Mies suuttui totaalisesti. Nyt suhde kriisissä

Riidassa voi tulla sanottua kaikenlaista, mutta on hyvä miettiä sopuisana hetkenä pelisääntöjä riitatilanteille. Mitkä sanat ovat iskuja vyön alle? Itse olen kokenut raskaimmaksi juuri tuollaiset erouhkailut. Olen myös kertonut tämän miehelleni ja hän on onneksi pystynyt enimmäkseen kunnioittamaan toivettani. Kipeimmät sanat ovat erit eri ihmisille, mutta on hyvä puhua asia läpi kumppanin kanssa jos molemmat haluavat että suhde selviää riitojen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jestas mitä provoilijoita vastaajat. Tietysti tulee jokaisella joskus päästettyä sammakoita suusta. Pyydät anteeksi ja sitten keskustelette siitä mikä oikeasti kaihertaa ja miksi SITÄ asiaa ei kuunnella ja saada keskusteltua asiallisesti ilman ilmanaikuisia uhkailuja.

Jos anteeksipyyntö menee kuuroille korville, eikä keskustelua synny, niin voit olettaa miehesi käyttäneen sinun suutuspäissä esitettyä mölinää hyväkseen, että saa erottua ja vielä tehtyä sinusta syyllisen eroon. Miehet on jostain syystä niin munattomia, että kaikin tavoin pyrkivät kiertämään sitä, että itse olisivat eroon 'syypäänä'.

Sammakoitakin on niin erilaisia.

Erolla uhkailu ei ole mun mielestä mikään sammakko edes. Mut omaa käytöstä on jälkeenpäin helppo vähätellä. "Kunhan vain harmissani möläytin"

Kun se ei ole normaalia möläyttelyä.

Kuka päättää mikä on normaalia möläyttelyä? Sinä? Sinäkö oot ne säännöt meille kaikille laatinut?

Ihmiset on erilaisa ja erilaislilla piirteillä varustettuja. Jos on kovasti tempperamenttia ( se tulee ihan synnyinlahjana ) niin silloin valitettavsti saattaa möläytellä mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...

Heikkoluontoiset pikku draamakuningattaret harrastaa riehumista ja uhkailua. Tarkoitus on saada mies kerjäämään, että älä jätä.

Minulla taas ei tulisi mieleenikään tehdä tuollaista. Vihaan riitelyä, enkä koskaan riitele. Jos minua alkaisi riitelyttää tai tulisi ajatus asunnonkatsomisesta mieleen, minä ihan vaan lähtisin. Mitä sitä löysässä h.ir.re.ssä roikkumaan.

Jotkut nyt vaan ovat suuttuessaan temperamenttisempia kuin toiset. Mies saa minut käytöksellään toisinaan niin raivon valtaan, että tietyn rajan ylitettyäni sivallan hänen suuntansa kaiken mahdollisen sivallettavissa olevan mitään sanomisia pidättelemättä.  Ihan tavaroiden pakkaamiseen en vielä ole ehtinyt, mutta asuntohakemuksen olen tehnyt ainakin kahdesti. Vielä ollaan yhdessä kuitenkin. Ja sen verran sanon, että muiden miesten, joita ei kovin monta ole, kanssa ei ole ollut koskaan tämmöistä. Exän kanssa ensimmäinen riita oli vasta eron jälkeen. En koe olevani hankala ihminen, enemmänkin liian kiltti. Mutta kiltilläkin on rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jestas mitä provoilijoita vastaajat. Tietysti tulee jokaisella joskus päästettyä sammakoita suusta. Pyydät anteeksi ja sitten keskustelette siitä mikä oikeasti kaihertaa ja miksi SITÄ asiaa ei kuunnella ja saada keskusteltua asiallisesti ilman ilmanaikuisia uhkailuja.

Jos anteeksipyyntö menee kuuroille korville, eikä keskustelua synny, niin voit olettaa miehesi käyttäneen sinun suutuspäissä esitettyä mölinää hyväkseen, että saa erottua ja vielä tehtyä sinusta syyllisen eroon. Miehet on jostain syystä niin munattomia, että kaikin tavoin pyrkivät kiertämään sitä, että itse olisivat eroon 'syypäänä'.

Sammakoitakin on niin erilaisia.

Erolla uhkailu ei ole mun mielestä mikään sammakko edes. Mut omaa käytöstä on jälkeenpäin helppo vähätellä. "Kunhan vain harmissani möläytin"

Kun se ei ole normaalia möläyttelyä.

