Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varma, että jossain on oikeasti jokin pk-yritys, hieman pienemmässä mittakaavassa kuin mitä tänne on esitetty, ja jossa Pekat ja muut oikeasti istuvat yhdessä isot pöytäkoneet huristen ja mukavasti kaikki turisten.
Sellä he ovat ja hampaita kiristellen lukevat tätä ketjua. Kohta tulee ylelle tai hesariin artikkeli tai haastattelu, jossa "haluamme tuoda esille myös ne lähityön tärkeät edut" ja "etätyö ei aina toimi, kertoo Pekka Paidaton, VaativaPimpeliPompeli Oy:n toimitusjohtaja. "Meillä istutaan aina aamukahvilla yhdessä ja se vaikuttaa merkittävästi tulokseen". Myös Pirkko-Irmeliä ja nuorta Jesse-Jaria haastatellaan ja he kaikki rakastavat lähityötä ja haluavat toppuutella "liian innokkaasti ja sokeina etätyöhön syöksyviä".
Jään odottamaan.
Lisäksi Pekan nuorena Ruotsiin muuttanut insinööriserkku Börje-Björn tulee joskus lentokoneella palaveriin, kun oikein tiukka tilanne. Silloin Pirkko-Irmeli keittää sumpit ja Pekka, Börje-Björn, Pirkko-Irmeli ja Jesse-Jari istuvat kaikki pöydän ääreen ratkomaan tilannetta, ja välillä konekin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varma, että jossain on oikeasti jokin pk-yritys, hieman pienemmässä mittakaavassa kuin mitä tänne on esitetty, ja jossa Pekat ja muut oikeasti istuvat yhdessä isot pöytäkoneet huristen ja mukavasti kaikki turisten.
Sellä he ovat ja hampaita kiristellen lukevat tätä ketjua. Kohta tulee ylelle tai hesariin artikkeli tai haastattelu, jossa "haluamme tuoda esille myös ne lähityön tärkeät edut" ja "etätyö ei aina toimi, kertoo Pekka Paidaton, VaativaPimpeliPompeli Oy:n toimitusjohtaja. "Meillä istutaan aina aamukahvilla yhdessä ja se vaikuttaa merkittävästi tulokseen". Myös Pirkko-Irmeliä ja nuorta Jesse-Jaria haastatellaan ja he kaikki rakastavat lähityötä ja haluavat toppuutella "liian innokkaasti ja sokeina etätyöhön syöksyviä".
Jään odottamaan.
Paitsi että epäilen, että se Pekka Paidaton ei ihan tykkää siitä hihasta nykimisestä, mutta koska paikkakunta on pieni ja työmahdollisuuksia vähän, ja hän haluaa asua siellä, niin nielee kiukkunsa ja hymyilee maireasti hihasta nykivälle Pirjo-Irmelille. Kotona sitten kiroaa Pirjo-Irmelin alimpaan helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varma, että jossain on oikeasti jokin pk-yritys, hieman pienemmässä mittakaavassa kuin mitä tänne on esitetty, ja jossa Pekat ja muut oikeasti istuvat yhdessä isot pöytäkoneet huristen ja mukavasti kaikki turisten.
Sellä he ovat ja hampaita kiristellen lukevat tätä ketjua. Kohta tulee ylelle tai hesariin artikkeli tai haastattelu, jossa "haluamme tuoda esille myös ne lähityön tärkeät edut" ja "etätyö ei aina toimi, kertoo Pekka Paidaton, VaativaPimpeliPompeli Oy:n toimitusjohtaja. "Meillä istutaan aina aamukahvilla yhdessä ja se vaikuttaa merkittävästi tulokseen". Myös Pirkko-Irmeliä ja nuorta Jesse-Jaria haastatellaan ja he kaikki rakastavat lähityötä ja haluavat toppuutella "liian innokkaasti ja sokeina etätyöhön syöksyviä".
Jään odottamaan.
eikö tuosta pekan jankkaamisesta päästäisi jo yli, sinäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vielä teille, jotka sanotte, että on oma valinta asua isossa kaupungissa. Valitatte työmatkan kestosta, ja etäilyn myötä on jääneet pois tunnin tai puolentoista työmatkat. No, mitäs itse olette valinneet muuttaa kehyskuntaan tai maaseudulle, josta on pitkät matkat kaikkialle. Ei ole ongelmaa, kun asuu 200 metrin päässä toimistolta.
Et taida ainakaan Helsinkiä tuntea. Täällä vähintään puolen tunnin työmatka on se normi, yleensä lähempänä tuntia. Ihan koska vaikka itse asuisi missä, niin ne toimistot ovat nykyään hevon kuusessa.
Ja eihän kukaan muuta omaa asuntoaan joka kerta, kun vaihtaa työnantajaa tai jos työnantaja muuttaa. Joten vaikka ostaisit asunnon siitä työpaikan vierestä, niin työnantaja voi muuttaa muualle koska tahansa tai itse vaihdat työnantajaa. Ja taas olet siinä käyttämässä siinä lähemmäs tunnin työmatkaan yhteen suuntaan.
Ja joo, edes Helsingin ydinkeskustassa asuminen ei auta, kun ne hemmetin firmat muuttavat kaikki jonnekin Espoon tai Vantaan toimistohelvettiin. Jonne taas matkaat sen lähes tunnin verran.
Ja autollahan täällä pk-seudulla ei saa enää kulkea, vähintään se tehdään niin vaikeaksi ja kalliiksi kuin mahdollista, joten julkisilla on pakko kulkea. Niidenkin reittejä muutellaan jatkuvasti, pääosin lakkautetaan kun HSL tekee niin isoa tappiota, joten kulkeminen minnekään vaikeutuu ja hidastuu koko ajan julkisillakaan.
Ja joo, pyöräillä voi, sitähän kaupunki haluaa. Mutta kiva sitten kun työmatka on yli 10 km, niin ei se työvaatteissa pyöräily ihan sekään onnistu. Ja työnantajathan eivät mihinkään sellaisiin tiloihin viitsi käyttää rahaa, että siistiytyisit ja vaihtaisit vaatteet pyöräilyn jälkeen työpaikalla. Joten vaikka kuinka pakkaisit reppuun vaihtovaatteet, niin kiva silti olla hikisenä ja tukka sotkussa töissä missä kuitenkin pitäisi näyttää siistiltä.
Joten joo, sillä kämäsellä, likaisella metrolla kuljet, siedät kaikki kerjääjät, feissarit ja narkkarit matkalla ja vaikka kuinka yrität optimoida asuin- ja työpaikkaa, niin minimissään matkaan menee puoli tuntia suuntaansa.
Jaa jaa voi voi, kyllä taas teitä kermaperseitä kuritetaan, kun joutuu ihan RAHVASTAKIn näkemään eikä voi pysyä norsunluutornissa Keravalla!
