Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on yksi lapsi (eikä enempää tule)
07.10.2014 |
Olisitko halunnut toisen/useamman lapsen, mutta sitä ei jostain syystä tullut? Vai teitkö päätöksen että yksi lapsi riittää (tuntuuko että lapsi kaipaisi sisaruksia)?
Kommentit (38)
Meillä on vain yksi lapsi ja se on ihanaa ja helppoa. Juuri tuo matkustelu on hauskaa. Aina voidaan tehdä lapsen ikään ja taitotasoon sopivia juttuja. Koulussa pärjää hyvin, koska ehditään tukemaan ja auttamaan läksyissä.
Kun katson kaveriperheitä, joissa kolmekin lasta, niin äidit on ihan puhki. Kaikki sanoo, että arjen pyörittäminen on raskasta ja ei jaksaisi mitään ylimääräistä. en kaipaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:37"] [quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:30"] [quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"] Musta tuntuis ainakin ihan hirveältä olla ainut lapsi.Kun vanhemmat kuolee niin sitä on totaalisesti yksin.Ei ole ketään joka on jakanut lapsuuden kanssasi,sitä on vaan yksin.Ei ole ystävät esim serkut sama asia,he eivät ole kuuluneet ydinperheeseen. [/quote] Tuota, mulla on myös oma perhe, joten en mä yksin jää sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja tuohon lapsuuden "jakamiseen", eikös koko elämä kuitenkin eletä tietyllä tavalla "yksin" - vaikka olisi 15 sisarusta, niin kyllä se oma kokemus on aina uniikki. Lapsuuden jälkeen on myös nuoruus, opiskeluaika jne. eikä kukaan voi niitä kaikkia "jakaa". [/quote] Varmaan sitä jakamista on enemmän ennen kouluikää. Koulussa on sitten taas tiukemmin niiden oman ikäisten kanssa tekemisissä. Ja opiskellessa opiskelukavereiden. [/quote] Ei kaikilla. Minun veljeni on mua 6 vuotta vanhempi, meillä ei ole ikinä ollut mitään yhteistä. [/quote] Minun veljeni on minua 6 vuotta vanhempi ja olemme aina olleet läheisiä, niin lapsina kuin nyt aikuisinakin.
[/quote]
Niin, kirjoitinkin että _meillä_ ei ole ollut mitään yhteistä, enkä suinkaan että kaikilla saman ikäeron omaavilla on näin.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:22"]
Itse ottaisin mielellään vain yhden lapsen! c:
Yhden lapset elättää kevyesti ja on varaa kaikenlaisiin harrastuksiin ja leireihin joissa lapsi sosiaalistuu ja oppii PALJON uusia taitoja. Näin lapsesta kehittyy viisas, sosiaalinen mutta myös hyvin yksinkin pärjäävä aikuinen (koska ei ole sisaruksia).
Hyvin pääsisi ulkomaillekin matkailemaan kun on vaan yksi lapsi.
Lapsi pääsisi näkemään maailmaa ja niiden eri maiden omia tapoja (uskonto, kulttuuri jne) mikä saisi lapsen pohtimaan asioita eri kantilta ja kasvamaan vielä lisää henkisesti.
Yksi lapsi on the best idea ever! :'>
[/quote]
Niin. Jos on niin köyhä, ettei ole varaa viedä kaikkia lapsiaan sivistyksen pariin, niin minkäs sille mahtaa.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:22"]
Itse ottaisin mielellään vain yhden lapsen! c:
Yhden lapset elättää kevyesti ja on varaa kaikenlaisiin harrastuksiin ja leireihin joissa lapsi sosiaalistuu ja oppii PALJON uusia taitoja. Näin lapsesta kehittyy viisas, sosiaalinen mutta myös hyvin yksinkin pärjäävä aikuinen (koska ei ole sisaruksia).
Hyvin pääsisi ulkomaillekin matkailemaan kun on vaan yksi lapsi.
Lapsi pääsisi näkemään maailmaa ja niiden eri maiden omia tapoja (uskonto, kulttuuri jne) mikä saisi lapsen pohtimaan asioita eri kantilta ja kasvamaan vielä lisää henkisesti.
