Mies suuttui totaalisesti. Nyt suhde kriisissä
Olen joskus suuttuessani sanonut, että etsin itselleni kämpän niin ei tarvitse katsella tuollaista. Jokainenhan tietää, että suuttuessaan voi sanoa asioita, joita ei oikeastaan tarkoita, eikös vaan? Eilen meillä oli riitaa miehen käyttäytymisestä ja hän provosoi minua, jolloin sanoin, että olen jo katsellut asuntoja itselleni niin pääsen pois täältä, hän voi pitää talon. Nukuin olohuoneen sohvalla. Nyt herätessäni mies oli pois (yleensä vielä kotitöissä) ja pöydällä lappu, että hän tulee takaisin kun olen löytänyt sen asunnon ja poistunut täältä. Ei vastaa puheluihin tai WhatsAppeihin. Voi että, jokainen ymmärtää että suutuspäissään voi sanoa tyhmiä asioita.
Kommentit (364)
Miten niin on aikuiselle normaalia sanoa suutuspäissään mitä tahansa? Kuulostaa siltä, että olet jäänyt kehityksessä 13-vuotiaan tasolle.
No voi itku, pitäiskö vähän miettiä mitä sanoo, luultavasti olet kuitenkin aikuinen ihminen…
Ammuttua nuolta ei saa takaisin eikä sanottuja sanoja.
Vierailija kirjoitti:
No mutta tuohan on kätevä! Saat kivan kämpän itsellesi, jos hän ei kerran ei aio palata ennen kuin poistut.
Eiköhän tuo ole lyhytaikainen ilo. Tulee kohta joko häätö tai kiinteistönvälittäjä, riippuen omistaako ap siitä jotain. Kyllä nyt on parempi vain alkaa selata Vuokraovea.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut miehelleni muutamaankin kertaan että pitäisi varmaan erota, tai että pitäisköhän mun muuttaa pois. Nuo on sellaisissa tilanteissa sanottu joissa mikään muu ei ole enää auttanut miestä tajuamaan että nyt on kyse sellaisesta asiasta, että jos se ei selviä niin en voi olla hänen kanssaan yhdessä enää. En ole "toteuttanut uhkaustani" niin kuin sitä joku haluaa kutsua, koska asiat on sitten saatu selvitettyä kun mies on havahtunut eropuheen myötä.
Nyttemmin kun mies on lopettanut oman käytöksesnä noissa tilanteissa, ei ole tarvinnut ottaa eroakaan esiin.
Mikäli asioita ei olisi saatu selvitettyä, olisin eronnut.
Kannattaa varmistaa, että mies on sun kanssa samaa mieltä asian tilasta. Vaimolla oli tapana harrastaa tuota samaa kaikesta mahdollisesta. Siitä on helppo vetää 1+1 siihen, miten paljon puoliso arvostaa parisuhdetta ja tehdä omia (ehkä virheellisiä) johtopäätöksiä.
Nyyh, emmää ny tosissani tarkoittanu...
Kannattaa ottaa opiksi, nyt kävi näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä ollaan taas niiiiin oikeassa. Ei sillä, olen samaa mieltä, että erolla ja erilleen muutolla uhkailu ei kuulu riitelyyn, jos sitä ei todella tarkoita, eikä oikein silloinkaan, vaan niistä asioista pitää voida puhua rauhallisesti.
Silti, ihminen on erehtyväinen, ja huonoista tavoista voi oppia eroon. Nyt pyydät puolisoltasi anteeksi, puhut, että sinulla on tällainen kamala tapa. Vihaisena tuntuu, ettei ole ulospääsyä, ja sitä muistuttelee kummallekin, ettei tässä missään vankilassa olla. Puhutte yhdessä, miten noista riitelytavoista voisi päästä eroon, jos mies vaikka sanoisi tiukasti heti puheen lipsahdettua väärille raiteille, että "EI NOIN, muistatko", ja ap miettisi jo valmiiksi, miten silloin sanoo: "mut kun musta tuntuu, ettei mua kuunnella".
Olin itsekin nuorena tuollainen, kesti kauan oppia uudet tavat, mutta onnistuimme yhdessä mieheni kanssa. Kyllä se siitä, aloitat myöntämällä sekä itsellesi, että miehelle, että olit väärässä.
