Mies suuttui totaalisesti. Nyt suhde kriisissä
Olen joskus suuttuessani sanonut, että etsin itselleni kämpän niin ei tarvitse katsella tuollaista. Jokainenhan tietää, että suuttuessaan voi sanoa asioita, joita ei oikeastaan tarkoita, eikös vaan? Eilen meillä oli riitaa miehen käyttäytymisestä ja hän provosoi minua, jolloin sanoin, että olen jo katsellut asuntoja itselleni niin pääsen pois täältä, hän voi pitää talon. Nukuin olohuoneen sohvalla. Nyt herätessäni mies oli pois (yleensä vielä kotitöissä) ja pöydällä lappu, että hän tulee takaisin kun olen löytänyt sen asunnon ja poistunut täältä. Ei vastaa puheluihin tai WhatsAppeihin. Voi että, jokainen ymmärtää että suutuspäissään voi sanoa tyhmiä asioita.
Kommentit (364)
Ei, olen reilusti yli 50v. ja todella nolottaa edes myöntää, että noin teen. Mutta jostain syystä tämä mies saa minut provosoitua raivon partaalle ja tajuan oikeasti välillä ajattelen hänestä juuri sitä mitä sanon. Ja ei, mies ei ole vässykkä, vaan jopa väkivaltainen (mukamas macho). Huono itsetuntoinen hän on ja on painanut minua alusta asti alaspäin. Mutta minä prkl en suostu painumaan, vaan annan takaisin. Tiedän todellakin, ettei ole aikuismaista eikä millään lailla tervettä parisuhdetta. Joskus vaan niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ongelma on se, ettemme osaa erota, vaikka molemmilla on varmasti paha olla!
Minun puolisoni on ollut nyt 4 vrk hävöksissä. Sillä on ihan vaki tapa toimia niin riitelyn jälkeen.
Koskaan asioita ei puhuta läpi palattuaan.
Isänsä toimi samoin aikoinaan. Jätti perheensä oman onnensa nojaan helposti vaikka viikoksi, eikä kertonut minne menee.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on ollut nyt 4 vrk hävöksissä. Sillä on ihan vaki tapa toimia niin riitelyn jälkeen.
Koskaan asioita ei puhuta läpi palattuaan.
Isänsä toimi samoin aikoinaan. Jätti perheensä oman onnensa nojaan helposti vaikka viikoksi, eikä kertonut minne menee.
Miksi ihmeessä olet edes enää kotona, kun hän tulee?
Nyt on erittäin hyvä hetki heittää tärkeimmät kamat kassiin ja lähteä, ennen kuin hän on kotona. Jos on lapsia, niin sen verran vaikeampi on, että lähde heidän kanssa äidillesi, ja soita sieltä vuokra-asunto.
Vierailija kirjoitti:
Ei, olen reilusti yli 50v. ja todella nolottaa edes myöntää, että noin teen. Mutta jostain syystä tämä mies saa minut provosoitua raivon partaalle ja tajuan oikeasti välillä ajattelen hänestä juuri sitä mitä sanon. Ja ei, mies ei ole vässykkä, vaan jopa väkivaltainen (mukamas macho). Huono itsetuntoinen hän on ja on painanut minua alusta asti alaspäin. Mutta minä prkl en suostu painumaan, vaan annan takaisin. Tiedän todellakin, ettei ole aikuismaista eikä millään lailla tervettä parisuhdetta. Joskus vaan niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ongelma on se, ettemme osaa erota, vaikka molemmilla on varmasti paha olla!
No ei ole tervettä. Haluatko päästä otsikoihin, "nainen kuoli Somerolla, miesystävää epäillään". Nimittäin noin niihin otsikoihin päädytään.
No kyllä on aikamoinen pommi tiputtaa aviomiehelle että uusia asuntoja on jo katsottu. Eikö tuossa ole ihan sama puolisona vetää jo töpseli seinästä, kun kerran oma puoliso on jo henkisesti noin irti suhteesta? Pitää olla aika itsetunnoton tossu jos kerta toisen jälkeen jäisi tuollaista kuuntelemaan ja jäämään suhteeseen jonka loppumiseen ja sen ajankohtaan ei ole itsellä edes valinnanvaraa. Myös surullista. Eikö tuo ole epäsuorasti ilmaistuna vaan "haluan sinut maksamaan puolet kuluistani ennen kuin itse nostan kytkintä". Tuossahan on jo suhde ja rakkaus loppunut.