Kuka päättää mikä on normaalia möläyttelyä? Sinä? Sinäkö oot ne säännöt meille kaikille laatinut?

Ihmiset on erilaisa ja erilaislilla piirteillä varustettuja. Jos on kovasti tempperamenttia ( se tulee ihan synnyinlahjana ) niin silloin valitettavsti saattaa möläytellä mitä vaan.

No ei niistä varmaan mitään lakikirjaa ole mutta yleensä yhteiskunnan jäsenillä on tieto siitä kuinka on hyvä käyttäytyä muiden kanssa. Esim ihan anteeksi, kiitos, ole hyvä ovat perustaitoja, samoin kuin se ettei riidan aikana voi suuttumukseen vedoten sanoa mitä tahansa (tai voi mutta turha luulla ettei ne asiat jää kaivertamaan, vähän niin kuin sysätään se vastuu niistä sanoista vastaanottajalle). Tempperamenttiset ihmiset osaavat myös käyttäytyä, turha verhota huonoa käytöstä tempperamenttiin. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...

Heikkoluontoiset pikku draamakuningattaret harrastaa riehumista ja uhkailua. Tarkoitus on saada mies kerjäämään, että älä jätä.

Minulla taas ei tulisi mieleenikään tehdä tuollaista. Vihaan riitelyä, enkä koskaan riitele. Jos minua alkaisi riitelyttää tai tulisi ajatus asunnonkatsomisesta mieleen, minä ihan vaan lähtisin. Mitä sitä löysässä h.ir.re.ssä roikkumaan.

Vai , että oikee löysässä hir. Kuuleppa. Riitely on ihan normaalia. EI aina voi olla samaa mieltä asioista. Joskus se riitelykin voi mennä yli, kunhan ei tavaksi tuu.

Ei kaikki ihmiset riitele sinun tavallasi , joten et voi edes olettaa sellaista. Saati vaatia. Kunhan ei ala turpaan paiskomaan ja tavaroita heittelmään seiniin ( paitsi jotain pehmeetä saa heittää) niin kaikki on ok.

Joskus se riitely puhdistaa ilmaa. Joskus se paha olo purkautuu vaikka huutamalla. Pääasia , ettei se jää sisälle vellomaan. Kaikista pahin ihmisryhmä on se , joka aina vaan sanoo että kaikki on hyvin ja niiden sisällä on valtva määrä kerättyä vihaa tai katkeruutta asioista, joita ei uskalla sanoa ääneen.

Sitten ne jonain päivänä A) pakkaa tavaransa, etkä ees tiedä miksi B) Mököttää ja on hiljaa ( ehkä vmäisin riitelyn ja manipuloinnin muoto)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mikset vaan etsi sitä uutta kämppää ja lähde? Olisi varmasti teille molemmille parempi. Vai onko asunto teidän yhteinen vai jomman kumman omistuksessa?

Yhteinen rivitaloasunto! Olemme olleet 3 vuotta naimisissa. En minä halua lähteä enkä sitä tietenkään tarkoittanut. Halusin vaan päästää höyryjä ulos. Voi ei.

No jos et halua lähteä et sellaista sano edes kiukuissasi. Jos ottaa pattiin lähe kävelylle.Jos joka päivä ottaa pattiin kannattaa miettiä onko parisuhteessa oikean ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nyt vaan ovat suuttuessaan temperamenttisempia kuin toiset. Mies saa minut käytöksellään toisinaan niin raivon valtaan, että tietyn rajan ylitettyäni sivallan hänen suuntansa kaiken mahdollisen sivallettavissa olevan mitään sanomisia pidättelemättä.  Ihan tavaroiden pakkaamiseen en vielä ole ehtinyt, mutta asuntohakemuksen olen tehnyt ainakin kahdesti. Vielä ollaan yhdessä kuitenkin. Ja sen verran sanon, että muiden miesten, joita ei kovin monta ole, kanssa ei ole ollut koskaan tämmöistä. Exän kanssa ensimmäinen riita oli vasta eron jälkeen. En koe olevani hankala ihminen, enemmänkin liian kiltti. Mutta kiltilläkin on rajansa.

