Lue keskustelun säännöt.
miksi raahata lapsia hautajaisiin??
03.10.2014 |
mies vaatii että lapsemme, 3&6vuotiaat tulevat mukaamme sunnuntaina mummonsa hautajaisiin. äitini tarjoutui hoitamaan lapsia toimituksen ajan, mutta mies ei suostu. en näe MITÄÄN järkeä raahata hautajaisiin lapsia. tylsää, itkeviä ihmisiä, surullista musiikkia. häät eri asia, kun ovat ilon juhla. pienempi vielä vähemmän ymmärtää mitään muuta kuin isomummo mennyt pois, mutta ei ymmärrä ihmisten surua, voi olla jopa ahdistavaa. muistan itse lapsuudesta, että hautajaiset oli tosi ahdistavia
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:42"]
Minä (36v) muistan ja näen vieläkin silmissäni arkussa makaavan vaarini, kalmankalpea ja tummat silmänympärykset, vihaisen näköinen. Arkku oli avattuna jonkin aikaa. Olin 4-vuotias. Miksi vaari ei nouse, hymyile minulle ja ota syliin? Miksi vaari nukkuu laatikossa eikä kukaan auta häntä pois sieltä? Miksi kaikki iloiset tutut itkee? Ahdistun vieläkin kun muistelen tilannetta, äitini on sanonut että katuu sitä että otti minut mukaan koska olin pitkään järkyttynyt tuosta ja näin painajaisia kouluikään saakka!
[/quote]
Hei avoarkku nyt on todella harvinainen suomessa. Itse olen ollut hautajaisissa n. kolmevuotiaasta asti perheeni mukana ja jäänyt hyvät muistot, kun on saanut isoisovanhemmille heittää kukan ja jättää hyvästit. Lapsen läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaa aikuisia, lapset ovat tosi empaattisia ja osaavat yleensä käyttäytyä. Miksi itkevän aikuisen tulisi olla jokin kauhistus lapselle? On hyvä nähdä aikuistenkin näyttävän tunteitaan. Monissa hautajaisissa kyllä nauretaankin.
[/quote]Ihan jokainen saa pitää arkkua avoinna tietyn ajan ennen tilaisuutta. Ei mitenkään harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:09"]
Mitäs jos pysysit sitten asiassa ulkomaalainen.
[/quote]
Iho umpeen, kateellinen juntti.
Olen ollut vaikka kuinka monissa hautajaisissa eikä niissä pidetä arkkua auki! Lapset kannattaa ilman muuta ottaa hautajaisiin mukaan. Se on osa lapsen surutyötä ja auttaa käsittelemään menetystä ja läheisen lopullista poismenoa. Lapsi ymmärtää asiat konkretian kautta. Myös menetykset. Tasapainoisen ihmisen kasvamisessa on aikuisten tehtävänä tarjota lapselle turvallisia kokemuksia myös surusta.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:01"]
Huomaa että suomalaiset tyrkyttää väkisin melankolisuuttaan jopa lapsiin niin kuolleiden ruumisten, masentavien alkoholin vaikutuksen alaisena olevien ihmisten läsnäolon että surullisen musiikin avulla! Sitten ihmettelette miksi ne yrittää tappaa teitä tai itseänne!
t: ulkomailla kasvanut ja onnellisen lapsuuden ja nuoruuden jo siellä saanut
[/quote]
Missä maassa asut, jos tunteitten näyttäminen ei siellä ole sallittua? Ei haittaa, jos lapset saattavat omaisiaan haudan lepoon, näkevät surua ja kyyneleitä. He oppivat senkin, että elämä jatkuu sittenkin.