Niin, jos nyt luet ap:n tekstin ajatuksella läpi, huomaat ettei hän ole ollenkaan "oppimassa huonoista tavoista eroon" tai varsinkaan pidä "tapaansa kamalana". Päinvastoin, hän useaan otteeseen kirjoittaa, että "se nyt ihan normaalia..." ja "pitäisihän sitä jokaisen ymmärtää..." jne.
Ja kyllä, jos puolisoni sanoisi minulle katselleensa asuntoja itselleen saattaisin hyvinkin kysyä puolisoa näyttämään, löysikö hän mieleistään ja jos ei, niin auttaisin etsinnässä.
vai niin. minä en haluaisi luopua rakastamastani miehestä, joten jos hän riidan keskellä tokaisisi, että 'erotaan sitten kun on niin vaikeaa', niin sanoisin 'eikä erota, kun nyt selvitetään tämä tyhmä riita'. En ois tuommosesta kyllä näyttämässä ovea, kun en varsinaisesti ole kyttäämässä helppoa exittiä.
Täysin eri asia jos hän riidan jälkeen kertoisi miettivänsä eroa niin sittenhän sitä pitäisi kuunnella ihan vakavalla korvalla.
Joo, mutta jos tätä tapahtuu toistuvasti.
Ja pitäisikö itsekin mennä pyytämään anteeksi ja sanoa etten mä sitä tarkoittanut, jos kerran oikeasti haluaisi jatkaa yhdessä. Mutta että menee nukkumaan sohvalle, kunnes toinen tulee hädissään pyytelemään. Se on vallankäyttöä ja väkivaltaa, ja mies varmaan sai juuri siitä tarpeekseen, ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä ollaan taas niiiiin oikeassa. Ei sillä, olen samaa mieltä, että erolla ja erilleen muutolla uhkailu ei kuulu riitelyyn, jos sitä ei todella tarkoita, eikä oikein silloinkaan, vaan niistä asioista pitää voida puhua rauhallisesti.
Silti, ihminen on erehtyväinen, ja huonoista tavoista voi oppia eroon. Nyt pyydät puolisoltasi anteeksi, puhut, että sinulla on tällainen kamala tapa. Vihaisena tuntuu, ettei ole ulospääsyä, ja sitä muistuttelee kummallekin, ettei tässä missään vankilassa olla. Puhutte yhdessä, miten noista riitelytavoista voisi päästä eroon, jos mies vaikka sanoisi tiukasti heti puheen lipsahdettua väärille raiteille, että "EI NOIN, muistatko", ja ap miettisi jo valmiiksi, miten silloin sanoo: "mut kun musta tuntuu, ettei mua kuunnella".
Olin itsekin nuorena tuollainen, kesti kauan oppia uudet tavat, mutta onnistuimme yhdessä mieheni kanssa. Kyllä se siitä, aloitat myöntämällä sekä itsellesi, että miehelle, että olit väärässä.
Niin, jos nyt luet ap:n tekstin ajatuksella läpi, huomaat ettei hän ole ollenkaan "oppimassa huonoista tavoista eroon" tai varsinkaan pidä "tapaansa kamalana". Päinvastoin, hän useaan otteeseen kirjoittaa, että "se nyt ihan normaalia..." ja "pitäisihän sitä jokaisen ymmärtää..." jne.
Ja kyllä, jos puolisoni sanoisi minulle katselleensa asuntoja itselleen saattaisin hyvinkin kysyä puolisoa näyttämään, löysikö hän mieleistään ja jos ei, niin auttaisin etsinnässä.
Jos luet minun tekstini ajatuksella läpi, huomaat, että kehotin aloittajaa sanomaan näin ja myöskin ajattelemaan niin. Voisin tietysti vain haukkua hänet pystyyn, jospa vaikka siitä oppisi.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin suosittelen sulle omaa kämppää. Toi on niin typerää, että joka riidan yhteydessä tulostellaan avioeropaperit tai uhkaillaan omalla kämpällä. Sairasta ja narsistista.
Ymmärrän jopa senkin, että riidan yhteydessä sanotaan, vaikka "vi**n lehmä yms, mutta toi sun käytös on pimeetä.
