä kun olet nyt raskaana rakastamallesi (?) miehelle? Eikö olisi nyt aika kurja ajatus, että olisitkin tehnyt lapsen eväsi kanssa?

Ihmiset voivat valitettavasti muuttaa mieltänsä. Ex ei ehkä aidosti halunnut lapsia juuri silloin, mutta nyt haluaakin. Sen mielen kun voi muuttaa hyvinkin pieni asia esim. itselleni vauvakuume iski ihan vaan siitä syystä, että parhaat kaverit oli raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla nyt joku korvikemies tilalla, kun exän asioita noin miettii?

Ei, mutta häntä saattaa vaivata huijatuksi tulemisen tunne.

Huijatuksi joutuminen on ikävää ja surullista, mutta jokaisella meillä on kuitenkin myös joku vastuu itsestämme. 6 vuotta on tosi pitkä aika odottaa ja toivoa tilanteen muuttumista. Minä odotin 3 vuotta vastaavassa tilanteessa. Jos olisin odottanut tuplasti enemmän saamatta siltikään mitään, niin olisin kyllä myös vihainen. Mutta vihainen itselle eniten. Kukaanhan ei voi väkisellä viedä toisen vuosia.

ei voi toivoa että suhde muuttuu paremmaksi ,se on mitä on. harvemmin, ei lasta haluava,haluaa lasta myöhemmin.saattaa haluta toisen kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy muistaa, ettei kukaan vie "parhaita vuosia" ilman toisen myötävaikuttamista.

Minä kerroin heti tapailun muuttuessa vakavammaksi, että ehdottomasti haluan lapsia joskus, mielellään ennen kuin olen 30v. Kun 30v alkoi lähestyä, kysyin monta kertaa koska on lasten aika. Aina se oli "sitten joskus, kun meillä on x, olen tehnyt asian y" jne jne. Vaikka molemmilla oli työt ja tutkinnot.

Kyllä, tyhmää minulta odottaa, että mies kypsyy. Hän oli uuden vaimonsa kanssa valmis, minä olin joku kiva harjoituskappale, jonka kanssa opetella parisuhde-elämää. Samalla kun itse olin ihan vakavissani suhteessa ja silloin halusin hänen kanssaan lapsia tehdä. Ehkä olisi pitänyt tehdä kuten uusi vaimo, ja ottaa vanhempi mies?

Ap.

Vastuussa sinäkin olet ollut entisessä parisuhteessasi, ota se positiivisena opetuksena, että jatkossa osaat puolustaa näkemyksiäsi ja toiveitasi ponnekkaammin ja aiemmin. Älä jää elämään menneeseen ja katkeruuteen. Kerroin, että uusi suhde ja lapsikin tulossa - onnea niistä. Elämä on ennenkaikkea oppimatka itseen, sinä valitset polut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sulla on uusi mies ja lapsikin tulossa, mutta edelleen mietit jotain eksää ja hänen elämäänsä? Minäkin erosin kaksi vuotta sitten, mutta en tiedä eksästäni mitään eikä kyllä kiinnostakaan tietää.

Satuin törmäämään uuden vaimon some tiliin, jossa näin kuvia lapsista ja häistä. Vanhat haavat aukesi. En sinänsä kaipaa exää, minulla on ihana suhde mieheni kanssa, mutta väkisinkin mietin tulenko koskaan saamaan niin monta lasta kuin olisin halunnut. 32v ensisynnättäjä ei ole nuori enää ja raskauskin on ollut minulle rankka.

Ap.

Minulle kävi noin. Exällä on nyt 3 lasta. Minä tuhlasin 10 vuotta... löysin miehen ja sain yhden lapsen, enempää en ehtinyt saada. Kadun asiaa sillä olen itse ainoa lapsi ja olin aina yksinäinen. Erosimme uudenkin miehen kanssa hänen raivokohtaustensa takia, lapsi alkoi pelkäämään. Nyt olen yhteydessä enkä enää koskaan edes katsoa miehiä päin. Eka ex elelee tyytyväisenä Ok talossa pikkupaikkakunnalla, mihin olisin aikoinaan myös halunnut muuttaa. Kyllä tässä yksinhuoltajana kerrostalossa lapsen kanssa kaksin on välillä katkera olo. Minkä teet, en exälle kelvannut enkä onnistunut saamaan normaalia miestä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia alusta alkaen on asetettava aikarajat näille asioille, jos mitään ei tapahdu niin eikun uutta matoa koukkuun ja paremmille apajille.

