AITA? Vaadinko mieheltäni liikaa??
Anteeks jos tää on hieman sekava sepustus. Ollaan oltu miehen kanssa vuosikaudet yhdessä. Itse olin suhteemme alussa töissä, nyt olen opiskelija ja teen satunnaisia rafla-alan keikkoja. Mies on koko suhteemme ajan opiskellut avoimessa yliopistossa ja ollut toimeentulotuella. Mä olen siis elättänyt meidät oikeastaan täysin joitain satunnaisia juttuja lukuun ottamatta, maksan siis esim. kaikki ruoat, netin, sähkön ja bensat (tämä on tavallaan ok, kun auto on minun, toisaalta en juuri ajele muuten kuin yhteisillä kauppareissuilla tai miestä kuskatessani). Talous on ollut tosi tiukilla, mies ei juuri rahaa ole saanut joten mun rahoilla on ostettu lähestulkoon kaikki.
Mies pääsi vastikään vihdoin töihin, on tehnyt siellä täyttä viikkoa ja kun itse lähinnä etäopiskelen kotona, niin olen yrittänyt tukea häntä tuossa työskentelyssä tekemällä hänelle joka päivä eväät töihin, kuskaamalla joka päivä työpaikalle ja sieltä takaisin, kotona on aina odottanut ruoka valmiina työpäivän päätteeksi.
Jotenkin kuvittelin, että kun mies saa työpaikan, asiat kääntyy edes jossain määrin ympäri, eli mies vuorostaan (huomattavasti!) suurituloisempana ottaa ns. päävastuun meidän elättämisestä, kuten mä olen tehnyt nyt kolmen vuoden ajan.
No, ilmeisesti kuvittelin väärin, mies oli ihan järkyttynyt kun ehdotin tätä. Hän sanoi, että voi kyllä maksaa ns. "omat juttunsa", mutta ei ole alkamassa "elättelemään mua" kun vaan "istun kotona kaikki päivät". Mä siis joka arkipäivä herään viideltä heittämään miehen töihin, tulen takaisin kotiin, teen koulujuttuja, käyn kaupassa (omilla rahoillani) ja teen ruoan valmiiksi, haen miehen töistä, jatkan koulujuttuja, pakkaan miehelle eväät seuraavaksi päiväksi ja vietän välissä vähän vapaa-aikaa, lauantain olen töissä ja sunnuntaisin siivoan. En mä täällä mitenkään tyhjänpanttina istu. Mies oli ennen tätä työpaikkaa koko kolmen vuoden ajan työttömänä, teki avoimen yliopiston juttuja ja yritti päästä kouluun sisään, ei osallistunut mihinkään kotihommiin rahallisesti tai tekemällä.
Itkettää ja suututtaa. En tajua miten saisin miehen ymmärtämään, kuinka paljon mä loppujen lopuksi teen, ja kuinka paljon rahaa mä olen vuosien varrella käyttänyt meidän elättämiseen. Olen elänyt ihan siinä uskossa, että mies kyllä tekisi mun puolesta saman, jos hän olisi se suurituloisempi. Vai vaadinko mä tässä liikaa?
Kertokaa te mulle. AITA?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista! Yritän lopettaa ruokien valmistamisen ja hyysäilyn muutenkin, ehkä mies alkaa heräillä kun joutuu kulkemaan aamuyöstä bussilla töihin ja jääkaappi on tyhjä, ellei sitä itse täytä.. Pakko sanoa, että tällaisena nössönä tuntuu ehkä vähän vaikealta, kun oon kuitenkin nauttinut kodin pitämisestä ja tykkään kokata toiselle ja autella muutenkin asioissa. Toki siitä on vähän mennyt nyt maku kun tietää, ettei toinen arvosta tekojani yhtään eikä ns. tee omaa osaansa nyt kun voisi.
