PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...

Tämähän on ok, mutta en ymmärrä miksi sitä pitää tuoda mediassa esille. Olen itsekin tehnyt vauvavuosina väitöskirjaa ja kirjoittanut kirjaa ym., mutta en ole halunnut tuoda sitä esille. Jotkut taas huolehtivat älyttömän hyvin koko suurperheestään, mutta eivät koko aikaa tuo sitä esille.

Meillä arki on välillä raskasta, mutta pääasiassa ihan kivaa. Kyllä lapset osaa olla ihan h*lvetin rasittavia joskus ja asioiden tekemiseen menee lasten kanssa keskimäärin paljon enemmän aikaa (riippuu toki lasten iästäkin), mutta on niistä toisaalta valtavasti iloakin ja monen jutun tekeminen on vaan moninkertaisesti hauskempaa lasten kanssa. Raskasta arjesta tekee töiden, kotitöiden ja lasten kanssa olemisen yhteen sovittaminen, tuntuu että aika kertakaikkiaan loppuu kesken ja lapset kaipaisi enemmän huomiota kun ehtii antaa. Lomalla ei tarvitse tehdä töitä, mutta kotitöiden määrä tuplaantuu jos lapset on kotona ja joskus olisi kiva ehtiä keskittyä myös omiin juttuihin. Uskoisin että on tosi yksilöllistä miten kokee lapsiperhe-elämän, toiset kestävät esim melua ja sekasotkua paremmin kuin toiset ja jotkut kaipaisivat ihan vaan yksinoloa voidakseen hyvin. Aina ei ole mahdollista saada niin paljon omaa aikaa kuin tarvitsisi ja sitten uupuu.

Tulee mieleen se Salkkari-Peppi joka myös kehui arjen helppoudella.

Sitten kertoi miten apuna on sekä mummot että tädit…

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ok, mutta en ymmärrä miksi sitä pitää tuoda mediassa esille. Olen itsekin tehnyt vauvavuosina väitöskirjaa ja kirjoittanut kirjaa ym., mutta en ole halunnut tuoda sitä esille. Jotkut taas huolehtivat älyttömän hyvin koko suurperheestään, mutta eivät koko aikaa tuo sitä esille.

Varmaan tuossa sponsorina toimii tuo Salomon? Näyttää ainakin olevan instassakin monessa kuvassa esillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kiva.

Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.

Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.

Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?

No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.

Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.

No ei ihan noin mene. Omat vanhemmat jättivät minut yksin kasvamaan kun heillä oli vanhemmuus ihan hukassa ja omakin kehitys vielä kesken. Ei lapsen pitäisi olla se perheen kasvattaja.

Häh? Sanottiinko tuossa mielestäsi että lapsen pitäisi olla perheen kasvattaja? Tuossa nimenomaan painotetaan vanhemman vastuuta ja lasten asettamista etusijalle! Miten tuon voi ymmärtää noin pahasti väärin?

Että eivät olleet urakeskeisiä, kun ei heillä mitään uraa ollut, lapsia kun vielä olivat itsekin.

Siis tuossa mitä alunperin kommentoit. Miksi sanoit ettei se noin mene miten siinä sanottiin? Kyllä se valitettavan usein menee. Vanhempien aika kuluu uran luomiseen ja lapset hoidetaan ”vasemmalla kädellä” ja puutteellista vanhemmuutta yritetään paikkailla rahalla.

Miksi lasten ympärillä pitäisi koko ajan helikopteroida? Eikö se ole ihan normaalia, että lapset ovat koulussa/hoidossa ja vanhemmat töissä?

Jep. Normaalia sen normaalin koulu/ työpäivän puitteissa. Tietyn tyyppiset ihmiset elävät työlleen 24/7 ja se työja ura menee kaiken edelle. Se on kaukana normaalista perheessä jossa on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyönpä minäkin lusikkani soppaan. Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten erityistarpeisuuksia. Siellä mainittiin kuinka adoptiolapsilla on aikuisina matalampi koulutustaso kuin adoptiovanhemmillaan. Yleisöstä nousi katsoja, joka oli eri mieltä tutkimustuloksen kanssa. Ilmeni että tämä vastarannankiiski kertomansa mukaan odotti adoptiolasta. Kai hän ajatteli, että jos hän kasvattaa lapsen taitavasti niin lapsesta tulee hänen toivomustensa kaltainen (toivoi ilmeisesti lapselleen jo etukäteen korkeakoulutusta). Tämä sivuhuomiona siihen, ettei kasvatus poista ihmisten ominaisuuksia ja haasteita.

