Erilaiset libidot, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te riitelette? Riitaan tarvitaan aina kaksi, joten voisitko omalta osaltasi lopettaa riitelyn?

Lähinnä lapseen liittyvistä asioista. Tänään riitelimme siitä, kumpi vie lapsen hoitoon.

Lopettaisin riitelyn, jos voisin. Se vaan ei lakkaa siihen, että minä päätän olla hiljaa. Tai lakkaa se hetken päästä, koska vaimo ei saa "kimmoketta", mutta tällaisten jälkeen joutuu sitten olemaan tuppisuuna koko illan, jos ei halua riidan jatkuvan.

Miksi te riitelitte siitä, kumpi vie lapsen hoitoon? Miksi sinä et vain voinut viedä sitä, jos vaimo pyysi? Eikö tuppisuuna oleminen ole parempi vaihtoehto kuin riitely? Kokeile huviksesi olla mahdollisimman kiva, ja katso mitä tapahtuu. Käyttäydy itse niin kuin toivoisit toisen käyttäytyvän. Ei tuo riitelyn kierre mitenkään muuten katkea, ja voit vaikuttaa suoraan ainoastaan omaan käytökseesi. Todennäköisesti toinen osapuoli tajuaa jossakin vaiheessa myös muuttaa omaa käytöstään.

Ai niinkö se avioliitto toimii, että mies tekee aina niinkuin vaimo käskee

Avioliitto toimii hyvin, kun kumpikin ottaa vastuun omasta käytöksestä. Omasta kannattaa aloittaa, ja sitten voi odottaa, että toinen havahtuu muuttamaan omaansa. Niin kauan kun "lasketaan pisteitä", syytellään toista ja vaaditaan toiselta ei riitelyyn tule loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm, olen ollut samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että itse olen nainen ja haluton osapuoli mies. En pitäisi vielä kiirettä eron kanssa, mutta tärkeää olisi saada keskusteluyhteys ja muu läheisyys kuntoon. Seksi voi seurata sen myötä tai sitten ei.

Jos libidot ovat kroonisesti täysin eri tasolla, asiaa on vaika muuttaa. Itseään ei voi pakottaa haluamaan tai olemaan haluamatta. Itse kestin tuollaista elämää 6 vuotta, seksiä oli 2-5 kertaa vuodessa. Yhtä kauaa en kehota odottamaan.

Ap:n tilanteessa tosin luulisi että ei ole kyse varsinaisesti erilaisista libidoista, koska ennen seksiä oli enemmän. Vaimon seksihaluja voi vähentää fyysiset ongelmat, stressi ja väsymys, se ettei suhteessa kohdella enää toisiaan muissakaan tilanteissa kuten ennen (esimerkiksi flirttailu tai toisen eteen vaivannäkö loppunut), tai ihan vaan miestä kohtaan koettu katkeruus joka herkästi muuttuu inhoksi, jos asialle ei tehdä mitään. Katkeruutta voi aiheuttaa vaikka kokemus siitä että lasten- tai kodinhoito on jäänyt liikaa omille harteille tai muut huonot kokemukset suhteessa. Tai sitten rakkaus on loppunut, mutta ei osata lopettaa suhdetta koska on lapsia ja pelätään tuntematonta. Tai sitten syynä voi olla lapsuudentraumat! Tai mielenterveyden ongelmat! Eipä tässä voi tietää mitä vaimon päässä liikkuu.

Hoidan kyllä osani kotitöistä aivan taatusti. Ja tyttäreni kanssa viettäisin kaiken aikani jos vain voisin.

Vaimoni sanoi minulle kerran, että hän ajattelee, että minä en pidä häntä enää viehättävänä. Tämä ei ole totta, mutta on todella vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, kun jokaisesta pikkuasiasta tulee riitaa. En pysty tekemään mitään oikein.

