Lue keskustelun säännöt.
Muita nuoria äidiksi haluavia?
09.10.2014 |
Elikkä tämä keskustelu on niitä varten, jotka haluavat äidiksi, nimenomaan nuoria, mutta miksi ei vanhempikin voisi tulla keskustelemaan jos haluaa. Eli siis kertokaa tarinanne, oletteko jo yrittäneet vauvantekoa vai ettekö ja miksi ette? Esim mies ei vielä halua yms. Haluaisin keskustelusta positiivisen, joten jos olet tullut vaan arvostelemaan tai muuten vaan ärsyttämään ihmisiä niin paina itsesi pois täältä, kiitos. En halua kuulla mitään "olet liian nuori"-juttuja koska eihän nyt kukaa mua tuntematta voi niin tulla sanomaan, tiedän itse että valmis olen ja sillä sipuli. Tässä oma tarinani: olen 21v nuori nainen. Haluan äidiksi, mutta mies sitä mieltä että töitä hän haluaa ensin, koska haluaa elättää perheensä. Tietysti olen samaa mieltä, vaikka olen myös sitäkin mieltä että voihan sen työn menettää milloin hyvänsä tällä suomen taloudella joten... no mut kuitenkin odotellaan että mies sais vakituisen työpaikan :)
Kommentit (78)
21 vuotiaana sain ekan lapsen, äitiydessä ei ole ollut ongelmia, koska minulle on aina ollut perhe tärkeä ja viihdyn kotona, ja minulle viihde oli ennen lapsiakin omat harrastukset, niitä tosin pienten lasten kanssa ehtii paljon vähemmän, ja lasten kanssa olosta kun nauttii se ei haittaa. Toinen lapsi syntyi kun olin 23, me molemmat halusimme kaksi lasta, suht pienellä ikä erolla. Lapsi luku jäänee kahteen ja nyt on helppo keskittyä koulun loppuun käymiseen ja työnhakuun, kun ei enää tule katkoja lastenhankinnan takia...
Minusta on vapauttavaa että lapset on jo kun lähden töitä hakemaan, koska muuten olisi ikävä heti työn saatua ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle(vaikka niin ei tarvisi tuntea). Mikä minulla olisi ollut edessä, jos koulun olisin käynyt ennen lapsia, koska halusin lapset nuorena.
Olen ylpeä miten olen onnistunut vanhemmuudessa tähän asti, mutta ikävältä tuntuu arvostelu, johon kannattaa varautua. Olen aika herkkä muiden mielipiteille. Olin onnellisessa kuplassa kunnes sain jälkeen päin kuulla oman isän kommentteja, mikä on aiheuttanut pahaa mieltä ja tällä hetkellä en tiedä kuinka suhtautuisin isääni, joka ei edes tiedä minun tietäväni puheitaan. Olemme miehen kanssa pärjänneet ihan hyvin, emme ole pyytäneet ulkopuolista apua, lapsia on viety isovanhemmille hoitoon vain, kun he ovat itse sitä kyselleet, koska tulee yökylään jne.
Mutta siis kaikkea onnea yritykselle, jos päädytte siihen.
Meillä miehellä oli vakityö, mikä onkin toimeentulomme turvannut. Vaikeaa olisi ollut pelkillä tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin naimisiin kaksikymppisenä ja olisin halunnut ruveta tekemään lapsia saman tien, vaikka opiskelinkin vielä yliopistossa. Lapsia ei kuitenkaan kuulunut, ja avioerokin tuli sitten myöhemmin (tosin ihan muista syistä). Uuden miehen löysin vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin, joten minusta ei tullut nuorta äitiä vaan aika vanha. Ainokaisemme syntyi ollessani 38-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:26"]
Täällä 20v nainen! Vauvakuumetta on täällä mieheni kanssa puolin ja toisin :) vaikka vielä onkin ehkäisykapseli, en laittaisi pahaksi vaikka pettäisikin.. :) nyt on vähän hankala elämäntilanne vielä ens vuoden puolelle mutta eipä tässä tartte enää hirveen kauaa ootella.. Ois kiva jutella enemmän privaatisti muiden kuumeilijoiden kanssa?
[/quote]
Olen kuullut paljon, että ei sitä oikeata hetkeä olekkaan jos oikein etsii joten vauva sopii tilanteeseen aina jos on vaan halua ! :) ja kuulostaa hyvälle tuo keskusteleminen privaatisti :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:22"]
Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö?
[/quote]
No mun ainakin, vaikka olenkin maisteri ja elämän ulkoiset puitteet enemmän kuin kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:30"]
Itse sain tyttären 24-vuotiaana. Olisin halunnut nuorempana, kun aviomies ja vakituinen työpaikkakin oli jo kyseistä ikää aiemmin. No, tuolla tuo 6 viikkoa vanha tuhisee ja hyvä näin :D
[/quote]
Hienoa että sait sen kumminkin tuhisemaan sinne :) onneks olkoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:33"]
olen 22, kohta 23 ja haaveilen kovasti kolmannesta. yritys päällä. lapset 4v ja 2, 5v.
