Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilaiset libidot, mitä tehdä?
02.09.2021 |
Olen ollut vaimoni kanssa naimissa 4 vuotta, yhdessä olemme olleet yli 10 vuotta. Meillä on kaksivuotias lapsi. Suhteemme on aina ollut melko epävakainen, ennen häitä olimme erossakin vajaan vuoden verran, kun muutin töihin toiselle paikkakunnalle. Seksi ei oikeastaan koskaan ollut ongelma, sitä nimittäin oli aiemmin ainakin kerran viikossa.
Lapsen syntymän jälkeen olemme riidelleet enemmän kuin koskaan, ja seksikin on varmaan tästä syystä ehtynyt. Viimeksi harrastimme seksiä tämän vuoden helmikuussa, vaikka haluaisin kyllä useammin. Luulisin, että vaimonikin, mutta en tiedä. En ole nukkunut makuuhuoneessamme hetkeen, koska tytär haluaa nukkua vaimoni sängyssä. Ainoa yhdistävä tekijä suhteessamme nykyään tuntuu olevan tyttäremme.
En ikinä kuvittellut, että elämä voisi tulla tällaiseksi. En ole pettänyt vaimoani, enkä aio, mutta seksittömyys on käynyt hyvin raskaaksi. Kyseessä ei mielestäni ole pelkkä halu päästä pukille, koska sellainen kävisi varmaan aika helposti. En tosin usko, että kestäisin syyllisyyttä ja olo olisi varmaan aika likainen. Kai tässä jonkinlaisesta läheisyydenkaipuusta on kyse.
On vaikea lähteä ratkomaan tätä ongelmaa, kun lähes joka päivä on jotain pientä kränää jostain. En muista, milloin olisimme viettäneet viikonloppuakaan ilman sanaharkkaa. Valitettavasti sen jälkeen minulle ei enää tule halua sopia ja puhua, koska ei tunnu siltä, että vaimolle voisi todella puhua asiosta vilpittömästi. Hän on silti vaimoni, ja haluaisin avioelämämme olevan sellaista kuin sen voisi kuvitella olevan. Välillä todella tuntuu siltä, että vaimoni vihaa minua. Olen mielestäni hyvä isä, ainakin parhaani yritän. Osallistun myös kotitöihin ja vastaan lähes pääsääntöisesti ruokahuollosta. Täydellinen en varmasti ole, mutta en mielestäni ole muuttunut huonommaksi tässä vuosien varrella.
Olen jopa miettinyt, olenko jotenkin sairas, kun mietin seksiä niin paljon. Lopetin jopa aikuisviihteen katselun, koska luulin sen lisäävän vettä myllyyn, mutta mikään ei muuttunut. Välillä on vaikea keskittyä. Välillä tunnen olevani teini-ikäinen. Pelkään, että mitä pidemmälle tätä jatkuu alan vihata itseäni ja seksuaalisuuttani yhä enemmän. Tunnen jo nyt itseni epänormaaliksi, kun minulle ei riitä tämänhetkinen tilanteemme.
Päällimmäisenä mielessäni on pelko siitä, että olen jotenkin hyperseksuaalinen ja päädyn pettämään vaimoani ja menetän kaiken hyvän elämässäni. Perheeni on minulle kaikki kaikessa, ja koen valtavasti syyllisyyttä, että olen näin heikko. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Mistä se voi johtua, että en saa halujani rytmitettyä paremmin?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä suhteissa tulee erilaisia kausia. En enää edes muista kauan meidän seksittömät kaudet kesti. Jossain kohtaa oli useiden kuukausien tauko, ehkä yli 6kk tms. Sitten jossain vaiheessa seksiä oli 1-2krt kuukaudessa niinä päivinä kun vaimoa hormonien puolesta panetti. Sekin meni helposti katkeraksi: Kun koskaan ei ole seksiä silloin kun minä haluaisin, niin ihan vaan periaatteesta en halua silloin kun rouvaa sattuu panettamaan.
Sellainen asenne ei ole hyvä, mutta siinä hetkessä ei oikein osannut muutakaan. En silloin ymmärtänyt että se liittyi hormoneihin. Jälkikäteen ajateltuna tilanne olisi ollut parempi jos vaimo olisi suoraan sanonut, että on vaan niin väsynyt ja rasittunut (ja useimmiten aika vihainen) ettei voi edes harkita seksiä paitsi silloin kun kuukautiskierron joku vaihe aiheuttaa libidon nousun yli väsymyksen. Silloin olisi voinut vaikka suunnitella etukäteen pidemmät seksitreffit juuri sille päivälle.
