PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

No instan mukaan olivat tehneet koko perheen retken Norjaan. Näkyy mies myös tandem-pyöräilevän 9 v kanssa ja Sanna ajelee pyörällä, vauva ja 4v lapsivaunussa pyörän edessä. Ulkoilevat paljon lasten kanssa.

Yhden reissun? Ja missäs se teini on sieltä Norjan reissulta jäänyt? Ja noissa ulkoilukuvissakin on aina sellainen hikinen kireä supermarjo suorittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kuule hillitse vähän. Keitä vaikka kuppi teetä ja pistä palsta hetkeksi pois mielestäsi. Mieti sitten vaikka hetki teekupposen ääressä mitä kaikkea pahaa vanhemman todellinen narsismi, päihdeongelma tai mielenterveyden sairaus kuten masennus, pibolaarisuus tai skitsofrenia voi kiintymyssuhteelle aiheuttaa. Mieti sitten vaikka kaikkien suosikkeja, Eva Wahlströmin tai Laura Lepistöä äiteinä. Varmasti äiteinäkin ovat aktiivisesti toteuttamassa myös itseään ja mielenkiinnonkohteitaan. Se ei estä lasta kiintymystä ja turvaamasta äitiinsä eikä estä lasta toteuttamasta mielenkiinnon kohteitaan. Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa. Kyllä se lapsi osaa ottaa ilon irti siellä lähimetsän hiihtoladuillakin... kuppi tyhjäksi, syvä sisään- ja uloshengitys. Tuntuuko paremmalta?

Ja noissakin perheissä voi sitten kysyä, että kenelle koko perherakennelma on luotu? Miksi on hankittu liikaa lapsia, joihin ei olekaan varaa ja jotka on vain puolialastomia rääpäleitä roikkumassa jossain pyöräilyshortsin lahkeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?

En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.

Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.

Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.

Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.

Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?

Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.

Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.

Ei ole

Ura tarkoittaa sitä että ETENEE.

Pelkkä työssä käyminen ei ole ura.

Ammattinimike ei ole ura.

Uskon ennemmin Nykysuomen sanakirjaa kuin sinua. Olet yksinkertaisesti väärässä.

"Synnyttämään polkupyörällä" - tämä menee jo vähän överiksi. Ymmärrän että pyöräily voi olla kivaa liikuntaa mutta en tule koskaan ymmärtämään miksi pyöräilystä tulee niin iso osa omaa identiteettiä. Itsellä ollut aina se asenne että pyöräily oli hauskaa (ja välttämätöntä) skidinä koska sen ikäisenä ei saanut ajaa mopoa. Ostaisin ja rälläisin mielummin 50cc mopolla edestakasin vaikka ruokakauppaan nyt aikuisena. Miksi pyöräillä jos on mukavampi vaihtoehto?

"Hänelle liikunta ja luontomatkailu on muodostunut jo eräänlaiseksi addiktioksi." - "

"–  Olen välillä toivonut, että saisi jo riittää, mutta on käynyt päinvastoin. En tunnu saavani koskaan tarpeekseni."

Näinhän se yleensä menee. Ongelmaksi muodostuu se että jos kokoajan liikunnan kautta yrittää pitää ahdistusta ja niitä oman pään ajatuksia poissa, niin mitä tapahtuu jos joutuu sohvalle makaamaan vaikka sairasloman takia? on tärkeää myös pystyä olemaan liikkumatta. Pystyä lukemaan kirjaa, hiljaa, yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kuule hillitse vähän. Keitä vaikka kuppi teetä ja pistä palsta hetkeksi pois mielestäsi. Mieti sitten vaikka hetki teekupposen ääressä mitä kaikkea pahaa vanhemman todellinen narsismi, päihdeongelma tai mielenterveyden sairaus kuten masennus, pibolaarisuus tai skitsofrenia voi kiintymyssuhteelle aiheuttaa. Mieti sitten vaikka kaikkien suosikkeja, Eva Wahlströmin tai Laura Lepistöä äiteinä. Varmasti äiteinäkin ovat aktiivisesti toteuttamassa myös itseään ja mielenkiinnonkohteitaan. Se ei estä lasta kiintymystä ja turvaamasta äitiinsä eikä estä lasta toteuttamasta mielenkiinnon kohteitaan. Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa. Kyllä se lapsi osaa ottaa ilon irti siellä lähimetsän hiihtoladuillakin... kuppi tyhjäksi, syvä sisään- ja uloshengitys. Tuntuuko paremmalta?

