Lue keskustelun säännöt.
Muita nuoria äidiksi haluavia?
09.10.2014 |
Elikkä tämä keskustelu on niitä varten, jotka haluavat äidiksi, nimenomaan nuoria, mutta miksi ei vanhempikin voisi tulla keskustelemaan jos haluaa. Eli siis kertokaa tarinanne, oletteko jo yrittäneet vauvantekoa vai ettekö ja miksi ette? Esim mies ei vielä halua yms. Haluaisin keskustelusta positiivisen, joten jos olet tullut vaan arvostelemaan tai muuten vaan ärsyttämään ihmisiä niin paina itsesi pois täältä, kiitos. En halua kuulla mitään "olet liian nuori"-juttuja koska eihän nyt kukaa mua tuntematta voi niin tulla sanomaan, tiedän itse että valmis olen ja sillä sipuli. Tässä oma tarinani: olen 21v nuori nainen. Haluan äidiksi, mutta mies sitä mieltä että töitä hän haluaa ensin, koska haluaa elättää perheensä. Tietysti olen samaa mieltä, vaikka olen myös sitäkin mieltä että voihan sen työn menettää milloin hyvänsä tällä suomen taloudella joten... no mut kuitenkin odotellaan että mies sais vakituisen työpaikan :)
Kommentit (78)
Esikoinen synty ollessani 23v ja 26v olikin jo kolme lasta(tosin kaksoset tuli).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 13:56"]
Hei mä olin se joka ehdotti sitä "privakeskustelua", ni täällähän on noi ryhmät tuolla yläkulmassa oikeella, jos tekisin sinne esim nimellä "Nuoret kuumeilijat" tmv. ryhmän? :)
[/quote]
Hienoa, olis kyl mahtavaa jos tekisit :)
-Ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 12:59"]
Olen 22-vuotias ja vauvakuume on kova! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4 vuotta. Minulla kuitenkin on yliopisto-opinnot kesken (valmistun 3 vuoden päästä), enkä haluiaisi olla opiskelijaäiti. Poikaystäväni, joka on vähän vahempi valmistui keväällä amk:sta ja on nyt puolisen vuotta ollu töissä. Molemmat haluaisimme lapsia, mutta ymmärrämme ettei tämä ole kovin hyvä aika niitä tehdä. Luultavasti lapsentekoon alamme, kun olen valmistunut ja ollut vuoden-pari töissä. Olen silloin jo 27-vuotias... Se vähän surettaaa.
[/quote]
Noo mutta ainakin sitten on hyvät pohjat tehdä lapsia :) onhan se surku kun joutuu odottelemaan mutta sit ku se aika koitttaa ni se on sit sen odottamisen arvoista :)
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 13:35"]
Moikka, olen 19v nuori nainen joka odottelee esikoisensa syntyvän hetkenä minä hyvänsä :) olen naimisissa, miehellä vakityö :)
[/quote]
Hienosti menee sulla :) onneksi olkoo jo valmiiksi lapsesta vaikka vielä ole syntynytkään :)
T.ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:11"]
Itsekin olin nuori äiti, nyt jo melkein isoäiti-iässä. Vinkkinä sanoisin kaikille äitihaaveisille, että opiskelkaa ensin ammatti! Työkokemuskin on ok, mutta ammatti on oikeasti tärkeä. Miehen elättämisen varaan ei voi laskea, aina voi tulla ero tai kuolema, vaikkei se ruusuisten lasien läpi näykään. Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana kun olin valmistunut sairaanhoitajaksi. Toisen lapseni sain 23,5-vuotiaana. Heidän kanssa kotona olin 4,5v jonka jälkeen palasin työelämään. Kahden vuoden päästä tästä sain vielä kuopukseni ja hänenkin kanssaan olin pari vuotta kotona. Miehen hyvän palkan ansiosta pystyimme elämään mukavaa kotielämää, mutta samalla oman koulutukseni kautta varmistimme, että jos jotain (vaikka miehen työttömyys) tapahtuu, pystyisin palaamaan piankin töihin, jotta talous pysytyttäisiin pitämään tasapainossa. Nuoret äidit voivat olla erittäin hyviä äitejä!