Mitä kamalaa on siinä että lapsi näkee aikuisten itkevän?! Oletteko te niitä, joiden perheissä tunteita ei saa näyttää? Tiedoksi, että sellaisista lapsista kasvaa täysin tunnekylmiä aikuisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:10"]
Mä jouduin vuodeksi psykiatriseen hoitoon kun jouduin mennä vanhempien kanssa hautajaisiin 7-vuotiaana. Kuulemma sekosin siellä, kuin suoraan kauhuleffasta. Olin kuvitellut että siellä aletaan haudata ihmisiä elävänä! En muista itse tuosta mitään :(
Miettikää siis tarkkaan mitä haluatte lapsillenne tarjota ja miten heitä eri tilanteisiin siedättää.
[/quote]
Ja aiempi problematiikkasi oli tasoa..?
Jos tuotte lapset mukaan hautajaisiin, niin voisitteko viedä ne heti ulos kappelista/kirkosta, jos alkavat pitää ääntä? Siinä menee surevien ihmisten hautajaiset pilalle, jos vaikka muistopuheen aikana ei kuule mitään muuta kuin lapsen itkua... Jos muehesi tahtoo lapset mukaan, niin hän varmaankin sitten myös pitää lapsista huolen hautajaisten ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:37"]
sitä suuremmalla syyllä, jos Olisi minun äidin hautajaiset, en ottaisi pientä mukaan koska luultavasti olisin itkuinen. miksi ihmeessä lapsi pitää pakottaa katsella itkeviä ihmisiä? :O kyllä se niitä ehtii vielä katsella isompanakin ap
[/quote]
No missä vaiheessa meinaisit sitten "opettaa" sen, että kuolema kuuluu elämään?
Jos on kyse lähiomaisesta tai muuten sellaisesta, jonka kanssa on oltu tekemisissä, niin silloin mielestäni voi lapset hyvin ottaa mukaan. Mutta jonkun lapsillekin tuntemattoman tai kaukaisemman sukulaisen hautajaisiin en ottaisi.
Olen ollut kerran tällaisissa hautajaisissa, joihin yksi mamma oli tuonut lapsensa omien sanojensa mukaan "harjoittelemaan hautajaisissa oloa", vaikka vainaja ei ollut eläessään lapsia edes tavannut. Lapset töllistelivät ihmeissään - eivät varmaan edes ymmärtäneet miksi olivat siellä - ja äiti juoksi perässä kun eivät jaksaneet istua paikoillaan jne. jne. Mielestäni todella ajattelematonta lähiomaisia kohtaan. Ei kukaan halua ketään lapsia "harjoittelemaan" läheisensä hautajaisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen taas jättänyt pienet lapsemme hoitoon hautajaisten ajaksi ihan vaan siksi, että saan itse (ja muu suku kanssa) surra rauhassa. Kouluikäiset otan jo mielelläni mukaan.
Sellaisenkin pointin toisin esiin, että monesti ihan pienenä koetut hautajaiset ovat onneksi ehkä vähän kaukaisempien ihmisten hautajaisia - esim. juuri isoisovanhempia, jotka ovat iäkkäitä. Toki moni lapsi joutuu jo pienenä menettämään sisaruksen tai vanhemman.
Mutta sitten kun niitä oikeasti kamalia hautajaisia alkaa tulla, joissa haudataan omia mummeja ja vaareja tai omia vanhempia, on ehkä hyvä olla vähän kokemusta siitä, mistä on kysymys. Pieni lapsi ei miellä hautajaisia ihan samalla tavalla kuin aikuinen. Ja hyvin surun täyttämät (no, ainahan ne ovat surullisia) hautajaiset voivat olla myös todella kauniit. Minulla on todella kauniit muistot isäni hautajaisista kauniissa kappelissa, jossa aurinko paistoi ikkunasta viistosti arkulle ja mukana oli paljon lapsia ja ihana vanha kirkkoherra puhui suunnattoman kauniisti ja suuntasi osan puheesta suoraan lapsenlapsille. Tottakai me kaikki itkimme, myös lapset, mutta se on osa elämää.
Suosittelen Timo Parvelan kirjaa Tuleeko vaari enää takaisin. Ja juttelemaan hautajaisista myös etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:58"]
Ei ole mikään harvinaisuus, olen ollut noin 10 hautajaisissa ja 8 niistä oli avonaisine arkkuineen! En ole koskaan valmistautunut siihen että joku läväyttää sen luukun vielä auki!
