miksi raahata lapsia hautajaisiin??

Oon ollu kolmevuotiaana ekoissa hautajaisissa, ne oli äitini. Sen jälkeen oli tasasin väliajoin isovanhempieni hautajaiset ja nyt ei oo onneks ollu vuosikymmeneen yksiäkään. En ymmärrä miksi lasta ei voisi ottaa mukaan hautajaisiin?

Mitä te sitten kerrotte lapselle, kun lapsi kysyy, missä mummo on? Äitini hautajaisista en muista muuta kuin arkun laskemisen ja voileipäkakun. Mut tajusin siellä, että äiti ei tuu takasin, se on siellä maan alla. Sen kummemmin en asiaa aatellu, "ikuisesti maan alla" oli riittävä tieto mulle. En usko tästä todellisuuden kohtaamisesta olleen mulle mitään haittaa.

Ei lapsia tarvitse pumpulissa kasvattaa, kyllä lapsikin ymmärtää, että kaikki me kuolemme joskus. Tuskinon yhtä oikeaa tapaa sitä lapselle kertoa, mutta ei kannata salailla sitä.

Haluaisitko, ettei lapsesi tulisi omiin hautajaisiisi?

Helppoa. Kun viimeinen verisukulainen kuolee, niihin hautajaisiin ei osallistu kukaan. Ei lapset eikä aikuiset.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:43"]

Olen sairaanhoitaja ja ollut kuoleman kanssa aika paljon tekemisissä. Olin kerran todistamassa kaunista tapahtumaa omaisen ja lapsenlapsen (n5v) kanssa sairaalan saattohoitohuoneessa, jossa lapsen ukki oli juuri kuollut. Mummi piti lasta kädestä ja puhui kauniisti ukille. Pieni poika silitti ukin poskea ja kysyi, miksi ukki tuntuu viileältä. Mummi selitti kaikessa rauhassa, että ukki on kuollut ja hänellä on nyt hyvä olla.

Hetki oli koskettavan kaunis ja nostaa vieläkin tunteet pintaan.

[/quote]On myös hyvä, että asiat kerrotaan oikeilla nimillä: ukki on kuollut. "Nukkui pois" kuulostaa tietenkin kauniilta, mutta on lapsia, jotka ei ole uskaltaneet mennä tuon jälkeen nukkumaan.

Meillä oli vuoden sisällä kaksi kuolemantapausta lähipiirissä. Ensin ajattelin että 4-vuotiaan ei missään tapauksessa pitäisi tulla hautajaisiin mukaan, mutta kun hautajaiset lähenivät ja keskustelin asiasta useiden muiden aikuisten kanssa, niin pyörsin päätökseni. Onneksi. Lapsella oli vaikeuksia istua paikallaan siunaustilaisuudessa, mutta ymmärrystä riitti hänelle kaikilta. Kuulin usealta jälkikäteen kuinka paljon lohtua nuoren vasta elämässä alussa olevan lapsen osallistuminen toi tilaisuuteen.

Me emme ole uskovainen perhe ja annamme lapsellemme uskonvapauden. Kun lapsi kysyi kuolemasta, niin selitimme erilaisia näkemyksiä siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Kukat lapsi halusi heittää vaarin "luille". Jälkeenpäin keskustelimme paljon kuolemasta ja lapsi sanoi, että äiti sähän kuolet sitten ennen minua.... kun vanhenet ensin. Sanoin, että kyllä niin yleensä on, että vanhemmat kuolevat ensin, että lapset onneksi kuolevat harvemmin ensin. Tämäkin mietitytti paljon, ja kerroin sen faktan, että joskus ihmiset sairastuvat tai joutuvat onnettomuuteen ja kuolevat ennen aikojaan. En minä voi lapselleni valehdella. Mitään pelkoja ei ole tullut vaan asioista keskustellaan ja kysymyksiin vastataan.

Kun olen itkenyt hautajaisissa ja sen jälkeenkin, olen kertonut lapselle, että äidillä on kaikki hyvin ja kyse on vaan siitä että on niin valtava ikävä kun ei enää näe edesmennyttä. Lapsi kyllä ymmärtää sen ja ei ole hätääntynyt asiasta.