Me lihavat ja rumat ei kelvata vakavaan suhteeseen. Helppo on kauniina syyllistää. Minäkin roikuin pitkään väkivaltaisen miehen kanssa kun olen ruma enkä ole kenellekään normaalille kelvannut. Ei kaikilla ole mistä valita:/

Vierailija kirjoitti:

Varmaan parempi, ettette saaneet eksäsi kanssa lapsia. Hän ei välttämättä ole kovin soveltuva isäksi ja muutenkaan ette kenties sitten sopineet yhteen. Ja jos löysit kuitenkin hyvän miehen ja lapsikin tulossa, niin hyvinhän sinullekin kävi. Ja sinulla on kyllä aikaa vielä saada useampi lapsi. Minä olen 38v ja hyvin voisin vielä jaksaa tehdä lapsia. Mutta minulla on jo 2 lasta ja se riittää.

Ap, väistit luodin! Paskan ja epärehellisen miehen geenit. Juhli!

Mietis ap mua. Olin saada miehen, mutta sen eksä nappasi sen uudestaan niiden eron jälkeen. Olisin ehtinyt vielä saada lapsia miehen kanssa, joka olisi ollut enemmän kuin täydellinen minulle. Enää en saa lapsia kenenkään kanssa.  :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa heti, ettet halua kantaa tilanteesta vastuuta. Jos tiesit haluavasti lapsia, niin olisit laittanut kovan kovaa vastaan jo paljon aikaisemmin, etkä kuunnellut niitä "sitten joskus" -juttuja. Ihan yhtä paljon sinun oma vika.

Kyseessä on liian kiltti ja ymmärtäväinen nainen, joka ei halunnut painostaa miestä vaan antaa tälle tilaa. Sinä olet hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei kanna vastuuta ja syyttä kaikesta muita.

Ei. Kyseessä on nainen, joka syyttää ex-miestään omista valinnoistaan. Ap on ollut vapaa lähtemään suhteesta milloin vain. Silti halusi roikkua suhteessa ja nyt vierittää syyn toisen niskoille.

Mies olisi voinut sanoa heti alkuun, että hän ei halua lapsia ap:n kanssa. Ei sanonut vaan valehteli vuosikausia. Syy on vain ja ainoastaan miehen.

Hän on saattanut itsekin ajatella että ajan myötä se vauvakuume löytyisi jostain kun aika on siihen oikea, ei välttämättä ole mitenkään tietoisesti yrittänyt johtaa harhaan. Ihmisten ajatukset nyt vaan muuttuu vuosien varrella, se on elämää.

Siinä tapauksessa miehen olisi pitänyt selittää asia ap:lle juurta jaksain eikä vain lupailla epämääräistä "joskus".

No kun eihän ne tunteet välttämättä itsellekkään ole kauhean selkeitä. Tietää vain sen olon, että ajatus ei tunnu itselle hyvältä ja ajattelee, että ehkä se joskus tuntuu toiselta. Ehkä joskus olisi valmiimpi ja haluaa lapsia. Mutta sitä hetkeä ei tule.

Minä seurustelin 7 pitkää vuotta miehen kanssa. Rakasti häntä, mutta joku siinä tökki vastaan kun lapsia mietin. Olin suorastaan kauhuissani, jos ehkäisy petti ja jouduin pelkäämään raskautta. Lopulta eräs hetki kolahti tajuntaan. Oltiin katsomassa hänen kaverinsa vauvaa ja kun he siinä sitä vauvaonneaan hehkuttivat, niin tajusin, että en halua tuollaista, en tuon oman miehen kanssa ikinä. Sen jälkeen erosin ja sain pian vauvakuumeen. Kesti 2 vuotta, että sain oman vauvan uuden itselle sopivan miehen kanssa.

Minunkin ex saattaisi ajatella, että huijasin häntä, vaikka itse en koe sitä niin. Ei vain koskaan tullut sitä vauvakuumeoloa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei missään vaiheessa VALEHDELLUT.

Valehteli, kun sanoi ettei haluakaan lapsia. Toisen kanssa lapset kelpasivatkin, eli oli vain väärä ihminen.

Jos mies on ihan tosissaan noin ajatellut kun on ap:n kanssa ollut. Jos mieli on sen jälkeen muuttunut, niin se ei ole ollut valehtelua mitä ap:n kanssa koki. Vai eikö me ihmiset saada muuttua, kasvaa ja kypsyä ollenkaan? Jos olet aina tykännyt makaronilaatikosta ja vältellyt simpukoita, niin onko kiellettyä joskus sittenkin tykätä niistä?

