Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilaiset libidot, mitä tehdä?
02.09.2021 |
Olen ollut vaimoni kanssa naimissa 4 vuotta, yhdessä olemme olleet yli 10 vuotta. Meillä on kaksivuotias lapsi. Suhteemme on aina ollut melko epävakainen, ennen häitä olimme erossakin vajaan vuoden verran, kun muutin töihin toiselle paikkakunnalle. Seksi ei oikeastaan koskaan ollut ongelma, sitä nimittäin oli aiemmin ainakin kerran viikossa.
Lapsen syntymän jälkeen olemme riidelleet enemmän kuin koskaan, ja seksikin on varmaan tästä syystä ehtynyt. Viimeksi harrastimme seksiä tämän vuoden helmikuussa, vaikka haluaisin kyllä useammin. Luulisin, että vaimonikin, mutta en tiedä. En ole nukkunut makuuhuoneessamme hetkeen, koska tytär haluaa nukkua vaimoni sängyssä. Ainoa yhdistävä tekijä suhteessamme nykyään tuntuu olevan tyttäremme.
En ikinä kuvittellut, että elämä voisi tulla tällaiseksi. En ole pettänyt vaimoani, enkä aio, mutta seksittömyys on käynyt hyvin raskaaksi. Kyseessä ei mielestäni ole pelkkä halu päästä pukille, koska sellainen kävisi varmaan aika helposti. En tosin usko, että kestäisin syyllisyyttä ja olo olisi varmaan aika likainen. Kai tässä jonkinlaisesta läheisyydenkaipuusta on kyse.
On vaikea lähteä ratkomaan tätä ongelmaa, kun lähes joka päivä on jotain pientä kränää jostain. En muista, milloin olisimme viettäneet viikonloppuakaan ilman sanaharkkaa. Valitettavasti sen jälkeen minulle ei enää tule halua sopia ja puhua, koska ei tunnu siltä, että vaimolle voisi todella puhua asiosta vilpittömästi. Hän on silti vaimoni, ja haluaisin avioelämämme olevan sellaista kuin sen voisi kuvitella olevan. Välillä todella tuntuu siltä, että vaimoni vihaa minua. Olen mielestäni hyvä isä, ainakin parhaani yritän. Osallistun myös kotitöihin ja vastaan lähes pääsääntöisesti ruokahuollosta. Täydellinen en varmasti ole, mutta en mielestäni ole muuttunut huonommaksi tässä vuosien varrella.
Olen jopa miettinyt, olenko jotenkin sairas, kun mietin seksiä niin paljon. Lopetin jopa aikuisviihteen katselun, koska luulin sen lisäävän vettä myllyyn, mutta mikään ei muuttunut. Välillä on vaikea keskittyä. Välillä tunnen olevani teini-ikäinen. Pelkään, että mitä pidemmälle tätä jatkuu alan vihata itseäni ja seksuaalisuuttani yhä enemmän. Tunnen jo nyt itseni epänormaaliksi, kun minulle ei riitä tämänhetkinen tilanteemme.
Päällimmäisenä mielessäni on pelko siitä, että olen jotenkin hyperseksuaalinen ja päädyn pettämään vaimoani ja menetän kaiken hyvän elämässäni. Perheeni on minulle kaikki kaikessa, ja koen valtavasti syyllisyyttä, että olen näin heikko. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Mistä se voi johtua, että en saa halujani rytmitettyä paremmin?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi vielä kotona lapsenne kanssa, eikä työelämässä? Silloin saattaa jäädä päälle sellainen äiti-moodi, ettei näe itseään oikein seksikkäänä olentona, vaan pelkästään äitinä. Jos taas on työelämässä, saako öisin nukuttua kunnolla?
Järjestä kahdenkeskistä aikaa teille, ja sano että IKÄVÖIT tunne-ja keskusteluyhteyttä välillänne. Sano aidosti asioita ja kehuja jotka saattaisivat nostaa puolisosi haluja.
Illalla kun laitatte lapsen nukkumaan, hiero vaikka puolison jalkoja jne herättele haluja, huomioi. Olisi hyvä että pääsisit taas omaan sänkyyn nukkumaan puolison viereen.Olemme molemmat työelämässä. Nukkumisesta on vaikea sanoa, mutta ei ainakaan ole valittanut unettomuudesta. Lapsella on oma huone, mutta jostain syystä siellä on nyt ollut ikävä nukkua.