Ja noissakin perheissä voi sitten kysyä, että kenelle koko perherakennelma on luotu? Miksi on hankittu liikaa lapsia, joihin ei olekaan varaa ja jotka on vain puolialastomia rääpäleitä roikkumassa jossain pyöräilyshortsin lahkeessa.

Miten niin ei ole varaa? Ei kaikilla vaa kuulu se poniratsastus tai linnanmäki kuvioon eikä budjettiin vaikka olisikin varaa. Jos koko perhe tykkää vaikka liikkua luonnossa, ulkoilla ja hiihtää. "Puolialastomia rääpäleitä roikkuu pyöräilyshortsin lahkeessa..."? Tykkäisitkö vaikka kaakaosta jos teetauko ei maistu?

Eipä tartte ihmetellä mistä koulukiusaaminen yms perseily juontuu kun mammoilla tämmöset pieksäjäiset täällä :( kyllä olette ilkeitä.

Toivokaamme kaikki, että Susannan elämä tulee jatkossakin olemaan yhtä helppoa, niin jaksaa hymyillä ja olla positiivinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?

En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.

Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.

Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.

Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.

Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?

Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.

Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.

Ei ole

Ura tarkoittaa sitä että ETENEE.

Pelkkä työssä käyminen ei ole ura.

Ammattinimike ei ole ura.

Uskon ennemmin Nykysuomen sanakirjaa kuin sinua. Olet yksinkertaisesti väärässä.

Sinä oelt väärässä. Tässä on kielitoimiston sanakirjan (taho joka sanoo viimeisen sanan) määritelmä. Huomaa kohta ETENEMINEN:

ura10

1.

kulkuneuvon, veden tms. maastoon tekemä jälki; yl. pitkänomainen syvennys, uurre, uurros.

Kavioura.

Karjan kulku-ura.

Sulamisveden uria tien pinnassa.

Auton renkaiden jättämät urat.

Suksen pohjan ura.

Urissa liukuvat ovet.

Sot.

joukon, ajoneuvon tms. etenemisreitti.

Hyökkäysura.

Panssariura.

Kuv., us. mon.

Uusia uria aukova tutkimus.

Hänen kiinnostuksensa suuntautui uusille urille.

2.

ihmisen toiminta ja eteneminen jllak alalla, jssak ammatissa, karriääri; elämäntehtävä, ammatti.

Akateeminen, poliittinen ura.

Laulajan, opettajan ura myös →←.

Elämänura.

Sotilasura.

Aktiiviuransa päättänyt urheilija.

Edetä urallaan.

Loi huomattavan uran taiteilijana, musiikkimaailmassa.

Uran valinta.

Antautua jllek uralle.

3.

mat. kuvio jonka jokainen piste täyttää tietyn ehdon.

Pallo on niiden pisteiden ura, joiden etäisyys määräpisteestä on tietty vakio.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tartte ihmetellä mistä koulukiusaaminen yms perseily juontuu kun mammoilla tämmöset pieksäjäiset täällä :( kyllä olette ilkeitä.

Niin. Aina löytyy näitä likahammasprinsessoja jotka yrittää päteä ja kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kuule hillitse vähän. Keitä vaikka kuppi teetä ja pistä palsta hetkeksi pois mielestäsi. Mieti sitten vaikka hetki teekupposen ääressä mitä kaikkea pahaa vanhemman todellinen narsismi, päihdeongelma tai mielenterveyden sairaus kuten masennus, pibolaarisuus tai skitsofrenia voi kiintymyssuhteelle aiheuttaa. Mieti sitten vaikka kaikkien suosikkeja, Eva Wahlströmin tai Laura Lepistöä äiteinä. Varmasti äiteinäkin ovat aktiivisesti toteuttamassa myös itseään ja mielenkiinnonkohteitaan. Se ei estä lasta kiintymystä ja turvaamasta äitiinsä eikä estä lasta toteuttamasta mielenkiinnon kohteitaan. Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa. Kyllä se lapsi osaa ottaa ilon irti siellä lähimetsän hiihtoladuillakin... kuppi tyhjäksi, syvä sisään- ja uloshengitys. Tuntuuko paremmalta?

Ja noissakin perheissä voi sitten kysyä, että kenelle koko perherakennelma on luotu? Miksi on hankittu liikaa lapsia, joihin ei olekaan varaa ja jotka on vain puolialastomia rääpäleitä roikkumassa jossain pyöräilyshortsin lahkeessa.