Yksi lapsi on the best idea ever! :'>
[/quote]
Niin. Jos on niin köyhä, ettei ole varaa viedä kaikkia lapsiaan sivistyksen pariin, niin minkäs sille mahtaa.
[/quote]
Kokoomus kyllä pitää huolen tuosta viimeksi mainitusta.
Yksi saatiin, toista ei vaikka lapsettomuushoidot käytiinkin läpi. Sisarusta toki ainokaiselle toivottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainut lapsi. Minä kyllä kaipasin sisaruksia lapsena ja aikuisenakin... Ja minun luonteelle olis tehnyt hyvää oppia jakamaan sisarusten kanssa. Pakko myöntää, että stereotypia itsekkäästä ainoasta lapsesta pitää minun kohdalla niin hyvin paikkansa.
Ollaan aina haluttu vain yksi. Tyttö nyt 11v eikä ole ikinä kaivannut sisarusta. Päinvastoin.
Itsellänikään ei ole sisaruksia, ja omat vanhemmat jo haudattu. Sain apua omalta perheeltäni ja ystäviltä ja sukulaisilta. Itse koen tärkeimmäksi tukipilarikseni nykyisen oman perheen! Menee kaikkien, läheistenkin, sukulaisten edelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi halunnut useampaa eli ihan suunniteltua oli. Ei tarvitse sisaruksia, eipä se ole kehityksen kannalta mitenkään vahingollista.
Itse tulen köyhästä monilapsisesta perheestä, ja vaikka rakastan veljiäni kovin, niin ei se lapsuus mitään herkkua keskimmäisenä ("musta lammas") ollut. Sanon tässä nyt julki tabun, mutta minusta on helpompi olla hyvä vanhempi kun ei tarvitse mittojen ja vaakojen kanssa jakaa kaikkea.
Minusta on väärin hankkia toista tai useampaa lasta "kaveriksi". Ensimmäinen lapsi hankitaan yleensä siksi että halutaan lapsi. Toista lasta ei hankita tämän itsensä takia vaan pelkäksi kaveriksi esikoiselle - kuulostaapa kivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heh, mulla juuri tuo tilanne. Yksi lapsi, matkustellaan, hän pääsee leireille ja harrastuksiin ja jopa itseenkin jää rahaa - toisin kun että olisi monta lasta.
Tämä paras mulle, jaksan pitää huolta ja olla hyvä äiti. Lapseni on sosiaalinen, empaattinen ja KILTTI - sekä antelias ja muut huomioonottava, eikä ole myöskään liian kiltti, joten kukaan ei kävele yli. Paras lapsi! Paras tilanne meille!
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:22"]
Itse ottaisin mielellään vain yhden lapsen! c:
Yhden lapset elättää kevyesti ja on varaa kaikenlaisiin harrastuksiin ja leireihin joissa lapsi sosiaalistuu ja oppii PALJON uusia taitoja. Näin lapsesta kehittyy viisas, sosiaalinen mutta myös hyvin yksinkin pärjäävä aikuinen (koska ei ole sisaruksia).
Hyvin pääsisi ulkomaillekin matkailemaan kun on vaan yksi lapsi.
Lapsi pääsisi näkemään maailmaa ja niiden eri maiden omia tapoja (uskonto, kulttuuri jne) mikä saisi lapsen pohtimaan asioita eri kantilta ja kasvamaan vielä lisää henkisesti.
Yksi lapsi on the best idea ever! :'>
[/quote]
Meillä yksi lapsi ja näin on hyvä. Lapsi halusi pienenä siskon (kunhan se ei muuta meille, eikä ole isän tai äidin kanssa tekemisissä). Isompana ei ole kyllä haikaillut - lähinnä kertoo, miten kavereiden pikkusisarukset ovat rasittavia.
Oudo paljon kohtaa sitä argumenttia, että mitä jos lapselle käy jotain, pitää olla "särkymisvara". Mielestäni todella outo argumentti, ihan kuin lapsi olisi joku akvaariokala. Toinen on juuri tuo, että vanhempien kuollessa sisarukset elintärkeitä - sitäkin ihmettelen, koska kaikki ystäväni, joilta on vanhemmat kuolleet lähinnä tuntuvat riitelevän perintöasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:40"]Olisitko halunnut toisen/useamman lapsen, mutta ll ei jostain syystä tullut? Vai teitkö päätöksen että yksi lapsi riittää (tuntuuko että lapsi kaipaisi sisaruksia)?
