Lue keskustelun säännöt.
Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?
Onko puutarhasi sinusta ihana ilman somepäivityksiä tai vieraille esittelyä? Työsaavutuksesi, perheesi lapsesi?
Minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa, että ihmiset saa energiaa vaan toisille pauhaamisesta ja omasta erinomaisuudestaan. Ollaan niin tyhjiä kuoria aikuisina yhtäkkiä. Ennen on ehkä ajanut sisäinen palo johonkin, nyt se on sammunut ja tyydytystä yritetään saada muiden kautta.
Sitten kun ei jaksa innostua sisustuksesta tai kodinostosta tai muusta (jota esitellä muille) niin imeydytään omiin ongelmiin: onko alhainen d-vitamiini, huono ryhti tai kenties tunnelukko. Sitten sitä puuhataan taas ja saadaan merkitystä omalle olemassa ololle hetkeksi.
Oikeastaanhan me vaan olemme kasa hitaasti rapistuvaa lihaa maailmankaikkeuden silmänräpäyksessä, sätkitään tässä hetki tavaroinemme ja ferritiiniarvoinemme. Ja sitten olemme poissa ja seuraavat luulevat olevansa taas yhtä ainutlaatuisia kuin me eikä kukaan sinuakaan enää muista.
Kommentit (218)
Kirjoitin jo viestin tänne aiemmin. Palasin vielä miettimään sitä, että itse kyllä tykkään siitä, että ihmiset jakavat jotain "taitoaan" someen, koska saan siitä itsellenikin paljon. Luen esim fanifiktiota ja olen kiitollinen jokaisella harrastelijakirjoittajalle joka viitsii nähdä vaivaa ja kirjoittaa. Luen niin paljon, että jos kukaan ei sinne kirjoittaisi enää niin olisivat äkkiä luettu. Itsellä ei ole oikein taitoa kirjoittaa varsinkaan enkuksi joten arvostan, että jollain muulla on ja samalla opin kieltä itse enemmän, kun luen. Samalla tykkään katsoa muiden piirostuksia ja maalauksia. Maalaan itsekin välillä ja saan ideoita muilta. Samoin esim leipomisen kanssa ja muiden reseptit ja kuvat auttavat minua kun olen kehno leipuri. Samoin musiikin kanssa ja olen vaan iloinen jos joku yrittää luoda uutta musiikkia tai vaikka tekee jonkun cover version. En koskaan näe asiaa niin etteikö minua kiinnostaisi siihen liittyvät asiat. Voin katsella kuvia keikoilta, vaikka kuinka ja olen vaan iloinen jos niistä. Minulle tuo kaikki on vaan iloa tuottavaa. Olen yksinäinen ihminen ja sen vuoksi elämääni tulee sisältöä lisää jos joku tavallaan raottaa elämäänsä tai haluaa jakaa jotain hänelle tärkeää. Jos tämä kaikki otettaisiin pois niin elämäni olisi vielä yksinäisempää. Nyt voin seurata muiden elämää kuitenkin ja olla mukana jossain. Näin asian niin. Jos minulla olisi ystäviä niin ehkä pyrkisin siihen, että vaihtaisimme kuulumisia myös somen kautta ja niistä aiheista juttuja mistä molemmat pitäisivät. Minulle sopisi sekin. Tosin koskaan en varmaan koe somea sillä tavalla omaksi jutukseni, että alkaisin kuvia itsestäni sinne laittaa tai kehuskelisin millään. Vain joitakin kuvia itsestä jossain matkoilla ja sitten enemmän jotain "tarkoituksellisempaa" sisältöä. Minulle on silti todella tärkeää lukea ihmisten tarinoista ja moni ihminen saattaa todella tuoda paljon iloa muiden elämään esim kuvaamalla matkojaan tai harrastuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko tämä jo ketjussa mutta: itseäni hämmentää eniten päivitykset, joissa ollaan keskellä luontoa yksin. Sitten on hashtageina omaa tilaa, rauhaa, hiljaisuutta, oleelliseen keskittymistä, hengittämistä (!), hiljaisuuden voimaa... Mun logiikka sanoo että joku ei mätsää.