Kun katsoo televisiokanavien antia, niin ihmiset viihdyttävät itseään kuolemalla usealla kanavalla joka ikinen ilta. Tavallinen kuolema on sitten kauhistus, johon ei osata suhtautua ja josta asiasta lapsia suojellaan. Eikö olisi lapselle palvelus kasvattaa lapsi oikeaan maailmaan, jossa kaikki asiat eivät ole iloisia ja mukavia. Kuolema on osa elämää.

Ilmeisesti siis miehesi äiti on kuollut? Olisiko tilanne toinen, jos kyseessä olisi oman äitisi hautajaiset?

miehen mummo. lasten isomummo. lukutaito hoi...

TOivottavasti kunnioitat miehesi toivetta...

sitä suuremmalla syyllä, jos Olisi minun äidin hautajaiset, en ottaisi pientä mukaan koska luultavasti olisin itkuinen. miksi ihmeessä lapsi pitää pakottaa katsella itkeviä ihmisiä? :O kyllä se niitä ehtii vielä katsella isompanakin

ap

Kyllähän lasten on ihan hyvä tietää millaiset hautajaiset ovat. On muuten tosi tympeää aikuisena mennä hautajaisiin jos ei ole ikinä ennen ollut hautajaisissa eikä tiedä yhtään, miten siellä tulee toimia. Nämä kun ovat ns. itsestäänselviä asioita. Onneksi nykyään voi googlettaa.

Niin, ja jos miehesi haluaa lapset oman äitinsä hautajaisiin, miksi ihmeessä olet sitä vastaan? Varmasti tärkeä asia miehellesi.

Elämän kiertokulku on hyvä lastenkin nähdä. Minun mielipiteeni on se, että lapset tuovat hautajaisiin hyvän tunnelman -> elämä jatkuu suvun pienten kautta. 

Miksi olen vastaan-perustelut löytyy aloitukseni loppuvaiheilla. Kolmevuotias ei varmasti saa mitään positiivista irti hautajaisista. ehtii vielä isompana tutustua näihin.

Saatoimme juuri haudanlepoon mieheni äidin. Pienet lapset eivät tulleet itse kirkkoon ollenkaan, muistotilaisuuteen ja ruokailuun osallistuivat normaalisti. Hyvä oli tämä ratkaisu kun nyt myöhemmin ajattelee. Kaukaiset sukulaiset ilahtuivat kun näkivät lapset muistotilaisuudessa.

Minä (36v) muistan ja näen vieläkin silmissäni arkussa makaavan vaarini, kalmankalpea ja tummat silmänympärykset, vihaisen näköinen. Arkku oli avattuna jonkin aikaa. Olin 4-vuotias. Miksi vaari ei nouse, hymyile minulle ja ota syliin? Miksi vaari nukkuu laatikossa eikä kukaan auta häntä pois sieltä? Miksi kaikki iloiset tutut itkee? Ahdistun vieläkin kun muistelen tilannetta, äitini on sanonut että katuu sitä että otti minut mukaan koska olin pitkään järkyttynyt tuosta ja näin painajaisia kouluikään saakka!

olin itse 3-4 vuotias kun äidin isä haudattiin. paikoillaan piti istua hiljaa, mitään ei saanut kysellä, jotku poras ja ranteet auki-musiikkia pauhaa. ei jääny kovin positiiviset muistot!

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:42"]

Minä (36v) muistan ja näen vieläkin silmissäni arkussa makaavan vaarini, kalmankalpea ja tummat silmänympärykset, vihaisen näköinen. Arkku oli avattuna jonkin aikaa. Olin 4-vuotias. Miksi vaari ei nouse, hymyile minulle ja ota syliin? Miksi vaari nukkuu laatikossa eikä kukaan auta häntä pois sieltä? Miksi kaikki iloiset tutut itkee? Ahdistun vieläkin kun muistelen tilannetta, äitini on sanonut että katuu sitä että otti minut mukaan koska olin pitkään järkyttynyt tuosta ja näin painajaisia kouluikään saakka!