Kyllä. Pidemmät yöunet kun ei mene aikaa aamutoimiin ja työmatkaan, voi nukkua klo 0745 saakka ja olet 0750 töissä. Lounaalla voi lenkkeillä koiran kanssa niin on virkeämpi ja tehokkaampi. Hyvinvointiin vaikuttaa suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä sanoi, että on "oma valinta" eikä työnantajan ongelma, jos kotiin ei mahdu toimistoa. Niin, kaikilla tulee olla se valinta mennä työpaikalle. Ei voi mitenkään olla niin, että työnantajat tulevaisuudessa olettavat, että jokainen pystyy asumaan niin tilavast. Kaikki eivät asu Kouvolassa tai Kevätkummussa. Palkkojen pitäisi olla todella paljon korkeammat, että saisin itsekseni kaksion ostettua ja sinne sen saakelin työhuoneen. Mä haluan kotonani säilyttää omia harrastusvälineitä ja käyttää niitä, esim. ompelukonetta jne. Niille voin järkätä pysyvät työpisteet, mutta en työvälineille, koska olen joka tapauksessa määräaikaisissa työsuhteissa. En rupea itse maksamaan pätkätyönantajia varten mitään.
Jos olet etätöissä, ei mikään pakota asumaan niin kalliilla alueella ettei ole varaa isompaan asuntoon. Sijantisi on tällöin oma valinta ja siitä maksat. Ei ole työnantajan ongelma, eikä kenenkään muunkaan. Toivottavasti sinulle järjestyy tilanne, että saat käydä toimistolla kuten haluat, eikä mene siihen, että se on kiellettyä tai mahdotonta.
Jos on opiskellut tietyssä kaupungissa, omat ystävät ovat siinä kaupungissa jne. Niin onko teistä sellainen yhteiskunta toivottava, että jokainen yksineläjä joutuu keksimään jonkin random perähikiän, jonne muuttaa, jotta työnantajille ei tule kuluja toimistotiloista? Miksi niin monia tässä ketjussa oikeasti kiinnostaa työnantajan kulujen vähentäminen? Joo, voi järkevöittää ja supistaa tiloja ja kuluja, totta kai. Ei yhteiskunta voi odottaa ihmisiltä tiettyä varallisuutta, jotta saavat käydä töissä ja asua jossakin kaupungissa. Asun toistaiseksi vuokralla, mutta en tietenkään haaveile muuttavani omistusasuntoon Eiraan. Mutta ei kukaan voi velvoittaa tai odottaa, että ihmiset nyt yhtäkkiä muuttavat Hämeenkyröön ilman sosiaalisia suhteita sinne, jotta saavat halvemman kämpän, johon mahtuu se ekstrahuone.
Itse ainakin suhteutan menoni tuloihin. Arvostan suuresti tilaa ja iso koirani vaatii sitä, minkä vuoksi olen asunut suhteellisen isoissa asunnoissa. Olen joutunut sitten tinkimään siitä, että asunto ei ole uusi eikä hirveän trendikäs. Minulla ei ole myöskään varaa autoon, vaikka autoilua rakastankin.
Itseasiassa siinä olet väärässä, että yhteiskunta ei voi olettaa tiettyä varallisuutta. Se on vain yksinkertainen fakta, että jostain joutuu tinkimään toisinaan esimerkiksi työn, koulutuksen tai lasten takia. Voi olla, että jossain tulevaisuudessa, jos yksilöltä loppuu rahat kesken, niin ei muutakun kadulle. Onneksi Suomessa ei ole näin.
Mutta lisättäköön tähän maininta siitä, että olen itse vapaan valinnan kannalla, että toimistolla käyminen olisi mahdollista niille, jotka sinne haluaa. Voi olla esimerkiksi päiviä, kun toimistotilaa tarvitaan ja en usko, että kukaan täysin luopuu toimistotiloista.
Niinhän minäkin suhteutan! Ja olen suhteuttanut ne siihen, että ketään ei pakoteta hankkimaan ekstrahuonetta työhuoneeksi. Totta kai joutuu tinkimään joistain asioista, mutta ei nyt tämä pandemian aiheuttama etätyövillitys voi olla jokin normi, että nyt ihmisten pitää sen vuoksi ruveta muuttamaan muualle.
Jos ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa. Sinulla on joko varaa asua _mukavasti_ Helsingissä tai sinulla ei ole varaa siihen. End of story. Saisin Helsingin yksiön vuokratasolla itselleni pakasta vedetyn 100 neliöisen kattohuoneiston vuokrattua paikkakunnalta, jossa asun, mutta minulla on muita kuluja, joten asun halvemmin.
Ymmärtääkseni sinua ei ole kukaan pakottamassa minnekään. (Paitsi epidemiatilanteessa kotiin, mutta jos ajatellaan tulevaisuutta) Miksi edes pidät sellaista oletusta yllä, että tulevaisuudessa ei pääse työpaikalle ollenkaan? En ainakaan usko, että kovin moni työpaikka luopuu täysin toimistoista, joten varmasti vielä pääset tekemään pätkiä toimistolla.
Lisäksi onko työhuone pakollinen vai mukavuustekijä? Jotkut rakentaa työpisteensä makkarin kaappiin.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)
No, sitten sinä teet lähityötä ja sillä siisti. Älä silti hermostu, jos muut haluavat tehdä etätöitä, asua eri tavalla, ja nähdä asiat eri vinkkelistä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä sanoi, että on "oma valinta" eikä työnantajan ongelma, jos kotiin ei mahdu toimistoa. Niin, kaikilla tulee olla se valinta mennä työpaikalle. Ei voi mitenkään olla niin, että työnantajat tulevaisuudessa olettavat, että jokainen pystyy asumaan niin tilavast. Kaikki eivät asu Kouvolassa tai Kevätkummussa. Palkkojen pitäisi olla todella paljon korkeammat, että saisin itsekseni kaksion ostettua ja sinne sen saakelin työhuoneen. Mä haluan kotonani säilyttää omia harrastusvälineitä ja käyttää niitä, esim. ompelukonetta jne. Niille voin järkätä pysyvät työpisteet, mutta en työvälineille, koska olen joka tapauksessa määräaikaisissa työsuhteissa. En rupea itse maksamaan pätkätyönantajia varten mitään.
Jos olet etätöissä, ei mikään pakota asumaan niin kalliilla alueella ettei ole varaa isompaan asuntoon. Sijantisi on tällöin oma valinta ja siitä maksat. Ei ole työnantajan ongelma, eikä kenenkään muunkaan. Toivottavasti sinulle järjestyy tilanne, että saat käydä toimistolla kuten haluat, eikä mene siihen, että se on kiellettyä tai mahdotonta.
Jos on opiskellut tietyssä kaupungissa, omat ystävät ovat siinä kaupungissa jne. Niin onko teistä sellainen yhteiskunta toivottava, että jokainen yksineläjä joutuu keksimään jonkin random perähikiän, jonne muuttaa, jotta työnantajille ei tule kuluja toimistotiloista? Miksi niin monia tässä ketjussa oikeasti kiinnostaa työnantajan kulujen vähentäminen? Joo, voi järkevöittää ja supistaa tiloja ja kuluja, totta kai. Ei yhteiskunta voi odottaa ihmisiltä tiettyä varallisuutta, jotta saavat käydä töissä ja asua jossakin kaupungissa. Asun toistaiseksi vuokralla, mutta en tietenkään haaveile muuttavani omistusasuntoon Eiraan. Mutta ei kukaan voi velvoittaa tai odottaa, että ihmiset nyt yhtäkkiä muuttavat Hämeenkyröön ilman sosiaalisia suhteita sinne, jotta saavat halvemman kämpän, johon mahtuu se ekstrahuone.
Itse ainakin suhteutan menoni tuloihin. Arvostan suuresti tilaa ja iso koirani vaatii sitä, minkä vuoksi olen asunut suhteellisen isoissa asunnoissa. Olen joutunut sitten tinkimään siitä, että asunto ei ole uusi eikä hirveän trendikäs. Minulla ei ole myöskään varaa autoon, vaikka autoilua rakastankin.