En ole itse käynyt raskautta läpi, mutta kuulemma raskauden ja imetyksen (ja pikkulapsiarjen kiireessä itsestä huolesta pitämisen unohtamisen) tuomat rumina koetut muutokset kroppaan, ja tunne siitä ettei tunnista omakseen sitä kroppaa jossa elää, voivat olla joillekin naisille niin ahdistavia, että kumppanin kaikki seksuaalinen kosketus ahdistaa. Koska seksissä pitäisi kohdata se oma ahdistavana koettu kroppansa.

"Minä en ole käynyt raskautta läpi, mutta..." "rumina koetut muutokset voivat vaikuttaa raskaana olleilla naisilla"

Raskaus/imetys voi aiheuttaa rumia muutoksia, "rumiksi koettuja" tai kauniita tai ei muutoksia. Ap pitää vain vaimonsa tukasta, joten vaimo kokee olevansa ja onkin epäviehättävä. Myös ihminen, joka ei ole käynyt läpi raskautta voi ymmärtää tai tietää miltä tuntuu olla epäviehättävä jos on epäviehättävä ja miten paljon naista huvittaa seksi silloin kun mies pitää häntä epäviehättävänä.

Parisuhteen voi pelastaa tässä vaiheessa vain jos molemmat sitä toivovat. Nainen tekee itsestään ulkoisesti viehättävämmän, mikä on nykyisistä lähtökohdista helppoa. Lopetatte riitelyn lapsen hoitoonviennistä tai eroatte ja sittenpä siitä tulee selkeää lastenvalvojan sopimuksella.

Noin puolet avuoliitoista päätyy eroon, se on kylmä fakta. Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, mutta siltikin puolet liitoista päättyy eroon. Ei tuon liiton puolesta kannattaisi isoa vetoa lyödä,semmoiset on merkit ilmassa. Valitettavasti on kokemusta asiasta, oma avioliittoni oli ja meni varsin samoissa merkeissä. Ap:n tuntemuksiin pystyn samaistumaan, erityisesti lause "tekeepä mitä tahansa, niin se on jotenkin väärin" tuntui erittäin tutulle. Tolkuton riitely ei ole normaalia, seksin väheneminen lapsen tulon jälkeen on, tietyyn rajaan asti. Kuitenkin seksin puute, vaikka ei ehkä ole ongelmista edes suurin, on yksi lisänaula parisuhteen arkkuun, ellei sitten ole kyse kahden aseksuaalin liitto. Se on sitten jokaisen harkittava että milloinka ylitetään se raja jolloin parisuhteella ei kertakaikkiaan ole enää jatkamisen edellytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.

Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.

Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.

Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.

Tässä on muuten mielenkiintoista se, että moni mies taitaa ajatella näin - eli että jos olisi seksiä niin olisi sitä muutakin läheisyyttä. Tai että ne ovat jotenkin yhtenäinen paketti.

Itse taas naisena koen, että se muu läheisyys ja kemia ovat täysin välttämättömiä edellytyksiä seksille. Se, että on joskus halunnut seksiä henkilön x kanssa ei tarkoita, että pystyisin siitä eteenpäin aina haluamaan seksiä sen ihmisen kanssa. Jos jollain hetkellä on sukset ristissä, niin seksi ei kiinnosta yhtään enempää kuin vaikka veemäisen työkaverin kanssa.

Sen sijaan kun nauretaan yhdessä jollekin asialle ja mies katsoo minua ja sanoo että rakastaa minua kun meillä on niin kivaa yhdessä - ja selvästi tarkoittaa sitä - niin jopa alkaa pöksyt kastua.

Palatkaa alkuun. Mieti miksi teillä alun perin synkkasi, milloin yhdessäolo on ollut kivaa ja antoisaa, mitä tavallisia asioita olette tehneet silloin? Oletteko lenkkeilleet tai retkeilleet? Syöneet hyvää iltapalaa yhdessä? Pelanneet jotain tai katsoneet elokuvia? Milloin riitelette vähiten? Pyrkikää lisäämään hiljalleen arkeen näitä hetkiä, ensin vaikka puoli tuntia kerran viikossa ilman mitään taka-ajatuksia seksistä tai sen puutteesta. Yhdessäolo pitää ensin saada tuntumaan hyvältä, pitää kyetä nauttimaan toisen seurasta. Tuossa vaiheessa vaatii paljon kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.

Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.

Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.

Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.

Tässä on muuten mielenkiintoista se, että moni mies taitaa ajatella näin - eli että jos olisi seksiä niin olisi sitä muutakin läheisyyttä. Tai että ne ovat jotenkin yhtenäinen paketti.

Itse taas naisena koen, että se muu läheisyys ja kemia ovat täysin välttämättömiä edellytyksiä seksille. Se, että on joskus halunnut seksiä henkilön x kanssa ei tarkoita, että pystyisin siitä eteenpäin aina haluamaan seksiä sen ihmisen kanssa. Jos jollain hetkellä on sukset ristissä, niin seksi ei kiinnosta yhtään enempää kuin vaikka veemäisen työkaverin kanssa.

Sen sijaan kun nauretaan yhdessä jollekin asialle ja mies katsoo minua ja sanoo että rakastaa minua kun meillä on niin kivaa yhdessä - ja selvästi tarkoittaa sitä - niin jopa alkaa pöksyt kastua.

Jatkan vielä monologia sen verran, että joskus aiemmassa suhteessa olen erehtynyt harrastamaan seksiä velvollisuudentunnosta, ja sitä en tee enää ikinä. Toki yritän aina suhtautua positiivisesti aloitteisiin ja tehdä niitä itsekin, mutta jos ei vaan lähde niin totean että nyt ei onnistu, ja ennemmin sitten vaikka tarjoudun hoitelemaan toisen muulla tavoin. Ei ole ikinä ollut niin yksinäinen olo kuin silloin, kun eksä touhukkaana käytännössä masturboi minun kehollani eikä ollenkaan huomannut tai välittänyt, etten ole mukana hommassa. Sen jälkeen seksi hänen kanssaan oli aika lailla ikuisesti piloilla.

Joten ainakaan minun kohdallani kadonnutta läheisyyttä ei ikimaailmassa voisi lähteä etsimään seksin kautta.

Lapsi voi hyvin olla alkanut nukkumaan äidin vieressä sen teidän jatkuvan riitelyn vuoksi. Turvautuu siihen vanhempaan jonka siitä huolimatta tuntee läheisemmäksi ja turvalliseksi ja yleensä se on varsinkin pikku lapsena äiti. Minä nukuin vielä 10 vuotiaanakin äidin kanssa, tosin eri syystä koska äiti sairasti syöpää ja halusin olla lähellä ja kaipasin turvaa muuten niin turvattomassa tilanteessa. Mutta niin seksiä voi toki harrastaa muutenkin kuin sängyssä eikä yhdessä nukkuminen ole mikään hyvän suhteen perusta. Lähinnä pointti oli että vaikka te kuinka välttelisitte kiroilua ja äänen korottamista, voin vannoa kokemuksen kautta myös että hyvin pienikin lapsi kuulee ja näkee sen kylmän ilmapiirin ja jopa kuiskauksin käydyt riitelyt. Aikuiset pitää lapsia aivan tyhminä välillä, kyllä lapsi sen aistii ja tietää että teillä ei ole asiat hyvin ja siitä varmasti tavalla tai toisella kärsii. Ja se jos mikä olisi tässä nyt se ykkös asia murehdittavaksi ja mietittäväksi.

Totuus on että ilman pariterapiaa tuo tilanne tuskin paranee. Tilanne on jo niin kärjistynyt ja pitkään jatkunut että ette te varmaan enää edes kykene itse miettimään mikä siinä omassa käytöksessä mättää vaan se menee aina vaan siihen samaan tiuskimisen oravanpyörään. Ulkopuolinen henkilö osaa usein tehdä huomioita jotka teiltä jää näkemättä ja ottaa tasapuolisesti kummankin huomioon. Riidoissa kun tahattomastikin menee meininki väkisin siihen että ajattelee vaan omaa etuaan ja kuulee vaan sen oman kantansa, sitä tulee ihan kuuroksi sille mitä se toinen yrittää sanoa.