JAHÖPÖ HÖPÖ. Istupa miettimään MIKSI mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miksi sinä siitä provosoidut. Et kuulosta kovin kiltiltä jos jatkuvasti menee yli rajan. Terapia ois poikaa koska saatat toistaa jotain haitallisia käytösmalleja tai miehen käytös triggeröi sussa jonkun vanhan trauman mikä sun pitäis työstää veks.Ja miks ihmeessä olet miehen kanssa jonka käytös saa sut raivon valtaan? Ja millaista käytöstä tarkoitat?

Ehkä sä olet vaan koittanu aluksi miellyttää sitä että se on sun kanssa ja olet painanu villasella sen sua ärsyttävän käytöksen jotta suhde jatkuis ja nyt sulle vaan alkaa riittää tai te olettekin yhteensopimattomia. Niin voi käydä. Väkisin ei kannata olla suhteessa jossa kaikki pännii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi itku, pitäiskö vähän miettiä mitä sanoo, luultavasti olet kuitenkin aikuinen ihminen…

Tätäkin ketjua kun lukee niin voi hyvä ihme täällä on superhyvät ihmiset paikalla. Kukaanko ei koskaan sano riidellessä muuta kuin harkittuja asioita? Tuota en usko. Jokainen päästelee sammakoita, vaikka miten esittäisi jossain keskustelupalstalla muuta. Puolison, perheen, sukulaisten, ystävien kanssa riidellessä - aivan varmasti aikuisillakin tulee ulos kömmähdyksiä kun tunteen palo vie.

Vain luonteeltaan epärehellinen ihminen sanoo asioita, joita ei tarkoita.

Minä en aidosti koskaan sano mitään, mitä en sisimmässäni tarkoita. Kiihtyneenä vaan tulen sanoneeksi asioita, joita ei ole ollut tarkoitus sanoa ääneen. Mutta koskaan en sano mitään, mikä ei olisi vilpitön mielipiteeni sillä hetkellä.

Tämä on itse asiassa suuri ongelma, koska vastapuoli itsekin tajuaa, että mitä sanon on totuus, ja se loukkaa niitä merkittävästi enemmän kuin mikään mitä EN tarkoittaisi.

Jos minä esimerkiksi sanoisin jotakuta tyhmäksi, se ihminen voisi olla varma, että olen aina ollut sitä mieltä, ja totuus vaan pääsi lipsahtamaan.

Tämän takia en riitele koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos eroajatuksiaan joutuu piilottelemaan, eipä ole kommunikaatio parisuhteessa kummoisellakaan tolalla.

Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä nyt 20 vuotta, ja monta kertaa on erosta keskusteltu, joskus riidellen ja joskus ihan normaalissa keskustelussa. Ehkä asiaa on helpompi käsitellä, koska suhteemme alkuvaiheessa oikeastikin erosimme muutamaan otteeseen.

Tiedostan kyllä, että vuorovaikutuksemme suorasukaisuus saattaisi olla monille kauhistus, mutta kumpikaan meistä ei jaksa mykkäkouluja, marttyroitumisia tai muutakaan taustalla muhivaa draamaa.

Erosta puhuminen on ihan fine, jos oikeasti ajattelee eroa.

Mutta ap vaan riehuu ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, uhkaillakseen ja kiristääkseen miestä. Täysin eri asia, kuin sanoa, että tahtoisin erota, jos tahtoo erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroajatuksiaan joutuu piilottelemaan, eipä ole kommunikaatio parisuhteessa kummoisellakaan tolalla.

Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä nyt 20 vuotta, ja monta kertaa on erosta keskusteltu, joskus riidellen ja joskus ihan normaalissa keskustelussa. Ehkä asiaa on helpompi käsitellä, koska suhteemme alkuvaiheessa oikeastikin erosimme muutamaan otteeseen.

Tiedostan kyllä, että vuorovaikutuksemme suorasukaisuus saattaisi olla monille kauhistus, mutta kumpikaan meistä ei jaksa mykkäkouluja, marttyroitumisia tai muutakaan taustalla muhivaa draamaa.

Erosta puhuminen on ihan fine, jos oikeasti ajattelee eroa.