Itseasiassa siinä olet väärässä, että yhteiskunta ei voi olettaa tiettyä varallisuutta. Se on vain yksinkertainen fakta, että jostain joutuu tinkimään toisinaan esimerkiksi työn, koulutuksen tai lasten takia. Voi olla, että jossain tulevaisuudessa, jos yksilöltä loppuu rahat kesken, niin ei muutakun kadulle. Onneksi Suomessa ei ole näin.
Mutta lisättäköön tähän maininta siitä, että olen itse vapaan valinnan kannalla, että toimistolla käyminen olisi mahdollista niille, jotka sinne haluaa. Voi olla esimerkiksi päiviä, kun toimistotilaa tarvitaan ja en usko, että kukaan täysin luopuu toimistotiloista.
Niinhän minäkin suhteutan! Ja olen suhteuttanut ne siihen, että ketään ei pakoteta hankkimaan ekstrahuonetta työhuoneeksi. Totta kai joutuu tinkimään joistain asioista, mutta ei nyt tämä pandemian aiheuttama etätyövillitys voi olla jokin normi, että nyt ihmisten pitää sen vuoksi ruveta muuttamaan muualle.
Jos ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa. Sinulla on joko varaa asua _mukavasti_ Helsingissä tai sinulla ei ole varaa siihen. End of story. Saisin Helsingin yksiön vuokratasolla itselleni pakasta vedetyn 100 neliöisen kattohuoneiston vuokrattua paikkakunnalta, jossa asun, mutta minulla on muita kuluja, joten asun halvemmin.
Ymmärtääkseni sinua ei ole kukaan pakottamassa minnekään. (Paitsi epidemiatilanteessa kotiin, mutta jos ajatellaan tulevaisuutta) Miksi edes pidät sellaista oletusta yllä, että tulevaisuudessa ei pääse työpaikalle ollenkaan? En ainakaan usko, että kovin moni työpaikka luopuu täysin toimistoista, joten varmasti vielä pääset tekemään pätkiä toimistolla.
Lisäksi onko työhuone pakollinen vai mukavuustekijä? Jotkut rakentaa työpisteensä makkarin kaappiin.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)
Ei vaan todettu, että kyseessä on win-win -tilanne. Kaikki voittavat.
Fine, jos sulla on varaa vain 30 neliöön Kalliossa ja haluat siellä asua, niin sitten kannattaa etsiä työnantaja joka järjestää toimistotilat. Varmasti niitäkin löytyy. Mutta ei, ne kaikki muut työntekijät eivät sinne toimistolle suostu palaamaan vain siksi, että sulla on rahaa vain itsemurhayksiöön. Ei ole kenenkään muun ongelma kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vielä teille, jotka sanotte, että on oma valinta asua isossa kaupungissa. Valitatte työmatkan kestosta, ja etäilyn myötä on jääneet pois tunnin tai puolentoista työmatkat. No, mitäs itse olette valinneet muuttaa kehyskuntaan tai maaseudulle, josta on pitkät matkat kaikkialle. Ei ole ongelmaa, kun asuu 200 metrin päässä toimistolta.
Et taida ainakaan Helsinkiä tuntea. Täällä vähintään puolen tunnin työmatka on se normi, yleensä lähempänä tuntia. Ihan koska vaikka itse asuisi missä, niin ne toimistot ovat nykyään hevon kuusessa.
Ja eihän kukaan muuta omaa asuntoaan joka kerta, kun vaihtaa työnantajaa tai jos työnantaja muuttaa. Joten vaikka ostaisit asunnon siitä työpaikan vierestä, niin työnantaja voi muuttaa muualle koska tahansa tai itse vaihdat työnantajaa. Ja taas olet siinä käyttämässä siinä lähemmäs tunnin työmatkaan yhteen suuntaan.
Ja joo, edes Helsingin ydinkeskustassa asuminen ei auta, kun ne hemmetin firmat muuttavat kaikki jonnekin Espoon tai Vantaan toimistohelvettiin. Jonne taas matkaat sen lähes tunnin verran.
Ja autollahan täällä pk-seudulla ei saa enää kulkea, vähintään se tehdään niin vaikeaksi ja kalliiksi kuin mahdollista, joten julkisilla on pakko kulkea. Niidenkin reittejä muutellaan jatkuvasti, pääosin lakkautetaan kun HSL tekee niin isoa tappiota, joten kulkeminen minnekään vaikeutuu ja hidastuu koko ajan julkisillakaan.
Ja joo, pyöräillä voi, sitähän kaupunki haluaa. Mutta kiva sitten kun työmatka on yli 10 km, niin ei se työvaatteissa pyöräily ihan sekään onnistu. Ja työnantajathan eivät mihinkään sellaisiin tiloihin viitsi käyttää rahaa, että siistiytyisit ja vaihtaisit vaatteet pyöräilyn jälkeen työpaikalla. Joten vaikka kuinka pakkaisit reppuun vaihtovaatteet, niin kiva silti olla hikisenä ja tukka sotkussa töissä missä kuitenkin pitäisi näyttää siistiltä.
Joten joo, sillä kämäsellä, likaisella metrolla kuljet, siedät kaikki kerjääjät, feissarit ja narkkarit matkalla ja vaikka kuinka yrität optimoida asuin- ja työpaikkaa, niin minimissään matkaan menee puoli tuntia suuntaansa.
Jaa jaa voi voi, kyllä taas teitä kermaperseitä kuritetaan, kun joutuu ihan RAHVASTAKIn näkemään eikä voi pysyä norsunluutornissa Keravalla!
Eli olet kateellinen.
Ja metro ei muuten kulje Keravalta ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä sanoi, että on "oma valinta" eikä työnantajan ongelma, jos kotiin ei mahdu toimistoa. Niin, kaikilla tulee olla se valinta mennä työpaikalle. Ei voi mitenkään olla niin, että työnantajat tulevaisuudessa olettavat, että jokainen pystyy asumaan niin tilavast. Kaikki eivät asu Kouvolassa tai Kevätkummussa. Palkkojen pitäisi olla todella paljon korkeammat, että saisin itsekseni kaksion ostettua ja sinne sen saakelin työhuoneen. Mä haluan kotonani säilyttää omia harrastusvälineitä ja käyttää niitä, esim. ompelukonetta jne. Niille voin järkätä pysyvät työpisteet, mutta en työvälineille, koska olen joka tapauksessa määräaikaisissa työsuhteissa. En rupea itse maksamaan pätkätyönantajia varten mitään.
Jos olet etätöissä, ei mikään pakota asumaan niin kalliilla alueella ettei ole varaa isompaan asuntoon. Sijantisi on tällöin oma valinta ja siitä maksat. Ei ole työnantajan ongelma, eikä kenenkään muunkaan. Toivottavasti sinulle järjestyy tilanne, että saat käydä toimistolla kuten haluat, eikä mene siihen, että se on kiellettyä tai mahdotonta.