Kokeilkaa terapeuttia. Meillä oli raskasta ihan samassa vaiheessa ja terapeutti auttoi.

Pitkässä parisuhteessa on monenlaisia kausia. Välillä sujuu ja sitten jossain stressaavassa vaiheessa taas ei. Ja sama kuulemma jatkuu hautaan saakka.

Vaimo pitää saada ensin nauramaan ja hyvälle tuulelle jos haluaa saada seksiä. Huumori auttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.

Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.

Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.

Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.

Tässä on muuten mielenkiintoista se, että moni mies taitaa ajatella näin - eli että jos olisi seksiä niin olisi sitä muutakin läheisyyttä. Tai että ne ovat jotenkin yhtenäinen paketti.

Itse taas naisena koen, että se muu läheisyys ja kemia ovat täysin välttämättömiä edellytyksiä seksille. Se, että on joskus halunnut seksiä henkilön x kanssa ei tarkoita, että pystyisin siitä eteenpäin aina haluamaan seksiä sen ihmisen kanssa. Jos jollain hetkellä on sukset ristissä, niin seksi ei kiinnosta yhtään enempää kuin vaikka veemäisen työkaverin kanssa.

Sen sijaan kun nauretaan yhdessä jollekin asialle ja mies katsoo minua ja sanoo että rakastaa minua kun meillä on niin kivaa yhdessä - ja selvästi tarkoittaa sitä - niin jopa alkaa pöksyt kastua.

Olen nainen, ja minun mielestäni seksi ja läheisyys ovat erottamattomia. Seksittömyys ikäänkuin tappaa sen vähäisenkin halun koskettaa ja läheisyyden loppuminen kylmettää suhteen lopullisesti. Ongelma on selkeästi syvemmällä kuin pelkässä väliaikaisessa kuivassa kaudessa, koska silloin se läheisyys jatkuisi luontaisena osana parisuhdetta. Omassa parisuhteessani kävi niin, että erojen kasvettua liian suuriksi loppui ensin läheisyys ja sitten seksi. Toisen kosketus ei tuntunut enää hyvältä. Seksi jatkui, mutta se oli käytännössä vain toistemme kehoilla masturbointia. Siinä ei ollut enää yhteyttä eikä kosketuskaan merkinnyt mitään. Jossain vaiheessa sekin rupesi ällöttämään.

Läheisyyden loppuminen on kuitenkin mielestäni huolestuttavampaa. Jos ei ole halua koskettaa tai silittää, ja jos se ei tunnu enää miltään jos yrittää, jokin yhteys on katkennut. En tiedä, saako sitä korjattua. Itse en saanut.

On teillä kovia odotuksia. Ei se alun hehku koskaan säily sellaisenaan 50 vuotta. Hyvä kumppanuus voi säilyä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimolta, että miksi hän on niin pahantuulinen, ja mitä voisit tehdä hänen mielialansa parantamiseksi?

Tässä olikin se taikasana (olen samaa mieltä)- kysy ap vaimolta, mitä voit tehdä, että hänellä olisi taas hyvä olla. Jos se eitee suhdetta vähän paremmaksi niin en tiedä mikä. Jokainen nainen varmaankin haluaisi joskus kuulla nuo sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kannattaa lähteä siitä, että vaikka seksittömyys on ongelma, niin se on ongelmahierarkiassa KAUKANA tuon jokapäiväisen riitelyn takana.

Ajattele vaikka, että hyvät ja lämpimät välit ovat suhteen perustukset, seinät ja katto. Seksi taas on huonekalut.

Niitä huonekalujakin tarvitaan jotta elämä on hyvää, mutta jos sanot vaimolle huonekalujen puutteesta kun seinissä on ammottavia aukkoja, katto vuotaa ja perustukset murenevat, vaikutat siltä että et ole tilanteen tasalla.

