Lue keskustelun säännöt.
Muita nuoria äidiksi haluavia?
09.10.2014 |
Elikkä tämä keskustelu on niitä varten, jotka haluavat äidiksi, nimenomaan nuoria, mutta miksi ei vanhempikin voisi tulla keskustelemaan jos haluaa. Eli siis kertokaa tarinanne, oletteko jo yrittäneet vauvantekoa vai ettekö ja miksi ette? Esim mies ei vielä halua yms. Haluaisin keskustelusta positiivisen, joten jos olet tullut vaan arvostelemaan tai muuten vaan ärsyttämään ihmisiä niin paina itsesi pois täältä, kiitos. En halua kuulla mitään "olet liian nuori"-juttuja koska eihän nyt kukaa mua tuntematta voi niin tulla sanomaan, tiedän itse että valmis olen ja sillä sipuli. Tässä oma tarinani: olen 21v nuori nainen. Haluan äidiksi, mutta mies sitä mieltä että töitä hän haluaa ensin, koska haluaa elättää perheensä. Tietysti olen samaa mieltä, vaikka olen myös sitäkin mieltä että voihan sen työn menettää milloin hyvänsä tällä suomen taloudella joten... no mut kuitenkin odotellaan että mies sais vakituisen työpaikan :)
Kommentit (78)
Täällä kanssa yksi vauvakuumeinen, olen 23. Ollaan miehen kanssa yritetty jo pitkään (2 vuotta) mutta mitään ei ole tapahtunut. Valmistun tammikuussa ja sen jälkeen aiomme hakeutua lääkäriin. Mies on tässä ihan täysillä mukana.
Privaatti kuulostaa hyvältä! Mullakaan ei ole kaveria jolle puhua tästä, lapsi tuntuu olevan lähinnä kirosana tässä vaiheessa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:18"]
Olin 19v kun esikoinen syntyi. Vahinko tietysti, mutta abortti ei käynyt edes mielessä, ja hyvä niin. 22v tuli kuopus, suunnitellusti. Nyt on kuopus jo vuoden ja esikoinen neljän vanha. Enempää en lapsia halua, syinä talous ja toisena se, että en mukavuudenhaluisena jaksa alkaa vauva rumbaa taas. Raskaudet olivat myös vaikeita koska minulla on skolioosi. Vaikka esikoinen olikin vahinko, olin mieltynyt jo lapsena ajatukseen että haluan nuorena äidiksi. Syitä tähän olivat ne, että jaksan paremmin raskaudet, synnytykset, yövalvomiset jne. Tottakai myös ajatus rauhallisista eläkepäivistä houkutti. Oma äitini sai veljeni 17v, minut 21v ja pikkuveljeni 30v. Siitä positiivisesta kokemuksesta omatkin ajatukseni kumpuavat. Hän on myös loistava nuori mummo, hänellä ja lapsillani on läheiset välit. Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria :) eli hyviä kokemuksia täällä, en tosin väitä että kaikista siihen on.
[/quote]
Sepä se "Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria ", tämä minullakin oisi ajatuksena, ja mukavaa oisi myös että minun äitini kerkeisi leikkiä lasteni kanssa :) Ja ei, kaikista ei ole äitiksi edes 30 täyttäessään, mutta itse sitä tietää kenestä on ja kenestä ei :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:20"]
Täällä kanssa yksi vauvakuumeinen, olen 23. Ollaan miehen kanssa yritetty jo pitkään (2 vuotta) mutta mitään ei ole tapahtunut. Valmistun tammikuussa ja sen jälkeen aiomme hakeutua lääkäriin. Mies on tässä ihan täysillä mukana. Privaatti kuulostaa hyvältä! Mullakaan ei ole kaveria jolle puhua tästä, lapsi tuntuu olevan lähinnä kirosana tässä vaiheessa elämää.