Jos on opiskellut tietyssä kaupungissa, omat ystävät ovat siinä kaupungissa jne. Niin onko teistä sellainen yhteiskunta toivottava, että jokainen yksineläjä joutuu keksimään jonkin random perähikiän, jonne muuttaa, jotta työnantajille ei tule kuluja toimistotiloista? Miksi niin monia tässä ketjussa oikeasti kiinnostaa työnantajan kulujen vähentäminen? Joo, voi järkevöittää ja supistaa tiloja ja kuluja, totta kai. Ei yhteiskunta voi odottaa ihmisiltä tiettyä varallisuutta, jotta saavat käydä töissä ja asua jossakin kaupungissa. Asun toistaiseksi vuokralla, mutta en tietenkään haaveile muuttavani omistusasuntoon Eiraan. Mutta ei kukaan voi velvoittaa tai odottaa, että ihmiset nyt yhtäkkiä muuttavat Hämeenkyröön ilman sosiaalisia suhteita sinne, jotta saavat halvemman kämpän, johon mahtuu se ekstrahuone.
Itse ainakin suhteutan menoni tuloihin. Arvostan suuresti tilaa ja iso koirani vaatii sitä, minkä vuoksi olen asunut suhteellisen isoissa asunnoissa. Olen joutunut sitten tinkimään siitä, että asunto ei ole uusi eikä hirveän trendikäs. Minulla ei ole myöskään varaa autoon, vaikka autoilua rakastankin.
Itseasiassa siinä olet väärässä, että yhteiskunta ei voi olettaa tiettyä varallisuutta. Se on vain yksinkertainen fakta, että jostain joutuu tinkimään toisinaan esimerkiksi työn, koulutuksen tai lasten takia. Voi olla, että jossain tulevaisuudessa, jos yksilöltä loppuu rahat kesken, niin ei muutakun kadulle. Onneksi Suomessa ei ole näin.
Mutta lisättäköön tähän maininta siitä, että olen itse vapaan valinnan kannalla, että toimistolla käyminen olisi mahdollista niille, jotka sinne haluaa. Voi olla esimerkiksi päiviä, kun toimistotilaa tarvitaan ja en usko, että kukaan täysin luopuu toimistotiloista.
Niinhän minäkin suhteutan! Ja olen suhteuttanut ne siihen, että ketään ei pakoteta hankkimaan ekstrahuonetta työhuoneeksi. Totta kai joutuu tinkimään joistain asioista, mutta ei nyt tämä pandemian aiheuttama etätyövillitys voi olla jokin normi, että nyt ihmisten pitää sen vuoksi ruveta muuttamaan muualle.
Jos ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa. Sinulla on joko varaa asua _mukavasti_ Helsingissä tai sinulla ei ole varaa siihen. End of story. Saisin Helsingin yksiön vuokratasolla itselleni pakasta vedetyn 100 neliöisen kattohuoneiston vuokrattua paikkakunnalta, jossa asun, mutta minulla on muita kuluja, joten asun halvemmin.
Ymmärtääkseni sinua ei ole kukaan pakottamassa minnekään. (Paitsi epidemiatilanteessa kotiin, mutta jos ajatellaan tulevaisuutta) Miksi edes pidät sellaista oletusta yllä, että tulevaisuudessa ei pääse työpaikalle ollenkaan? En ainakaan usko, että kovin moni työpaikka luopuu täysin toimistoista, joten varmasti vielä pääset tekemään pätkiä toimistolla.
Lisäksi onko työhuone pakollinen vai mukavuustekijä? Jotkut rakentaa työpisteensä makkarin kaappiin.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)
Ei vaan todettu, että kyseessä on win-win -tilanne. Kaikki voittavat.
Fine, jos sulla on varaa vain 30 neliöön Kalliossa ja haluat siellä asua, niin sitten kannattaa etsiä työnantaja joka järjestää toimistotilat. Varmasti niitäkin löytyy. Mutta ei, ne kaikki muut työntekijät eivät sinne toimistolle suostu palaamaan vain siksi, että sulla on rahaa vain itsemurhayksiöön. Ei ole kenenkään muun ongelma kuin sinun.
Ei tässä ole kysymys mun asumisratkaisuista. Kyllä teidänkin täytyy sopeutua siihen, että 100 % etätyötä tuskin tulee _kaikkiin firmoihin_, vaan hybridillä mennään. Eilen juuri puhuttiin tiimikaverin ja toisen yksikön tyypin kanssa livenä kahvihuoneessa tapaamisten hyödyistä. Yhtä lailla kuin ketään ei voi pakottaa olemaan 100 % läsnä ei voi myöskään olla niin, ettei koskaan tavattaisi. Varmaan tosi kiva tulla uutena työntekijänä työporukkaan, jota ei ole koskaan tavannut.
Ja Keravalta tulee juna, josta voi joutua vaihtamaan ratikkaan tai metroon? Kaikki ei tarvitse autoa Esa-Maijojen kuljettamiseen jalkapalloon ja 1,5 litran maitotölkkien raahaamiseen Prismasta. Mistä olisin kateellinen, kun asun nyt juuri niin kuin haluan? En tarvitse enempää tilaa tai lähiömaisemaa. En tiedä, mitä kateutta on siinä, ettei suhtaudu metroon "kämäisenä ja likaisena".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ihan mielenkiintoinen linkki BBC:n artikkeliin isojen teknologiayhtiöiden linjauksista:
https://www.bbc.com/news/technology-56614285
Niistäkään harva on siirtymässä täysin etätyöskentelyyn, vaikka työkalut ovat viimeistä huutoa. Microsoft, Google, Amazon ja IBM esimerkiksi aikoo siirtyä hybridimalliin ei täyteen etätyöhön. Spotify sen sijaan aikoo kaataa kaikki työnteon rajat ja antaa täyden vapauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä sanoi, että on "oma valinta" eikä työnantajan ongelma, jos kotiin ei mahdu toimistoa. Niin, kaikilla tulee olla se valinta mennä työpaikalle. Ei voi mitenkään olla niin, että työnantajat tulevaisuudessa olettavat, että jokainen pystyy asumaan niin tilavast. Kaikki eivät asu Kouvolassa tai Kevätkummussa. Palkkojen pitäisi olla todella paljon korkeammat, että saisin itsekseni kaksion ostettua ja sinne sen saakelin työhuoneen. Mä haluan kotonani säilyttää omia harrastusvälineitä ja käyttää niitä, esim. ompelukonetta jne. Niille voin järkätä pysyvät työpisteet, mutta en työvälineille, koska olen joka tapauksessa määräaikaisissa työsuhteissa. En rupea itse maksamaan pätkätyönantajia varten mitään.
Jos olet etätöissä, ei mikään pakota asumaan niin kalliilla alueella ettei ole varaa isompaan asuntoon. Sijantisi on tällöin oma valinta ja siitä maksat. Ei ole työnantajan ongelma, eikä kenenkään muunkaan. Toivottavasti sinulle järjestyy tilanne, että saat käydä toimistolla kuten haluat, eikä mene siihen, että se on kiellettyä tai mahdotonta.
Jos on opiskellut tietyssä kaupungissa, omat ystävät ovat siinä kaupungissa jne. Niin onko teistä sellainen yhteiskunta toivottava, että jokainen yksineläjä joutuu keksimään jonkin random perähikiän, jonne muuttaa, jotta työnantajille ei tule kuluja toimistotiloista? Miksi niin monia tässä ketjussa oikeasti kiinnostaa työnantajan kulujen vähentäminen? Joo, voi järkevöittää ja supistaa tiloja ja kuluja, totta kai. Ei yhteiskunta voi odottaa ihmisiltä tiettyä varallisuutta, jotta saavat käydä töissä ja asua jossakin kaupungissa. Asun toistaiseksi vuokralla, mutta en tietenkään haaveile muuttavani omistusasuntoon Eiraan. Mutta ei kukaan voi velvoittaa tai odottaa, että ihmiset nyt yhtäkkiä muuttavat Hämeenkyröön ilman sosiaalisia suhteita sinne, jotta saavat halvemman kämpän, johon mahtuu se ekstrahuone.
