Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?

No pääsenhän minä esittelemään tekemisiäni saalisotuksille ja fiidbäk on konkreettisen tyly: jos perho/vaappu/itse ladattu patruuna on huonosti tehty, ei saalista.

Ei ole oikein läheisiä. Ainakaan sellaisia, joita kiinnostaisi mun puuhat.

Kesällä laitan kukkakuvia puutarhasta, talvella yhden kuvan hangesta.

Siinä ne kuvat onkin.

Selfieita en oikeastaan ota koskaan.

Omat seksiharrastukset ainakin ovat, enkä kerro niistä muille. Varmaan myös muut harrastukseni olisivat, sillä ne aiheuttavat samankaltaista mielihyvää. Toisaalta jos en voisi kertoa mitään muille, olisin ainakin hyvin yksinäinen, koska silloinhan minulla ei olisi ketään.

Ei todellakaan kiinnosta jakaa vaikkapa matkakuviani, tai oikeastaan muitakaan kuvia, ympäri somea. En 80-luvullakaan näyttänyt valokuviani kenelle tahansa jonka satuin tuntemaan, puhumattakaan tuntemattomille. Minun elämäni on minulle ja läheisilleni, ja esimerkiksi harrastukseni tai mielenkiinnon kohteeni saa minut ihan tyytyväiseksi ja onnelliseksi vaikkei muut tietäis tai näkis niistä mitään. Eli en kaipaa hyväksyntää tai huomiota ainakaan tuikituntemattomilta.

Minusta puutarhakuvat facessa eivät ole oman erinomaisuuden toitottamista, vaan vain hyvän mielen ja tunnelman jakamista. Tai näin se ainakin itselläni on.

Kyllä. Meillä jokaisella on vain tämä yksi lyhyt elämä, ja siihen vaikuttaa se kun asuu Suomessa ja on deen puute, ja se että on nainen ja on raudanpuute. Ennen ei samoja vaivoja ollut samalla tavalla mutta toki muita vaivoja ja puutoksia oli ja ihmiset kuoli viimeistään nelikymppisenä, naiset usein nuorempanakin lapsivuoteeseen.

Se että laittaa kuvia someen asioista joista tykkää tai tykkää tehdä, ei vie niiltä millään tavalla arvoa pois. Ennen otettiin tavallisia kuvia ja liimattiin ne albumiin ja sitten sitä albumia esiteltiin sukulaisille ja ystäville joita nähtiin harvoin. Amerikasta lähetettiin kuvat perheen kasvaessa aina kotipuoleen jos oli varaa käydä valokuvaajalla.

Ihminen on laumaeläin ja kuten vanha viisaus sanoo, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kiinnosta jakaa vaikkapa matkakuviani, tai oikeastaan muitakaan kuvia, ympäri somea. En 80-luvullakaan näyttänyt valokuviani kenelle tahansa jonka satuin tuntemaan, puhumattakaan tuntemattomille. Minun elämäni on minulle ja läheisilleni, ja esimerkiksi harrastukseni tai mielenkiinnon kohteeni saa minut ihan tyytyväiseksi ja onnelliseksi vaikkei muut tietäis tai näkis niistä mitään. Eli en kaipaa hyväksyntää tai huomiota ainakaan tuikituntemattomilta.

Niin. Niitä läheisiä varten minä ainakin laitan niitä kuvia someen. En tuntemattomia. Ei mun facekuvia näe kuin lähimmät perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät. Heistä kun suurin osa asuu kaukana niin on erittäin mukava kun näkee jotain heistä ja he meistä somen välityksellä jotta pysyy jollain tavalla toisen elämässä mukana. Esim. serkkuni joka asuu Ateenassa, tyttäreni joka asuu Pariisissa jne. Minä ehdottomasti haluan nähdä niistä paikoista kuvia joissa läheiseni asuvat, mitä tekevät arkena tai juhlana, tai missä matkustelevat.