Miten niin ei ole varaa? Ei kaikilla vaa kuulu se poniratsastus tai linnanmäki kuvioon eikä budjettiin vaikka olisikin varaa. Jos koko perhe tykkää vaikka liikkua luonnossa, ulkoilla ja hiihtää. "Puolialastomia rääpäleitä roikkuu pyöräilyshortsin lahkeessa..."? Tykkäisitkö vaikka kaakaosta jos teetauko ei maistu?

Vastasin tähän "Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa."

Siinä sanotaan että ei ole varaa.

Ja Susanna haluaa kertoa tämän julkisesti syystä että??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa tuollaisen määrän energiaa? Itse olin tuossa vaiheessa puolikuollut valvomisesta ja jo vaunulenkille raahautuminen kävi työstä. Loppuraskaus meni myös valvoessa ja olin jo aivan kuitti ennen vauvan syntymää.

Kaikkinensa raskaudesta ja vauva-ajan väsymyksestä palautuminen vei neljä vuotta. Kroppa palautui hyvin nopeasti mutta se kaikki voimat vienyt väsymys jäi päälle.

En todellakaan olisi pystynyt vaeltamaan missään tai hiihtelemään saati pyöräilemään vaikka terve ja liikkuva ihminen olen aina ollut.

Nyt olen jo kunnossa ja alkaa olla viimeiset hetket käsillä jos aiotaan vielä toinen lapsi tehdä, mutta arveluttaa jaksanko enää uudestaan.

Ihan oikeasti ihmettelen miten toiset vaan jaksaa monta raskautta ja synnytystä ja harrastaa siinä sivussa omia juttujaan.

Tämä ei toteuta SIVUSSA OMIA JUTTUJAAN. Vaan pääasiallisesti omia juttujaan. Mies hoitaa kodin ja lapset. Suski vaeltaa ja toteuttaa itseään. Kotiäitiys, alistettu uhrautujamies, lapset isolla ikäerolla. Siinä se. Tiedän joitain muitakin tällaisia äitejä joilla kotitossu mies tekee kaiken. Nainen menee menojaan mutta edustaa ja muistaa aina mainita kuin on niin helppoa. Ei ehkä olisi jos JOUTUISI tekemään myös niitä ei niin kivoja juttuja. Että nami nami sinne vaan.

:D Tässä oikein todella kuivakan ja katkeran naisen tilitys :D Ottaako pattiin, että toisilla naisilla on miehet, jotka tekee kans asioita? Ja sinä olet vain keskittynyt valittamaan ja tekemään omasta ja läheistesi elämästä yhtä helvettiä :D Luulitko, että se, joka kärsii eniten saa jonkun palkinnon?

Ei, vaan suurin osa äideistä haluaa olla kaikkien lastensa kanssa. Tehdä asioita joista lapsetkin nauttivat. Mm. Puistoretket, eväsretket metsään, Hop Lop rissut, käynnit uimalassa ja ihan vaan pihalla leikkimistä. Kirjastoreissuja, mummolassa käyntiä. Mitä vaan josta alle kouluikäinenkin nauttisi. Ei vain se mistä äiti nauttii.

Voihan lapsia kansallispuistoihinkin viedä, mutta en nyt usko että alle eskari- ikäisellä ne vaellukset mikään ykkösprioriteetti suosikkilistalla on.

Ja kyllä, uskon että tuo mies on tossun alla. Ja uskon myös että lapset kaipaavat äitiään, elleivät ole jo niin leimaantuneet vain isäänsä että äitiä ei kaivata juurikaan.

Kuule hillitse vähän. Keitä vaikka kuppi teetä ja pistä palsta hetkeksi pois mielestäsi. Mieti sitten vaikka hetki teekupposen ääressä mitä kaikkea pahaa vanhemman todellinen narsismi, päihdeongelma tai mielenterveyden sairaus kuten masennus, pibolaarisuus tai skitsofrenia voi kiintymyssuhteelle aiheuttaa. Mieti sitten vaikka kaikkien suosikkeja, Eva Wahlströmin tai Laura Lepistöä äiteinä. Varmasti äiteinäkin ovat aktiivisesti toteuttamassa myös itseään ja mielenkiinnonkohteitaan. Se ei estä lasta kiintymystä ja turvaamasta äitiinsä eikä estä lasta toteuttamasta mielenkiinnon kohteitaan. Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa. Kyllä se lapsi osaa ottaa ilon irti siellä lähimetsän hiihtoladuillakin... kuppi tyhjäksi, syvä sisään- ja uloshengitys. Tuntuuko paremmalta?