No sehän on ihan maakohtaista.

Esim Kiinasta tulleista tutkimuksissa on todettu että menestyvät koulussa paremmin kuin biolapset.

Mun adoptiolapseni on molemmat olleet kympin oppilaita, käyneet huippulukion ja opiskelevat nyt yliopistossa.

Adoptiolapsia ei pidä niputtaa sen kummemmin kuin muitakaan.

Yleensä muuten adoptiovanhemmat tietää nää asiat paremmin kuin ulkopuoliset…

Jopa paremmin kuin puolueettomat tutkijat. Mutta voisiko olla, että osa adoptiolasten mielenterveysongelmista johtuu myös siitä, ettei vanhempi hyväksy lasta sellaisena kuin hän on? Aika kovat paineet varmaan sellaisella lapsella jonka vanhemmat ajattelee opintomenestyksen olevan vain tahdon asia.

Laitapa se tutkimuslinkki tänne sitten.

Ja kyllä, adoptiovanhemmat tietää nämä asiat paremmin kuon joku random kouluttaja.

No ilmeisesti tällä kouluttajalla on ollut tuo tutkimus käytännössä? Tuskinpa asia hänelle on mikään agenda?

Sekä omani että puolisoni sisaruksella on adoptiolapsia, yhteensä heitä on viisi. Vanhempien esimerkistä huolimatta, kukaan heistä ei ole korkeakoulutettu. En tiedä miksi.

Ai nytkö et edes tiedä oliko sillä tutkimus käytössä. Vakuuttavaa.

Laitapa se linkki ko tutkimukseen. Muuten on mahdoton keskustella siitä.

Epäilenpä että nuo sukulaislapset keksit nyt päästäsi.

En ole tuo seminaarissa ollut. Oletan että joku tilasto on ollut takana.

Sinulla meni näköjään tunteisiin. Sinun lapsesi on yhtä arvokas ja toivottavasti rakastettu, hankkii hän korkeakoulutusta tai ei. Älä unohda sitä.

Oletat? Joku varmaan sanoi? Ilmeisesti?

Tutkimusta ei näy, ei kuulu.

Mutta adoptiolapsia ja -perheitä kohtaan kohdistetaan kollektiivisesti solvaamista ja vihapuhetta.

Ei mennyt tunteisiin, ei. Järkeeni koskee kamala käytöksenne.

No kyllä tämä tunteisiin menemiseltä vaikuttaa.

Aijaa. Kun kysyy että mistä tutkimuksesta on kyse ja saa vastaukseksi että varppina oli koska oletan niin. Ilmeisesti.

Ja aika normaali reaktio vihapuheeseen on alkaa penätä faktoja.

Saisko sen tutkimuksen nyt? Linkki, kiitos.

Kaikki te ”Linkki, kiitos” -tyypit voisitte opetella itse googlaamaan.

Totta.

https://ifstudies.org/blog/the-adoptive-difference-new-evidence-on-how-…

Amerikkalainen tutkimus. Ei suomalainen.

Koko amerikkalainen adoptioscene on täysin erilainen eikä siwllä tehtyjä tutkimuksia voi tuod Suomeen noin vain.

Ei ne adoptiolapset, varsinkaan kansainväliset sellaiset, pyörähdä Suomessakaan suoraan koeputkrsta uusiin perheisiin. Vaikka adoptioperheet ovat yleensä paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin vanhemmat keskimäärin, koulutetumpia ja etukäteen valikoituja niin silti yli puolella adoptiolapsista on ongelmia koulussa ja terveysongelmia ,jotka haittaa oppimista.

Väännön asiaa mitenpäin haluat, mutta edustava aineisto näin kertoo.

Ensinnäkin Suomessa on ihan erilainen adoptioneuvonta, on eri kohdemaat, eri yhteistyötahot ja tänne saadaan varmaan promillen verran vertattuna Jenkkeihin.

Jenkeissä merkittävä osa adoptiolapsia on ihan amerikkalaisia, afroamerikkalaisia.

Täällä on myös ihan erilaiset julkiset palvelut kuom Jenkeissä.

Pelkistäen voidaan sanoa että koulussa ongelmia on eniten niillä adoptiolapsilla joilla pn Fas-tausta tai vastaava.