Sulle joka kyselit, niin ollaan tosiaan oltu yhdessä joku reilu kolme vuotta, itse olin suhteen alussa töissä ja mies toimeentulotuella, opiskeli avoimessa yliopistossa kuten edelleenkin ja on joka vuosi pyrkinyt kouluun sinne pääsemättä. Eli siis joo, muutin yhteen toimeentulotuella olevan ihmisen kanssa ja mulle on tosiaan ollut ihan ok olla taloutemme pääasiallinen elättäjä, koska jotenkin kuvittelin, että mies tekisi samoin kunhan alkaa saada rahaa löydettyään työpaikan kun valmistuu tai sitä ennen.
ap:)
Miksi sinä kuvittelit niin? Jos mies ei ole luvannut mitään, vaan sinä olet omasta alotteestasi maksanut kaiken, ei hän ole sinulle mitään velkaa. Hyväksikäyttäjät löytävät kyllä aina sinisilmäisiä tyhmyreitä ympärilleen.
Nyt kasva aikuiseksi ja sopikaa raha-asianne pennilleen. (Erotahan tuossa tietysti pitäisi, mutta tuskinpa eroat.)
En sano, että mies olisi mulle välttämättä mitään velkaa. Sitähän mä tässä kysyinkin, että vaadinko mielestänne liikaa.
ap:)
Mitä mies vastaa, kun selität, että olet suhteenne aikan ollut se osapuoli, joka on käynyt töissä ja palkallaan maksanut myös miehen elämistä?
- ei usko että noin on ollut
- sanoo että omaa tyhmyyttäsi teit niin
- jotain muuta, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitti vastauksista! Yritän lopettaa ruokien valmistamisen ja hyysäilyn muutenkin, ehkä mies alkaa heräillä kun joutuu kulkemaan aamuyöstä bussilla töihin ja jääkaappi on tyhjä, ellei sitä itse täytä.. Pakko sanoa, että tällaisena nössönä tuntuu ehkä vähän vaikealta, kun oon kuitenkin nauttinut kodin pitämisestä ja tykkään kokata toiselle ja autella muutenkin asioissa. Toki siitä on vähän mennyt nyt maku kun tietää, ettei toinen arvosta tekojani yhtään eikä ns. tee omaa osaansa nyt kun voisi.
Sulle joka kyselit, niin ollaan tosiaan oltu yhdessä joku reilu kolme vuotta, itse olin suhteen alussa töissä ja mies toimeentulotuella, opiskeli avoimessa yliopistossa kuten edelleenkin ja on joka vuosi pyrkinyt kouluun sinne pääsemättä. Eli siis joo, muutin yhteen toimeentulotuella olevan ihmisen kanssa ja mulle on tosiaan ollut ihan ok olla taloutemme pääasiallinen elättäjä, koska jotenkin kuvittelin, että mies tekisi samoin kunhan alkaa saada rahaa löydettyään työpaikan kun valmistuu tai sitä ennen.
ap:)
Miksi sinä kuvittelit niin? Jos mies ei ole luvannut mitään, vaan sinä olet omasta alotteestasi maksanut kaiken, ei hän ole sinulle mitään velkaa. Hyväksikäyttäjät löytävät kyllä aina sinisilmäisiä tyhmyreitä ympärilleen.
Nyt kasva aikuiseksi ja sopikaa raha-asianne pennilleen. (Erotahan tuossa tietysti pitäisi, mutta tuskinpa eroat.)
En sano, että mies olisi mulle välttämättä mitään velkaa. Sitähän mä tässä kysyinkin, että vaadinko mielestänne liikaa.
ap:)
Älä ole lapatossu! Nyt on miehen vuoro maksaa kaikki seuraavan 3 vuoden ajan. Eihän tossa ole muuten mitään järkeä.
Kuulostat nuorelta ja sinisilmäiseltä jota käytettään hyväksi. Nyt on hetki kasvaa aikuiseksi ja katsoa ettei sua tallota jalkoihin.
Käyttääkö miehesi kenties höpöheinää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies vastaa, kun selität, että olet suhteenne aikan ollut se osapuoli, joka on käynyt töissä ja palkallaan maksanut myös miehen elämistä?
- ei usko että noin on ollut
- sanoo että omaa tyhmyyttäsi teit niin
- jotain muuta, mitä?
Hyvä ehdotus! Selkeä kysymys, johon odotat selkeän vastauksen, ja vedät siitä sitten oikeasti johtopäätökset. Jos mies vastaa tuon että ei usko, niin erittelet sitten sen n. 36 kuukauden ajalta miten rahat ja aika teidän taloudessa on käytetty ja mistä ne rahat on tulleet.
Nyt kunnolla kissa pöydälle ja exceli laulamaan. Ladot faktat miehelle, miten olet häntä elättänyt ja nyt on hänen vuoro.