Ja noissakin perheissä voi sitten kysyä, että kenelle koko perherakennelma on luotu? Miksi on hankittu liikaa lapsia, joihin ei olekaan varaa ja jotka on vain puolialastomia rääpäleitä roikkumassa jossain pyöräilyshortsin lahkeessa.

Miten niin ei ole varaa? Ei kaikilla vaa kuulu se poniratsastus tai linnanmäki kuvioon eikä budjettiin vaikka olisikin varaa. Jos koko perhe tykkää vaikka liikkua luonnossa, ulkoilla ja hiihtää. "Puolialastomia rääpäleitä roikkuu pyöräilyshortsin lahkeessa..."? Tykkäisitkö vaikka kaakaosta jos teetauko ei maistu?

Vastasin tähän "Suomessa on perheitä, joissa ei harrasteta poniratsastusta taikka käydä joka vuosi Linnanmäellä koska se on yksinkertaisesti hintavaa."

Siinä sanotaan että ei ole varaa.

Onko vaarallista jos joskus tekee asioita joista lapsetKIN tykkää? Lastentapahtumat tai poniratsastus? Miksi niitä väheksytään täällä? Miksi lasta ei saisi ilahduttaa? Kertokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman "raskas arki" on sen lapsen lapsuus, kannattaa muistaa tämäkin näkökulma.

Niin hyvin sanottu! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?

En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.

Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.

Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.

Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.

Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?

Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.

Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.

Ei ole

Ura tarkoittaa sitä että ETENEE.

Pelkkä työssä käyminen ei ole ura.

Ammattinimike ei ole ura.

Uskon ennemmin Nykysuomen sanakirjaa kuin sinua. Olet yksinkertaisesti väärässä.

Sinä oelt väärässä. Tässä on kielitoimiston sanakirjan (taho joka sanoo viimeisen sanan) määritelmä. Huomaa kohta ETENEMINEN:

ura10

1.

kulkuneuvon, veden tms. maastoon tekemä jälki; yl. pitkänomainen syvennys, uurre, uurros.

Kavioura.

Karjan kulku-ura.

Sulamisveden uria tien pinnassa.

Auton renkaiden jättämät urat.

Suksen pohjan ura.

Urissa liukuvat ovet.

Sot.

joukon, ajoneuvon tms. etenemisreitti.

Hyökkäysura.

Panssariura.

Kuv., us. mon.

Uusia uria aukova tutkimus.

Hänen kiinnostuksensa suuntautui uusille urille.

2.

ihmisen toiminta ja eteneminen jllak alalla, jssak ammatissa, karriääri; elämäntehtävä, ammatti.

Akateeminen, poliittinen ura.

Laulajan, opettajan ura myös →←.

Elämänura.

Sotilasura.

Aktiiviuransa päättänyt urheilija.

Edetä urallaan.

Loi huomattavan uran taiteilijana, musiikkimaailmassa.

Uran valinta.

Antautua jllek uralle.

3.

mat. kuvio jonka jokainen piste täyttää tietyn ehdon.

Pallo on niiden pisteiden ura, joiden etäisyys määräpisteestä on tietty vakio.

Katsopa täältä https://www.suomisanakirja.fi/ura

Ura = elämäntehtävä, ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urajankkaaja, mitkä muut ammatit ovat mielestäsi sellaisia, ettei kyseessä voi olla ura?

En ole urajankkaaja mutta vastaan silti. Kaikkissa ammateissa voi edetä uralla ja kaikissa ammateissa voi olla vain töissä. Ura on kuin tie, siinä on mentävä nousujohteisesti eteenpäin. Ura on yllättävän harvinainen asia ja varsinkin koko elämän kestävänä. Se, että on koko elämänsä terveyskeskuslääkäri ei ole ura, vaan työ.

Sen sijaan jos ensin aloitat terveyskeskuksessa, sitten sinusta tulee siellä osastolääkäri. Sieltä siirryt yliopistolliseen sairaalaan töihin ja siellä sinusta tulee ylilääkäri ja lopulta sinut palkataan Johns Hopkinsiin, silloin voit sanoa tehneeksi pitkän ja erittäin menestyksekkään uran.