[/quote]
Paljon onnea yritykseen sinne, toivottavasti tärppää pian ! :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:33"]
Olen 21v, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta, mutta heti ensimmäisistä tapaamisista asti molemmilla on ollut tunne, että tässä ollaan ja pysytään. Puolen vuoden jälkeen muutettiin jo yhteen.
Jokin aika sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn pois, sillä se ei minulle sopinut, ja minun puolestani lapsi saa tulla, mutta mies toppuuttelee vielä. Usein puhutaan asiasta, miestä pelottaa elämänmuutos, jonka vuoksi ei vielä yritetäkkään. Ehkäisyn pois jättämisen jälkeen mies käytti hetken kumia, mutta viime ajat ollaan tyydytty vaan keskeytettyyn yhdyntään. Molemmat kyllä tiedostamme riskit, eikä vauva ole miehellekkään maailmanloppu, ehkä salaa toivoo lapsen saavan alkunsa vahingossa, ettei tarvitse tehdä niin suurta päätöstä. :D Nyt kyllä viime ovulaation aikoihin miehen itsehillintä petti ja tuli sisälle, saas nähdä kuinka käy. ;)
Ollaan puhuttu, että ensi keväänä aletaan yrittämään ihan tarkoituksella. :)
[/quote]
Selvästi mies on valmis, mutta pelottaahan sitä itse kutakin :) jos on tullut tarkoituksellisesti sisällekkin ;) mutta niin välillä salaa toivon minäkin että vahingossa tulisin raskaaksi, mutta mun pillerit on näyttänyt vähän liiankin hyvin tehonsa 5 vuoden aikana joten tuskin pettää:D enkä tarkoituksellisestikkaan halua "vahingossa"tulla :D miehelle pakkomielle on se vakituinen työpaikka, toivottavasti tärppää sen suhteen pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:45"]
21 vuotiaana sain ekan lapsen, äitiydessä ei ole ollut ongelmia, koska minulle on aina ollut perhe tärkeä ja viihdyn kotona, ja minulle viihde oli ennen lapsiakin omat harrastukset, niitä tosin pienten lasten kanssa ehtii paljon vähemmän, ja lasten kanssa olosta kun nauttii se ei haittaa. Toinen lapsi syntyi kun olin 23, me molemmat halusimme kaksi lasta, suht pienellä ikä erolla. Lapsi luku jäänee kahteen ja nyt on helppo keskittyä koulun loppuun käymiseen ja työnhakuun, kun ei enää tule katkoja lastenhankinnan takia...
Minusta on vapauttavaa että lapset on jo kun lähden töitä hakemaan, koska muuten olisi ikävä heti työn saatua ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle(vaikka niin ei tarvisi tuntea). Mikä minulla olisi ollut edessä, jos koulun olisin käynyt ennen lapsia, koska halusin lapset nuorena.
Olen ylpeä miten olen onnistunut vanhemmuudessa tähän asti, mutta ikävältä tuntuu arvostelu, johon kannattaa varautua. Olen aika herkkä muiden mielipiteille. Olin onnellisessa kuplassa kunnes sain jälkeen päin kuulla oman isän kommentteja, mikä on aiheuttanut pahaa mieltä ja tällä hetkellä en tiedä kuinka suhtautuisin isääni, joka ei edes tiedä minun tietäväni puheitaan. Olemme miehen kanssa pärjänneet ihan hyvin, emme ole pyytäneet ulkopuolista apua, lapsia on viety isovanhemmille hoitoon vain, kun he ovat itse sitä kyselleet, koska tulee yökylään jne.
Mutta siis kaikkea onnea yritykselle, jos päädytte siihen.
Meillä miehellä oli vakityö, mikä onkin toimeentulomme turvannut. Vaikeaa olisi ollut pelkillä tuilla.
[/quote]
Minäkin olen semmonen kotirotta, viihdyn enemmän kotona kun jossai ulkona :) tosin kavereita tärkeä nähdä ja näin :) ja joo me eletään nyt ainoastaan mun palkalla ja miehen työttömyystuella, tiukkaa tekee.. tosin tähän on jo totuttu, mutta parempi että on säännölliset tulot vauvan kanssa ettei tarvitse pelätä milloin raha riittää ja milloin ei :) kaksi koiraakin on.. minä olen toisenlainen kuin sinä tossa mielipidejutussa, harmi kun isäsi nyt on töksäyttänyt asioita mitä et haluisi kuulla :/ oon vähän semmonen et tiedän kyllä mitä haluan ja muiden mielipiteillä viis :D
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:45"]
21 vuotiaana sain ekan lapsen, äitiydessä ei ole ollut ongelmia, koska minulle on aina ollut perhe tärkeä ja viihdyn kotona, ja minulle viihde oli ennen lapsiakin omat harrastukset, niitä tosin pienten lasten kanssa ehtii paljon vähemmän, ja lasten kanssa olosta kun nauttii se ei haittaa. Toinen lapsi syntyi kun olin 23, me molemmat halusimme kaksi lasta, suht pienellä ikä erolla. Lapsi luku jäänee kahteen ja nyt on helppo keskittyä koulun loppuun käymiseen ja työnhakuun, kun ei enää tule katkoja lastenhankinnan takia...