[/quote]
Joo kyllä se ammatti on kyllä hyvä saada ensin :) meillä on molemmilla ainakin yksi ammatti, mutta itse en ammatistani pidä, joten opiskelen varmasti aikuiskoulutuksena toisen jossain välissä :) mieheltä puuttuu työ :) onhan niitäkin jotka haluavat lapsen saada ennen kun ammatti saatu, mutta sekin on tietty yks vaihtoehto joskaan niin hyvä. Kai sitä itse tietää mitä tahtoo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin tein ryhmän! Löytyy tuolta ylhäältä, Ryhmät-välilehdestä "Nuoret kuumeilijat" -nimellä. :)
JOs sinulla ooulutus, TYÖPAIKKA ja asutno ETKÄ tule minun rahapussilleni, niin teese yksi mukelo. Siitä tulee varmasti Einstein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Täällä on 19-vuotias pariskunta ja olen siis onnellisesti raskaana rv22+4.
Olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja asumme toista vuotta saman katon alla. Meillä on kaksi pikkuista koiraa ja kihloissakin olemme, häät ovat ensi syksynä :)
Minä valmistuin kesäkuussa ammattiin ja mieheni pääsi ylioppilaaksi. Mies pitää nyt välivuotta ja käy töissä, itse sain potkut raskauteni takia. Eli vaikka kuinka suunnittelisi niin mäkeen voi mennä.
Pärjäämme kuitenkin taloudellisesti hyvin omillamme. Meillä on tarkat suunnitelmat tulevaisuudelle, opiskelulle jne. Mies lähtee ensi kesänä armeijaan.
Noin vuosi sitten aloimme juttelemaan perheen perustamisesta, sillä molemmat haluavat lapsia nuorena. Ainakin tämän ensimmäisen. Vuosi suunniteltiin ajankohtaa ja juteltiin, lopulta päätimme jättää ehkäisyn pois valmistuttuamme. Ja tässä ollaan :)
Raskauteni on ollut hyvin, hyvin vaikea. Sitä emme osanneet odottaa. Vaikeaa on edelleen, mutta parempaan päin. En tiedä kiinnostaako teitä tietää mitä kaikkea yllättävää voi tapahtua, mutta kerron nyt kuitenkin. Eli skippaa loppuosa jos et jaksa lukea :)
Oksensin viikolle 13 asti ja laihduin erittäin alipainoiseksi. Nyt olen kuitenkin saavuttanut lähtöpainoni takaisin, tosin olen edelleen hyvin kevyt.
Minulla oli runsaita vuotoja alkuraskaudessa, siis vuodin aivan järkyttävästi. Monet kerrat makasin sairaalassa ja sain keskenmenotuomion, mutta lopulta kuitenkin vauvalla oli aina kaikki hyvin. Odotin kaksosia joista toisen menetimme.
Olen sairastanut paljon eri tulehduksia, joista yksi levisi pahasti munuaisiin ja jouduin sairaalaan. Sain antibioottia suoraan lihaksiin monta päivää, että paranisin. Olin myös tipassa useita kertoja pahoinvoinnin takia, sillä minulle tuli nestehukka ja ravinnonpuute oli kova. Olin todella huonossa kunnossa, oksensin yöt ja päivät noin 10-20x päivässä.
Nyt sitten ongelmaksi on tullut supistukset ja lapsivettäkin lirahti. Eli ei tämä helppoa ole ollut, mutta onneksi pieni tyttömme voi hyvin.
On siis hyvä varautua siihen, että joudut jäämään kotiin ja pois työelämästä. Pärjäättehän silti taloudellisesti? Nämä on asioita mitä ei tule mietittyä etukäteen, joten muistakaa että raskaus voi olla hyvinkin vaikeaa aikaa.
Koemme molemmat olevamme niin valmiita perheeseen kuin voi olla, vaikka tietysti meitä kumpaakin jännittää kovasti! Tämä on kuitenkin parasta mitä meille on tapahtunut :) Meillä on myös vahva tukiverkosto ympärillämme.
Tsemppiä kaikille odottaville ja mahdollisille tuleville odottajille!
Olen 22 vuotias, kahden lapsen äiti ja kolmatta haaveillaan <3 onhan noissa tekemistä, mutta kyllä me vielä yksi halutaan liä. Opiskellaan molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 20v nainen! Olen aina tiennyt, että haluan lapset nuorena ja koen olevani erilainen kuin muut ikäiseni. Viihdyn kotona ja juhliminen ei kiinnosta. Niimpä miehen kanssa tuumattiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja nytten vaunuissa tuhisee 3kk ikäinen kaunis prinsessa.
Tämä on elämän parasta aikaa, vauva nukkuu yöt hyvin ja on iloinen neiti. Ei ole kaduttanut hetkeäkään!