Ymmärrän todella jos tuollainen katkaisee kamelin selän ja lähtemisestä puhuva saa myös oikeasti lähteä sen toisen aloitteesta.
Entinen mieheni päästeli aina suustansa, että "Soitan välittäjälle ja talo myyntiin" Aikani kuuntelin, ja vastasin että teeppä niin. Kun meni myyntiin, ukko tuli itku silmässä sanomaan, että kaveri oli hänelle sanonut, että pitäiskö koittaa vielä. Vastasin, että myöhäistä on, ja talo myyntiin. Vuosien päästäkin sain humalaisia rakkauden tunnustuksia. Olen itsekkin aika tulinen, mutta joku raja on mitä suustansa päästelee. Kannattaa vastuusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen mieli on ailahtelevainen.
mies53v
Ja sinä olet lapsellinen noin vanhaksi äijäksi.
Kokemus sen kertoo. Itse huomasin, miten stabiiliksi mieli meni kun sain vaihdevuodet. Niihin mielialan vaihteluihin oli niin tottunut, alakuloon ennen kuukautisia jne. Vaihdevuosien jälkeen mieli paljon tasaisempi, vapaampi. t. nainen 64 v
Minusta vaikuttaa siltä, että ihan ensi itse suutuit totaalisti, kun menit erolla uhkailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mikset vaan etsi sitä uutta kämppää ja lähde? Olisi varmasti teille molemmille parempi. Vai onko asunto teidän yhteinen vai jomman kumman omistuksessa?
Yhteinen rivitaloasunto! Olemme olleet 3 vuotta naimisissa. En minä halua lähteä enkä sitä tietenkään tarkoittanut. Halusin vaan päästää höyryjä ulos. Voi ei.
Omasta tietenkään lähdetä noin vain. Seuraavan kerran pitää sanoa että haluan osuuteni asunnosta ja sitten jompikumpi lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan ovat suuttuessaan temperamenttisempia kuin toiset. Mies saa minut käytöksellään toisinaan niin raivon valtaan, että tietyn rajan ylitettyäni sivallan hänen suuntansa kaiken mahdollisen sivallettavissa olevan mitään sanomisia pidättelemättä. Ihan tavaroiden pakkaamiseen en vielä ole ehtinyt, mutta asuntohakemuksen olen tehnyt ainakin kahdesti. Vielä ollaan yhdessä kuitenkin. Ja sen verran sanon, että muiden miesten, joita ei kovin monta ole, kanssa ei ole ollut koskaan tämmöistä. Exän kanssa ensimmäinen riita oli vasta eron jälkeen. En koe olevani hankala ihminen, enemmänkin liian kiltti. Mutta kiltilläkin on rajansa.
JAHÖPÖ HÖPÖ. Istupa miettimään MIKSI mies käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miksi sinä siitä provosoidut. Et kuulosta kovin kiltiltä jos jatkuvasti menee yli rajan. Terapia ois poikaa koska saatat toistaa jotain haitallisia käytösmalleja tai miehen käytös triggeröi sussa jonkun vanhan trauman mikä sun pitäis työstää veks.Ja miks ihmeessä olet miehen kanssa jonka käytös saa sut raivon valtaan? Ja millaista käytöstä tarkoitat?
Ehkä sä olet vaan koittanu aluksi miellyttää sitä että se on sun kanssa ja olet painanu villasella sen sua ärsyttävän käytöksen jotta suhde jatkuis ja nyt sulle vaan alkaa riittää tai te olettekin yhteensopimattomia. Niin voi käydä. Väkisin ei kannata olla suhteessa jossa kaikki pännii.
Olen jo sen verran iso tyttö, että en "koita miellyttää, että joku olisi minun kanssani" . Se vanha trauma todellakin ajoittain tulee pintaan ja johtuu ihan miehen toiminnasta eli pettäminen kyseessä ja pari muutakin juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mikset vaan etsi sitä uutta kämppää ja lähde? Olisi varmasti teille molemmille parempi. Vai onko asunto teidän yhteinen vai jomman kumman omistuksessa?