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo viestin tänne aiemmin. Palasin vielä miettimään sitä, että itse kyllä tykkään siitä, että ihmiset jakavat jotain "taitoaan" someen, koska saan siitä itsellenikin paljon. Luen esim fanifiktiota ja olen kiitollinen jokaisella harrastelijakirjoittajalle joka viitsii nähdä vaivaa ja kirjoittaa. Luen niin paljon, että jos kukaan ei sinne kirjoittaisi enää niin olisivat äkkiä luettu. Itsellä ei ole oikein taitoa kirjoittaa varsinkaan enkuksi joten arvostan, että jollain muulla on ja samalla opin kieltä itse enemmän, kun luen. Samalla tykkään katsoa muiden piirostuksia ja maalauksia. Maalaan itsekin välillä ja saan ideoita muilta. Samoin esim leipomisen kanssa ja muiden reseptit ja kuvat auttavat minua kun olen kehno leipuri. Samoin musiikin kanssa ja olen vaan iloinen jos joku yrittää luoda uutta musiikkia tai vaikka tekee jonkun cover version. En koskaan näe asiaa niin etteikö minua kiinnostaisi siihen liittyvät asiat. Voin katsella kuvia keikoilta, vaikka kuinka ja olen vaan iloinen jos niistä. Minulle tuo kaikki on vaan iloa tuottavaa. Olen yksinäinen ihminen ja sen vuoksi elämääni tulee sisältöä lisää jos joku tavallaan raottaa elämäänsä tai haluaa jakaa jotain hänelle tärkeää. Jos tämä kaikki otettaisiin pois niin elämäni olisi vielä yksinäisempää. Nyt voin seurata muiden elämää kuitenkin ja olla mukana jossain. Näin asian niin. Jos minulla olisi ystäviä niin ehkä pyrkisin siihen, että vaihtaisimme kuulumisia myös somen kautta ja niistä aiheista juttuja mistä molemmat pitäisivät. Minulle sopisi sekin. Tosin koskaan en varmaan koe somea sillä tavalla omaksi jutukseni, että alkaisin kuvia itsestäni sinne laittaa tai kehuskelisin millään. Vain joitakin kuvia itsestä jossain matkoilla ja sitten enemmän jotain "tarkoituksellisempaa" sisältöä. Minulle on silti todella tärkeää lukea ihmisten tarinoista ja moni ihminen saattaa todella tuoda paljon iloa muiden elämään esim kuvaamalla matkojaan tai harrastuksiaan.
Ei ollut kyse somessa jakamisesta.
Jotkut vaan haluavat elää elämänsä hakemalla huomiota, tykkäyksiä ja hyväksyntää muilta
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko tämä jo ketjussa mutta: itseäni hämmentää eniten päivitykset, joissa ollaan keskellä luontoa yksin. Sitten on hashtageina omaa tilaa, rauhaa, hiljaisuutta, oleelliseen keskittymistä, hengittämistä (!), hiljaisuuden voimaa... Mun logiikka sanoo että joku ei mätsää.
Lavastettu somekuva puisto alueelta joka on kaukana luonnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaa asioitani koskaan somessa ja hyvin omat tekemiset ja saavutukset silti ilahduttavat. En ole tosin kovin sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Lomallakin ollaan ottamassa kuvia että pääsee esittelemään paikkoja joita ei ole nähnyt.
Eikä "näe" nytkään, kun pitää ottaa niitä kuvia.
Ennen otin paljon valokuvia lomareissuilla, nyttemmin talletan enemmänkin omaan muistiin. Mitä sillä valokuvalla siinä vaiheessa tekee, jos ei koko tapahtumaa muista; kauniita kuvia ilman mitään asiayhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan haluavat elää elämänsä hakemalla huomiota, tykkäyksiä ja hyväksyntää muilta
Eli yrittävät paikata heikkoa itsetuntoaan. Sitten ovat vielä enemmän "maansa myyneitä" jos näille julkaisuille ei osoiteta omasta mielestä tarpeeksi huomiota.
Nuorena harrastin monenlaista, ja esittelin tuotoksia, kuten valokuvia innoissani muille.
Kun ikää on tullut liikaa, ja kaikki ovat kuolleet, ei ole enää kenelle esitellä. En enää viitsi harrastaa mitään, vain siksi ettei ole ketään jonka kanssa asian jakaisin. Minulle sillä siis on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista hahmotettavaa ekstroverttien todellisuudesta: se että intoilen omista asioista itselleni ja saan suurta nautintoa niiden tekemisestä ja muita ihmisiä kohdatessani en tuhoa ilmatilaa puhumalla vaan kuuntelemalla, on ekstroverteille masennusta?
Ja kun ekstrovertti tekee asioita ja hakee niille tarkoitusta muiden kautta, ja kulkee asiasta toiseen ja tuntee silti tyhjyyttä - se on heille elämän kohokohta aikuisena? Että saa edes muista energiaa kun itsessä ei enää ole.
Hui olkoon.