Sovimme viime syksynä, että panostaisimme parisuhteeseemme enemmän, mutta käytännössä mitään ei ole tapahtunut. Tuntuu välillä jopa kiusalliselta yrittää koskea vaimoa. Kuten sanoin, tuntuu että hän vihaa minua välillä, joten lähestymisyritykseni tuntuvat itsestänikin häiritseviltä.
Ei tuo tilanne muutukaan sillä että välillä yrität koskea vaimoa, se työ asian korjaamiseen pitää tehdä ennen sitä koskemista.
Vähän tulee fiilis että yrität etsiä jotain nopeaa ja helppoa kikkaa asian korjaamiseen, mutta kyllä siihen tulee kulumaan oikeaa vaivaa ja aikaa - eikä vaivannäkö tarkoita sitä että mietitään sitä tahtomista ja ehkä mainitaan silloin tällöin että tehdään asian eteen jotain, vaan sitä että oikeasti tutkitaan ja tehdään.
Tiedostan kyllä, että nopeaa ratkaisua ei ole, mutta koen suhteemme tilan rapautuvan nopeammin kuin osaan sitä korjata.
Tunnen itseni kyllä todella typeräksi tällä hetkellä. Osa minusta uskoo, että seksittömyys tässä vaiheessa on täysin normaalia, mutta osa ei. Kun "tavallisesti" olisi seksiä ainakin sen kerran viikossa niin tämä tuntuu melkein ahdistavalta, että ei ole mitään merkkejäkään siitä, että seksielämä olisi palaamassa normaaliksi. Viimeksi, kun harrastimme seksiä siitä ei tullut edes hyvä mieli. Kun mietin näitä asioita tunnen itseni perverssiksi. Se huolestuttaa, että en tiedä ovatko ajatukseni edes normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.
Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.
Mistä te riitelette? Riitaan tarvitaan aina kaksi, joten voisitko omalta osaltasi lopettaa riitelyn?
Oletko kysynyt vaimolta, että miksi hän on niin pahantuulinen, ja mitä voisit tehdä hänen mielialansa parantamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sianjättö on patenttiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin. Suosittelen voimakkaasti.
Suosittelen vieraissakäyntiä, ennen kuin ylä- ja alapääsi räjähtää. Mitkään parisuhdeoppaat tai terapiat eivät poista sitä tosiasiaa, että pitkässä parisuhteessa seksin väljähtämisen riski on erittäin suuri. Koitapa syödä samaa pizzalajiketta päivästä toiseen, vuodesta toiseen, ja sen jälkeen kokeile vaihteeksi jotain toista - lupaan, että maistuu! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi, kun harrastimme seksiä siitä ei tullut edes hyvä mieli. Kun mietin näitä asioita tunnen itseni perverssiksi. Se huolestuttaa, että en tiedä ovatko ajatukseni edes normaaleja.
On ihan normaalia haluta seksiä, ja on ihan normaalia, ettei niistä harvoista kerroista välttämättä tule hyvä fiilis. Et ole perverssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.
Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.
Tuosta, että vaimosi voi pahoin itsensä kanssa ja kokee itsensä epäviehättäväksi tulee mieleen, että kenties auttaisi jos saisit hänet vakuuttumaan, että jostai hänessä vielä pidät (jos pidät). Tosin jos seksi loppui 2 vuotta sitten ellei jo raskausaikana niin vaimon itsetuntonei ehkä helposti korjaannu eikä loukatut tunteet. Kaikkea ei voi korjata eikä kaikkia suhteita. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.
Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.
En ole itse käynyt raskautta läpi, mutta kuulemma raskauden ja imetyksen (ja pikkulapsiarjen kiireessä itsestä huolesta pitämisen unohtamisen) tuomat rumina koetut muutokset kroppaan, ja tunne siitä ettei tunnista omakseen sitä kroppaa jossa elää, voivat olla joillekin naisille niin ahdistavia, että kumppanin kaikki seksuaalinen kosketus ahdistaa. Koska seksissä pitäisi kohdata se oma ahdistavana koettu kroppansa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelette? Riitaan tarvitaan aina kaksi, joten voisitko omalta osaltasi lopettaa riitelyn?
Lähinnä lapseen liittyvistä asioista. Tänään riitelimme siitä, kumpi vie lapsen hoitoon.