Minusta on vapauttavaa että lapset on jo kun lähden töitä hakemaan, koska muuten olisi ikävä heti työn saatua ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle(vaikka niin ei tarvisi tuntea). Mikä minulla olisi ollut edessä, jos koulun olisin käynyt ennen lapsia, koska halusin lapset nuorena.
Olen ylpeä miten olen onnistunut vanhemmuudessa tähän asti, mutta ikävältä tuntuu arvostelu, johon kannattaa varautua. Olen aika herkkä muiden mielipiteille. Olin onnellisessa kuplassa kunnes sain jälkeen päin kuulla oman isän kommentteja, mikä on aiheuttanut pahaa mieltä ja tällä hetkellä en tiedä kuinka suhtautuisin isääni, joka ei edes tiedä minun tietäväni puheitaan. Olemme miehen kanssa pärjänneet ihan hyvin, emme ole pyytäneet ulkopuolista apua, lapsia on viety isovanhemmille hoitoon vain, kun he ovat itse sitä kyselleet, koska tulee yökylään jne.
Mutta siis kaikkea onnea yritykselle, jos päädytte siihen.
Meillä miehellä oli vakityö, mikä onkin toimeentulomme turvannut. Vaikeaa olisi ollut pelkillä tuilla.
[/quote]
Minäkin olen semmonen kotirotta, viihdyn enemmän kotona kun jossai ulkona :) tosin kavereita tärkeä nähdä ja näin :) ja joo me eletään nyt ainoastaan mun palkalla ja miehen työttömyystuella, tiukkaa tekee.. tosin tähän on jo totuttu, mutta parempi että on säännölliset tulot vauvan kanssa ettei tarvitse pelätä milloin raha riittää ja milloin ei :) kaksi koiraakin on.. minä olen toisenlainen kuin sinä tossa mielipidejutussa, harmi kun isäsi nyt on töksäyttänyt asioita mitä et haluisi kuulla :/ oon vähän semmonen et tiedän kyllä mitä haluan ja muiden mielipiteillä viis :D
[/quote]
T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ois se privaattikeskustelu ? Ois ihan mukavaa jutella keskenään, kiinnostaisko? :)
Olen 17v ja haluaisin saada n. 4-6 lasta. Pitäis varmaan hankkia koulutus, työ ja mies ensin :D Ehkä jo viiden vuoden päästä olisi hyvä hetki saada ensimmäinen, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannatan ainakin opiskelujen saamista loppuun ja vakituinen työ olisi iso plussa molemmilla, jollei toinen sitten satu saamaan isompaa liksaa. Lapseen saa uppoamaan yllättävän paljon rahaa ja harva raaskii laittaa 9kk ikäistä hoitoon. Hoitovapaallahan jää käteen se n. 270e ja kuntalisä mikäli on siihen oikeutettu.
Myös äitiysrahojen suuruuteen vaikuttaa edellisen 2v. tai 6kk takaiset tulot, jolloin olis suotavaa, että vähän aikaa olisi ehtinyt tienaamaan. Ikävä puuttua raha-asioihin, mutta ne ikävä kyllä vaikuttaa paljon elämiseen.. Nimim. kokemusta on, vaikka meillä miehen kanssa molemmilla vakituiset työt.
Olen 22-vuotias ja vauvakuume on kova! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4 vuotta. Minulla kuitenkin on yliopisto-opinnot kesken (valmistun 3 vuoden päästä), enkä haluiaisi olla opiskelijaäiti. Poikaystäväni, joka on vähän vahempi valmistui keväällä amk:sta ja on nyt puolisen vuotta ollu töissä.
Molemmat haluaisimme lapsia, mutta ymmärrämme ettei tämä ole kovin hyvä aika niitä tehdä. Luultavasti lapsentekoon alamme, kun olen valmistunut ja ollut vuoden-pari töissä. Olen silloin jo 27-vuotias... Se vähän surettaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:38"]
Olen 17v ja haluaisin saada n. 4-6 lasta. Pitäis varmaan hankkia koulutus, työ ja mies ensin :D Ehkä jo viiden vuoden päästä olisi hyvä hetki saada ensimmäinen, en tiedä.