Itse ainakin suhteutan menoni tuloihin. Arvostan suuresti tilaa ja iso koirani vaatii sitä, minkä vuoksi olen asunut suhteellisen isoissa asunnoissa. Olen joutunut sitten tinkimään siitä, että asunto ei ole uusi eikä hirveän trendikäs. Minulla ei ole myöskään varaa autoon, vaikka autoilua rakastankin.
Itseasiassa siinä olet väärässä, että yhteiskunta ei voi olettaa tiettyä varallisuutta. Se on vain yksinkertainen fakta, että jostain joutuu tinkimään toisinaan esimerkiksi työn, koulutuksen tai lasten takia. Voi olla, että jossain tulevaisuudessa, jos yksilöltä loppuu rahat kesken, niin ei muutakun kadulle. Onneksi Suomessa ei ole näin.
Mutta lisättäköön tähän maininta siitä, että olen itse vapaan valinnan kannalla, että toimistolla käyminen olisi mahdollista niille, jotka sinne haluaa. Voi olla esimerkiksi päiviä, kun toimistotilaa tarvitaan ja en usko, että kukaan täysin luopuu toimistotiloista.
Niinhän minäkin suhteutan! Ja olen suhteuttanut ne siihen, että ketään ei pakoteta hankkimaan ekstrahuonetta työhuoneeksi. Totta kai joutuu tinkimään joistain asioista, mutta ei nyt tämä pandemian aiheuttama etätyövillitys voi olla jokin normi, että nyt ihmisten pitää sen vuoksi ruveta muuttamaan muualle.
Jos ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa. Sinulla on joko varaa asua _mukavasti_ Helsingissä tai sinulla ei ole varaa siihen. End of story. Saisin Helsingin yksiön vuokratasolla itselleni pakasta vedetyn 100 neliöisen kattohuoneiston vuokrattua paikkakunnalta, jossa asun, mutta minulla on muita kuluja, joten asun halvemmin.
Ymmärtääkseni sinua ei ole kukaan pakottamassa minnekään. (Paitsi epidemiatilanteessa kotiin, mutta jos ajatellaan tulevaisuutta) Miksi edes pidät sellaista oletusta yllä, että tulevaisuudessa ei pääse työpaikalle ollenkaan? En ainakaan usko, että kovin moni työpaikka luopuu täysin toimistoista, joten varmasti vielä pääset tekemään pätkiä toimistolla.
Lisäksi onko työhuone pakollinen vai mukavuustekijä? Jotkut rakentaa työpisteensä makkarin kaappiin.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)
Ei vaan todettu, että kyseessä on win-win -tilanne. Kaikki voittavat.
Fine, jos sulla on varaa vain 30 neliöön Kalliossa ja haluat siellä asua, niin sitten kannattaa etsiä työnantaja joka järjestää toimistotilat. Varmasti niitäkin löytyy. Mutta ei, ne kaikki muut työntekijät eivät sinne toimistolle suostu palaamaan vain siksi, että sulla on rahaa vain itsemurhayksiöön. Ei ole kenenkään muun ongelma kuin sinun.
Ei tässä ole kysymys mun asumisratkaisuista. Kyllä teidänkin täytyy sopeutua siihen, että 100 % etätyötä tuskin tulee _kaikkiin firmoihin_, vaan hybridillä mennään. Eilen juuri puhuttiin tiimikaverin ja toisen yksikön tyypin kanssa livenä kahvihuoneessa tapaamisten hyödyistä. Yhtä lailla kuin ketään ei voi pakottaa olemaan 100 % läsnä ei voi myöskään olla niin, ettei koskaan tavattaisi. Varmaan tosi kiva tulla uutena työntekijänä työporukkaan, jota ei ole koskaan tavannut.
Ja Keravalta tulee juna, josta voi joutua vaihtamaan ratikkaan tai metroon? Kaikki ei tarvitse autoa Esa-Maijojen kuljettamiseen jalkapalloon ja 1,5 litran maitotölkkien raahaamiseen Prismasta. Mistä olisin kateellinen, kun asun nyt juuri niin kuin haluan? En tarvitse enempää tilaa tai lähiömaisemaa. En tiedä, mitä kateutta on siinä, ettei suhtaudu metroon "kämäisenä ja likaisena".
Eli sua ei saa pakottaa mutta sinä kyllä saisit pakottaa kaikki muut toimistolle?
Ei ihme tuolla järjenjuoksulla, että rahaa ei riitä kuin 30 neliöön.
Ja tiesitkö, että meitä on kantakaupungissa paljonkin, jotka asumme parinsadan neliönkin asunnoissa ... Ja miksi kukaan viitsisi nähdä kerjäläisiä ja narkkareita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö teillä ole kotona näyttöjä ja läppäreitä eikä mitään välineitä muuten? Onko joillekin tämä etätyö niin iso ja ihmeellinen muutos, että nyt vasta tai viime vuonna on tehty joku nurkkaus töitä varten? Mulla oli ennen (yli 30 v sitten) kirjoituspöytä ja kun ysärin alussa hankin tietokoneen, se asettui kirjoituspöydälle. Ja siinä se on majaillut asunnosta toiseen, koneen muuttuessa koneiksi ja hieman siromman näköisiksi malleiksi.
Ei ole. Mulla ei ole ollut näyttöä sen jälkeen, kun muutin lapsuudenkodista pois. Ei ole ollut tarvetta, olen saanut tehtyä harrastusjuttuni läppärillä. Opiskelujutut tein suurimmaksi osaksi yliopiston koneilla isolla näytöllä, kuten MONET MUUT! Ootko tällaisesta kuullut? Mulla on vanha kaunis klaffilipasto, jonka ääressä kyllä hyvin kirjoittelee vauva.fihin, mutta ei tässä etätöitä tehdä. En aio myydä tätä siksi, että voisin ostaa ruman pöydän ja tehdä töitä siinä. Ootte kyllä ihan sairasta sakkia, kun haukutte täällä kaikki, jotka löytää työyhteisöstään jotain positiivista. Kaikki ei ole niitä juoruavia Eija-Liisoja, vaan osaavat keskustella myös töistä työpaikalla. En kyllä edes halua työpaikalle, jossa kaiken suusta ulos tulevan pitäisi olla 100 % työasiaa, kuulostaa ankealta. Ja niin mä olen se, jolla on kiva työyhteisö valtion virastossa. Kuntalaiset ne taitaa valitella ankeita olojaan. NO TEHKÄÄ NIISTÄ KIVEMMAT!
Et tainnut itse ymmärtää viestisi ironisuutta. Kirjoitit ensin pitkän pätkän valittaen ankeista oloistasi kotonasi ja sitten lopetit vuodatuksesi juuri sillä lauseella, josta itsesi pitäisi ottaa oppia. NO TEE NIISTÄ KIVEMMAT! Ei kuulu kenellekään muulle, että kotiolosi ovat ankeat. Ja voithan sinä yksinäsi sinne toimistollesi palata, ei sekään kuulu kenellekään muulle. Mutta älä yritä ketään muuta pakottaa mihinkään vain siksi, että kotiolosi ovat ankeat.