Mutta. Kävi sitten niin, että vaimon vuosia kestänyt väsymys väheni ja meille tuli lähes puolivuotta kestänyt vaihe kun vaimon libido oli niin tapissa että panimme lähes joka päivä.
Sen loppumisesta on nyt yli vuosi. Vaimo sanoi että siirtyminen hormonikierukkaan laski libidon nollaan. Kierukka taas poistettiin yli puoli vuotta sitten, mutta se entinen libido ei koskaan palannut takaisin.
Nyt olen alkanut miettimään miten asiat meni. Ennen uutta "kuherruskuukautta" eron uhka oli iso. Oliko "korkea libido" vain reaktio eron uhkaan ja kun uhkaa ei enää ollut, niin libido laski alas. En kuitenkaan usko että feikkasi halukkuutta vain ettei erottaisi.
Nyt kun vaimoa taas oikeasti panettaa vain sen 1-2krt kuukaudessa, niin hän silti kyllä ehdottelee seksiä useammin, kun ei halua että palataan aikaisempaan. Mutta ei "velvollisuuden" takia harrastettu seksi ole ihan sama. Ns. hyvät seksikerrat alkaa olla aika harvassa.
Niinpä. Nyt kun kuukautiskiertoni loppui, huomasin kuinka paljon hormonit vaikuttavat haluun. Ilahdun, kun välillä vielä sillloin tällöin haluttaa. Mieskin on silloin rakasteluun tyytyväinen, kun sytyn oikein kunnolla. Teen silti alotteita seksiin, kun tiedät että mies haluaisi joka toinen päivä. Mies tekee kaikkensa, että nauttisin, mutta alhaisilla hormonitasoilla ajatus harhailee kauppalistaan kesken homman. Mies on minua 6 vuotta vanhempi, mutta himot ei ole yhtään hyytyneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin kuin otsikko antaa olettaa, kyse on muusta kuin erilaisista libidoista. Varmasti hyötyisitte pari- / perheterapiasta. Suhteessanne tuntuu olevan asioita, jotka hiertävät kumpaakin, eikä niistä puhuta ääneen. Tilanne menee arvailuksi. Myönteisen vuorovaikutuksen ja ulkopuolisen kanssa keskustelujen kautta tilanteenne voi aueta ja läheisyys löytyä uudelleen.
Eron väläytteleminen, tai vieraissa käyminen tässä tilanteessa olisi vastuutonta ja epäkypsää käytöstä. AP vaikuttaa mielestäni kyllä mukavalta ja vastuulliselta ihmiseltä.
Tilanne on 100 % varmasti ohimenevä jo siitäkin syystä, kun lapsenne on pieni. Tämä vaihe on haastava: lapsella on uhmaikä tuloillaan, hän on vielä hyvin riippuvainen teistä. Se kaikki tulee pikku hiljaa muuttumaan.
Joku syyhän sillä naisella on, jos se "kiukuttelee". Sitä AP ei nyt tunnu tietävän. Se olisi selvitettävä. Parisuhde (pitkä sellainen) on kestävyyslaji. Siinä olisi ihmisellä mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, mutta se vaatii itseltäkin töitä. Ei elämä koko aikaa ole ruusuilla tanssimista.
Yksi fiksu mies sanoi, että hän ymmärsi perhe-elämän olevan käytännön asioita. Siis hyvin paljon arjen järjestelyjä, aikataulutuksia, sopimuksia, kotitöitä. Se ei ole mitään prinsessasatua tms.
Kannattaisko kysyä vaimolta miksi asiat ei ole ihan ok ja älä nyt ainakaan ekana ala vonkaamaan seksiä vaan kuuntele, miltä vaimostasi asiat tuntuu. Äläkä ala heti hirnua että "ite oot s t. N a h o r o!!11" vaan oikeesti kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko kysyä vaimolta miksi asiat ei ole ihan ok ja älä nyt ainakaan ekana ala vonkaamaan seksiä vaan kuuntele, miltä vaimostasi asiat tuntuu. Äläkä ala heti hirnua että "ite oot s t. N a h o r o!!11" vaan oikeesti kuuntele.
En vonkaa seksiä.
Viimeisin riitamme äityi pahaksi, ja sanoin haluavani erota, mikäli emme saa asioita korjattua. Vaimo sanoi haluavansa myös erota, mutta en tiedä oliko hän tosissaan vai sanoiko niin vain suutuspäissään. Joka tapauksessa päätimme muuttaa hetkeksi erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No täällä kerrotaan ne ongelmat, ei niitä hyvin toimivia liittoja. Se on vähän niin kuin näiden palstojen idea (valitettavasti).
Ei ihmisten terveydestäkään saa realistista kuvaa menemällä katsomaan ihmisiä sairaalaan.