Mutta ap vaan riehuu ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, uhkaillakseen ja kiristääkseen miestä. Täysin eri asia, kuin sanoa, että tahtoisin erota, jos tahtoo erota.

ja lässynlässyn. Kuinka vaikea se on ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Ei kaikki oo mitään piipttäjiä ja "muistan aina olla aikuinen ja pitää huolen siitä, ettei kontrollini petä koskaan". SInä oot semmonen, minä en. Mulla kuohuu tunteet välillä yli ja koita hyvä ihminen tajuta, että juuri sinun tapasi ei ole se ainoa oikea. MInua oikeesti välillä ottaa pannun nää "aina aikuisena" ihmiset. Mut en minä sitä niille sano, enkä ala mollimaan. Mietippä sitä vaikka.Ja mee kiillottaa kruunus.

Alko ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...

Heikkoluontoiset pikku draamakuningattaret harrastaa riehumista ja uhkailua. Tarkoitus on saada mies kerjäämään, että älä jätä.

Minulla taas ei tulisi mieleenikään tehdä tuollaista. Vihaan riitelyä, enkä koskaan riitele. Jos minua alkaisi riitelyttää tai tulisi ajatus asunnonkatsomisesta mieleen, minä ihan vaan lähtisin. Mitä sitä löysässä h.ir.re.ssä roikkumaan.

Vai , että oikee löysässä hir. Kuuleppa. Riitely on ihan normaalia. EI aina voi olla samaa mieltä asioista. Joskus se riitelykin voi mennä yli, kunhan ei tavaksi tuu.

Ei kaikki ihmiset riitele sinun tavallasi , joten et voi edes olettaa sellaista. Saati vaatia. Kunhan ei ala turpaan paiskomaan ja tavaroita heittelmään seiniin ( paitsi jotain pehmeetä saa heittää) niin kaikki on ok.

Joskus se riitely puhdistaa ilmaa. Joskus se paha olo purkautuu vaikka huutamalla. Pääasia , ettei se jää sisälle vellomaan. Kaikista pahin ihmisryhmä on se , joka aina vaan sanoo että kaikki on hyvin ja niiden sisällä on valtva määrä kerättyä vihaa tai katkeruutta asioista, joita ei uskalla sanoa ääneen.

Sitten ne jonain päivänä A) pakkaa tavaransa, etkä ees tiedä miksi B) Mököttää ja on hiljaa ( ehkä vmäisin riitelyn ja manipuloinnin muoto)

Oletko koskaan kuullut sellaisesta jännästä ilmiöstä, mitä kutsutaan keskusteluksi? Aikuiset ihmiset harrastaa sellaista.

Minä olen ollut 17 vuotta saman miehen kanssa, ja mies ainakin väittää olevansa onnellinen. Minä ainakin tiedän olevani. Jos meillä on ollut erimielisyyksiä, ne on käyty keskustelemalla läpi.

Esimerkki suhteen alkuajoilta. Olimme miehen kaverin äärettömän ikävissä bileissä ja join liikaa. Seuraavana päivänä mies sanoi minulle rauhallisesti: "Irma, sä olet mun unelmieni nainen, mutta olet kyllä juovuksissa ihan sietämätön, kun alat  vittuilla ihmisille."

Minä vastasin: "No sitten on varmaan parasta, että en tule sun kavereiden bileisiin. Alan aina vittuilla kun olen yrittänyt juoda seuraani mukavaksi."

Kummankaan ei tarvinnut kiihtyä yhtään. Mies ilmaisi asian, mistä ei pitänyt, ja minä esitin ratkaisuehdotuksen, joka oli hänestäkin hyvä. Problem solved, ihan ilman riitelyä.

Sittemmin olemme nähneet yhdessä vain ihmisiä, joista molemmat tykkäävät, ja näemme itseksemme niitä ihmisiä, joista toinen ei niin välitä.

Muut ongelmat on menneet samalla kaavalla. Toinen ilmaisee asian, mihin on tyytymätön, ja sitten keksitään ratkaisu ja mennään sen mukaan.

Mutta se ratkaisun löytäminen edellyttää sitä, että se ärsyttävä asia otetaan puheeksi rauhallisesti. Riitelemällä ja tunteissa vellomalla asiat ei selviä koskaan.

No, öö...   sitä saa, mitä tilaa. Luultavasti sinä aloitit riidan, eikö?