Vierailija kirjoitti:

Surullista hahmotettavaa ekstroverttien todellisuudesta: se että intoilen omista asioista itselleni ja saan suurta nautintoa niiden tekemisestä ja muita ihmisiä kohdatessani en tuhoa ilmatilaa puhumalla vaan kuuntelemalla, on ekstroverteille masennusta?

Ja kun ekstrovertti tekee asioita ja hakee niille tarkoitusta muiden kautta, ja kulkee asiasta toiseen ja tuntee silti tyhjyyttä - se on heille elämän kohokohta aikuisena? Että saa edes muista energiaa kun itsessä ei enää ole.

Hui olkoon.

Ei. Ap:n ihmisviha ja ajattelu, että mikään ei ole mitään ja kukaan ei ole mitään on masennusta. Ei introverttiudessa itsessään ole mitään masennusta.

Ja tuo sinun ajattelutapasi - lienet ap - että intorverttius in automaattisesti hyve ja jopa muiden huomioimusta ja ekstroverttius on tyhjyyttä ja elämäntarkoituksen hakemista muista, se on omahyväistä pas.aa.

Todellisuudessa ekstrovertti ainoastaan on sosiaalisempi ja nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei ekstroverttius tarkoita tyhmyyttä tai tyhjyyttä, se on omaa omahyväistä kuvitelmaasi, jonka syytä en ymmärrä.

Ekstroverttius ei tarkoita, etteikö ekstrovertti osaisi olla yksinkin tai ettei hän osaisi ajatella itse. Hän ei vain koe ajatusten haastamista ja ulkopuolista inputtia haittana, vaan osaa arvioida muiden mielipiteitä ja pallotella niillä ja kehittää niiden avulla omia mietteitään vieläkin paremmiksi.

Parviäly on enemmän kuin yksin ajatteleminen. Koeta kestää tämä.

Jep. Ei tämä nyt kyllä kauhean elämäniloiselta ja tasapainoiselta vaikuta:

"Oikeastaanhan me vaan olemme kasa hitaasti rapistuvaa lihaa maailmankaikkeuden silmänräpäyksessä, sätkitään tässä hetki tavaroinemme ja ferritiiniarvoinemme. Ja sitten olemme poissa ja seuraavat luulevat olevansa taas yhtä ainutlaatuisia kuin me eikä kukaan sinuakaan enää muista."

Tältähän se kovasti vaikuttaa. Mitään ei voi tai kannata tehdä, jos siitä ei saa someen kuvaa/videota. Elämää eletään linssin läpi eikä olla oikeasti siinä läsnä. Itse en mitään sosiaalista mediaa käytä. Ystäväni ihan myönsikin, että jos hän ei saa laitettua someen päivitystä esim. ravintolassa käymisestään, niin tuntuu siltä että tuli ihan turhaan siellä käytyä. Kun jää ne muiden reaktiot siitä saamatta. Aika outoa mun mielestä.

Mä postaan aika vähän. Yleensä tarkoituksenani on hauskuttaa ja ylipäätään tuoda iloa katsojalle. Toisinaan tarkoitus on jakaa terveystietoa. Jos jaan kuvan jostain huonekalusta tai sisustusjutusta, on tarkoituksenani mainostaa pätevää osaajaa. Siis huonekalun tuunaajaa tai käsityöihmistä, joka en siis itse ole.

En jaksa katsella määrättyjen tyyppien omahyväisiä postauksia omasta naamastaan, kehostaan, harrastuksistaan tai sisustamisestaan. Ainakaan, jos sitä tapahtuu viikoittain.

Eli kyllä: innostun omista jutuistani ilman niiden jakamista yleisölle, mut esittelen mielelläni muiden työn jälkeä ja osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista hahmotettavaa ekstroverttien todellisuudesta: se että intoilen omista asioista itselleni ja saan suurta nautintoa niiden tekemisestä ja muita ihmisiä kohdatessani en tuhoa ilmatilaa puhumalla vaan kuuntelemalla, on ekstroverteille masennusta?

Ja kun ekstrovertti tekee asioita ja hakee niille tarkoitusta muiden kautta, ja kulkee asiasta toiseen ja tuntee silti tyhjyyttä - se on heille elämän kohokohta aikuisena? Että saa edes muista energiaa kun itsessä ei enää ole.