[/quote]
Noniin mukaan vaan tonne ryhmään! Ja 2 vuotta! huhhuh siinä on tarvittu paljon voimia että jaksaa tsempata :O
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:18"]
Olin 19v kun esikoinen syntyi. Vahinko tietysti, mutta abortti ei käynyt edes mielessä, ja hyvä niin. 22v tuli kuopus, suunnitellusti. Nyt on kuopus jo vuoden ja esikoinen neljän vanha. Enempää en lapsia halua, syinä talous ja toisena se, että en mukavuudenhaluisena jaksa alkaa vauva rumbaa taas. Raskaudet olivat myös vaikeita koska minulla on skolioosi. Vaikka esikoinen olikin vahinko, olin mieltynyt jo lapsena ajatukseen että haluan nuorena äidiksi. Syitä tähän olivat ne, että jaksan paremmin raskaudet, synnytykset, yövalvomiset jne. Tottakai myös ajatus rauhallisista eläkepäivistä houkutti. Oma äitini sai veljeni 17v, minut 21v ja pikkuveljeni 30v. Siitä positiivisesta kokemuksesta omatkin ajatukseni kumpuavat. Hän on myös loistava nuori mummo, hänellä ja lapsillani on läheiset välit. Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria :) eli hyviä kokemuksia täällä, en tosin väitä että kaikista siihen on.
[/quote]
Sepä se "Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria ", tämä minullakin oisi ajatuksena, ja mukavaa oisi myös että minun äitini kerkeisi leikkiä lasteni kanssa :) Ja ei, kaikista ei ole äitiksi edes 30 täyttäessään, mutta itse sitä tietää kenestä on ja kenestä ei :)
[/quote]
meinasin kirjoittaa loppuun että ei kaikista ole siihen edes 30 vuotiaana! :D luet mun ajatukset!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:22"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:18"] Olin 19v kun esikoinen syntyi. Vahinko tietysti, mutta abortti ei käynyt edes mielessä, ja hyvä niin. 22v tuli kuopus, suunnitellusti. Nyt on kuopus jo vuoden ja esikoinen neljän vanha. Enempää en lapsia halua, syinä talous ja toisena se, että en mukavuudenhaluisena jaksa alkaa vauva rumbaa taas. Raskaudet olivat myös vaikeita koska minulla on skolioosi. Vaikka esikoinen olikin vahinko, olin mieltynyt jo lapsena ajatukseen että haluan nuorena äidiksi. Syitä tähän olivat ne, että jaksan paremmin raskaudet, synnytykset, yövalvomiset jne. Tottakai myös ajatus rauhallisista eläkepäivistä houkutti. Oma äitini sai veljeni 17v, minut 21v ja pikkuveljeni 30v. Siitä positiivisesta kokemuksesta omatkin ajatukseni kumpuavat. Hän on myös loistava nuori mummo, hänellä ja lapsillani on läheiset välit. Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria :) eli hyviä kokemuksia täällä, en tosin väitä että kaikista siihen on. [/quote] Sepä se "Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria ", tämä minullakin oisi ajatuksena, ja mukavaa oisi myös että minun äitini kerkeisi leikkiä lasteni kanssa :) Ja ei, kaikista ei ole äitiksi edes 30 täyttäessään, mutta itse sitä tietää kenestä on ja kenestä ei :) [/quote] meinasin kirjoittaa loppuun että ei kaikista ole siihen edes 30 vuotiaana! :D luet mun ajatukset!
[/quote]
Haha näköjään! :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 22v ja vauvakuumetta pukkaa.
Itse ajattelen järjellä, ensin pitää olla koulutus ja ammatti, vakituinen työpaikka molemmilla ja rahatilanne ok. Sitten on hyvä aika lapsen tulla. :)
Mielestäni on hyvää äitiyttä myös se, että valmistaa elämänsä mahdollisimman vakaaksi ennen lapsen saantia, koska elämä voi mullistua hetkenä minä hyvänsä ja asiat kääntyä päälaelleen.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:29"]
Olen itse 22v ja vauvakuumetta pukkaa.
Itse ajattelen järjellä, ensin pitää olla koulutus ja ammatti, vakituinen työpaikka molemmilla ja rahatilanne ok. Sitten on hyvä aika lapsen tulla. :)
Mielestäni on hyvää äitiyttä myös se, että valmistaa elämänsä mahdollisimman vakaaksi ennen lapsen saantia, koska elämä voi mullistua hetkenä minä hyvänsä ja asiat kääntyä päälaelleen.