Mullahan nimenomaan ei ole ankeat kotiolot nyt, koska siellä on kaunista ja mun VAPAA-AIKAAN sopivat välineet. Siinä ei ole mitään ankeaa mulle, että ei ole isoa näyttöä tai rumaa sähköpöytää. Ankeaa olisi sitten, jos kaikki Suomen työnantajat kollektiivisesti pakottavat jokaisen tekemään kodistaan työpaikan.
Kysymys oli "muita jotka eivät halua palata etätöistä". Sinä et ilmeisesti kuulu niihin.
Ollaanko tässä nyt asian ytimessä, onko jotain pelkoja siitä, että kun etätyö on toiminut hyvin, niin sitä halutaan yleisemminkin, ja ne jotka eivät halua etään, vastustavat juuri sitä henkeen ja vereen.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka olisivat "töissä" niin paljon kuin mahdollista, koska yrittävät olla pois kotoa niin paljon kuin mahdollista. Yhdellä siellä ei ole enää puolisoa, ja toisella taas valitettavasti on. Kolmas pakoilee lasten hoitoa ja kotitöitä töihin (mies).
Se jolla on kotona yksinäistä ja seinät kaatuu päälle, on haalinut kaikkia ylimääräisiäkin töitä itselleen, että saisi olla siellä illat ja viikonloput. Koska on niin korvaamaton ja työllistetty.
Olen kyllä etätyön innokas kannattaja, pidin siitä itse kovasti ja olin tehokkaampi etätöissä. Mutta minua ainakin harmitti nämä palavereiden multitaskaajat, jotka lenkittivät koiria tai lapsia jokaisessa palaverissa tai huohottivat kuntopyörän päällä. Ei ideoimisesta ja töiden jakamisesta tullut mitään, kun jatkuvasti samat tyypit olivat vain kuulolla tai vastailivat huohotuksella yhdellä sanalla kaikkeen ja sopivasti "katosivat" linjoilta, jos olisi pitänyt itse panostaa kokoukseen ja ideointiin.
Etätyöt saavat siis minulta plussaa vain, jos tekijä malttaa pitää työn ykkösenä. On varmasti mukavaa käydä kesken päivä uimarannalla mutta eihän kukaan pysty tekemään töitä siinä sivussa kun vahtii uimataidottomia lapsia. Siinä työ on täysin sivuseikka ja muut kokoustajat saavat ottaa vetovastuun, kun joku päättää iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Söin itsekin aamupalaa koneen äärellä ja saatoin työntää vuoan uuniin käydessäni vessassa, mutta mieleenikään ei tullut tehdä varsinaisia työtehtäviä siinä kotitöiden, kuntoilun ja lapsenhoidon sivussa. Tällaiset lusmuilijat joutavat minun puolestani takaisin työpaikalle ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä etätyön innokas kannattaja, pidin siitä itse kovasti ja olin tehokkaampi etätöissä. Mutta minua ainakin harmitti nämä palavereiden multitaskaajat, jotka lenkittivät koiria tai lapsia jokaisessa palaverissa tai huohottivat kuntopyörän päällä. Ei ideoimisesta ja töiden jakamisesta tullut mitään, kun jatkuvasti samat tyypit olivat vain kuulolla tai vastailivat huohotuksella yhdellä sanalla kaikkeen ja sopivasti "katosivat" linjoilta, jos olisi pitänyt itse panostaa kokoukseen ja ideointiin.
Etätyöt saavat siis minulta plussaa vain, jos tekijä malttaa pitää työn ykkösenä. On varmasti mukavaa käydä kesken päivä uimarannalla mutta eihän kukaan pysty tekemään töitä siinä sivussa kun vahtii uimataidottomia lapsia. Siinä työ on täysin sivuseikka ja muut kokoustajat saavat ottaa vetovastuun, kun joku päättää iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Söin itsekin aamupalaa koneen äärellä ja saatoin työntää vuoan uuniin käydessäni vessassa, mutta mieleenikään ei tullut tehdä varsinaisia työtehtäviä siinä kotitöiden, kuntoilun ja lapsenhoidon sivussa. Tällaiset lusmuilijat joutavat minun puolestani takaisin työpaikalle ja heti.
tai sitten vaikka potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä sanoi, että on "oma valinta" eikä työnantajan ongelma, jos kotiin ei mahdu toimistoa. Niin, kaikilla tulee olla se valinta mennä työpaikalle. Ei voi mitenkään olla niin, että työnantajat tulevaisuudessa olettavat, että jokainen pystyy asumaan niin tilavast. Kaikki eivät asu Kouvolassa tai Kevätkummussa. Palkkojen pitäisi olla todella paljon korkeammat, että saisin itsekseni kaksion ostettua ja sinne sen saakelin työhuoneen. Mä haluan kotonani säilyttää omia harrastusvälineitä ja käyttää niitä, esim. ompelukonetta jne. Niille voin järkätä pysyvät työpisteet, mutta en työvälineille, koska olen joka tapauksessa määräaikaisissa työsuhteissa. En rupea itse maksamaan pätkätyönantajia varten mitään.
Jos olet etätöissä, ei mikään pakota asumaan niin kalliilla alueella ettei ole varaa isompaan asuntoon. Sijantisi on tällöin oma valinta ja siitä maksat. Ei ole työnantajan ongelma, eikä kenenkään muunkaan. Toivottavasti sinulle järjestyy tilanne, että saat käydä toimistolla kuten haluat, eikä mene siihen, että se on kiellettyä tai mahdotonta.
Jos on opiskellut tietyssä kaupungissa, omat ystävät ovat siinä kaupungissa jne. Niin onko teistä sellainen yhteiskunta toivottava, että jokainen yksineläjä joutuu keksimään jonkin random perähikiän, jonne muuttaa, jotta työnantajille ei tule kuluja toimistotiloista? Miksi niin monia tässä ketjussa oikeasti kiinnostaa työnantajan kulujen vähentäminen? Joo, voi järkevöittää ja supistaa tiloja ja kuluja, totta kai. Ei yhteiskunta voi odottaa ihmisiltä tiettyä varallisuutta, jotta saavat käydä töissä ja asua jossakin kaupungissa. Asun toistaiseksi vuokralla, mutta en tietenkään haaveile muuttavani omistusasuntoon Eiraan. Mutta ei kukaan voi velvoittaa tai odottaa, että ihmiset nyt yhtäkkiä muuttavat Hämeenkyröön ilman sosiaalisia suhteita sinne, jotta saavat halvemman kämpän, johon mahtuu se ekstrahuone.
Itse ainakin suhteutan menoni tuloihin. Arvostan suuresti tilaa ja iso koirani vaatii sitä, minkä vuoksi olen asunut suhteellisen isoissa asunnoissa. Olen joutunut sitten tinkimään siitä, että asunto ei ole uusi eikä hirveän trendikäs. Minulla ei ole myöskään varaa autoon, vaikka autoilua rakastankin.
Itseasiassa siinä olet väärässä, että yhteiskunta ei voi olettaa tiettyä varallisuutta. Se on vain yksinkertainen fakta, että jostain joutuu tinkimään toisinaan esimerkiksi työn, koulutuksen tai lasten takia. Voi olla, että jossain tulevaisuudessa, jos yksilöltä loppuu rahat kesken, niin ei muutakun kadulle. Onneksi Suomessa ei ole näin.