Toivottavasti edes seksi on ollut hyvää, mies on kadehdittavan komea ja voit muutenkin olla iloinen ja ylpeä miehestäsi koko rahan edestä.
Oma valintasi se oli, että sinä häntä elätit. Nyt tekee mies oman valintansa, ja elättää itse itsensä. Miksi ihmeessä sinä edes hänelle eväitä teet ja kuskaat, jos ei edes suostu osallistumaan kuluihin tulojensa mukaan?
Älä sitten hämmästy, kun mies löytää nyt työssä ollessa uuden varakkaamman elättäjän alta aikayksikön.
Onko liikaa vaadittu? Mieti nyt ihan itse pikkuisella järjelläsi: ei ollut liikaa vaadittu sinulta, että sinä kustansit miehen elämää, joten millä logiikalla voisi olla liikaa vaadittu, että mies puolestaan elättäisi sinua ja vähintään korvaisi työpanostasi hänen työssäkäynnin edistämisessä?
Ainahan naiset on sitä mieltä että miehen pitäisi tuhlata omaisuutensa naisen hemmotteluun ja palveluun ilman minkäänlaista kiitosta
Pystytolpat kannattaa tehdä kyllästetystä puusta niin ne kestää kauemmin. Ne osat aidasta jotka ei ole kosketuksissa maan kanssa voi tehdä tavallisesta laudasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on AITA???
Am I the Asshole?
Ei liity kyllä tähän mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on AITA???
Am I the Asshole?
Ei liity kyllä tähän mitenkään.
Et sitten kuitenkaan kertonut, mikä aita on tässä keskustelussa.
voi voi sitä miestä nyt taas............
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on AITA???
Am I the Asshole?
Ei liity kyllä tähän mitenkään.
Et sitten kuitenkaan kertonut, mikä aita on tässä keskustelussa.
Ymmärtääkseni ihan tavallinen lauta-aita.
Aita = auta (viron kielellä)
Aloittaja lienee virolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on AITA???
Am I the Asshole?
Ei liity kyllä tähän mitenkään.
Et sitten kuitenkaan kertonut, mikä aita on tässä keskustelussa.
Ymmärtääkseni ihan tavallinen lauta-aita.
Voi olla, mutta mitä tekemistä sillä on aloituksen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä on AITA???
Am I the Asshole?
Olis varmaan ollut ap:ltä huomattavasti järkevämpää kirjoittaa auki tuo lyhenne, joka ei edes ole suomea eikä siitä suuri yleisö ole tietoinen.
Ap vaikuttaa jotenkin tampiolta muutenkin kun noinkin kauan ollut yksissä hyväksikäyttäjän kanssa, eikä vieläkään tunnu tajuavan missä mennään.
Tämä on todella tavallista erityisesti nuorten miesten keskuudessa, että ei ymmärretä, mitä se elämä maksaa ja mitä kaikkea se tyttöystävä tekee. Itse myös muutamaa pikkupossua elättänyt 20-30-vuotiaana.
Sait tosiaan jo olennaiset neuvot, miten edetä, niin nyt sitten vain mies pöydän ääreen keskustelemaan ja katsomaan exceleitä. Jos miehen vastaukset ei miellytä, niin miehelle eroilmoitus ja käsky muuttaa, asunto varmaankin on sinun?
Miehelle voi hakea häädön käräjäoikeudesta ja mies joutuu maksamaan kaikki häädöstä aiheutuvat kulut (tässä kestää, mutta on ainoa laillinen keino saada muuttohaluton ulos - ole uskottava, niin mies muuttaa itse).
Kumpikin maksaa omat menonsa tästä eteenpäin, mutta ota tiliotteet esiin, laske paljonko olet miehen menoja kolmen vuoden aikana keskimäärin kuukaudessa maksellut, ja pyydä maksamaan takaisin.
Omasta mielestäni on joo, ymmärrän myös niitä jotka kokee eri tavalla. Toisaalta me siis myös ollaan parikymppisiä, siis seurusteltu periaatteessa koko aikuisikämme, jos ikää on enemmän kolme vuotta voi tuntua paljon lyhyemmältä ajalta kuin itsestäni. Ihmisiä on erilaisia, kuten joku tuossa sanoikin.
ap:)