[/quote]
Niimpä :) Vakituista työpaikkaa on vaan todella vaikea saada tänä päivänä, taino riippuuhan se alastakin ja alueesta missä asuu :) jokaisel paikkakunnalla on ne omat varansa :) Jokaisella on ne omat ajatukset asioista ja niistä kannattaa pitäää kiinni :) ei kannata mennä muiden mielipiteitten mukaan :) Mutta sulla on hyvät ajatukset elämältäs !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelu/ryhmat/280/ryhma/1569/ketju/teidan_taustoista Keskustelu "nuoret kuumeilijat"
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:41"]
http://www.vauva.fi/keskustelu/ryhmat/280/ryhma/1569/ketju/teidan_taustoista Keskustelu "nuoret kuumeilijat"
[/quote]
Ei mitää hajuu toimiiko ees :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppia, tulkaaha keskustelee tonne ryhmään :))
Sain ensimmäisenä lapsen 19-vuotiaana, ja isänsä kanssa suhde oli kaaos jo alusta asti - oli siis vahinkolapsi mutta mulle maailman paras vahinko. Nykyisan miehen kans ollaan oltu 3v yhdessä, ja yritetään nyt vauvaa :) Opinnot kesken, töissä oon viimesen melkein vuoden ollu, kouluun niin hankala päästä takaisin kun paljon hakijoita, ja työllisyyatilanne on mitä on suomessa niin ei tässä auta antaa vuosien vieriä ja toivoa lottovoittoa jos sen lapsen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 09:30"]
Sain ensimmäisenä lapsen 19-vuotiaana, ja isänsä kanssa suhde oli kaaos jo alusta asti - oli siis vahinkolapsi mutta mulle maailman paras vahinko. Nykyisan miehen kans ollaan oltu 3v yhdessä, ja yritetään nyt vauvaa :) Opinnot kesken, töissä oon viimesen melkein vuoden ollu, kouluun niin hankala päästä takaisin kun paljon hakijoita, ja työllisyyatilanne on mitä on suomessa niin ei tässä auta antaa vuosien vieriä ja toivoa lottovoittoa jos sen lapsen haluaa.
[/quote]
Toivottavasti elämä teilläkin menis parempaa suuntaa vaikka nyt ihan hyvältä jo kuulosti :) työllisyystilanne kieltämättä huono, ei meinaa täälläkään päässä töitä löytyä. Mullakin on noitten opintojen kanssa vähän ongelmia vaikkakin on mulla jo yksi ammatti mutta haluisin vaihtaa. Huomattu on että vaikeaa on päästä mihinkää opiskelemaa. Noh ehkä se tästä :)
20-vuotiaana tulin toivotusti raskaaksi ja lapsi syntyi ennen kuin täytin 21. Opiskelin tuolloin, ja edelleen, ammattikorkeakoulussa. Lapsemme on pian neljä ja minä pian 25. Asiat ovat menneet hyvin, opinnot on ollut ihanan joustavia lapsiperhe-elämälle. Miehellä ollut vakityö useamman vuoden, on hieman vanhempi. 1.5v sisään valmistun terveydenhoitajaksi ja kätilöksi. Mikäs tässä ollessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiyden ekat 1-3 vuotta ovatkin yhtä kotihöttöä, mutta haasteita (minulle/meille) tulee, kun yhdistää työt, opinnot, lapset, päiväkotirumban ja pahimmillaan myös harrastukset. Lapset ja opinnot- yhdistelmä toimii, jos voi keskittyä näihin kahteen. Reaalielämässä opintotuella ei kuitenkaan elä ja jos ei mene sossun luukulle, niin vaihtoehdoksi jää vain tehdä töitä, opiskella ja hoitaa lapset. Siinä on todella iso työ moneksi vuodeksi.
Ja lapsethan alkavat kuluttamaan toden teolla vasta, kun ikää tulee.
Täällä yksi kuumeilija! Olen 20-vuotias ja miehen kanssa molemmat opiskellaan. Mulla on eka vuosi vasta nyt menossa opinnoissa (amk) mutta silti jätettiin kesäkuussa ehkäisy pois.