Yhteinen rivitaloasunto! Olemme olleet 3 vuotta naimisissa. En minä halua lähteä enkä sitä tietenkään tarkoittanut. Halusin vaan päästää höyryjä ulos. Voi ei.
Yksi sääntö parisuhteessa kannattaa pitää mielessä: älä ikinä uhkaa jollain asialla mitä et ole valmis viemään läpi.
Tuollainen käytös jossa uhkaillaan erolla, poismuutolla, lapseen kohdistuvalla toiminnalla tms on todella alhaista.
Mutta niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...
Joo, mulle kävi juuri noin. EXän kanssa.
Erolla ei uhkailla. Koskaan. Tyhmyyksiä joo tulee sanottua, mutta erolla uhkailu horjuttaa koko perustaa niin paljon, että sen päälle on enää vaikea rakentaa. Ex uhkaili useasti. Sit yks päivä sanoin et kerrankin vielä suutuspäissäs sanot et haluut eron niin ero tulee. Ei mennyt kauaa ja tein mitä lupasin. Nyt uusi mies joka ymmärtää eron riitelyn ja uhkailun välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen mieli on ailahtelevainen.
mies53v
Ja sinä olet lapsellinen noin vanhaksi äijäksi.
Nuorekas. Pusu sulle..
Jos nainen vois olla päivän aviomiehenä, niin se olisi taatusti avartava ja opettava kokemus kuinka hormonitoiminta ohjaa naisen käytöstä.
mies53v
Mä jotenkin naisena ymmärrän tämän. Todellakin hormonitoiminta laittaa mielen välillä oudoksi. Mut onneksi sen jo itse tunnistaa tietyssä vaiheessa kuukautta ja osaa mennä purkamaan oloaan vaikkapa salille.
Olethan aloittaja jo alkanut etsimään toista asuntoa? Muista, että et voi kostoksi raahata teidän yhteiselle asunnolle ketään jos pian-ex-miehesi niin päättää, sama toimii tietenkin toisin päin. Tarvittaessa ylimääräiset voi ajaa pois poliisivoimin jos muu ei tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Juu itsekin sanoin eilen miesystävälleni että tämä on perseestäveivattava nahjus. (Kun ei saanut aikaan vaihtaa työpaikkaa kun oli tarjolla, nykyinen menee konkkaan)
No ajoi vaan 100km tunnissa sen kippuraisen mökkitien ja piti illan mykkäkoulua, mutta asunnonvaihtolappua en käteen vielä saanut
Mitä jos vaan huolehtisit omasta työpaikastasi. Puolison työpaikan valinta ei ole sinun asiasi
Vierailija kirjoitti:
Kaikki taas moralisoimassa, mutta todellisuudessa jokaisen jokainen nainen tätä jollain tapaa tekee...
Ei todellakaan tee. Kertaakaan elämässäni en ole riidellessä uhannut, että muutan pois. Olen sanonut muuten pahasti, mutta erolla en uhkaile ikinä. Minulla ja hyvin monella muulla ihmisellä on raja minkä alle ei lyödä. Siellä alueella on esim. ero, sairaudet, kuolleet läheiset ja miehen mahdolliset traumat.
Kyllä meillä riidellään, railakkaastikin, mutta erolla ei enää kukaan _turhaan_ uhkaile. Mies harrasti sitä nuorempana, mutta kun lopulta sain itsetuntoni kaavittua sieltä kengänpohjasta ja sanottua (riidan laannuttua, rauhallisesti ja selkeästi), että nyt riitti: seuraavasta kerrasta sitten lähtee ne eropaperit ihan oikeasti vetämään, niin ei ole enää hänellä mielenkuohusta huolimatta lennellyt noita sammakoita. Tietää että olen tässä tosissani ja että se on tämän liiton loppupiste sitten.
Eli ei, ei täällä ihmiset välttämättä valehtele kun sanovat, että ihan kaikkea ei sanota edes riidan tuoksinassa. Joku raja.