[/quote]
Tein päätöksen, että yksi lapsi riittää. On toki joskus kaivannut sisaruksia, mutta ollaan juteltu asiasta, ja hän on ottanut asian tosi hyvin tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi lapsi, kovasti kyllä toivotaan toista mutta ei ole vielä tärpännyt. Pari vuotta jatketaan yrittämistä, jos ei siinä ajassa onnistu meidän perhe on sitten tässä.
Tuntui, että yksi riittää. Voimavarat riittävät juuri ja juuri tähän yhteen, joten aivan varmasti on lapsellekin paras vaihtoehto. Sisaruksia ei ole lapsi (13-v.) koskaan sanonut kaipaavansa, enemmänkin kiittelee onneaan seuraillessaan kaverien tappeluja sisarustensa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:27"]
Minusta on väärin hankkia toista tai useampaa lasta "kaveriksi". Ensimmäinen lapsi hankitaan yleensä siksi että halutaan lapsi. Toista lasta ei hankita tämän itsensä takia vaan pelkäksi kaveriksi esikoiselle - kuulostaapa kivalta?
[/quote]
Ei meillä ole hankittu yhtään lasta kenenkään kaveriksi. Jos toinen olisi haluttu ensimmäisen kaveriksi, niin miksi sitten kolmaskin olisi haluttu ja saatu? Kyllä meillä jokainen lapsi on haluttu ihan omana itsenään, ei vain toisten kaveriksi.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:22"]
Itse ottaisin mielellään vain yhden lapsen! c:
Yhden lapset elättää kevyesti ja on varaa kaikenlaisiin harrastuksiin ja leireihin joissa lapsi sosiaalistuu ja oppii PALJON uusia taitoja. Näin lapsesta kehittyy viisas, sosiaalinen mutta myös hyvin yksinkin pärjäävä aikuinen (koska ei ole sisaruksia).
Hyvin pääsisi ulkomaillekin matkailemaan kun on vaan yksi lapsi.
Lapsi pääsisi näkemään maailmaa ja niiden eri maiden omia tapoja (uskonto, kulttuuri jne) mikä saisi lapsen pohtimaan asioita eri kantilta ja kasvamaan vielä lisää henkisesti.
Yksi lapsi on the best idea ever! :'>
[/quote]
Meillä juuri näin, mutta kahden lapsen kanssa! Noiden lisäksi he oppivat toisten huomioonottamista, ja ehkä vähän sitä jakamistakin..
Täydellistä siis!! :)
Ja nyt sen vasta tajusin.. :)
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]
Musta tuntuis ainakin ihan hirveältä olla ainut lapsi.Kun vanhemmat kuolee niin sitä on totaalisesti yksin.Ei ole ketään joka on jakanut lapsuuden kanssasi,sitä on vaan yksin.Ei ole ystävät esim serkut sama asia,he eivät ole kuuluneet ydinperheeseen.
[/quote]
Tuota, mulla on myös oma perhe, joten en mä yksin jää sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja tuohon lapsuuden "jakamiseen", eikös koko elämä kuitenkin eletä tietyllä tavalla "yksin" - vaikka olisi 15 sisarusta, niin kyllä se oma kokemus on aina uniikki. Lapsuuden jälkeen on myös nuoruus, opiskeluaika jne. eikä kukaan voi niitä kaikkia "jakaa".
[/quote]
Varmaan sitä jakamista on enemmän ennen kouluikää. Koulussa on sitten taas tiukemmin niiden oman ikäisten kanssa tekemisissä. Ja opiskellessa opiskelukavereiden.
[/quote]
Ei kaikilla. Minun veljeni on mua 6 vuotta vanhempi, meillä ei ole ikinä ollut mitään yhteistä.
[/quote]
Minun veljeni on minua 6 vuotta vanhempi ja olemme aina olleet läheisiä, niin lapsina kuin nyt aikuisinakin.