Mitä mieltä aikuisista, joilla s tai r tmv. vika?

Puhevikaa ei saa sanoa enää puheviaksi, vammaista vammaiseksi, vanhusta vanhukseksi eikä mitään miksikään. On loukkaavaa kutsua asioita oikeilla nimillään.

Mun 9-vuotias poika ei osaa sanoa oikein r-kirjainta. Olen jo vähän luovuttanut että ikinä sitä oppii. Kovasti toivon, ettei se nyt ainakaan muita ärsytä tai naurata.

Tosin palstaa hetken seuranneena, olen jo vähän luovuttanut senkin suhteen että aikuiset käyttäytyisivät kuin ikään kuuluu...

Joka paikassa ei edes ole ollut mahdollisuutta puheterapiaan eikä mua kyllä sivumennen sanottuna kiinnosta onko jollain puheongelmia tai ei.

Entäs sitten L-vika...

Noista puehvioista en ajattele yhtään mitään, niille yleensä voi edes jotakin tehdä. Sen sijaan aikuinen, joka kirjoittaa kuten ap otsikkonsa, eli järkyttävän huonolla suomen kielellä, saa säälini aina heräämään. Ei mahda olla helppoa olla noin tyhmä...

itseltäni löytyy puhevikaa ja mulle on aivan se ja sama mitä ihmiset musta ( sen vuoksi) ajattelee. yllätyin että joku siihen oikeasti kiinnittää erityistä huomiota edes. yllättynyt en ole, että jotakuta se huvittaa/ihmetyttää. näköjään henkiselle tyhmyydelle ei voi mitään vaikka kaikki apukeinot saatavilla?

Minä kävin useamman vuoden puheterapiassa r-vikani takia, mutta en silti oppinut. Itseäni harmittaa välillä, olen vielä aikuisiälläkin koettanut opetella. Kukaan ei ole kuitenkaan minua r-viastani kiusannut, ja lähipiirini sanoo ettei sitä huomaa enää sitten kun on tottunut. R-vikani on kuitenkin selkeä, ei mikään pikkuvivahde vaan ranskalainen kurkkuärrä.

Omalla lapsellani on erityisen lyhyt kielijänne, joka vaikeuttaa suomalaisen R-äänteen oppimista. Vuosikaudet on käyty puheterapiassa ja nyt lapsen ollessa 11-vuotias on todettu, että tyydymme nykyiseen ärrään. Puheesta saa kuitenkin selvän, vaikka ärrässä ei vahvaa täryä olekaan. Lisäterapiasta tuskin olisi tässä tapauksessa hyötyä.

no mitä mieltä sinä olet tarja halosesta? nauratko kaikille ranskalaisille kun puhuvat hassusti Sinun mielestäsi? Suomi...

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:21"] 

Entäs sitten L-vika...
[/quote]

Mun miehellä on L-vika. :D

Itselläni oli lapsena molemmat ja varsinkin r:ää en osannut lainkaan. Terapian jälkeen opin r:n ihan normaaliksi, mutta s kuulostaa edelleen pahalta. Siitä saa joskus isommassa porukassa kuulla vähän vinoilua että on se kumma miten "jotkut" käyttävät suhu-s:ää ja kuvittelecat olevansa jotenkin hienoja... vaikka totuus on, etten osaa muutakaan. Lisäksi en opi helposti vierailen kielten ääntämisiä, joten minulla on ehkä joko suussa tai aivoissa jokin ongelma, että kieleni ei taivu uusiin äänteisiin. Joku venäjän kieli olisi tosi hyödyllinen osata, mutta senkin oppiminen kaatuu siihen, etten oppisi 7 eri s:ää mitenkään, kun en ole oppinut edes oman äidinkieleni s:ää. Aikuisena olisi melko kallis lysti mennä terapiaan, kun kyse ei ole mistään julkisen sektorin piikkiin menevästä viasta.