Nuo vauvakuumeajatukset on itselläkin vielä melko tuoreessa muistissa. Vieläkin silloin tällöin ne mua riepottelee, mutta olen saanut ne onneksi pidettyä kurissa ;) Ne on kyllä pahimmillaan viedä järjen, joten todellakin tiedän miltä teistä tuntuu.
Haluan kertoa teille tarinani :) Olen 22-vuotias ja kauan kuumeiltu tyttömme 10-kuinen. Me jätimme mieheni kanssa ehkäisyn pois tilanteessa, jossa molemmat oltiin opiskelijoita. Tässä matkan varrella on yhä enemmän käynyt selväksi, miten asiat ei elämässä aina mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu, ja juuri se on se syy miksi uskalsimme alkaa yrittää lasta elämäntilanteessa, joka ei ole ihanteellinen lapsen saamiseen. Mies sai raskausaikana ammatin opiskeltua ja tähän mennessä jo sen vakituisen työpaikankin kolme kertaa. Nyt siis juuri aloitti kolmatta kertaa ammattiaan vastaavassa työpaikassa kun kahdesti aiemmin sattunut kaikenlaista odottamatonta.
Meillä menee hyvin, koska hetkeäkään emme ole uskoneet ettei menisi. Sossun luukulla ei ole ikinä vierailtu eikä mistään ole puutetta. Lapsen saaminen on suurin ja mahtavin asia elämässä, ehdottomasti. Itse odotan ensi syksyä ja koulun penkille paluuta innolla. Toinen lapsi vasta sitten kun itsekin olen työelämässä, koska haluan pystyä antamaan lapsillemme kaiken. :)
On todella surullista että nuoret äidit ja sellaisiksi haluavat leimataan joka tavalla huonoiksi, kun totuus voi olla ihan muuta. Minä koen vain plussana sen, että kolme-nelikymppisenä on aikaa keskittyä rauhassa töihin ja vaikka matkailuun eikä tarvitse siinä yrittää painotella pienten lasten kanssa samassa. Opiskelut joustaa paljon paremmin kuin työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:37"]
JOs sinulla ooulutus, TYÖPAIKKA ja asutno ETKÄ tule minun rahapussilleni, niin teese yksi mukelo. Siitä tulee varmasti Einstein.
[/quote]
teini?
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:39"]
Moi!
Täällä on 19-vuotias pariskunta ja olen siis onnellisesti raskaana rv22+4.
Olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja asumme toista vuotta saman katon alla. Meillä on kaksi pikkuista koiraa ja kihloissakin olemme, häät ovat ensi syksynä :)
Minä valmistuin kesäkuussa ammattiin ja mieheni pääsi ylioppilaaksi. Mies pitää nyt välivuotta ja käy töissä, itse sain potkut raskauteni takia. Eli vaikka kuinka suunnittelisi niin mäkeen voi mennä.
Pärjäämme kuitenkin taloudellisesti hyvin omillamme. Meillä on tarkat suunnitelmat tulevaisuudelle, opiskelulle jne. Mies lähtee ensi kesänä armeijaan.
Noin vuosi sitten aloimme juttelemaan perheen perustamisesta, sillä molemmat haluavat lapsia nuorena. Ainakin tämän ensimmäisen. Vuosi suunniteltiin ajankohtaa ja juteltiin, lopulta päätimme jättää ehkäisyn pois valmistuttuamme. Ja tässä ollaan :)
Raskauteni on ollut hyvin, hyvin vaikea. Sitä emme osanneet odottaa. Vaikeaa on edelleen, mutta parempaan päin. En tiedä kiinnostaako teitä tietää mitä kaikkea yllättävää voi tapahtua, mutta kerron nyt kuitenkin. Eli skippaa loppuosa jos et jaksa lukea :)
Oksensin viikolle 13 asti ja laihduin erittäin alipainoiseksi. Nyt olen kuitenkin saavuttanut lähtöpainoni takaisin, tosin olen edelleen hyvin kevyt.
Minulla oli runsaita vuotoja alkuraskaudessa, siis vuodin aivan järkyttävästi. Monet kerrat makasin sairaalassa ja sain keskenmenotuomion, mutta lopulta kuitenkin vauvalla oli aina kaikki hyvin. Odotin kaksosia joista toisen menetimme.
