Mitä on sisäinen puhe?
Sisäinen puhe? Missä se kuuluu? Miksi nimenomaan puhe? Miten voi puhua sisällään? - Jos se on vääränlaista, millaista se on? Kuka tällaisen on keksinyt? Tapahtuuko teillä jossakin mystisessä sisäisessä kohdassa puhetta? Missä?
Kommentit (32)
Minulla muuntuu sanoiksi. En tiedä vaikuttaako lukutausta siihen, muokkaatuuko sanoiksi ja lauseiksi vai viliseekö vain mielikuvia. Olen lukenut todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten ihan tutkittua, että osalla ihmisistä ei ole tätä sisäistä monologia ollenkaan. Heidän voi olla vaikea ymmärtää meitä enemmistöä, jonka päässä on aina melkoinen jaarittelu käynnissä.
https://www.abc.net.au/news/2020-02-07/inner-monologue-mental-health-no…
Omaa sisäistä puhettani tästä viime hetkiltä:
"Jaa, pitäisi varmaan mennä laittamaan pyykit koneeseen ja miettiä mitä ruokaa laittaisi. En jaksaisi kyllä milllään käydä kaupassa, on sateisen näköistäkin. Harmittaa, etten saanut sitä yhtä työasiaa valmiiksi iltapäivästä, ihan omaa syytäni, koska juutuin vauvapalstailemaan ja muuhun prokrastinaatioon. Jotain terapiaa taitasin tarttea jo tähän prokrastinaatioon, saan kohta potkut sen takia. Ai niin en ole äidillekään tainnut soittaa vähään aikaan, soitankin tässä heti kohta jne..."
Minulla ei tuommoista puhetta ole, mutta kyllä ajatukset kuitenkin rullaa jatkuvalla syötöllä, ne ei vaan muuntaudu sanoiksi asti kun ei siihen ole tarvetta. Nyt sitten tietysti on vaikea selittää ja joidenkin ymmärtää miten ajatellaan ilman sanoja.
Ymmärrän oikein hyvin. Omakin kokemukseni on, että usein ajatukset ovat aivoissa olemassa vain jonkinlaisina symbolisina ideoina, joiden olemusta on vaikea kuvailla, ja vain tarvittaessa ne muotoutuvat sanoiksi, lähinnä puhuttaessa toiselle ihmiselle tai kirjoitettaessa. Asiaa voi lähestyä siitäkin näkökulmasta, että nuo sanattomat symbolit lienevät hyvin pitkälti samanlaisia kaikkia eri kieliä puhuvien ihmisten ajatuksissa vaikka sanat ovatkin erilaisia. Mutta kai tuokin on yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan superpieni esimerkki nyt vain, mutta jos vaikkapa kaadat kaurahiutaleita kattilaan ja osa meneekin ohi ja putoaa lattialle asti (tms. harmiton pieni hutilointi), sanotko mielessäsi esim. ”Oho!” vai ”Hupsista!” vai ”Noniin saakelin tunari, pitikö taas sotkea” jne… Jos viimeisen, puhut ehkä usein muulloinkin hieman turhan ankarasti itsellesi.
Ihan ääneen sanon: Pe*kele!
Kiroatko silloin itseäsi, joka tunaroi, vai universumia, joka näin kaltoin sua kohtelee, vai mitä? Ihan aidosta mielenkiinnosta kyselen,
T. Tuon kaurahiutalejutun kirjoittaja
Oletkohan sä jotenkin sairas?
Vierailija kirjoitti:
On muuten ihan tutkittua, että osalla ihmisistä ei ole tätä sisäistä monologia ollenkaan. Heidän voi olla vaikea ymmärtää meitä enemmistöä, jonka päässä on aina melkoinen jaarittelu käynnissä.
https://www.abc.net.au/news/2020-02-07/inner-monologue-mental-health-no…
Omaa sisäistä puhettani tästä viime hetkiltä:
"Jaa, pitäisi varmaan mennä laittamaan pyykit koneeseen ja miettiä mitä ruokaa laittaisi. En jaksaisi kyllä milllään käydä kaupassa, on sateisen näköistäkin. Harmittaa, etten saanut sitä yhtä työasiaa valmiiksi iltapäivästä, ihan omaa syytäni, koska juutuin vauvapalstailemaan ja muuhun prokrastinaatioon. Jotain terapiaa taitasin tarttea jo tähän prokrastinaatioon, saan kohta potkut sen takia. Ai niin en ole äidillekään tainnut soittaa vähään aikaan, soitankin tässä heti kohta jne..."
Niin, tuo on pinnallista hälyä ilman merkitystä. Miksi tuollainen on tärkeää nykyisin?
Sisäinen puhe on omaa ajattelua, joka soljuu pään sisällä. Pääasiassa suunnittelen tulevaa, usein töitä organisoin ja käyn läpi ennakkoon tulevia tilanteita e. tapaamisia. Työpäivän jälkeen voin siis helposti tehdä tuplatunnit tällä sisäisellä puheella. Ihan tosi ärsyttävää....pitäisi oppia vaientamaan tämä sisäinen käskytys ja relata vähän. Ehkä siksikin stressaantunut ja väsynyt olo.
Se on sitä kun autisti kouluttaa Sanoman keskustelevaa tekoälyä. Suuri hiljaisuus.
Sisäinen monologi. Se miten puhut itsellesi pääsi sisällä. Voit vaikka katsoa ulos ikkunasta ja miettiä pääsi sisällä että "sataapa siellä kovin. Menen lenkille myöhemmin". Joillakin sisäiset ajatukset voi olla myös kuvia, joita "näet" pääsi sisällä, tai vain tuntemuksia. Joillakin ei ole sisäistä ääntä ollenkaan. Sitä kutsutaan afantasiaksi.
Minulla oli lapsena sisäinen puhe hän-muodossa. Olin varmaan lukenut liikaa kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena sisäinen puhe hän-muodossa. Olin varmaan lukenut liikaa kirjoja.
Minullakin on hän-muodossa. Ehkä jotenkin en näe pointtia, että puhuisin hiljaa itselleni pään sisällä. Minähän se vaan olisin. Usein ajattelen ilman selkeää sanallistusta eli tahtotiloina ja tavoitteina, mutta sitten on myös sanallistettua kolmannen persoonan puhetta. En koe kuulevani ääniä, vaan ajattelevani ne, koska erotan, kuuluuko pään ulkopuolelta jotain oikeasti vai ajattelenko.
Se on puhetta, jolla ei ole ääntä. Sama kun lukee tätä tekstiä niin sen "kuulee" päässään, mutta sitten ei kuitenkaan.
Minuakin ärsyttää tuollainen omituinen käsite. Miksei voida puhua ajatuksista, jos niitä tarkoitetaan?
Minulla ei tuommoista puhetta ole, mutta kyllä ajatukset kuitenkin rullaa jatkuvalla syötöllä, ne ei vaan muuntaudu sanoiksi asti kun ei siihen ole tarvetta. Nyt sitten tietysti on vaikea selittää ja joidenkin ymmärtää miten ajatellaan ilman sanoja.