Hui olkoon.

Ei. Ap:n ihmisviha ja ajattelu, että mikään ei ole mitään ja kukaan ei ole mitään on masennusta. Ei introverttiudessa itsessään ole mitään masennusta.

Ja tuo sinun ajattelutapasi - lienet ap - että intorverttius in automaattisesti hyve ja jopa muiden huomioimusta ja ekstroverttius on tyhjyyttä ja elämäntarkoituksen hakemista muista, se on omahyväistä pas.aa.

Todellisuudessa ekstrovertti ainoastaan on sosiaalisempi ja nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei ekstroverttius tarkoita tyhmyyttä tai tyhjyyttä, se on omaa omahyväistä kuvitelmaasi, jonka syytä en ymmärrä.

Ekstroverttius ei tarkoita, etteikö ekstrovertti osaisi olla yksinkin tai ettei hän osaisi ajatella itse. Hän ei vain koe ajatusten haastamista ja ulkopuolista inputtia haittana, vaan osaa arvioida muiden mielipiteitä ja pallotella niillä ja kehittää niiden avulla omia mietteitään vieläkin paremmiksi.

Parviäly on enemmän kuin yksin ajatteleminen. Koeta kestää tämä.

Pätevästi muotoiltu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista hahmotettavaa ekstroverttien todellisuudesta: se että intoilen omista asioista itselleni ja saan suurta nautintoa niiden tekemisestä ja muita ihmisiä kohdatessani en tuhoa ilmatilaa puhumalla vaan kuuntelemalla, on ekstroverteille masennusta?

Ja kun ekstrovertti tekee asioita ja hakee niille tarkoitusta muiden kautta, ja kulkee asiasta toiseen ja tuntee silti tyhjyyttä - se on heille elämän kohokohta aikuisena? Että saa edes muista energiaa kun itsessä ei enää ole.

Hui olkoon.

Ei. Ap:n ihmisviha ja ajattelu, että mikään ei ole mitään ja kukaan ei ole mitään on masennusta. Ei introverttiudessa itsessään ole mitään masennusta.

Ja tuo sinun ajattelutapasi - lienet ap - että intorverttius in automaattisesti hyve ja jopa muiden huomioimusta ja ekstroverttius on tyhjyyttä ja elämäntarkoituksen hakemista muista, se on omahyväistä pas.aa.

Todellisuudessa ekstrovertti ainoastaan on sosiaalisempi ja nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei ekstroverttius tarkoita tyhmyyttä tai tyhjyyttä, se on omaa omahyväistä kuvitelmaasi, jonka syytä en ymmärrä.

Ekstroverttius ei tarkoita, etteikö ekstrovertti osaisi olla yksinkin tai ettei hän osaisi ajatella itse. Hän ei vain koe ajatusten haastamista ja ulkopuolista inputtia haittana, vaan osaa arvioida muiden mielipiteitä ja pallotella niillä ja kehittää niiden avulla omia mietteitään vieläkin paremmiksi.

Parviäly on enemmän kuin yksin ajatteleminen. Koeta kestää tämä.

En tunnista itseäni tai ylipäätään ketään ap:n aloituksesta, se on totaalista ihmisvihaa ja muiden halveksuntaa tihkuva oksennus.

Jopa ferritiiniarvon mittaamisen hän osaa sisällyttää tyhjyyden ja muiden hyväksynnän hakemisen alle, minkä logiikka minulle jää täysin avautumatta. Jos ap ei kärsi rautavajeesta, kukaan muukaan ei hänen mielestään voi siitä kärsiä, pelkkää vouhottamista kaikki!

Tulee väkisinkin mieleen kliseinen irvikuva suomalaisuudesta. Kukaan ei ole mitään eikä mistään saa nauttia, koska ollaan vaan mätänevää lihaa ja kohta poissa kiusaamasta kanssaihmisiämme 😂

Joku Ylen toimitus taannoin käynnisti twitterissä vitsillä suomalaisuuden tunnuslauseen keksintäkisan. Voittajaksi nousi lause "ei mua varten tartte keittää kahvia".