[/quote]

Hei avoarkku nyt on todella harvinainen suomessa. Itse olen ollut hautajaisissa n. kolmevuotiaasta asti perheeni mukana ja jäänyt hyvät muistot, kun on saanut isoisovanhemmille heittää kukan ja jättää hyvästit. Lapsen läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaa aikuisia, lapset ovat tosi empaattisia ja osaavat yleensä käyttäytyä. Miksi itkevän aikuisen tulisi olla jokin kauhistus lapselle? On hyvä nähdä aikuistenkin näyttävän tunteitaan. Monissa hautajaisissa kyllä nauretaankin. 

Miksi itkevä ihminen on lapselle kauhistus? On kai se epänormaalia, jos ei aikuinen voi näyttää olevansa surullinen. Kirkko voi olla lapselle myös mielenkiintoinen paikka, ainakin omilleni on ollut, kun häissä tai hautajaisissa ollaan lasten kanssa oltu. Mitä mystisempi ja salaperäisempi asia kuolemasta lapselle tehdään, sitä kamalammalta se tuntuu.

Kysy mieheltäsi, miksi hän haluaa lapset mukaan. Ehkä se kuuluu hänen kulttuuriinsa, että hautajaisiin kunnioittavasti osallistuu kaikki. Lapset eivät voi aina vierailla vain kivoissa paikoissa. Mielestäni lapset voisi jättää isovanhemmalle hoitoon hautajaisten ajaksi. Ilmeisesti miehesio on toista mieltä. Miten hän perustelee asiaa?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:51"]

Kysy mieheltäsi, miksi hän haluaa lapset mukaan. Ehkä se kuuluu hänen kulttuuriinsa, että hautajaisiin kunnioittavasti osallistuu kaikki. Lapset eivät voi aina vierailla vain kivoissa paikoissa. Mielestäni lapset voisi jättää isovanhemmalle hoitoon hautajaisten ajaksi. Ilmeisesti miehesio on toista mieltä. Miten hän perustelee asiaa?

[/quote]

Suomessa on kuulunut kulttuuriin, että lapset tulevat hautajaisiin.

kuuluuko lapsen lohduttaa aikuista?!! mielestäni ei ...

suomen kulttuurissa lapset osallistuu hautajaisiin. häät kuuluu kirkkoon. no miksi te sitten eroatte kirkosta ja kartatte uskontoa vaikka se kuuluu kulttuuriin?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:42"]

Minä (36v) muistan ja näen vieläkin silmissäni arkussa makaavan vaarini, kalmankalpea ja tummat silmänympärykset, vihaisen näköinen. Arkku oli avattuna jonkin aikaa. Olin 4-vuotias. Miksi vaari ei nouse, hymyile minulle ja ota syliin? Miksi vaari nukkuu laatikossa eikä kukaan auta häntä pois sieltä? Miksi kaikki iloiset tutut itkee? Ahdistun vieläkin kun muistelen tilannetta, äitini on sanonut että katuu sitä että otti minut mukaan koska olin pitkään järkyttynyt tuosta ja näin painajaisia kouluikään saakka!

[/quote]

Hei avoarkku nyt on todella harvinainen suomessa. Itse olen ollut hautajaisissa n. kolmevuotiaasta asti perheeni mukana ja jäänyt hyvät muistot, kun on saanut isoisovanhemmille heittää kukan ja jättää hyvästit. Lapsen läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaa aikuisia, lapset ovat tosi empaattisia ja osaavat yleensä käyttäytyä. Miksi itkevän aikuisen tulisi olla jokin kauhistus lapselle? On hyvä nähdä aikuistenkin näyttävän tunteitaan. Monissa hautajaisissa kyllä nauretaankin. 

[/quote]

Ei ole mikään harvinaisuus, olen ollut noin 10 hautajaisissa ja 8 niistä oli avonaisine arkkuineen! En ole koskaan valmistautunut siihen että joku läväyttää sen luukun vielä auki!