Olen sairastanut paljon eri tulehduksia, joista yksi levisi pahasti munuaisiin ja jouduin sairaalaan. Sain antibioottia suoraan lihaksiin monta päivää, että paranisin. Olin myös tipassa useita kertoja pahoinvoinnin takia, sillä minulle tuli nestehukka ja ravinnonpuute oli kova. Olin todella huonossa kunnossa, oksensin yöt ja päivät noin 10-20x päivässä.
Nyt sitten ongelmaksi on tullut supistukset ja lapsivettäkin lirahti. Eli ei tämä helppoa ole ollut, mutta onneksi pieni tyttömme voi hyvin.
On siis hyvä varautua siihen, että joudut jäämään kotiin ja pois työelämästä. Pärjäättehän silti taloudellisesti? Nämä on asioita mitä ei tule mietittyä etukäteen, joten muistakaa että raskaus voi olla hyvinkin vaikeaa aikaa.
Koemme molemmat olevamme niin valmiita perheeseen kuin voi olla, vaikka tietysti meitä kumpaakin jännittää kovasti! Tämä on kuitenkin parasta mitä meille on tapahtunut :) Meillä on myös vahva tukiverkosto ympärillämme.
Tsemppiä kaikille odottaville ja mahdollisille tuleville odottajille!
[/quote]
Hui kuulostaa todella hurjalle tuo sinun odotusaika! Toivottavasti loppu menee paremmin, Tsemppiä ja onnea odotukseen! Se on todella hyvä asia jos taloudellisesti pärjää. Kyllä sitä kaikenaikaa saa kuulla työttömien vanhemmilta miten rahat on vähissä. Kyllä sitä mieluiten odottaa että mies pääsee töihin :) Kiitos tarinasta, tulee nyt todellakin lisää harkintaa että saattaa tuo raskausaika olla hyvinkin vaikea. Toivotaan että ei ole, kun siihen asti päästään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:52"]
Olen 22 vuotias, kahden lapsen äiti ja kolmatta haaveillaan <3 onhan noissa tekemistä, mutta kyllä me vielä yksi halutaan liä. Opiskellaan molemmat.
[/quote]
Haluisin kuulla lisää siitä miten opiskelu onnistuu kun on lapsia. kuullut niin paljon kauhutarinoita siitä miten kaikki on niin vaikeaa :D onko se nyt loppupelissä vaikeaa? :)
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:59"]
Täällä 20v nainen! Olen aina tiennyt, että haluan lapset nuorena ja koen olevani erilainen kuin muut ikäiseni. Viihdyn kotona ja juhliminen ei kiinnosta. Niimpä miehen kanssa tuumattiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja nytten vaunuissa tuhisee 3kk ikäinen kaunis prinsessa. Tämä on elämän parasta aikaa, vauva nukkuu yöt hyvin ja on iloinen neiti. Ei ole kaduttanut hetkeäkään!
[/quote]
Ollaan siis kun kaksi marjaa, että ollaan erilaisia kuin muut, muakaan ei ole IKINÄ kiinnostanut juominen, kun taas muilla ikäisilläni tuntuu menevän lujaa vieläkin sen suhteen. Voi ei ja niin pienikin vielä <3 onneksi olkoon pikku tuhisijasta !
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 18:20"]
Nuo vauvakuumeajatukset on itselläkin vielä melko tuoreessa muistissa. Vieläkin silloin tällöin ne mua riepottelee, mutta olen saanut ne onneksi pidettyä kurissa ;) Ne on kyllä pahimmillaan viedä järjen, joten todellakin tiedän miltä teistä tuntuu.
Haluan kertoa teille tarinani :) Olen 22-vuotias ja kauan kuumeiltu tyttömme 10-kuinen. Me jätimme mieheni kanssa ehkäisyn pois tilanteessa, jossa molemmat oltiin opiskelijoita. Tässä matkan varrella on yhä enemmän käynyt selväksi, miten asiat ei elämässä aina mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu, ja juuri se on se syy miksi uskalsimme alkaa yrittää lasta elämäntilanteessa, joka ei ole ihanteellinen lapsen saamiseen. Mies sai raskausaikana ammatin opiskeltua ja tähän mennessä jo sen vakituisen työpaikankin kolme kertaa. Nyt siis juuri aloitti kolmatta kertaa ammattiaan vastaavassa työpaikassa kun kahdesti aiemmin sattunut kaikenlaista odottamatonta.