Ongelmat ovat suuremmat kuin seksi, mutta sen puute on saanut havahtumaan tilanteeseen. Se on jatkuva muistutus siitä, että kaikki ei ole hyvin. En ikinä pettäisi vaimoani, enkä ikinä arvannut, että ajattelisin näin, mutta seksittömyys on kova paikka. Silloin kun sitä oli, oli myös muunkinlaista läheisyyttä. Nyt sitäkään ei enää ole.

Tässä on muuten mielenkiintoista se, että moni mies taitaa ajatella näin - eli että jos olisi seksiä niin olisi sitä muutakin läheisyyttä. Tai että ne ovat jotenkin yhtenäinen paketti.

Itse taas naisena koen, että se muu läheisyys ja kemia ovat täysin välttämättömiä edellytyksiä seksille. Se, että on joskus halunnut seksiä henkilön x kanssa ei tarkoita, että pystyisin siitä eteenpäin aina haluamaan seksiä sen ihmisen kanssa. Jos jollain hetkellä on sukset ristissä, niin seksi ei kiinnosta yhtään enempää kuin vaikka veemäisen työkaverin kanssa.

Sen sijaan kun nauretaan yhdessä jollekin asialle ja mies katsoo minua ja sanoo että rakastaa minua kun meillä on niin kivaa yhdessä - ja selvästi tarkoittaa sitä - niin jopa alkaa pöksyt kastua.

Eli siis muu läheisyys ja kemia ovat täysin välttämättömiä edellytyksiä seksille...Ookei...Tämähän siis tarkoittaa sitä etteivät naiset harrasta ollenkaan yhdenillan suhteita, koska mitenkäs siellä baaritiskillä tai yökerhossa pystyy tulemaan sitä läheisyyttä ja kemiaa joka on ehdoton edellytys seksille...Jotenkin vain mutu-tuntumalla sanoisin että kyllä taitaa joskus neidoille tulla läheisyys ja kemia täysille ihan muutamassa kymmenessä minuutissa tuiki tuntemattoman kanssa,kun niikseen tulee. Ja toiseksi, kaikkihan riippuu siitä, kuka ja miten sen läheisyyden ja kemian määrittelee. "Kylläpä minä rakastan sinua,kun meillä on niin kivaa yhdessä" "Siinähän rakastat, mutta seksiä on turha vongata. Puhe oli että nurmikko leikataan ja kasvimaa huolletaan. Niin että hopi hopi!"  Lopuksi, mitä eroa on tyttöystävällä,rakastajatterella ja vaimolla?  No, tyttöystävä sanoo: "Kovemmin,kovemmin!"  Rakastajatar sanoo: "Syvemmälle,syvemmälle!"  Vaimo sanoo: "Makuuhuoneen katto pitäisi näköjään maalata."

Vierailija kirjoitti:

Emmä tiedä onko kiukkuinen seksivastainen ja miestään inhoava nainen muka unohtanut jonkun äitiroolin päälle... millaisista perheistä oikein tulette tänne kommentoimaan?

Ap. n puoliso on vain äiti, joka elää vain lapselle. Olisin naisena lähtenyt ajat sitten. Puolison paikka on sängyn toisella puolella. Ei lapsen. Mikäli seksiä ei jaksa edes kerran viikossa, niin asiat on huonosti. Mites muuten aloittajalla läheisyys toimii? Halitteko? Pussailetteko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimolta, että miksi hän on niin pahantuulinen, ja mitä voisit tehdä hänen mielialansa parantamiseksi?

Tässä olikin se taikasana (olen samaa mieltä)- kysy ap vaimolta, mitä voit tehdä, että hänellä olisi taas hyvä olla. Jos se eitee suhdetta vähän paremmaksi niin en tiedä mikä. Jokainen nainen varmaankin haluaisi joskus kuulla nuo sanat.

Kysyyköhän se vaimo ikinä mieheltä, että mitä hän voisi tehdä suhteen eteen? Jos toinen vain haastaa riitaa, niin eipä siinä kyllä itselläkään tekisi paljon mieli kysellä, että mitenkäs voisin fröökynän oloa tehdä paremmaksi tänään. Suoraan sanottuna ei v*ttujakaan kiinnostaisi. Etenkin, kun ap:n mukaan kotityöt ja lastenhoito on jaettu tasapuolisesti. Kaksi siinä suhteessa on, eikä tämä vaimo kuulosta hirveästi laittavan tikkua ristiin esimerkiksi sen kersan kiikuttamisessa takaisin omaan sänkyyn.

