Lue keskustelun säännöt.
Ex vei parhaat vuoteni ja teki sittenkin lapsia
04.09.2021 |
6 vuotta hukkasin mieheen, joka aina kysyessäni lapsista vastasi "sitten joskus". Naimisiin emme menneet, koska ei hän kuulemma usko avioliittoon. Kun molemmat olimme 30v hän sanoi, ettei halua koskaan lapsia. Minä olen aina halunnut, joten tietysti suhde ajautui kriisiin ja erosimme.
Nyt erostamme on 2 vuotta aikaa ja exällä on nuori vaimo ja lapsi, toinen tulossa. Nopeasti toimi tämän 20-vuotiaan kanssa. Väkisinkin minusta tuntuu, että ex varasti parhaat vuoteni tehdä lapsia. Ja olisi voinut suoraan sanoa, ettei halua lapsia tai naimisiin juuri minun kanssani, niin olisin tiennyt erota aikaisemmin. Tuhlasin vuosia suhteessa, jossa olin ilmeisesti se "kun parempaakaan en saa".
Onneksi minun kävi lopulta hyvin. Olen uudessa parisuhteessa ja raskaana. Mutta ikää on jo sen verran, etten ehkä voikaan saada niin monta lasta kuin olisin halunnut. Jos ex ei olisi roikottanut minua turhaan löysässä hirressä, ehkä olisin voinut saada haluamani lapsiluvun.
Jos te nuoret naiset siis tiedätte haluavanne lapsia, olkaa sellaisen miehen kanssa, joka niitä myös tietää haluavansa! Älkää tuhlatko vuosia empijään, joka sitten kuitenkin jättää.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei oikeasti kannata aloittaa nuorena vakavaa seurustelua ja muuttaa yhteen ihmisen kanssa, joka ei vielä yhtään tiedä haluaako sitoutua ja hankkia lapsia. Mielestäni on parempi aloittaa vaikka vähän myöhemmin se vakava seurustelu, sitten kun perheen perustaminen ja sitoutuminen ovat molemmille ajankohtaista.
En voisi alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole tosissaan kanssani, vaan katselee ja pitää kuin varalla. Kokisin niin vahvasti, että sellainen ihminen, joka pitää minua löysässä hirressä ei kunnioita minua. Ilman kunnioitusta ja rehellisyyttä en alkaisi suhteeseen.
En nyt sanoisi, että 24-vuotiaana olisi niin nuori, ettei vakavaan suhteeseen kykenisi. Ja kyllähän tässäkin tapauksessa oli lapsista keskusteltu jo ennen vakiintumista. Ja jos suhde on muuten hyvä, asutaankin ehkä yhdessä, niin mistä tietää pitääkö toinen vaan varalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin luulin, että sinua on kohdannut oikeastikin henkilökohtainen tragedia. Sitten kun luin juttuasi eteenpäin ja selvisi, että sinulla on jo uusi elämä ja olet raskaana, niin sympatiani vaihtui lähinnä vitutukseen. Tällaisen korvaan, jonka kumppani kärsii oikeasti lapsettomuudesta ja ikää on 40, ja varmaa käytännössä on, ettei koskaan oikeastikaan saada lapsia, niin tuollainen kuulostaa säälittävältä kitinältä. Jos minulla olisi mahdollisuus olla samassa tilanteessa, niin olisin ikionnellinen, enkä jaksaisi puida menneitä enää vähääkään, vaan nauttisin tulevasta.
Ei naisten varsinkaan kannattaisi odottaa lapsen yrittämistä kovin vanhaksi.
Nuorempana moni sellainen olisi saanut lapsen , joka ei sitten enää onnistu , kun ikää on 40 ja plus . Siitähän tässä on nyt kysymys.
Että aika loppuu, kun mies viivyttää ja vetkuttaa.
Tämä on ihan aiheellinen keskustelu ja avaus.
Vierailija kirjoitti:
Ensin luulin, että sinua on kohdannut oikeastikin henkilökohtainen tragedia. Sitten kun luin juttuasi eteenpäin ja selvisi, että sinulla on jo uusi elämä ja olet raskaana, niin sympatiani vaihtui lähinnä vitutukseen. Tällaisen korvaan, jonka kumppani kärsii oikeasti lapsettomuudesta ja ikää on 40, ja varmaa käytännössä on, ettei koskaan oikeastikaan saada lapsia, niin tuollainen kuulostaa säälittävältä kitinältä. Jos minulla olisi mahdollisuus olla samassa tilanteessa, niin olisin ikionnellinen, enkä jaksaisi puida menneitä enää vähääkään, vaan nauttisin tulevasta.
Olen pahoillani lapsettomuudestasi. Tässä on käynyt hyvin, mutta olisi voinut toisinkin käydä. Entä jos hyvää miestä ei olisikaan löytynyt kuin vasta sinun iässäsi? Siksi jos tietää nuorena haluavansa lapsia, siitä ei kannata tinkiä ja pitää uskaltaa kumppaniltakin vaatia suoraa vastausta.
Ensin luulin, että sinua on kohdannut oikeastikin henkilökohtainen tragedia. Sitten kun luin juttuasi eteenpäin ja selvisi, että sinulla on jo uusi elämä ja olet raskaana, niin sympatiani vaihtui lähinnä vitutukseen. Tällaisen korvaan, jonka kumppani kärsii oikeasti lapsettomuudesta ja ikää on 40, ja varmaa käytännössä on, ettei koskaan oikeastikaan saada lapsia, niin tuollainen kuulostaa säälittävältä kitinältä. Jos minulla olisi mahdollisuus olla samassa tilanteessa, niin olisin ikionnellinen, enkä jaksaisi puida menneitä enää vähääkään, vaan nauttisin tulevasta.