Ex-puolisoni uhkaili lähtemisellä ja erolla koko 10v suhteen ajan. Ja tilanteet milloin hän uhkaili, oli sellaisia, että riitaa tuli hänen perseilyistään. Hän pyöritti muita naisia, minä en asiaa hyväksynyt, hän haukkui minua liian mustasukkaiseksi hulluksi.. Tätä sitten 10v ja joka kerta hän huusi ettei ala tuollaisen kanssa olemaan.. Ja minä vastasin, että lähde sitten menemään! Koskaan ei lähtenyt.. Tosiaan 10v tota kesti ja lopulta minä lopetin suhteen ja lähdin itse. Puoliso oli aivan järkyttynyt, ei voinut käsittää kuinka voin olla niin julma ja heittää suhteemme roskakoriin.

Nykyisen kumppanin kanssa oltu kimpassa 3v, kertaakaan kumpikaan ei ole sanallakaan vihjaissut mitään erouhkia vaikka välillä on jostain toistemme tekemisistä loukkaannuttu (tuntunut ettei toinen huomioi tarpeeksi tmv.) ja omalta osaltani en aio erolla IKINÄ uhkailla. Otan erovaihtoehdon puheeksi tasan tarkkaan vasta sitten, jos tilanne oikeasti on se, että ero tosissaan on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroajatuksiaan joutuu piilottelemaan, eipä ole kommunikaatio parisuhteessa kummoisellakaan tolalla.

Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä nyt 20 vuotta, ja monta kertaa on erosta keskusteltu, joskus riidellen ja joskus ihan normaalissa keskustelussa. Ehkä asiaa on helpompi käsitellä, koska suhteemme alkuvaiheessa oikeastikin erosimme muutamaan otteeseen.

Tiedostan kyllä, että vuorovaikutuksemme suorasukaisuus saattaisi olla monille kauhistus, mutta kumpikaan meistä ei jaksa mykkäkouluja, marttyroitumisia tai muutakaan taustalla muhivaa draamaa.

Erosta puhuminen on ihan fine, jos oikeasti ajattelee eroa.

Mutta ap vaan riehuu ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, uhkaillakseen ja kiristääkseen miestä. Täysin eri asia, kuin sanoa, että tahtoisin erota, jos tahtoo erota.

ja lässynlässyn. Kuinka vaikea se on ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Ei kaikki oo mitään piipttäjiä ja "muistan aina olla aikuinen ja pitää huolen siitä, ettei kontrollini petä koskaan". SInä oot semmonen, minä en. Mulla kuohuu tunteet välillä yli ja koita hyvä ihminen tajuta, että juuri sinun tapasi ei ole se ainoa oikea. MInua oikeesti välillä ottaa pannun nää "aina aikuisena" ihmiset. Mut en minä sitä niille sano, enkä ala mollimaan. Mietippä sitä vaikka.Ja mee kiillottaa kruunus.

Alko ärsyttää.

Empatiakykysi ei ilmeisesti riitä käsittämään, millaista henkistä väkivaltaa on uhata jättää ihminen, jonka pitäisi olla se kaikkein rakkain ja läheisin? Se on hirvittävää julmuutta, eikä mikään tunteiden kuohahtelu oikeuta siihen. Vai onko sinusta oikein sanoa lapsellekin, että "olet niin sietämätön että äiti lähtee nyt eikä tule takaisin?" Vai ymmärrätkö edes lapsen kohdalla, miten törkeää tuo on?

Ihmisen pitäisi voida tuntea kotonaan ja parisuhteessaan olevansa turvassa. Jos toinen uhkailee erolla tämän tuosta, ei olo voi koskaan olla turvallinen. Sen jälkeen häviää luottamus, ja sitten ei enää ole parisuhdetta.

Ymmärrän täysin miehen käytöksen.

Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä jo yli 30v. Ja näin jälkikäteen laskiessa hän on uhkaillut erolla melko tarkasti aina kolmen vuoden välein. Yleensä ei suustuspäissään vaan kylmän viileästi, kun oma tilanteeni on mahdollisimman hankala. Esim laittaa viestin, että haluaa osituksen nyt heti, kun olen työmatkalla - yritä siinä sitten keskittyä töihin. Ylipäätään odottaa kaiken tuonlaisen kanssa, kun tilanne on mahdollisimman haavoittava ja sitten iskee. Samalla tavalla hän riitelee kaikkien kanssa, odottaa kärsivällisesti ja iskee sitten. Ei ole koskaan avoimesti erimieltä, vaan omasta mielestään aina ihana, myönteinen ihminen.