Lopettaisin riitelyn, jos voisin. Se vaan ei lakkaa siihen, että minä päätän olla hiljaa. Tai lakkaa se hetken päästä, koska vaimo ei saa "kimmoketta", mutta tällaisten jälkeen joutuu sitten olemaan tuppisuuna koko illan, jos ei halua riidan jatkuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.
Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.
Tuosta, että vaimosi voi pahoin itsensä kanssa ja kokee itsensä epäviehättäväksi tulee mieleen, että kenties auttaisi jos saisit hänet vakuuttumaan, että jostai hänessä vielä pidät (jos pidät). Tosin jos seksi loppui 2 vuotta sitten ellei jo raskausaikana niin vaimon itsetuntonei ehkä helposti korjaannu eikä loukatut tunteet. Kaikkea ei voi korjata eikä kaikkia suhteita. Eri
Tällä hetkellä tuntuu, etten pidä mistään. Toki rakastan häntä ja kunnioitan naisena ja äitinä, mutta juuri tällä hetkellä on vaikea nimetä asioita, joista pitäisin. Hiukset ovat hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.
Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.
Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.
Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.
Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.
Tuosta, että vaimosi voi pahoin itsensä kanssa ja kokee itsensä epäviehättäväksi tulee mieleen, että kenties auttaisi jos saisit hänet vakuuttumaan, että jostai hänessä vielä pidät (jos pidät). Tosin jos seksi loppui 2 vuotta sitten ellei jo raskausaikana niin vaimon itsetuntonei ehkä helposti korjaannu eikä loukatut tunteet. Kaikkea ei voi korjata eikä kaikkia suhteita. Eri
Tällä hetkellä tuntuu, etten pidä mistään. Toki rakastan häntä ja kunnioitan naisena ja äitinä, mutta juuri tällä hetkellä on vaikea nimetä asioita, joista pitäisin. Hiukset ovat hyvät.
Eiköhän tuossa olisi pariterapian paikka. Vaikutatte molemmat olevan niin lukossa tuon tilanteen kanssa, että teidän voi olla mahdotonta lähteä purkamaan toisianne kohtaan kokemaa katkeruutta ilman, että joku ammattiosaaja on siinä auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelette? Riitaan tarvitaan aina kaksi, joten voisitko omalta osaltasi lopettaa riitelyn?
Lähinnä lapseen liittyvistä asioista. Tänään riitelimme siitä, kumpi vie lapsen hoitoon.
Lopettaisin riitelyn, jos voisin. Se vaan ei lakkaa siihen, että minä päätän olla hiljaa. Tai lakkaa se hetken päästä, koska vaimo ei saa "kimmoketta", mutta tällaisten jälkeen joutuu sitten olemaan tuppisuuna koko illan, jos ei halua riidan jatkuvan.
Miksi te riitelitte siitä, kumpi vie lapsen hoitoon? Miksi sinä et vain voinut viedä sitä, jos vaimo pyysi? Eikö tuppisuuna oleminen ole parempi vaihtoehto kuin riitely? Kokeile huviksesi olla mahdollisimman kiva, ja katso mitä tapahtuu. Käyttäydy itse niin kuin toivoisit toisen käyttäytyvän. Ei tuo riitelyn kierre mitenkään muuten katkea, ja voit vaikuttaa suoraan ainoastaan omaan käytökseesi. Todennäköisesti toinen osapuoli tajuaa jossakin vaiheessa myös muuttaa omaa käytöstään.
Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.
Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.
Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.
Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.
Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.
Jatkan vielä: itsekin selvästi tiedostat että ongelmia on laajasti muitakin kuin seksi. Mutta eniten tässä kyllä yllättää se, että ylipäätään haluaisit seksiä ihmisen kanssa jonka kanssa riitelet päivittäin. Jos vaimo muistuttaa ihmisenä minua yhtään (no ei kyllä välttämättä muistuta, koska en ikinä olisi suhteessa jossa riidellään jatkuvasti), niin tuossa tilanteessa seksuaalissävytteinen lähestyminen tuntuisi lähinnä ahdistelulta ja siltä että toinen haluaa vain tyhjentää pussit eikä tunne-elämä liity hänen mielestään mitenkään seksiin. Tämä taas olisi täydellinen turn-off, kun itselleni seksuaalinen halu syttyy just niistä lämpimistä tunteista ja siitä että ollaan samalla aaltopituudella.