Itseäni varten harrastan. Käyn eläinsuojassa auttelemassa, en puhu siitä lähipiirin ulkopuolella paljon mitään. Teen käsitöitä paljon, en kuvaile mihinkään. Käyttöön ne tulee tai menee hyväntekeväisyyteen. Sama leivonnan kanssa, kun leivon, itselle tai hyväntekeväisyteen teen, en kuvaile. Nautin näistä tekemisistä kuitenkin tosi paljon. Tavoite on saada tehtyä jotain hyödyllistä ja itselle hyvä mieli, en tarvitse ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain harrastajaryhmässä jako Ok mutta jos kaikille huutelee ympäriinsä tekemisensä niin ei hyvä.
Kauhulla odotan, että eräs tuttu haluaa mut somekaveriksi. On sellainen jatkuva somettaja - vaihtaa naamaluvansakin viikottain … kyllä me tiedetään muutenkin miltä hän näyttää🤭
En ehtinyt harrastaa kodin ulkopuolella mitään pariinkymmeneen vuoteen työkiireiden takia. Sitten ilmoittauduin kokeeksi uudelle kurssille ja ajattelin sen piristävän eläkepäiviä. Luulin harrastuksen antavan sisältöä elämään ja vievän ajatukset pois huolista. Yllätykseksi ilmapiiri ei ollutkaan enää rentouttava ja mukava aikaisempien vuosien tapaan. Kauheaa kilpailua ja pätemisen tarvetta. Yksi osallistuja oli koko ajan äänessä kehuen itseään ja jälkipolveaan. Tuntui, että itse kurssi olikin vain sivuseikka ja vetäjäkin vain kuunteli tätä itsekehujaa hiljaa. Jos uskalsin jotain sanoa, oltiin heti nokittamassa ja mitätöimässä. Pari kuukautta jaksoin ja sitten keskeytin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan haluavat elää elämänsä hakemalla huomiota, tykkäyksiä ja hyväksyntää muilta
Eli yrittävät paikata heikkoa itsetuntoaan. Sitten ovat vielä enemmän "maansa myyneitä" jos näille julkaisuille ei osoiteta omasta mielestä tarpeeksi huomiota.
Itse en ollenkaan ymmärrä sitä että some ja some tykkäykset on lähes koko elämän tarkoitus
Ovat. En tosin jaa mielelläni yksityisiä asioita somessa. Mulla on yksi ystävä joka on livenä tosi kiva, mutta kalliit somekulissit (#dinner #shoegasm #staycation #hanko jne. 🤮) ovat saaneet minut ottamaan etäisyyttä.
90-luvulla muumi, #tun muumisarjakuva selitti että mitä teet kauniilla simpukalla jos et voi jakaa sitä ihmetystä kenenkään kanssa.
No tällä ajatuksella sitten pidin ties mitä kavereita, ettei tarvi yksin olla. Tyhmältähän tuo kuulostaa, mutta meillä tyhmilläkin on elämä elettävänä.
Silloin ei ollut nettiä tai mitään mistä olisi saanut neuvoja. Nykyään täällä kehoitettaisiin heti jättämään ne narsistiset siat.
Eli kyllä voi jotain jakaa mutta vain hyvin harvoille. Ei kaikille.
En ole somessa, osoite on salainen, suksikoot kuuseen kaikki jakaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ovat. En tosin jaa mielelläni yksityisiä asioita somessa. Mulla on yksi ystävä joka on livenä tosi kiva, mutta kalliit somekulissit (#dinner #shoegasm #staycation #hanko jne. 🤮) ovat saaneet minut ottamaan etäisyyttä.
Ei ollut kyse somesta.
Harrastan musiikkia. Soitan instrumenttia ja laulan kuorossa. Harjoittelun ideana on lajissa kehittyminen ja treenaamista motivoi tulevat konsertit. Saan harrastuksestani valtavasti voimavaroja ja iloa ja erittäin mielelläni esiinnyn konserteissa, vaikka se jännittävää onkin.
Harrastan itseäni varten, konsertoin muille.
Puu- ja lasityöt (tiffany) olisi joskus kiva saada esille jonnekin.
Ok, ehkä itse liitän tämän vahvasti ihmisten somekäytökseen. Mutta en siis koe, että asioiden jakaminen muille lisäisi niistä saatavaa nautintoa, eli teen asioita asioiden itsensä, en muilta saadun huomion takia.
Olen lapsesta asti ollut sellainen, etteivät muiden sanomiset ja mielipiteet itsestäni juuri kiinnosta niin kauan, kunhan muut eivät sotkeudu elämääni. Siinä on puolensa, en ole esim. koskaan tehnyt elämässäni valintoja ulkopuolelta tulevien odotusten perusteella. Toisaalta en välttämättä ole kovin helppo kumppani, koska minulla ei ole kovin suurta miellyttämisen halua, mikä välillä saattaisi helpottaa yhteiselämää.