Mutta jos biolapsella on fas-tausta tai narkkari- tai alkoholistivanhempi, hänelläkin on usein vaikeuksia.

Kiinasta tulleet adoptiolapset ovat päätyneet adoptioon Kiinan perhepolitiikan takia joten heillä ei ole taustalla laiminlyöntejä tai alkoholismia tms.

He menestyvät tutkitusti koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Tässä pitää käsittää että myös adoptiolapset ovat aina yksilöitä. Eikä jokin könttä josta voidaan heitellä mitä sattuu ja yleistää.

Vaikka pn nähnyt kierosilmäisen tyhmän savplaisen, on vihapuhetta väittää kaikkia savolaisia tyhmiksi ja kierosilmäisiksi. Varsibkaan jos ei edes tiedä oliko se nökemänsä ihminen edes savolainen.

https://www.ksml.fi/teemat/2539213

https://www.duodecimlehti.fi/duo92114

Adoptiolasten ongelmista löytyy ihan suomeksikin paljon tietoa. Kvg

Juujuujuujuu.

Suomessa on tehty kaksi tutkimusta. Joissa molemmissa oli samaa ongelmaa: ei voinut vastata mitään positiivista. Kaivettiin ja kaivettiin vain negaa.

Ja edelleen hekin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Eivät könttä johon kohdistaa omaa ylemmyyttä.

Onko tämäkin sellainen asia josta ei saa löytää mitään negatiivista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyönpä minäkin lusikkani soppaan. Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten erityistarpeisuuksia. Siellä mainittiin kuinka adoptiolapsilla on aikuisina matalampi koulutustaso kuin adoptiovanhemmillaan. Yleisöstä nousi katsoja, joka oli eri mieltä tutkimustuloksen kanssa. Ilmeni että tämä vastarannankiiski kertomansa mukaan odotti adoptiolasta. Kai hän ajatteli, että jos hän kasvattaa lapsen taitavasti niin lapsesta tulee hänen toivomustensa kaltainen (toivoi ilmeisesti lapselleen jo etukäteen korkeakoulutusta). Tämä sivuhuomiona siihen, ettei kasvatus poista ihmisten ominaisuuksia ja haasteita.

No sehän on ihan maakohtaista.

Esim Kiinasta tulleista tutkimuksissa on todettu että menestyvät koulussa paremmin kuin biolapset.

Mun adoptiolapseni on molemmat olleet kympin oppilaita, käyneet huippulukion ja opiskelevat nyt yliopistossa.

Adoptiolapsia ei pidä niputtaa sen kummemmin kuin muitakaan.

Yleensä muuten adoptiovanhemmat tietää nää asiat paremmin kuin ulkopuoliset…

Jopa paremmin kuin puolueettomat tutkijat. Mutta voisiko olla, että osa adoptiolasten mielenterveysongelmista johtuu myös siitä, ettei vanhempi hyväksy lasta sellaisena kuin hän on? Aika kovat paineet varmaan sellaisella lapsella jonka vanhemmat ajattelee opintomenestyksen olevan vain tahdon asia.

Laitapa se tutkimuslinkki tänne sitten.

Ja kyllä, adoptiovanhemmat tietää nämä asiat paremmin kuon joku random kouluttaja.

No ilmeisesti tällä kouluttajalla on ollut tuo tutkimus käytännössä? Tuskinpa asia hänelle on mikään agenda?

Sekä omani että puolisoni sisaruksella on adoptiolapsia, yhteensä heitä on viisi. Vanhempien esimerkistä huolimatta, kukaan heistä ei ole korkeakoulutettu. En tiedä miksi.

Ai nytkö et edes tiedä oliko sillä tutkimus käytössä. Vakuuttavaa.

Laitapa se linkki ko tutkimukseen. Muuten on mahdoton keskustella siitä.

Epäilenpä että nuo sukulaislapset keksit nyt päästäsi.

En ole tuo seminaarissa ollut. Oletan että joku tilasto on ollut takana.

Sinulla meni näköjään tunteisiin. Sinun lapsesi on yhtä arvokas ja toivottavasti rakastettu, hankkii hän korkeakoulutusta tai ei. Älä unohda sitä.

Oletat? Joku varmaan sanoi? Ilmeisesti?

Tutkimusta ei näy, ei kuulu.

