Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?

Oma kaveripiirini somessa rajoittuu vain kaikkein lähimpiin ystäviin ja perheeseen (ei satunnaisia tuttuja tai työkavereita) joten esim. facessa kaverilistalla noin 60 henkilöä. Kaikkien näiden ihmisten kanssa olen tekemisissä muutenkin, osaa näen harvemmin koska välimatkaa on paljon, osa ulkomailla. En julkaise mitään julkiseen levitykseen. Tykkäysmäärät on epäolennaisia eivätkä edes näy, hyväksynnän ja gloorian vuoksi ei kannata somessa olla, sillä rikkoo itsensä. Nautin katsella muiden kuvia oli ne sitten matkoilta tai mistä vaan. Ja jaan kyllä niitä itsekin. Some ei ole pakkomielle, eikä päivittäistä ajankulua.

No minä en edes ole kuvasomessa, ainoastaan täällä palstalla höpöttelen. Tosin höpöttelen myös puutarha-asioita. Aika harva tietää mitä kaikkea olen tehnyt, joten sanoisin, että teen asioita itseni vuoksi, enkä jakaakseni muille tai saadakseni tykkäyksiä.

Mullahan se hyvä olo siellä puutarhassa on ja minun aivojeni mielihyväkeskus antaa minulle sitä mielihyvää kun istutan ja katselen kukkasia tai poimin ja syön marjoja. Eipä siinä muun suut täyty kun omaani kaikki herkut latelen :D

Mutta tykkään kyllä jakaa tietämystäni muille, että muutkin saavat herkkuja jos tekevät samoin <3

Vierailija kirjoitti:

Lomallakin ollaan ottamassa kuvia että pääsee esittelemään paikkoja joita ei ole nähnyt.

Kyllä. Perheenjäsenistäkin näytetään kuvia muille ihan vain elvistelyn takia, vaikka ei oikeasti edes välitetä niistä ihmisistä tai muisteta, miltä he oikeasti näyttävät. 🤣

Harrastan Nintendolla pelaamista. Voitte olla varmoja, ettei ketään kiinnosta minun pelaamuset. Joten ihan pimennossa muilta pelailen vain.

Lukemisesta sentään voin keskustella muidenkin kanssa. 

Kyllä ovat innostavia ilman yleisöä.

Mieluisinta esim. puuhailu autotallissa projektin parissa omassa rauhassa. Tulokset eivät mene someen eikä muuta perhettä kiinnosta.

Tai esim. painonnostotreeni kotisalilla yksin. Kukaan ei tiedä että tuli uusi ennätys ja homma kulkee, tai miten edes treenaan.

Huh, kuvailitpa tyhjää elämää. Lapseni on ihania ja rakastan ja hoidan heitä ihan heidän itsensä vuoksi. Eikä kenenkään tarvitse sitä todistaa. Saan voimaa myös uusista ajatuksista, oivalluksista ja oppimisesta. Elämän jakaminen muiden kanssa tekee tietysti elämästä rikkaampaa. Some-poseerausta en harrasta ollenkaan. Mutta oonkin syntynyt 70-luvulla. 

On mukavaa, että pääsee välillä juttelemaan jonkun kanssa omista mielenkiinnon kohteistaan, varsinkin jos toisella on samat mielenkiinnon kohteet ja voi vaihdella kokemuksia ja vinkkejä. Oman elämän levittäminen mahdollisimman laajalle sen sijaan ei ole itselleni tärkeää, nuorempana tuli ehkä vertailtua omaa elämää toisiin sosiaalisen median kautta, mutta nykyään sosiaalisen median käyttö on jäänyt tosi vähälle.

Vaikka en ole aiemminkaan ollut erityisen kiinnostunut sosiaalisesta mediasta, niin huomasin että se vaikutti omaan käytökseen. Esimerkiksi lomilla alkoi miettimään hyviä kuvauspaikkoja sen sijaan, että olisi mennyt sinne, minne itse haluaa mennä. Viime vuosina Instagramin käyttö on vähentynyt eikä ole enää ollut juuri mielenkiintoa sitä kohtaan.

En juurikaan välitä toisten mielipiteistä, joten en koe tarvetta jakaa omaa elämääni muille. Sosiaalinen media on lisäksi tosi tyhjää, laitat sinne kuvan ja joku tykkää siitä, joku ehkä kommentoi jotain pinnallista... en koe noita asioita merkityksellisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on minun ongelmani, kun en halua jakaa asioitani muille, mutta koen hyvin hauskana ja tyydyttävänä jakaa asioita täysin anonyymisti esim. erilaisilla somealustoilla? En saa mitään rahallista hyötyä ja ne "viralliset" sometilini huokuvat autiutta ja tylsyyttä.