Ideaalitilannehan olisi se, että molemmat valmistuneita ym. mutta siihen menee vielä reilu kolme vuotta ja se olisi kolme vuotta pois yrityksestä, mitä ei haluta. Mulla on pahoja kuukautishäiriöitä ja niitä parhaillaan tutkitaan, hormonitasapaino ainakin ihan sekaisin ym. joten ei tiedä yhtään kauan menee ennen kuin lapsi ilmoittaa tulostaan. Jos saataisiin lapsi vuoden sisällä, pitäisin välivuoden opiskeluista. Tiukkaahan se rahallisesti tulisi olemaan, mutta ollaan hyvin säästäväisiä ja järkeviä rahankäyttäjiä joten tiedän että me pärjättäisiin. Jos taas lapsen tulossa kestäisi muutamia vuosia ei mun tarvitsisi harmitella yrityksen aloitusta vasta opiskeluiden jälkeen. Ja en halua ensimmäistä lasta "vasta" lähempänä kolmeakymmentä.
Sekava viesti, tajusikohan kukaan mitä yritän selittää. :D
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:55"]
20-vuotiaana tulin toivotusti raskaaksi ja lapsi syntyi ennen kuin täytin 21. Opiskelin tuolloin, ja edelleen, ammattikorkeakoulussa. Lapsemme on pian neljä ja minä pian 25. Asiat ovat menneet hyvin, opinnot on ollut ihanan joustavia lapsiperhe-elämälle. Miehellä ollut vakityö useamman vuoden, on hieman vanhempi. 1.5v sisään valmistun terveydenhoitajaksi ja kätilöksi. Mikäs tässä ollessa :)
[/quote]
Oii oispa se noin helppoa täälläkin päässä että sitä vaan elää ja kaikki menee hyvin :) me nyt taistellaan että saatais miehelle vakkari työpaikka ja sit päästää elämässä eteepäi :) t.ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:09"]
Täällä yksi kuumeilija! Olen 20-vuotias ja miehen kanssa molemmat opiskellaan. Mulla on eka vuosi vasta nyt menossa opinnoissa (amk) mutta silti jätettiin kesäkuussa ehkäisy pois.
Ideaalitilannehan olisi se, että molemmat valmistuneita ym. mutta siihen menee vielä reilu kolme vuotta ja se olisi kolme vuotta pois yrityksestä, mitä ei haluta. Mulla on pahoja kuukautishäiriöitä ja niitä parhaillaan tutkitaan, hormonitasapaino ainakin ihan sekaisin ym. joten ei tiedä yhtään kauan menee ennen kuin lapsi ilmoittaa tulostaan. Jos saataisiin lapsi vuoden sisällä, pitäisin välivuoden opiskeluista. Tiukkaahan se rahallisesti tulisi olemaan, mutta ollaan hyvin säästäväisiä ja järkeviä rahankäyttäjiä joten tiedän että me pärjättäisiin. Jos taas lapsen tulossa kestäisi muutamia vuosia ei mun tarvitsisi harmitella yrityksen aloitusta vasta opiskeluiden jälkeen. Ja en halua ensimmäistä lasta "vasta" lähempänä kolmeakymmentä.
Sekava viesti, tajusikohan kukaan mitä yritän selittää. :D
[/quote]
Aika selvä viesti mun korvaan :) ymmärrän kyllä mitä haet :) ja en tosiaa minäkään haluisi esikoista vasta lähemmäs 30ikää joten hyvähän se teidän tilanteessa aloittaa jo nyt :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:12"]
Minä sain lapsen 20v .. Ei se mennyt ihan kuin niin suunnittelin..mies jätti meidät kun lapsi oli 4kk,eikä ole vieläkään lapsen elämässä.reuma todettiin lapsen ollessa vuoden :( Nyt olen 26v ja hyvässä parisuhteessa:) mies haluaa yhteisen lapsen ja kyllä minäkin vähän kuumeilen,mutta kaikki jännittää..
[/quote]
Voi ei onpas ollut epäonnea matkassa!:( Kai sitä vähän jännittää kaikki kun viimeksi meni pieleen asiat, mutta toivotaan että paremmin menee tällä kertaa :) Onnea nyt tulevaisuudelle ! -ap