Meillä menee hyvin, koska hetkeäkään emme ole uskoneet ettei menisi. Sossun luukulla ei ole ikinä vierailtu eikä mistään ole puutetta. Lapsen saaminen on suurin ja mahtavin asia elämässä, ehdottomasti. Itse odotan ensi syksyä ja koulun penkille paluuta innolla. Toinen lapsi vasta sitten kun itsekin olen työelämässä, koska haluan pystyä antamaan lapsillemme kaiken. :)
On todella surullista että nuoret äidit ja sellaisiksi haluavat leimataan joka tavalla huonoiksi, kun totuus voi olla ihan muuta. Minä koen vain plussana sen, että kolme-nelikymppisenä on aikaa keskittyä rauhassa töihin ja vaikka matkailuun eikä tarvitse siinä yrittää painotella pienten lasten kanssa samassa. Opiskelut joustaa paljon paremmin kuin työt.
[/quote]
Ihana lukea tälläisiä tarinoita, missä just ei ole ollut ihanteellinen aika tehdä lasta, mutta kaikki on mennyt silti hyvin :) Ja kyllä se käy hermojen päälle missä nuoret äidit leimataan ties miksi! Olen just sillä mielellä että haluisin saada lapset nuorena, ja sitten myöhemmin saa olla rauhassa eikä tarvi enää kauhean vanhana katella nuoria mukuloita :) Ja senkin takia haluan nuorena koska haluan että lapseni tutustuvat vanhempiini, itselläni kun ei ollut yhtäkään mummoa ja pappaa koko ikänäni. Äitinikin haluaa kovasti tuntea lapseni mahdollisimman pitkään. Isänikin on jo eläkeikää todella lähellä
Ja hei mukaan vaan keskustelemaan tonne "nuoret kuumeilijat" ryhmään! Hiljasta on ;( -ap
Minä sain lapsen 20v .. Ei se mennyt ihan kuin niin suunnittelin..mies jätti meidät kun lapsi oli 4kk,eikä ole vieläkään lapsen elämässä.reuma todettiin lapsen ollessa vuoden :(
Nyt olen 26v ja hyvässä parisuhteessa:) mies haluaa yhteisen lapsen ja kyllä minäkin vähän kuumeilen,mutta kaikki jännittää..
Olin 19v kun esikoinen syntyi. Vahinko tietysti, mutta abortti ei käynyt edes mielessä, ja hyvä niin. 22v tuli kuopus, suunnitellusti. Nyt on kuopus jo vuoden ja esikoinen neljän vanha. Enempää en lapsia halua, syinä talous ja toisena se, että en mukavuudenhaluisena jaksa alkaa vauva rumbaa taas. Raskaudet olivat myös vaikeita koska minulla on skolioosi. Vaikka esikoinen olikin vahinko, olin mieltynyt jo lapsena ajatukseen että haluan nuorena äidiksi. Syitä tähän olivat ne, että jaksan paremmin raskaudet, synnytykset, yövalvomiset jne. Tottakai myös ajatus rauhallisista eläkepäivistä houkutti. Oma äitini sai veljeni 17v, minut 21v ja pikkuveljeni 30v. Siitä positiivisesta kokemuksesta omatkin ajatukseni kumpuavat. Hän on myös loistava nuori mummo, hänellä ja lapsillani on läheiset välit. Kivaa on saada itsekkin olla joskus nuori mummo, jaksaa touhuta lastenlasten kanssa ilman rollaattoria :) eli hyviä kokemuksia täällä, en tosin väitä että kaikista siihen on.
Itsekin olin nuori äiti, nyt jo melkein isoäiti-iässä. Vinkkinä sanoisin kaikille äitihaaveisille, että opiskelkaa ensin ammatti! Työkokemuskin on ok, mutta ammatti on oikeasti tärkeä. Miehen elättämisen varaan ei voi laskea, aina voi tulla ero tai kuolema, vaikkei se ruusuisten lasien läpi näykään. Minä sain esikoiseni 22-vuotiaana kun olin valmistunut sairaanhoitajaksi. Toisen lapseni sain 23,5-vuotiaana. Heidän kanssa kotona olin 4,5v jonka jälkeen palasin työelämään. Kahden vuoden päästä tästä sain vielä kuopukseni ja hänenkin kanssaan olin pari vuotta kotona. Miehen hyvän palkan ansiosta pystyimme elämään mukavaa kotielämää, mutta samalla oman koulutukseni kautta varmistimme, että jos jotain (vaikka miehen työttömyys) tapahtuu, pystyisin palaamaan piankin töihin, jotta talous pysytyttäisiin pitämään tasapainossa. Nuoret äidit voivat olla erittäin hyviä äitejä!