[/quote]
No miksi ei jo vaikka 5 vuoden päästäkin :) onnea miehen metsästykseen ;p mutta valmiiksi suunniteltu työ on puoliks tehty :D hanki sit sellai mies joka haluaa niitä lapsia ja noin monta, kaikki eivät välttämättä halua mut senhän sä jo varmasti tiesitkin :D t. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:56"]
Kyllä kannatan ainakin opiskelujen saamista loppuun ja vakituinen työ olisi iso plussa molemmilla, jollei toinen sitten satu saamaan isompaa liksaa. Lapseen saa uppoamaan yllättävän paljon rahaa ja harva raaskii laittaa 9kk ikäistä hoitoon. Hoitovapaallahan jää käteen se n. 270e ja kuntalisä mikäli on siihen oikeutettu.
Myös äitiysrahojen suuruuteen vaikuttaa edellisen 2v. tai 6kk takaiset tulot, jolloin olis suotavaa, että vähän aikaa olisi ehtinyt tienaamaan. Ikävä puuttua raha-asioihin, mutta ne ikävä kyllä vaikuttaa paljon elämiseen.. Nimim. kokemusta on, vaikka meillä miehen kanssa molemmilla vakituiset työt.
[/quote]
Joo kyllä oot ihan oikeassa :) kyllä varmasti pärjättäisiin miehenkin palkalla, on sillä sen verran hyväpalkkainen ammatti, että toivottavasti nyt löytyis vakkari paikka ja viel hyvätulonen :) ite oon kans vakkarina töis mutta lähen tästä heti pois kun tulee tilaisuus saada uus työpaikka, nimittäin oon siivooja, ei mun juttu :) kyllä tosiaan rahapulaa on meillä nytki ja vauvan kanssa se voi olla vielä stressaavampaa :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:56"]
Kyllä kannatan ainakin opiskelujen saamista loppuun ja vakituinen työ olisi iso plussa molemmilla, jollei toinen sitten satu saamaan isompaa liksaa. Lapseen saa uppoamaan yllättävän paljon rahaa ja harva raaskii laittaa 9kk ikäistä hoitoon. Hoitovapaallahan jää käteen se n. 270e ja kuntalisä mikäli on siihen oikeutettu.
Myös äitiysrahojen suuruuteen vaikuttaa edellisen 2v. tai 6kk takaiset tulot, jolloin olis suotavaa, että vähän aikaa olisi ehtinyt tienaamaan. Ikävä puuttua raha-asioihin, mutta ne ikävä kyllä vaikuttaa paljon elämiseen.. Nimim. kokemusta on, vaikka meillä miehen kanssa molemmilla vakituiset työt.
[/quote]
Joo kyllä oot ihan oikeassa :) kyllä varmasti pärjättäisiin miehenkin palkalla, on sillä sen verran hyväpalkkainen ammatti, että toivottavasti nyt löytyis vakkari paikka ja viel hyvätulonen :) ite oon kans vakkarina töis mutta lähen tästä heti pois kun tulee tilaisuus saada uus työpaikka, nimittäin oon siivooja, ei mun juttu :) kyllä tosiaan rahapulaa on meillä nytki ja vauvan kanssa se voi olla vielä stressaavampaa :)
[/quote]
T. Ap
Moikka, olen 19v nuori nainen joka odottelee esikoisensa syntyvän hetkenä minä hyvänsä :) olen naimisissa, miehellä vakityö :)
Hei mä olin se joka ehdotti sitä "privakeskustelua", ni täällähän on noi ryhmät tuolla yläkulmassa oikeella, jos tekisin sinne esim nimellä "Nuoret kuumeilijat" tmv. ryhmän? :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 13:56"]
Hei mä olin se joka ehdotti sitä "privakeskustelua", ni täällähän on noi ryhmät tuolla yläkulmassa oikeella, jos tekisin sinne esim nimellä "Nuoret kuumeilijat" tmv. ryhmän? :)
[/quote]
Juu siitä vaan. Voin tulla juttelee kans.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:26"]
Olin 21 kun vanhin lapseni syntyi ,ei vaki työtä ja parisuhdekkin oli hieman.. No huono..no odotus aikana ostettiin kuitenkin talo ja viihdyin kotona,kun lapsi oli n.2,5v aloitti päiväkoti uransa ja suhdekin kariutui hieman ennen sitä.. Minä suosittelen kyllä tekemään lapset nuorena ,töissä kerkeää kyllä olemaan(tai opiskelemaan)
[/quote]
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja hyvä niin :) ja ajattelen ihan samallalailla! Kyllä sitä ollaan aina hyvin pärjätty tähänkin päivään asti vaikka joillain ei olekkaan menny se elämä koulutus-työ-työkokemus-perhe-tyylillä :)