Nää on just näitä, mitkä on pienenä saanut kuunnella ja kokea kun äiti suuttuessaan huutaa, että "sun ei ois pitänyt edes syntyä".
Surullista.
Muuta omilles ja tutkaile omaa käytöstäsi ja opi jotain. Säälittää sun puolisos.
Taisi mennä tunteisiin..?? Patoumia?
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on monesti usein uhkaillut erolla suuttuessaan ja mä en ikinä sano siihen mitään. En muutenkaan ikinä riitele, riehu, ilkeile tai sano mitä en tarkoita.
Lepyttyään se ilmeisesti unohtaa koko jutun.
Mutta mä en unohda ikinä.
Jokainen erouhkaus tippuu kivenä maljaan ja nostaa vedenpintaa ylemmäs.
Sitten joku päivä se vuotaa reunan yli.
Mitäpäs jos joskus sanoisit jotain. En jaksaisi kyllä yhtään kaltaistasi kynnysmattoa, anteeksi vaan.
m45
Vierailija kirjoitti:
No voi itku, pitäiskö vähän miettiä mitä sanoo, luultavasti olet kuitenkin aikuinen ihminen…
Tätäkin ketjua kun lukee niin voi hyvä ihme täällä on superhyvät ihmiset paikalla. Kukaanko ei koskaan sano riidellessä muuta kuin harkittuja asioita? Tuota en usko. Jokainen päästelee sammakoita, vaikka miten esittäisi jossain keskustelupalstalla muuta. Puolison, perheen, sukulaisten, ystävien kanssa riidellessä - aivan varmasti aikuisillakin tulee ulos kömmähdyksiä kun tunteen palo vie.
Henkistä pahoinpitelyä olet siis harrastanut kun aina riidan yhteydessä uhkailet erolla. Menipäs nyt omaan nilkkaan.
Jos eroajatuksiaan joutuu piilottelemaan, eipä ole kommunikaatio parisuhteessa kummoisellakaan tolalla.
Minä olen ollut vaimoni kanssa yhdessä nyt 20 vuotta, ja monta kertaa on erosta keskusteltu, joskus riidellen ja joskus ihan normaalissa keskustelussa. Ehkä asiaa on helpompi käsitellä, koska suhteemme alkuvaiheessa oikeastikin erosimme muutamaan otteeseen.
Tiedostan kyllä, että vuorovaikutuksemme suorasukaisuus saattaisi olla monille kauhistus, mutta kumpikaan meistä ei jaksa mykkäkouluja, marttyroitumisia tai muutakaan taustalla muhivaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin suosittelen sulle omaa kämppää. Toi on niin typerää, että joka riidan yhteydessä tulostellaan avioeropaperit tai uhkaillaan omalla kämpällä. Sairasta ja narsistista.
Ymmärrän jopa senkin, että riidan yhteydessä sanotaan, vaikka "vi**n lehmä yms, mutta toi sun käytös on pimeetä.
Nää on just näitä, mitkä on pienenä saanut kuunnella ja kokea kun äiti suuttuessaan huutaa, että "sun ei ois pitänyt edes syntyä".
Surullista.
Muuta omilles ja tutkaile omaa käytöstäsi ja opi jotain. Säälittää sun puolisos.Taisi mennä tunteisiin..?? Patoumia?
Elämänvuosia sen verran takana, että niin alkaa tympäsee nämä minäminä-tyypit.
"Kun minä voin tehdä mitä vaan ilman seuraamuksia."
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen ex-vaimo uhkaili niiden riidellessä aina avioerolla ja oli kerran tulostanut hakemuksenkin. Silloin miehelle riitti ja hän keräsi kamansa ja lähti. Lähes 10 vuotta nainen jaksoi vinkua takaisin ja piinasi meitä, koska enhän minä ole se ”oikea puoliso”. Nyt on onneksi jättänyt meidät rauhaan. Sinkkuna elelee, jostain syystä suhteet päättyy melko lyhyeen..
Sama juttu. Lisäksi ex-rouva oli jossain vaiheessa tehnyt syrjähypyn, ollut jo muuttamassa pois, mutta jäänyt ainoastaan siksi, että ei juuri sillä hetkellä ollut löytänyt mieleistään asuntoa.