Mutta lisättäköön tähän maininta siitä, että olen itse vapaan valinnan kannalla, että toimistolla käyminen olisi mahdollista niille, jotka sinne haluaa. Voi olla esimerkiksi päiviä, kun toimistotilaa tarvitaan ja en usko, että kukaan täysin luopuu toimistotiloista.
Niinhän minäkin suhteutan! Ja olen suhteuttanut ne siihen, että ketään ei pakoteta hankkimaan ekstrahuonetta työhuoneeksi. Totta kai joutuu tinkimään joistain asioista, mutta ei nyt tämä pandemian aiheuttama etätyövillitys voi olla jokin normi, että nyt ihmisten pitää sen vuoksi ruveta muuttamaan muualle.
Jos ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa. Sinulla on joko varaa asua _mukavasti_ Helsingissä tai sinulla ei ole varaa siihen. End of story. Saisin Helsingin yksiön vuokratasolla itselleni pakasta vedetyn 100 neliöisen kattohuoneiston vuokrattua paikkakunnalta, jossa asun, mutta minulla on muita kuluja, joten asun halvemmin.
Ymmärtääkseni sinua ei ole kukaan pakottamassa minnekään. (Paitsi epidemiatilanteessa kotiin, mutta jos ajatellaan tulevaisuutta) Miksi edes pidät sellaista oletusta yllä, että tulevaisuudessa ei pääse työpaikalle ollenkaan? En ainakaan usko, että kovin moni työpaikka luopuu täysin toimistoista, joten varmasti vielä pääset tekemään pätkiä toimistolla.
Lisäksi onko työhuone pakollinen vai mukavuustekijä? Jotkut rakentaa työpisteensä makkarin kaappiin.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)
Ei vaan todettu, että kyseessä on win-win -tilanne. Kaikki voittavat.
Fine, jos sulla on varaa vain 30 neliöön Kalliossa ja haluat siellä asua, niin sitten kannattaa etsiä työnantaja joka järjestää toimistotilat. Varmasti niitäkin löytyy. Mutta ei, ne kaikki muut työntekijät eivät sinne toimistolle suostu palaamaan vain siksi, että sulla on rahaa vain itsemurhayksiöön. Ei ole kenenkään muun ongelma kuin sinun.
Ei tässä ole kysymys mun asumisratkaisuista. Kyllä teidänkin täytyy sopeutua siihen, että 100 % etätyötä tuskin tulee _kaikkiin firmoihin_, vaan hybridillä mennään. Eilen juuri puhuttiin tiimikaverin ja toisen yksikön tyypin kanssa livenä kahvihuoneessa tapaamisten hyödyistä. Yhtä lailla kuin ketään ei voi pakottaa olemaan 100 % läsnä ei voi myöskään olla niin, ettei koskaan tavattaisi. Varmaan tosi kiva tulla uutena työntekijänä työporukkaan, jota ei ole koskaan tavannut.
Ja Keravalta tulee juna, josta voi joutua vaihtamaan ratikkaan tai metroon? Kaikki ei tarvitse autoa Esa-Maijojen kuljettamiseen jalkapalloon ja 1,5 litran maitotölkkien raahaamiseen Prismasta. Mistä olisin kateellinen, kun asun nyt juuri niin kuin haluan? En tarvitse enempää tilaa tai lähiömaisemaa. En tiedä, mitä kateutta on siinä, ettei suhtaudu metroon "kämäisenä ja likaisena".
Et ole nyt oikein ymmärtänyt tämän hetken kehityssuuntaa. Puhut yritystasolla, vaikka kannattaisi puhua henkilötasosta. Yrityksiin tulee todennäköisesti toimintoja (tai ihmisiä), jotka toimivat 100 % etänä ja käyvät vain kun on pakko niin työpaikalla. Sitten on niitä, joiden toiminta vaatii lähityötä jonkin verran ns. hybridimalli. Jotkut haluavat käydä aina töissä toimistolla. 100 % etätyö tulee olemaan todellisuutta joidenkin ihmisten kohdalla mahdollista ja jotkut haluavat sen käyttää. Ihmiset tällä hetkellä vastustavat sitä, että jos työ toimii täysin etänä, niin hybridimallin pakottaminen on täysin järjetöntä.
Minulle kuten varmasti kaikille muillekin on ok, että olet lähityössä ja haluat olla siellä. Mutta mikset pysty suvaitsemaan sitä, että jotkut haluavat olla täysin etänä?
Itse olen tehnyt töitä nyt tiimissä, josta kukaan ei ole tavannut toisiaan livenä. En ole tavannut yhtäkään työkaveria, neljästä tiimiläisestä kolme ei ole käynyt ikinä työpaikalla ja ovat aloittaneet koronan aikana. Työ sujuu. Älä siis oleta, että se ei ole mahdollista, jos sinä et sitä pysty niin kokemaan.
Minulla ei ole ikävä toimistolle. En ehdi siellä seisoskella turisemassa edes työasioita, saati jotain ns. Mukavia. En halua jakaa yksityiselämääni töissä, eikä minua jaksa kiinnostaa, missä random Vesa kävi Kreetalla, tai mitä Irmeli leipoi rippijuhliin.
Haluaisin syödä ruuan rauhassa tai joskus kupin kahvia, mutta yleensä joku näkee sen hyvänä tilaisuutena nykäistä minua hihasta ja kysyä työasiaa, "eihän haittaa vaikka puhutaan vähän työasiaa". Kun hän on hoitanut asiansa ja siirtyy puhelemaan mukavia jollekin toiselle, minulta kysyy työasiaa joku muu, ja ruokani jäähtyy, ja kohta joudun säntäämään palaveriin myöhässä.
Minulle etätyö tarkoittaa, että vastaan kyselyihin yksi kerrallaan, ja pidän ruokatauon rauhassa kuten muutkin ihmiset.
Toimistolle meno ei ole mitään "mukavaa verkostoitumista" ja "tiimihengen nostoa". Sitä me tehdään omissa kahvihetkiteamseissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö teillä ole kotona näyttöjä ja läppäreitä eikä mitään välineitä muuten? Onko joillekin tämä etätyö niin iso ja ihmeellinen muutos, että nyt vasta tai viime vuonna on tehty joku nurkkaus töitä varten? Mulla oli ennen (yli 30 v sitten) kirjoituspöytä ja kun ysärin alussa hankin tietokoneen, se asettui kirjoituspöydälle. Ja siinä se on majaillut asunnosta toiseen, koneen muuttuessa koneiksi ja hieman siromman näköisiksi malleiksi.
Ei ole. Mulla ei ole ollut näyttöä sen jälkeen, kun muutin lapsuudenkodista pois. Ei ole ollut tarvetta, olen saanut tehtyä harrastusjuttuni läppärillä. Opiskelujutut tein suurimmaksi osaksi yliopiston koneilla isolla näytöllä, kuten MONET MUUT! Ootko tällaisesta kuullut? Mulla on vanha kaunis klaffilipasto, jonka ääressä kyllä hyvin kirjoittelee vauva.fihin, mutta ei tässä etätöitä tehdä. En aio myydä tätä siksi, että voisin ostaa ruman pöydän ja tehdä töitä siinä. Ootte kyllä ihan sairasta sakkia, kun haukutte täällä kaikki, jotka löytää työyhteisöstään jotain positiivista. Kaikki ei ole niitä juoruavia Eija-Liisoja, vaan osaavat keskustella myös töistä työpaikalla. En kyllä edes halua työpaikalle, jossa kaiken suusta ulos tulevan pitäisi olla 100 % työasiaa, kuulostaa ankealta. Ja niin mä olen se, jolla on kiva työyhteisö valtion virastossa. Kuntalaiset ne taitaa valitella ankeita olojaan. NO TEHKÄÄ NIISTÄ KIVEMMAT!