Se tiivistää ap:n kaltaisten ankeuttajien asenteen hyvin.

Marttyyriksi heittäytyminen on sitä paitsi itserakkauden ylintä kastia, vaikka tuollaiset ihmiset itse kuvittelevat huomioivansa muita ja tarkkailevansa älykkäästi maailmaa kentän laidalta. Ap:kin on nostanut epäsosiaalisen halveksunnan ylpeyden aiheeksi.

Joku iänikuinen k ad ena rkki siellä taas uikuttaa. Mitäpä jos et stalkkaisi niin paljon muiden elämää vaan eläisit ihan itse. Ja älä kadehdi sitä pikkuveljeäsi koko ajan.

Ap on joko työtön kalastaja tai mt häiriöinen ope.

Päinvastoin. Mun puutarhassa on aidat siksi, ettei vieraat näe mitä kaikkea ihanaa meillä on. Somessa en ole, kilpailen ja menestyn, mutta olen pyytänyt ettei nimeäni näytetä.

On meitä tämmöisiäkin.

Rakastan kotiani, puutarhaani ja monia eri liikuntalajeja, mutta en ole esitellyt niitä koko maailmalle. Instan kautta on kiva seurata, mitä kuuluu harvoin tapaamilleni sukulaisille ja tutuille. Sen takia laitan sinne kuvia myös omasta elämästäni. Tilini ei ole kaikille avoin.

Olenkohan lähes nelikymppisenä nyt sitten jo eri sukupolvea kun en yhtään tunnista tuollaista? Tietysti olen innoissani jos laitan kuvia tms. kavereille katsottavaksi, mutta vain siksi kun haluan heidän kanssaan jakaa omaa innostustani. Tiedä sitten kiinnostaako ketään, mutta omapahan on elämäni ja nämä asiat minua tällä hetkellä kiinnostavat.

Tiedostan, että olen yleensä kiinnostunut jostain asiasta suuremmin ehkä noin vuoden kaksi ja sitten taas jostain toisesta. Ja että tuskin kavereilla nuo syklit mitenkään kulkevat samassa. Mutta onneksi on paljon someryhmiä niin vertaisiakin löytyy jos sitä kaipaa.

Toisaalta, toivon, että suomalaiset ymmärtävät, että se pinnallinen amerikkalainen näyttämisen halu ja pintaliito on tärkeää amerikkalaisessa kulttuurissa. Ellei sitä tee niin niistä piireistä on sitten kokonaan ulkona ja ihmetellään mikä ihmisessä on vikana. Ei meidän ole pakko sitä kulttuuria omaksua kun olemme tottuneet rehelliseen syvään kanssakäymiseen, mutta jos/kun omaksumme sen somemaailmassa, pitää myös ymmärtää, että se ei ole aivan todellista. Eikä sen edes tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista hahmotettavaa ekstroverttien todellisuudesta: se että intoilen omista asioista itselleni ja saan suurta nautintoa niiden tekemisestä ja muita ihmisiä kohdatessani en tuhoa ilmatilaa puhumalla vaan kuuntelemalla, on ekstroverteille masennusta?

Ja kun ekstrovertti tekee asioita ja hakee niille tarkoitusta muiden kautta, ja kulkee asiasta toiseen ja tuntee silti tyhjyyttä - se on heille elämän kohokohta aikuisena? Että saa edes muista energiaa kun itsessä ei enää ole.

Hui olkoon.

Ei. Ap:n ihmisviha ja ajattelu, että mikään ei ole mitään ja kukaan ei ole mitään on masennusta. Ei introverttiudessa itsessään ole mitään masennusta.

Ja tuo sinun ajattelutapasi - lienet ap - että intorverttius in automaattisesti hyve ja jopa muiden huomioimusta ja ekstroverttius on tyhjyyttä ja elämäntarkoituksen hakemista muista, se on omahyväistä pas.aa.