Kun miehelle vihdoin tuli mitta täyteen, rouva oli sitä mieltä, että mies on sikapetturijättäjä, ja "meillähän oli kaikki niin hyvin"!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi itku, pitäiskö vähän miettiä mitä sanoo, luultavasti olet kuitenkin aikuinen ihminen…
Tätäkin ketjua kun lukee niin voi hyvä ihme täällä on superhyvät ihmiset paikalla. Kukaanko ei koskaan sano riidellessä muuta kuin harkittuja asioita? Tuota en usko. Jokainen päästelee sammakoita, vaikka miten esittäisi jossain keskustelupalstalla muuta. Puolison, perheen, sukulaisten, ystävien kanssa riidellessä - aivan varmasti aikuisillakin tulee ulos kömmähdyksiä kun tunteen palo vie.
Kyllä melkein jokainen meistä sanoo riidellessä asioita mitä pitäisi jättää sanomatta puolin ja toisin. Mutta. Tässä on selvästi luettavissa että ap tekee vastaavaa jatkuvasti, suomeksi sanottuna käyttää mieheensä henkistä väkivaltaa. Uhkailu perättömillä asioilla, kuten poismuutolla yhteisestä kodista kun ei saa riitelyssä haluamaansa lopputulosta on juurikin sitä, eikä tosiaan kevyimmästä päästä. Jos asian purkaa osiin, niin kyllä se kumppanin poismuutto on kova isku jo ihan taloudellisesti, koska siinä jää ihan tyhjän päälle sellaisessa tilanteessa jossa vaikka asunnon kulut on ajateltu kahden ihmisen jaettavaksi. Sellainen aiheuttaa syystä stressiä ja on kovan luokan manipulointia koittaa taivuttaa toinen pelolla tahtoonsa. Normaali ihminen ei riitele tuolla tavoin, vaikka ehkä jokainen voi kuvitella inhimillisenä olentona itsensä tilanteeseen jossa paukkuu yli ja jotain vastaavaa saattaa kerran heittää. Silloin kun se tapahtuu useammin kuin kerran, se ei ole normaalia ja aikuinen ihminen kyllä tietää, mitä puhuu. Minäkään en jaksaisi katsella sellaista, että kumppani uhkailisi ties millä jos en olisi nen kanssaan samaa mieltä asiasta x tai y.
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimoni oli tuollainen. Haukkui, sekoili ja uhkaili lähtemisellä suuttuessaan. Seuraavana päivänä sitten itkua, että enhän minä sitä tarkoittanut kun uhkasin viiltää autosi renkaat ja haukuin pataluhaksi. No siksi se onkin ex-vaimo.
Meillä taas ei uhkaile koskaan erolla, koska tietää, että ero olisi itselleni aivan sama.
Minä olen kerran tehnyt vähän tuolla tavalla nuoruuden suhteessani. Minulla siinä oli silloin taustalla henkistä lyttäämistä miehen taholta ja epäkunnioittavaa käytöstä joka satutti ja kun yritin puhua tunteistani ne mitätöitiin. Kerran sitten ahdistus ryöpsähti ja sanoin hänelle tunnekuohussa että erotaan vaikka en halunnut. Olin jälkeenpäin hirveän pahoillani ja tiesin tehneeni tosi typerästi, pyysin anteeksi ja otin asiasta vastuun. Mies häipyi suhteesta saman tien. Silloin tuntui ihan hirveältä, mutta jälkeenpäin tajusin sen onnenkantamoiseksi. Enkä ikinä enää sen jälkeen vastaavalla tavalla ole toiminut.
Tämä on nyt vähän eri tilanne kuin ap:lla, mutta neuvoisin ottamaan oikeasti pysähtymään ja miettimään miksi toimit tuolla tavalla, voit ottaa opiksesi. Virheitä tekee ihan jokainen, mutta ne täytyy vaan myöntää ja ottaa vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on aikuiselle normaalia sanoa suutuspäissään mitä tahansa? Kuulostaa siltä, että olet jäänyt kehityksessä 13-vuotiaan tasolle.
Kyllä se ainakin minusta on normaalia, jos on oikeasti raivoissaan. Miten suuttuneena muka pystyy puhumaan järkevästi?
"Minä mokasin ja suututin miehen täydellisesti. Parisuhde katkolla. "