Ja niin se rakkaus pikkuhiljaa hiipuu pois. Kun riittävän monta kertaa kertoo, että minun kosketus inhottaa, lakkaan koskemasta. Kun riittävän monta kertaa kertoon, että haluaa, että nukun vain omalla puolellani, niin  emme nuku enää saman peiton alla. Kun riittävän monta kertaa kertoo, kuinka seksi on vain pakollinen velvollisuus niin sekin loppuu. Kun riittävän monta kertaa kertoo, että minun asiat eivät kiinnosta lainkaan, lakkaan kertomasta omistani.

Tiettyyn rajaan asti sitä pystyy antamaan asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuitata ne hetken mielipahana ja unohtaa, mutta vähitellen puheet alkavat haavoittamaan, kun ne toistuvat uudelleen ja uudelleen.

Viimeksi sanoi, että on aika erota ed kesänä. Eiköhän se uhkaus tule taas syksyn pimetessä ja tällä kertaa olen valmis... Eikä minun tarvitse sanoa, että on todellakin aika erota, kuin kerran..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eroajatuksiaan joutuu piilottelemaan, eipä ole kommunikaatio parisuhteessa kummoisellakaan tolalla.

Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä nyt 20 vuotta, ja monta kertaa on erosta keskusteltu, joskus riidellen ja joskus ihan normaalissa keskustelussa. Ehkä asiaa on helpompi käsitellä, koska suhteemme alkuvaiheessa oikeastikin erosimme muutamaan otteeseen.

Tiedostan kyllä, että vuorovaikutuksemme suorasukaisuus saattaisi olla monille kauhistus, mutta kumpikaan meistä ei jaksa mykkäkouluja, marttyroitumisia tai muutakaan taustalla muhivaa draamaa.

Erosta puhuminen on ihan fine, jos oikeasti ajattelee eroa.

Mutta ap vaan riehuu ja huutaa mitä sylki suuhun tuo, uhkaillakseen ja kiristääkseen miestä. Täysin eri asia, kuin sanoa, että tahtoisin erota, jos tahtoo erota.

ja lässynlässyn. Kuinka vaikea se on ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Ei kaikki oo mitään piipttäjiä ja "muistan aina olla aikuinen ja pitää huolen siitä, ettei kontrollini petä koskaan". SInä oot semmonen, minä en. Mulla kuohuu tunteet välillä yli ja koita hyvä ihminen tajuta, että juuri sinun tapasi ei ole se ainoa oikea. MInua oikeesti välillä ottaa pannun nää "aina aikuisena" ihmiset. Mut en minä sitä niille sano, enkä ala mollimaan. Mietippä sitä vaikka.Ja mee kiillottaa kruunus.

Alko ärsyttää.

Toki me olemme erilaisia. Ja toisten tapa elää tuottaa merkittävästi parempia lopputuloksia kuin toisten.

Riehuminen ei koskaan ratkaise ongelmia. Se luo niitä. Joten se on pelkkää tuhlattua aikaa ja energiaa.

Ei ole tarvetta kruunun kiillotukselle. Kyllä minä tiedän, että on ihmisiä jotka eivät pese hampaitaan edes kerran päivässä, mutta ei se tee minun tavanomaisesta suuhygieniastani mitään erityisen gloorian arvoista suoritusta. Ei normaalista tarvitse saada kunniaa.

Mä niin ymmärrän. Itsekin sanon joskus ja taidan oikeasti haluatkin lähteä. En ole aiemmin tällainen ollut, mutta mieheni on välillä niin mulkku, että ahdistaa ja vihaan häntä. Joo, ei kannattaisi olla yhdessä, mutta jotenkin niin vaan on ja todennäköisesti hän joku päivä häipyy ja minä suren. Välillä oikeasti mietin voinko olla narsistinen, mutta osaa olla niin inhottava mulle, että käytännössä tarkoitan kaikkea sontaa mitä suustani suollan.

Tosi typerää ja epäkypsää uhkailla erolla.

Tai millään muullakaan asialla.

Uhkailu on kiristyskeino.

Riitely on ainakin minulle erimielisyyksien nostamista pöydälle ja niihin ratkaisujen löytämistä. Siihen ei kiristämistä tarvita.

Olisi kummallakin osapuolella rehdin itsetutkiskelun ja ilmaisuharjoitusten paikka, jos riitatilanteet menevät tuhon..

Kuinka vanhoja nämä suutuksissaan sammakoita päästelevät ovat? 20 - 30v? Arvatenkin tupakka ja päihteet maistuvat?