Mutta adoptiolapsia ja -perheitä kohtaan kohdistetaan kollektiivisesti solvaamista ja vihapuhetta.

Ei mennyt tunteisiin, ei. Järkeeni koskee kamala käytöksenne.

No kyllä tämä tunteisiin menemiseltä vaikuttaa.

Aijaa. Kun kysyy että mistä tutkimuksesta on kyse ja saa vastaukseksi että varppina oli koska oletan niin. Ilmeisesti.

Ja aika normaali reaktio vihapuheeseen on alkaa penätä faktoja.

Saisko sen tutkimuksen nyt? Linkki, kiitos.

Kaikki te ”Linkki, kiitos” -tyypit voisitte opetella itse googlaamaan.

Totta.

https://ifstudies.org/blog/the-adoptive-difference-new-evidence-on-how-…

Amerikkalainen tutkimus. Ei suomalainen.

Koko amerikkalainen adoptioscene on täysin erilainen eikä siwllä tehtyjä tutkimuksia voi tuod Suomeen noin vain.

Ei ne adoptiolapset, varsinkaan kansainväliset sellaiset, pyörähdä Suomessakaan suoraan koeputkrsta uusiin perheisiin. Vaikka adoptioperheet ovat yleensä paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin vanhemmat keskimäärin, koulutetumpia ja etukäteen valikoituja niin silti yli puolella adoptiolapsista on ongelmia koulussa ja terveysongelmia ,jotka haittaa oppimista.

Väännön asiaa mitenpäin haluat, mutta edustava aineisto näin kertoo.

Ensinnäkin Suomessa on ihan erilainen adoptioneuvonta, on eri kohdemaat, eri yhteistyötahot ja tänne saadaan varmaan promillen verran vertattuna Jenkkeihin.

Jenkeissä merkittävä osa adoptiolapsia on ihan amerikkalaisia, afroamerikkalaisia.

Täällä on myös ihan erilaiset julkiset palvelut kuom Jenkeissä.

Pelkistäen voidaan sanoa että koulussa ongelmia on eniten niillä adoptiolapsilla joilla pn Fas-tausta tai vastaava.

Mutta jos biolapsella on fas-tausta tai narkkari- tai alkoholistivanhempi, hänelläkin on usein vaikeuksia.

Kiinasta tulleet adoptiolapset ovat päätyneet adoptioon Kiinan perhepolitiikan takia joten heillä ei ole taustalla laiminlyöntejä tai alkoholismia tms.

He menestyvät tutkitusti koulussa paremmin kuin biologiset lapset.

Tässä pitää käsittää että myös adoptiolapset ovat aina yksilöitä. Eikä jokin könttä josta voidaan heitellä mitä sattuu ja yleistää.

Vaikka pn nähnyt kierosilmäisen tyhmän savplaisen, on vihapuhetta väittää kaikkia savolaisia tyhmiksi ja kierosilmäisiksi. Varsibkaan jos ei edes tiedä oliko se nökemänsä ihminen edes savolainen.

https://www.ksml.fi/teemat/2539213

https://www.duodecimlehti.fi/duo92114

Adoptiolasten ongelmista löytyy ihan suomeksikin paljon tietoa. Kvg

Juujuujuujuu.

Suomessa on tehty kaksi tutkimusta. Joissa molemmissa oli samaa ongelmaa: ei voinut vastata mitään positiivista. Kaivettiin ja kaivettiin vain negaa.

Ja edelleen hekin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Eivät könttä johon kohdistaa omaa ylemmyyttä.

Onko tämäkin sellainen asia josta ei saa löytää mitään negatiivista?

Se koira älähtää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Oletko joku hammashoitaja, kun jaksat noista hampaista narista? Minusta hänen hampaansa näyttävät ihan tavallisilta. Kyllähän useampi raskaus näkyy myös hampaissa, eiköhän tuo tumma ole roska? Kaikkien hammasluu ei ole niin säihkyvän valkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Oletko joku hammashoitaja, kun jaksat noista hampaista narista? Minusta hänen hampaansa näyttävät ihan tavallisilta. Kyllähän useampi raskaus näkyy myös hampaissa, eiköhän tuo tumma ole roska? Kaikkien hammasluu ei ole niin säihkyvän valkoinen.