Vierailija kirjoitti:

Mietis ap mua. Olin saada miehen, mutta sen eksä nappasi sen uudestaan niiden eron jälkeen. Olisin ehtinyt vielä saada lapsia miehen kanssa, joka olisi ollut enemmän kuin täydellinen minulle. Enää en saa lapsia kenenkään kanssa.  :(

No eihän se mies sitten ollut ollenkaan sinulle täydellinen, jos valitsi eksänsä mieluummin kuin sinut.

En ymmärrä aloittajan syyttämistä. On totta, että suhteessa on kaksi aikuista ihmistä, mutta jos toinen valehtelee niin vika on tasan siinä valehtelijassa. Jos toinen sanoo ensin pitkään haluavansa lapsia tulevaisuudessa koska ei halua erota niin tämä on valehtelua. Lähtökohtaisesti parisuhteessa toiseen luotetaan joten ei kaikkia sanomisia voida alkaa heti epäillä. Ja varsinkin jos seurustelu aloitetaan ennen 30v niin on ihan luonnollista, ettei lapsia aleta hankkia heti.

Jos aloittaja olisi odottanut vielä pitkälle yli kolmekymppiseksi niin voitaisiin sanoa, että mukana on omaa hyväuskoisuutta ja ajattelemattomuutta myös. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että suhteen toinen osapuoli on vedättänyt asiassa.

Minusta tuntuu, että miehet kelluu sellaisessa puolivälin olotilassa pitkään, kunnes heidän on pakko päättää asia. Ei välttämättä ole kyse valehtelusta jos sanoo, että haluaa lapsia 'joskus'. Sitten kun laitetaan seinää vasten ja pitää tietää haluaako nyt, niin ei ne halua. Tässä kohdassa on naisen vastuulla kuinka pitkään odottaa. Parempi lyhyt odotus, ettei harmita myöhemmin.

Olen kokenut saman kuin ap. 19vuotiaana tapasin 21vuotiaan miehen, mentiin noipeasti kihloihin ja kerroin haluavani lapsen ennenkuin täytän 30. Mies oli että joo, totta kai, hankitaan 2 lasta ja oma talo! Sitten, kun olin tosissaan jättämässä pillereitä pois alkoi että odotetaan kunnes mulla on vakityö, odotetaan kunnes meillä on se oma talo.. jne jne.  Ja kun olin 28, mies yllättäen jätti! Ja uusi nainen, tai tyttö, parikymppinen olikin kohta raskaana. Täytyy sanoa, että kyllä syletti :(  Olo oli katkera ja tunsin oloni huijatuksi.

Onneksi tapasin minäkin uuden miehen ja sain 2 ihanaa lasta, olisin kuitenkin halunnut useamman. Mutta kun 36vuotiaana ison mahani kanssa tappelin taaperolle sukkia jalkaan tajusin, että en minä jaksa.  Olen yhä  katkera exälle, jos olisin aloittanut kaksikymppisenä olisin voinut saada haluamani kolme tai jopa neljä pikkuista! Nuorena jaksaa enemmän ja kroppakin kestää raskaudet paremmin.

Minä sain esikoiseni 36-v, seuraavan 39v ja viimeisen 40-vuotiaana. Ennen sitä olin ehtinyt opiskella, käydä töissä, mennä naimisiin, ostaa asuntoja jne. Vanhempana ei tarvitse unta yhtä paljon kuin nuorempana olisin tarjonnut, joten parempi näin.

Mulla ei ole mikään lapsesta johtuva vaikuttanut lapsilukuun. Meillä ei vauvat edes valvottaneet öisin.

Vierailija kirjoitti:

Vasta sitten, kun olet vauvasi kanssa öitä valvonut ja kärsit univajeesta, tiedät toivomasi lapsiluvun. Voi olla, ettet enempää haluaisikaan. Kun kipuilet synnytystuskissasi, voi mielessäsi käydä, ettei olisi kannattanut haluta sitä ensimmäistäkään.

Mun mielestä ei oikeasti kannata aloittaa nuorena vakavaa seurustelua ja muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka ei vielä yhtään tiedä haluaako sitoutua ja hankkia lapsia. Mielestäni on parempi aloittaa vaikka vähän myöhemmin se vakava seurustelu, sitten kun perheen perustaminen ja sitoutuminen ovat molemmille ajankohtaista.

En voisi alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole tosissaan kanssani, vaan katselee ja pitää kuin varalla. Kokisin niin vahvasti, että sellainen ihminen, joka pitää minua löysässä hirressä ei kunnioita minua. Ilman kunnioitusta ja rehellisyyttä en alkaisi suhteeseen.