Todellisuudessa ekstrovertti ainoastaan on sosiaalisempi ja nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei ekstroverttius tarkoita tyhmyyttä tai tyhjyyttä, se on omaa omahyväistä kuvitelmaasi, jonka syytä en ymmärrä.

Ekstroverttius ei tarkoita, etteikö ekstrovertti osaisi olla yksinkin tai ettei hän osaisi ajatella itse. Hän ei vain koe ajatusten haastamista ja ulkopuolista inputtia haittana, vaan osaa arvioida muiden mielipiteitä ja pallotella niillä ja kehittää niiden avulla omia mietteitään vieläkin paremmiksi.

Parviäly on enemmän kuin yksin ajatteleminen. Koeta kestää tämä.

En tunnista itseäni tai ylipäätään ketään ap:n aloituksesta, se on totaalista ihmisvihaa ja muiden halveksuntaa tihkuva oksennus.

Jopa ferritiiniarvon mittaamisen hän osaa sisällyttää tyhjyyden ja muiden hyväksynnän hakemisen alle, minkä logiikka minulle jää täysin avautumatta. Jos ap ei kärsi rautavajeesta, kukaan muukaan ei hänen mielestään voi siitä kärsiä, pelkkää vouhottamista kaikki!

Tulee väkisinkin mieleen kliseinen irvikuva suomalaisuudesta. Kukaan ei ole mitään eikä mistään saa nauttia, koska ollaan vaan mätänevää lihaa ja kohta poissa kiusaamasta kanssaihmisiämme 😂

Joku Ylen toimitus taannoin käynnisti twitterissä vitsillä suomalaisuuden tunnuslauseen keksintäkisan. Voittajaksi nousi lause "ei mua varten tartte keittää kahvia".

Se tiivistää ap:n kaltaisten ankeuttajien asenteen hyvin.

Marttyyriksi heittäytyminen on sitä paitsi itserakkauden ylintä kastia, vaikka tuollaiset ihmiset itse kuvittelevat huomioivansa muita ja tarkkailevansa älykkäästi maailmaa kentän laidalta. Ap:kin on nostanut epäsosiaalisen halveksunnan ylpeyden aiheeksi.

Tunnistan itse montakin ihmistä ap:n kuvauksesta. Nimenomaan sitä jatkuvaa "seuraavan projektin" hakemista, oli se sitten ferritiini tai mikä hyvänsä, jotta siitä voi pauhuta, intoilla ja puuhailla. Ei kai ap väittänyt että ei voi olla ferritiininpuutosta, vaan että kaikki elämän merkitys tuntuu olevan siinä, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan lähes nelikymppisenä nyt sitten jo eri sukupolvea kun en yhtään tunnista tuollaista? Tietysti olen innoissani jos laitan kuvia tms. kavereille katsottavaksi, mutta vain siksi kun haluan heidän kanssaan jakaa omaa innostustani. Tiedä sitten kiinnostaako ketään, mutta omapahan on elämäni ja nämä asiat minua tällä hetkellä kiinnostavat.

Tiedostan, että olen yleensä kiinnostunut jostain asiasta suuremmin ehkä noin vuoden kaksi ja sitten taas jostain toisesta. Ja että tuskin kavereilla nuo syklit mitenkään kulkevat samassa. Mutta onneksi on paljon someryhmiä niin vertaisiakin löytyy jos sitä kaipaa.

Toisaalta, toivon, että suomalaiset ymmärtävät, että se pinnallinen amerikkalainen näyttämisen halu ja pintaliito on tärkeää amerikkalaisessa kulttuurissa. Ellei sitä tee niin niistä piireistä on sitten kokonaan ulkona ja ihmetellään mikä ihmisessä on vikana. Ei meidän ole pakko sitä kulttuuria omaksua kun olemme tottuneet rehelliseen syvään kanssakäymiseen, mutta jos/kun omaksumme sen somemaailmassa, pitää myös ymmärtää, että se ei ole aivan todellista. Eikä sen edes tarvitse olla.

Ei ollut kyse somesta.