Vai hammaskoru?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Oletko joku hammashoitaja, kun jaksat noista hampaista narista? Minusta hänen hampaansa näyttävät ihan tavallisilta. Kyllähän useampi raskaus näkyy myös hampaissa, eiköhän tuo tumma ole roska? Kaikkien hammasluu ei ole niin säihkyvän valkoinen.

Vai hammaskoru?

Samaa minäkin katsoin, onko koru?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Oletko joku hammashoitaja, kun jaksat noista hampaista narista? Minusta hänen hampaansa näyttävät ihan tavallisilta. Kyllähän useampi raskaus näkyy myös hampaissa, eiköhän tuo tumma ole roska? Kaikkien hammasluu ei ole niin säihkyvän valkoinen.

Vai hammaskoru?

Samaa minäkin katsoin, onko koru?

Ei ole. Reikä.

Jutut ja ulkonäkö just kun Maisa Torpalla 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kunnes saat erityislapsen niin se elämä voi olla täyttä helvettiä. Vaikka kuinka liikkuisit, joogaisit, vähentäisit työntekoa ja koittaisit ajatella positiivisesti. Täyttä helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?

Et jaksa lukea juttua, vaan oletat mitä siinä pitäisi olla ja höpötät typeryyksiä? Ok.

Ei, vaan hän vain kertoi oman mielipiteensä siitä onko lapsiperhearki rankkaa vai ei.

Ja paheksui huonompiaan jotka ei oksenna positiivisuutta hampaat irvessä (ja rei’illä) kuten hän.

Oletko joku hammashoitaja, kun jaksat noista hampaista narista? Minusta hänen hampaansa näyttävät ihan tavallisilta. Kyllähän useampi raskaus näkyy myös hampaissa, eiköhän tuo tumma ole roska? Kaikkien hammasluu ei ole niin säihkyvän valkoinen.

Vai hammaskoru?

Samaa minäkin katsoin, onko koru?

Ei ole. Reikä.

Onko sinulla sellainen pikku peili, millä katsot :D?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, mäkin olisin mielelläni telttaretkeillyt viikon vauvan kanssa mutta kun mulla oli ne neljä muutakin hoidettavaa kotona.

Kuka niitä olis hoitanut? Vai olisko ne 2-5 vuotiaat pärjänny sen aikaa päivät yksin eikä olis ikävöinyt äitiäänkään. Hitto kun ei tullut tuo vaihtoehto mieleen.

Itsekkyys kunniaan...

Kohta joku sanoo että oot katkera kun et voinut ulkoistaa 90% perhe- elämästä miehellesi, niinkuin super-Suski. Mä en vaan ymmärrä tota hienoutta. Mä tiedän muitakin super- suskin sielunsiskoja. Voi sanoa, että ne lapset on kaivanneet äitiä, jolla päällimmäisenä oli omat menot. Aina. Vaikka joku ne asiat kotona hoiti, aitoa äidin läsnäoloa ei ollut. Koska äiti ei voinut luopua mistään omista menoistaan. Tai omasta ajastaan jota oli lähes koko aika.

Sitten kehtaa ihmetellä miten jollain voi olla raskasta. No, mitenköhän. Jos yrittää tehdä muutakin kuin höntsätä omia menojaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

No instan mukaan olivat tehneet koko perheen retken Norjaan. Näkyy mies myös tandem-pyöräilevän 9 v kanssa ja Sanna ajelee pyörällä, vauva ja 4v lapsivaunussa pyörän edessä. Ulkoilevat paljon lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kuule hillitse vähän. Keitä vaikka kuppi teetä ja pistä palsta hetkeksi pois mielestäsi. Mieti sitten vaikka hetki teekupposen ääressä mitä kaikkea pahaa vanhemman todellinen narsismi, päihdeongelma tai mielenterveyden sairaus kuten masennus, pibolaarisuus tai skitsofrenia voi kiintymyssuhteelle aiheuttaa. Mieti sitten vaikka kaikkien suosikkeja, Eva Wahlströmin tai Laura Lepistöä äiteinä. Varmasti äiteinäkin ovat aktiivisesti toteuttamassa myös itseään ja mielenkiinnonkohteitaan. Se ei estä lasta kiintymystä ja turvaamasta äitiinsä eikä estä lasta toteuttamasta mielenkiinnon kohteitaan. Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa. Kyllä se lapsi osaa ottaa ilon irti siellä lähimetsän hiihtoladuillakin... kuppi tyhjäksi, syvä sisään- ja uloshengitys. Tuntuuko paremmalta?