Sen sijaan minuun varmaan toimisi hyvinkin nopeasti sellainen, että toinen suoraan sanoisi kaipaavansa läheisyyttä, EI SEKSIÄ, ja että voitaisiinko esim. halata jne. Ja toteaisi vielä, että tässä ei ole taka-ajatuksena seksi.
Joku tuolla ehdotti jotain jalkahierontaa seksin toivossa vaikka pari on riitainen ja tunnelma kylmä. Minä haistaisin moisen manipulaatioyrityksen kilometrin päähän ja alapää olisi siinä vaiheessa kuivempi kuin Sahara.
Naiset joilla on pikkulapsia ovat usein superväsyneitä siihen, että joku tarvitsee heiltä koko ajan jotain. Jos siinä mies tulee hieromaan vihjaavasti ja valittamaan että palleja kivistää, niin ei välttämättä tee mieli alkaa hoitamaan vielä miehenkin tarpeita. Sen sijaan ilman oman edun ajattelua tarjottu hellittely varmaan kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.
Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.
Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.
Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelette? Riitaan tarvitaan aina kaksi, joten voisitko omalta osaltasi lopettaa riitelyn?
Lähinnä lapseen liittyvistä asioista. Tänään riitelimme siitä, kumpi vie lapsen hoitoon.
Lopettaisin riitelyn, jos voisin. Se vaan ei lakkaa siihen, että minä päätän olla hiljaa. Tai lakkaa se hetken päästä, koska vaimo ei saa "kimmoketta", mutta tällaisten jälkeen joutuu sitten olemaan tuppisuuna koko illan, jos ei halua riidan jatkuvan.
Miksi te riitelitte siitä, kumpi vie lapsen hoitoon? Miksi sinä et vain voinut viedä sitä, jos vaimo pyysi? Eikö tuppisuuna oleminen ole parempi vaihtoehto kuin riitely? Kokeile huviksesi olla mahdollisimman kiva, ja katso mitä tapahtuu. Käyttäydy itse niin kuin toivoisit toisen käyttäytyvän. Ei tuo riitelyn kierre mitenkään muuten katkea, ja voit vaikuttaa suoraan ainoastaan omaan käytökseesi. Todennäköisesti toinen osapuoli tajuaa jossakin vaiheessa myös muuttaa omaa käytöstään.
Ai niinkö se avioliitto toimii, että mies tekee aina niinkuin vaimo käskee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.
Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.
Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.
Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.
Jees, ymmärrän! Yritän kai lähinnä selventää, että vaikka seksittömyys vaivaa sinua niin sen nostaminen esiin keskustelussa on itseään (kolmanteen) jalkaan ampumista. Todennäkösesti nopeammin pääsee seksielämän korjaamiseen sillä, että ensin korostaa joka käänteessä että on vain ikävä toista ja läheisyyttä, ja haluaisi jälleen "pelata samassa tiimissä". Voi vaikka sanoa että toinen tuntuu tosi väsyneeltä ja kireältä ja kysyä, miten voisi auttaa.
Valitettavasti voi olla että mikään ei korjaa tilannetta, mutta pikkulapsiaikana kannattaa ehdottomasti ennemmin kysyä mitä voisi tehdä enemmän jotta toinen olisi onnellisempi ja voitaisiin olla läheisempiä, ei aloittaa sillä että mitä lisää haluaisi toisen tekevän.
Reiluuden kanssa ihmisten tunteilla on valitettavasti hyvin vähän tekemistä, eli vaimo saattaa kokea itsensä ihan loppuun palaneeksi vaikka tekisitkin jo oman osuutesi arjessa. Kaksivuotiaassa on kahdellekin aika paljon hommaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole, kyllä useimmat on ennen tuollaista tilannetta eronneet tai sitten pettäneet ja jättäneet. Jokunen ehkä sinnittelee tuollaisessa liitossa, jotta saa lapsille saman isän, mutta hyvin harva.
Meillä on kolme lasta kahden vuoden ikäerolla eikä riidellä kovin usein ja molemmat parisuhteessa haluaa ja saa seksiä pari kertaa viikossa keskimäärin (minä tällä hetkellä opiskelen, mies yrittäjä, joten aika joskus vähissä).
Ei ollut tuollaista missään vaiheessa, ei kannata uskoa kaikkea mikä on av:lla normaalia.