Et tainnut itse ymmärtää viestisi ironisuutta. Kirjoitit ensin pitkän pätkän valittaen ankeista oloistasi kotonasi ja sitten lopetit vuodatuksesi juuri sillä lauseella, josta itsesi pitäisi ottaa oppia. NO TEE NIISTÄ KIVEMMAT! Ei kuulu kenellekään muulle, että kotiolosi ovat ankeat. Ja voithan sinä yksinäsi sinne toimistollesi palata, ei sekään kuulu kenellekään muulle. Mutta älä yritä ketään muuta pakottaa mihinkään vain siksi, että kotiolosi ovat ankeat.
Mullahan nimenomaan ei ole ankeat kotiolot nyt, koska siellä on kaunista ja mun VAPAA-AIKAAN sopivat välineet. Siinä ei ole mitään ankeaa mulle, että ei ole isoa näyttöä tai rumaa sähköpöytää. Ankeaa olisi sitten, jos kaikki Suomen työnantajat kollektiivisesti pakottavat jokaisen tekemään kodistaan työpaikan.
Kysymys oli "muita jotka eivät halua palata etätöistä". Sinä et ilmeisesti kuulu niihin.
Ollaanko tässä nyt asian ytimessä, onko jotain pelkoja siitä, että kun etätyö on toiminut hyvin, niin sitä halutaan yleisemminkin, ja ne jotka eivät halua etään, vastustavat juuri sitä henkeen ja vereen.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka olisivat "töissä" niin paljon kuin mahdollista, koska yrittävät olla pois kotoa niin paljon kuin mahdollista. Yhdellä siellä ei ole enää puolisoa, ja toisella taas valitettavasti on. Kolmas pakoilee lasten hoitoa ja kotitöitä töihin (mies).
Se jolla on kotona yksinäistä ja seinät kaatuu päälle, on haalinut kaikkia ylimääräisiäkin töitä itselleen, että saisi olla siellä illat ja viikonloput. Koska on niin korvaamaton ja työllistetty.
Luulen, että osittain ainakin tästä on kyse. Tiedän myös työkamuja joilla osalla on krooninen tai akuutti tarve päästä "pakoon" työpaikalle, nimenomaan toimistolle. Joskus parisuhde on sellainen, ettei kotona pysty töihin. Nuorilla isillä on toisinaan kova innostus ylitöihin, jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä etätyön innokas kannattaja, pidin siitä itse kovasti ja olin tehokkaampi etätöissä. Mutta minua ainakin harmitti nämä palavereiden multitaskaajat, jotka lenkittivät koiria tai lapsia jokaisessa palaverissa tai huohottivat kuntopyörän päällä. Ei ideoimisesta ja töiden jakamisesta tullut mitään, kun jatkuvasti samat tyypit olivat vain kuulolla tai vastailivat huohotuksella yhdellä sanalla kaikkeen ja sopivasti "katosivat" linjoilta, jos olisi pitänyt itse panostaa kokoukseen ja ideointiin.
Etätyöt saavat siis minulta plussaa vain, jos tekijä malttaa pitää työn ykkösenä. On varmasti mukavaa käydä kesken päivä uimarannalla mutta eihän kukaan pysty tekemään töitä siinä sivussa kun vahtii uimataidottomia lapsia. Siinä työ on täysin sivuseikka ja muut kokoustajat saavat ottaa vetovastuun, kun joku päättää iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Söin itsekin aamupalaa koneen äärellä ja saatoin työntää vuoan uuniin käydessäni vessassa, mutta mieleenikään ei tullut tehdä varsinaisia työtehtäviä siinä kotitöiden, kuntoilun ja lapsenhoidon sivussa. Tällaiset lusmuilijat joutavat minun puolestani takaisin työpaikalle ja heti.
Itselläni ainakin kävelypalavereissa järki ja ajatus toimii, ei jalkojen liikuttaminen estä ajatustyötä. Tosin en juoksisi juurikin tuon huohottamisen takia, sen verran pitää muitakin ajatella.
Myös ikkunanpesu tai astioiden järjestely on just sellaista aivotonta puuhaa, jossa voi heilutella käsiään samalla kun puhuu ja pohtii. Ne eivät sulje toisiaan pois. Mutta lastenhoito on sitten eri juttu. Sitä en minäkään suosittele töihin yhdistettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikävä toimistolle. En ehdi siellä seisoskella turisemassa edes työasioita, saati jotain ns. Mukavia. En halua jakaa yksityiselämääni töissä, eikä minua jaksa kiinnostaa, missä random Vesa kävi Kreetalla, tai mitä Irmeli leipoi rippijuhliin.
Haluaisin syödä ruuan rauhassa tai joskus kupin kahvia, mutta yleensä joku näkee sen hyvänä tilaisuutena nykäistä minua hihasta ja kysyä työasiaa, "eihän haittaa vaikka puhutaan vähän työasiaa". Kun hän on hoitanut asiansa ja siirtyy puhelemaan mukavia jollekin toiselle, minulta kysyy työasiaa joku muu, ja ruokani jäähtyy, ja kohta joudun säntäämään palaveriin myöhässä.
Minulle etätyö tarkoittaa, että vastaan kyselyihin yksi kerrallaan, ja pidän ruokatauon rauhassa kuten muutkin ihmiset.
Toimistolle meno ei ole mitään "mukavaa verkostoitumista" ja "tiimihengen nostoa". Sitä me tehdään omissa kahvihetkiteamseissä.
Tämä! Pari kertaa olen paennut yksin lounastamaan eri paikkaan, ihan vain että saan syödä rauhassa ja ajatella omia asioitani.
Ihailin yhtä miespuolista tyyppiä, joka istui kahviossa isot kuulokkeet päässä ja selasi kännykkää. Hän moikkasi aina kun joku tuli tilaan, mutta ei keskustellut. Sitä voi kokeilla, muut luulevat sinun olevan palaverissa.
Avokonttorissa tosin osa tulee kysymään "oletko palaverissa" ja siihen kannattaa joskus vastata "olen". Vaikka ei olisikaan. Stana tuollaisia hihasta nyppijöitä.
Onneksi nykyisin teen 100% etähommia.
Mähän asun jo mukavasti, 30 neliötä on yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Ettekö nyt tajua, että nämä teidän "minulla on aina ollut näyttö ja 7 huonetta" -jutut on ihan fuulaa sekä myös henkilökohtainen kokemus, ja kaikille siihen ei kuulu työpaikan tuominen kotiin. Makkarin kaappi ei kuulostaa pitkällä tähtäimellä ergonomiselta ja sitä kautta työnantajalle kestävältä ratkaisulta. Työnantajiahan täällä on nyt niin kovasti sympattu ja haluttu vähentää heidän kulujaan (mikä syy siihen on, ei se teidän palkkoja tule nostamaan, vaan osakkeenomistajien tuottoja...)