[/quote]
Taidat olla ortodoksi. Ev.lut. hautajaisissa_ei_ole_koskaan avoarkkua. Terv. hautaustoimiston työntekijä
[/quote]Huonosti ovat sitten perehdyttäneet sinua työhösi. Voisithan ihan itse ottaa asioista selvää.
Laskeskelin tässä juuri, että olen ollut 21 hautajaisissa, eikä niissä yhdessäkään ole ollut avonaista arkkua. En ole ikinä edes kuullut, että arkku nykyaikana avataan hautajaisissa. Olen käynyt katsomassa muutamaa läheisempää omaista arkussa ruumishuoneella.
Lapset ilman muuta mukaan hautajaisiin. Elämään kuuluu ilo ja suru, syntymä ja kuolema. Ei pidä valita vain iloisia asioita lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli itsestäänselvyys, etten ottanut melkein 3-vuotiastani äitini hautajaisiin, en osannut yhtään etukäteen ajatella mikä on oma reaktioni siellä, mitä jos romahdan yhtä pahasti kuin hetki ennen äidin kuolemaa sairaalassa ja lapseni näkee sen? No en romahtanut, mutta en koe että lapseni jäi mistään paitsi.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:58"]
Ei ole mikään harvinaisuus, olen ollut noin 10 hautajaisissa ja 8 niistä oli avonaisine arkkuineen! En ole koskaan valmistautunut siihen että joku läväyttää sen luukun vielä auki!
[/quote]
Taidat olla ortodoksi. Ev.lut. hautajaisissa_ei_ole_koskaan avoarkkua. Terv. hautaustoimiston työntekijä
[/quote]
Mun pappa oli ev.lut. ja arkku oli avonainen.
Missä te asutte, joilla avonainen arkku on enemmän sääntö kuin poikkeus?
Laskin omat hautajaiskokemukseni, niitä ei ole onneksi kuin vaatimattomat 8 kpl, mutta avonainen arkku ei ole koskaan ollut vaihtoehto edes ajatuksen tasolla. En itseasiassa ollut kuullutkaan yksistäkään avoimen arkun (ev.lut) hautajaisista Suomessa, mutta ilmeisesti se siis onkin todella yleistä?
Ymmärrän, että tämä voi olla lapselle aika pelottava kokemus, onhan se aikuisellekin aika järkyttävää.
Omaisista yhden olen nähnyt konkreettisesti kuolevan ja siis nähnyt hänet myös kuolleena ja toista olen käynyt sairaalan kappelissa katsomassa kuoleman jälkeen.
Olen sairaanhoitaja ja ollut kuoleman kanssa aika paljon tekemisissä. Olin kerran todistamassa kaunista tapahtumaa omaisen ja lapsenlapsen (n5v) kanssa sairaalan saattohoitohuoneessa, jossa lapsen ukki oli juuri kuollut. Mummi piti lasta kädestä ja puhui kauniisti ukille. Pieni poika silitti ukin poskea ja kysyi, miksi ukki tuntuu viileältä. Mummi selitti kaikessa rauhassa, että ukki on kuollut ja hänellä on nyt hyvä olla.
Hetki oli koskettavan kaunis ja nostaa vieläkin tunteet pintaan.
Lapsen ei tarvitse lohduttaa surevaa aikuista. Lapsi pitää elämässä kiinni ja on todiste siitä, että elämä menee eteen päin.
Mä jouduin vuodeksi psykiatriseen hoitoon kun jouduin mennä vanhempien kanssa hautajaisiin 7-vuotiaana. Kuulemma sekosin siellä, kuin suoraan kauhuleffasta. Olin kuvitellut että siellä aletaan haudata ihmisiä elävänä! En muista itse tuosta mitään :(
Miettikää siis tarkkaan mitä haluatte lapsillenne tarjota ja miten heitä eri tilanteisiin siedättää.