Jokapäiväinen riitely ei ole normaalia. Eikä noin pitkä tauko seksielämässä. Joku mättää oikeasti.

Olen omassa lähipiirissä havainnut, että monesti vanhemmat alkavat elämään vain lapselleen. Lapsesta tulee elämän keskipiste ja lapsen tarpeiden täyttämisestä tärkein asia. Omat ja varsinkin puolison tarpeet unohtuu ja ne vaan työnnetään sivuun.

Mitäs annoit siementä. Jäljellä on enää raha

Vierailija kirjoitti:

Jokapäiväinen riitely ei ole normaalia. Eikä noin pitkä tauko seksielämässä. Joku mättää oikeasti.

Olen omassa lähipiirissä havainnut, että monesti vanhemmat alkavat elämään vain lapselleen. Lapsesta tulee elämän keskipiste ja lapsen tarpeiden täyttämisestä tärkein asia. Omat ja varsinkin puolison tarpeet unohtuu ja ne vaan työnnetään sivuun.

Tietysti naiset asettavat lapset ja sen tarpeet etusijalle.

Ei miesten tarpeilla ole mitään merkitystä ja naiset ovat jo saaneet haluamansa.

Vierailija kirjoitti:

On teillä kovia odotuksia. Ei se alun hehku koskaan säily sellaisenaan 50 vuotta. Hyvä kumppanuus voi säilyä.

Ööö... Eli pitäisikö 50 vuotta sitten riidellä joka päivä ja toivoa, että seksiä olisi edes kerran vuodessa?

Hirveä tilanne varma lapselle kasvaa teidän taisteluiden keskellä. Kumpikaan ei päästä toista lähelle eikä tahdo. Olette yhdessä vain tehdäksenne vielä sisaren esikoiselle. Meinaatteko kasvattaakin lapset sitten yhdessä? Lapselle tietysti olisi varmaan parempi, että olisi toinen, joka jakaisi samat kokemukset ja voisivat tukea toisiaan... tilannehan olisi vallan eri jos olisitte molemmat tyytyväisiä seksittömään liittoonne. Teistä kumpikaan ei ole, ettekä ole viimeisiin vuosiin osanneet kuin pahentaa tilannetta. Alunperinkään ette tainneet olla varma tunteistanne kun suhteen alkua kuvailit. Nyt tilanne on paha eikä se toisen lapsen myötä helpotu. Kyseessä ei ole kahden seksittömyyteen tyytyväisen kumppanuus vaan riitelevä, toisistaan tarpeekseen saanut pariskunta, jonka tiet eivät enää kohtaa, jotka pilaavat toistensa elämän ja lapsihan tuossa kärsii teidän välissänne. Olisi aika avata keskustelu erosta. Ehkä se helpottaa arkeanna ja jatkuvaa riitelyä. Ero ei ole niin suuri häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokapäiväinen riitely ei ole normaalia. Eikä noin pitkä tauko seksielämässä. Joku mättää oikeasti.

Olen omassa lähipiirissä havainnut, että monesti vanhemmat alkavat elämään vain lapselleen. Lapsesta tulee elämän keskipiste ja lapsen tarpeiden täyttämisestä tärkein asia. Omat ja varsinkin puolison tarpeet unohtuu ja ne vaan työnnetään sivuun.

Tietysti naiset asettavat lapset ja sen tarpeet etusijalle.

Ei miesten tarpeilla ole mitään merkitystä ja naiset ovat jo saaneet haluamansa.

Tuossa on perää,vaikka tyyli on provosoiva. Totta kuitenkin on että lasten saamisen jälkeen mies muuttuu liian usein muukalaiseksi omassa kodissaan. Ranking sijoitus on hyvä kuudes,heti perheen kultaisennoutjan jälkeen.