Ehkä anonyymin tykkäys tai kommentti toiselle anonyymille ovat kuitenkin ihan sama asia? Jotain iloa minä siitä saan.

Kerrotko, miten somealustoilla pystyy TÄYSIN ANONYYMISTI jakamaan mitään? Mikä somesuuruus on aidosti anonyymi?

Harrastan kuorolaulua, ja kyllä se lisää motivaatiota, että treenaaminen tähtää konsertteihin. Olisi aika masentavaa, jos hartaasti harjoiteltuja kappaleita ei pääsisi esittämään ihmisille, ja lallattelisimme vain  keskenämme jossain kerhohuoneella. 

Työni on minulle vain keino maksaa laskut, harrastan omaksi ilokseni, en jaa someen oikeen mitään. 

Tietokone ja TV omaksi iloksi, en niitä esittele muille. 

Itse sisustan, harrastan puutarhan hoitoa ym. Ei ole tarvetta esitellä niitä muille, jos ei nyt joku erikseen ihan kysy, että millainen puutarha ja voitko näyttää  esim. miltä se teidän rempattu keittiö näyttää? Saavat hyviä vinkkejä ja itseä myös kiinnostaa livenä käydä toisten kotona katsomassa sisustusratkaisuja, toisten maalaamia tauluja, itse tekemiä runoja ym. Mutta en ole missään mediassa ja jaan ne vain naapureiden ja ystävien kanssa. 

Hyvin vähän elän somen kommenttien varassa! Mun päivitykset on hyvin arkisia ja tavanomaisia vaikkei olosuhteet ehkä kaikkien mielestä olekaan 

Jos julkaisen kuvan puutarhani kukista teen sen koska haltioidun itse täysin niiden kauneudesta ja haluan jakaa saman kavereille, en siksi että kadehtisivat puutarhaani!? 

Tai elämästäni maailmalla tai syömästäni herkkuateriasta, sama juttu. Muutama kuva vuodessa. 

Lasteni ja lastenlasteni kuvia ei ole somessa eikä tule, suojelemme ja kunnioitamme heidän yksityisyyttään. Ystävät tietävät ja tuntevat heidät ja kuulumiset vaihdetaan muuten. 

Introverttinä adhd-ihmisenä teen tasan sitä, mihin koen aitoa imua. Hyperfokus saa aikaan usein myös hyviä tuloksia, mutta en saa mitään iloa siitä, että sata tai tuhat tuntematonta ihmistä ihastelisi somessa aikaansaannostani.  Se hyvä olo on ollut sitä asiaa tehdessä. 

Pieni poikkeus tähän on oma luovahko työni, johon itse saan inspiraatiota somesta ja välillä myös itse jaan oivalluksia yhdellä sometililläni. Nimettömästi tosin. 

En ole somessa, joten harrastusteni esittely ei ole olennaista.

Vihaan somea. Harrastan sellaisia asioita, joista itse pidän eikä kiinnosta mitä muut siitä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni minä harrastan, vaikka toki somessa olevana jaan kauniita hetkiä välillä myös kavereilleni.

Jaan siellä lähinnä tunnelmia, en varsinaisesti esittele tekemisiäni.

Olen muutenkin enempi ajattelija ja olija, kuin tekijä.

Tämä saattaa järkyttää sinua, mutta kuin-sanan edelle ei tule pilkkua. Pilkku tulee vain silloin, kun on kyse irrallisesta lisäyksestä. Tässä kuin liittyy vertailumuotoon: enempi kuin. Silloin EI tule pilkkua. On sielua raastavaa ja kornia, kun suomalaiset uskollisesti laittavat sen pilkun muistaessaan rämpsyn että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin. Ei tullut opeteltua, ettei pilkkua vertauksen yhteydessä.

jos homma on älyllisesti haastavaa ja kiinnostavaa, se riittää. En innostu kanssaihmisten huomiosta tai kiitoksista. 

Poistin vuosi sitten instagramin, ja vaikka en ole ollutkaan mikään kovin aktiivinen somettaja, huomasin kyllä että se muutti käytöstäni. Esimerkiksi huomaan nyt kuvaavani vähemmän. Vaikka en aina edes kuvannut instagramia varten, oli takaraivossa ajatus että jos tulee kiva kuva, voin julkaista sen. Nyt kun sitä ei ole, kuvaaminen ei niin kiinnosta. Mielummin elelen vain hetkiä. 

Kylla voin myöntää että halusin antaa itsestäni tietynlaista kuvaa.