Minusta esimerkiksi liikunnan opettajana toimiminen ei ole ura, vaan työ. Menet aamulla koululle, opetat liikuntaa, tulet kotiin ja lopulta 65 vuotiaana pääset eläkkeelle ja sinulle opettajan huoneessa tarjotaan kakkukahvit ja oppilaat piirtävät kortin.

Ihan kuten vaikka apteekissa töissä oleva farmaseutti tai automyyjä tai lähihoitaja. Ne eivät ole uria, vaan ammatteja, joissa henkilöillä on vakituinen työpaikka.

Ahaa. Eli lääkärillä on ura, opettajalla ei, vaikka opettajakin opiskelisi lisää ja etenisi yliopiston opettajaksi?

Tässä tapauksessa ope on tyytynyt lähinnä pitämään äitiys - ja vanhempainvapaata. Se ei ole ura.

Eiköhän hän ole ollut opettajanakin monta vuotta ja ehtii vielä olemaan. Se on ura.

Ei ole

Ura tarkoittaa sitä että ETENEE.

Pelkkä työssä käyminen ei ole ura.

Ammattinimike ei ole ura.

Uskon ennemmin Nykysuomen sanakirjaa kuin sinua. Olet yksinkertaisesti väärässä.

Sinä oelt väärässä. Tässä on kielitoimiston sanakirjan (taho joka sanoo viimeisen sanan) määritelmä. Huomaa kohta ETENEMINEN:

ura10

1.

kulkuneuvon, veden tms. maastoon tekemä jälki; yl. pitkänomainen syvennys, uurre, uurros.

Kavioura.

Karjan kulku-ura.

Sulamisveden uria tien pinnassa.

Auton renkaiden jättämät urat.

Suksen pohjan ura.

Urissa liukuvat ovet.

Sot.

joukon, ajoneuvon tms. etenemisreitti.

Hyökkäysura.

Panssariura.

Kuv., us. mon.

Uusia uria aukova tutkimus.

Hänen kiinnostuksensa suuntautui uusille urille.

2.

ihmisen toiminta ja eteneminen jllak alalla, jssak ammatissa, karriääri; elämäntehtävä, ammatti.

Akateeminen, poliittinen ura.

Laulajan, opettajan ura myös →←.

Elämänura.

Sotilasura.

Aktiiviuransa päättänyt urheilija.

Edetä urallaan.

Loi huomattavan uran taiteilijana, musiikkimaailmassa.

Uran valinta.

Antautua jllek uralle.

3.

mat. kuvio jonka jokainen piste täyttää tietyn ehdon.

Pallo on niiden pisteiden ura, joiden etäisyys määräpisteestä on tietty vakio.

Katsopa täältä https://www.suomisanakirja.fi/ura

Ura = elämäntehtävä, ammatti.

Miksi katsoisin kun KOTIMAISTEN KIELTEN KESKUS on se instanssi joka on tässä se auktoriteetti.

Sun nettilöytös kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Toivokaamme kaikki, että Susannan elämä tulee jatkossakin olemaan yhtä helppoa, niin jaksaa hymyillä ja olla positiivinen...

Niin miksei toivottaisi? Toivotko sinä sitten pahaa toisille? Miksi?

Melkoista assburgerointia.

Hyvätneuvottarpeen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman "raskas arki" on sen lapsen lapsuus, kannattaa muistaa tämäkin näkökulma.

  

Niin hyvin sanottu! 

Pöljäsannan lapset voi sitten muistella missä mättäällä on milloinkin lojuneet puolipukeisina kun äiti on hikoillut.

Ja nuo kuvat on ikuisesti netin uumenissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvätneuvottarpeen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman "raskas arki" on sen lapsen lapsuus, kannattaa muistaa tämäkin näkökulma.

  

Niin hyvin sanottu! 

Pöljäsannan lapset voi sitten muistella missä mättäällä on milloinkin lojuneet puolipukeisina kun äiti on hikoillut.

Ja nuo kuvat on ikuisesti netin uumenissa.

Joo, tässähän on vaara että lapsista kasvaa liikkuvaisia ja luonnosta tykkääviä. Toisin kuin av-mamman pullukka kännykkäaddikti nepsy-erikoisherkkä-kirjolla VeetiNoel.

Taitaapi olla ihan hassunhauska tää koko perhe, jos mieskin on mukana tossa sekoilussa! "Pyörällä synnyttämään" joooooo.