Muihin puhevikaisiin en suhtaudu mitenkään. Rekisteröin asian, joskus saatan kuunnella että millä tekniikalla henkilö kyseisen kirjaimen lausuu, mutta sitten koko aihe unohtuu.

Itsellä on r-vika tullut yläasteella hammasrautojen poistamisen vuoksi, eli ei ole mitenkää vanhempien vika etteivät vieneet lapsena puheterapiaan..

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 21:52"]Minä kävin useamman vuoden puheterapiassa r-vikani takia, mutta en silti oppinut. Itseäni harmittaa välillä, olen vielä aikuisiälläkin koettanut opetella. Kukaan ei ole kuitenkaan minua r-viastani kiusannut, ja lähipiirini sanoo ettei sitä huomaa enää sitten kun on tottunut. R-vikani on kuitenkin selkeä, ei mikään pikkuvivahde vaan ranskalainen kurkkuärrä.
[/quote]

Mulla muuten ihan sama juttu, en vaan oppinut. Kukaan ei edes tajua jos en erikseen sano, se on sellanen pikkuvivahde.

Ei mua hetkauta suunta eikä toiseen. Sama kuin kysyisi, että mitä mieltä olet tummatukkaisista.

No big deal.

Sitä rupesin nyt sitten miettimään, että se on aika jännä, ettei sitä edes aikuisena aina opi. Onko se siis samalainen juttu kuin esim. kielen rullalle laittaminen, että sitä ei vaan millään aina opi vaikka kuinka yrittäisi?

Tunnen pari s-vikaista ja täytyy sanoa etten edes ole tajunnut koko asiaa ennen kuin siitä on tullut puhetta. Tuli vähän tyhmä fiilis kun olin tuntenut nämä jo vuosia. Toisella ainakin on myös r-vika. Jotenkin vaan olen ajatellut että se on vaan heidän puhetyylinsä, en ole sillä tavalla kiinnittänyt huomiota koko asiaan. -13

2

Tyttöystävälläni on r-vika, tai siis ei vika vaan minusta ihan kiva ja seksikäskin ominasuus

Ei se ole vika vaan ominaisuus :)

Olen seurustellut r-vikaisen miehen kanssa. Aluksi se oli minusta kuuma, persoonallinen yksityiskohta muutenkin tenhoavassa tyypissä. Sittemmin en enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Myös yhdellä parhaista naisystävistäni on r-vika. Minusta se kuulostaa hänelläkin viehättävältä, mutta en arjessa kiinnitä asiaan huomiota. Hän on sanonut minulle puhevikansa olevan hyvin arka paikka. Erittäin harmillista.

Luulen ihmisten trollailevan noine kielteisine kommentteineen. En usko että kukaan täysijärkinen aikuinen voisi ihan oikeasti ajatella puhevikaisesta sen ihmeempiä.

Itsellä on paha R-vika ja ikää reippaasti yli 30 vuotta. Kävin koko lapsuuden puheterapeutilla, enkä oppinut sanomaan R-kirjainta. Harmitti, koska siitä aina kuittailtiin. Parikymppisenä otin itseäni niskasta kiinni ja menin uudelleen puheterapiaan, kävin 2-3 vuotta, enkä vieläkään oppinut sanomaan kyseistä kirjainta. Antaisin vaikka koko omaisuuteni, jos osaisin sanoa R-kirjaimen. Kaikki kauneusvirheet ym. pystyy rahalla korjaamaan, mutta ei puhevikaa. Vältän nykyään R:n sanomista, koska en halua, että minua pilkataan siitä. 10 vuoteen en ole sanonut mitään sanaa, missä R-kirjain on, vaan olen keksinyt lähes jokaiselle sanalla synonyymin. Jopa aviomieheni ei tiedä puheviastani. Joskus ahdistaa ihan valtavasti tämä, mutta olen niin kauan jo salaillut, etten osaa lopettaa. Olisi ihanaa puhua normaalisti, eikä aina miettiä etukäteen, etten vaan sano sanaa, jossa on R.