Olinko ainut 70-luvun lapsi, joka ei tykännyt Karvakuonoista ja Pelle Hermannista?
En vaan jaksanut katsoa niitä Pikku Kakkosesta. Olivat niin pitkäveteisiä.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kössi kenguru oli jo lasten aliarvioimista, huolimattomasti saksilla leikattuine hahmoineen. Sama tyyli, kuin South Parkissa, erotuksena, että toinen oli tehty "kieli poskessa" ja toinen tosissaan. Piilomaan pikku-aasi oli myös tuskaa.
Piilomaan Pikku-Aasi oli minusta myös tylsä. "Ja mitä sitten tapahtui, sen kuulette ensi kerralla.."
Kössl Kengurusta tykkäsin. Nalle Luppakorva ja Tohtori Sykerö oli mun suosikkeja. Myös Katto-Kassinen oli hyvä, muistatteko?
Mä olen syntynyt -79. Pelkäsin Pelle Hermannia, mutta katsoin silti. Yritin pakottaa perheenjäseniäni katsomisseuraksi. Karvakuonoista en muista, että mikä oli mielipide. Sen muistan, että en tykännyt mistään niistä jutuista, joissa oli oikeita ihmisiä tekemässä jotain, kertomassa satua, laulamassa ja mitä näitä nyt oli.
Katto Kassinen oli oksettava!!! Ärsyttävä!!
Itse tykkäsin hirveästi siitä muumien joulukalenterista 80-luvulla.
Inhosin karvakuonoja. Nalle Luppakorva oli lempparini.
Mä tykkäsin niistä pätkistä kun mentiin tyyliin suksitehtaalle "näin valmistuvat sukset suksitehtaassa".
Matti ja Miisu ja se hypnotisoiva alkutunnari.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin niistä pätkistä kun mentiin tyyliin suksitehtaalle "näin valmistuvat sukset suksitehtaassa".
Näitä siis oli erilaisia jaksoja, ehkä vähän valistuksellinen tunnelma.
Tykkäsin Pelle Hermannista, Karvakuonoista, Nalle Luppakorvasta, Mintusta ja Nukkumatista. Myös piirretty Kalle-nimisestä pojasta kertova sarja oli mielestäni hyvä. Sekin oli kivaa kun Pikkukakkosen postissa näytettiin katsojien lähettämiä piirustuksia.
Lasse Pöystin iltasatu oli tosiaan tuskaa, niinkuin joku sanoi. Piilomaan Pikkuaasi oli myös tosi tylsä. Minttu ja Piilomaan Pikku aasi olivat ainakin suoraan satukirjasta luettuja ja näytettyjä. Nykyään lastenohjelmissa ei varmaan ole enää näin vaatimattomasti toteutettua sisältöä. Eikös sormi-hapsiainenkin ollut Pikku Kakkosessa ja hyvin suosittu. Itse en muista tätä niin hyvin.
Pikku Kakkosessa parasta oli varmaan se tuttuus, turvallisuus ja toistuvuus. Tutut ohjelmat ja aikuiset.
Pelle Hermannit ym. hapsiaiset ihan hirveetä roskaa, niin tylsää ja halvalla tehtyä höttöä.
Hinku ja Vinku oli aika huvittava. Pelle Hermannia on näköjään pelätty aika paljon.
Mua jotenkin ahisti ne lauantai/sunnuntaipäivän lastenohjelmat ne oli aina niin ahistavan tyylisiä ja monotonisia ohjelmia.
En lapsena kyllä tiedostanut mitään piilosanomaa Nukkumatissa. Mulla oli jopa se sama Nukkumatti-nukke kotona. Siinä ohjelmassa oli siistiä kun Nukkumatin vaatteet ja ympäristö aina vaihtuivat. Unihiekan heittämistä piti aika paeta nojatuolin taakse.
Tykkäsin rosvo rudolfista. Ransu oli tylsä. Nukkumatti myös. Hermanni oli outo. Tohtori sykerö oli aivan todella omituinen ja kumma. Kylli-täti oli ihan kuin kännissä. Panda (taotao?) oli ihana, varsinkin se tunnari. Peukaloisen retket myös.
Kylli-tätikin tuntui vähän oudolta.
Pidin Karvakuonoja ja varsinkin Ransua niin itsestäänselvinä Pikku Kakkosen hahmoina, etten mitenkään kyseenalaistanut niitä. Jotkut ovat näköjään pitäneet niitä tylsinä.
Pelle Hermanni oli kamala. En muista, että kukaan muukaan olisi tykännyt.
Käytöskukka nauratti kovasti