Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?

Olen siinä mielessä outo, etten teininä 2000-luvun alussa ollut irc-galleriassa kun pelkäsin, että se olisi voinut aiheuttaa minulle harmia/kiusaamista/epätoivottua julkisuutta. Olin muutenkin yläasteella kiusattu ja epäsuosittu ja ujo, niin minkäs teet. Kyttäsin kyllä irc-galleriassa sek...ikk...iden tyttöjen kuvia. :D Facebook oli ensimmäin kerta kun aikoinaan aloin omalla nimellä ja pärställä someen kirjoittamaan. En kyllä sinnekään kaikkea laita. Harrastuksista laitan autokuvia rempoista. Salikuvia en yhtäkään. Elikä ei sinänsä hirveästi kiinnosta esitellä kaikkea, mutta jotain kyllä. Kaikista ällöttävintä minusta on ne ihmiset, jotka tykkäysten vuoksi pistävät koko ajan jotain "tein nyt tätä ja tätä, koira taas näyttelyssä, päläpälä..." ja selfieitä seinät täyteen. Varsinkin hyvännäköiset ihmiset tekevät tätä koska tietävät, että saavat siitä aina tykkäyksiä. Minä sen sijaan en tykkäile tuollaisista automaattisesti.

Suosittelen ihan kenelle tahansa stoalaista elämäntapaa. On tärkeää toimia hyveellisesti, mutta ei esim. hyvesignaloiden. Teot ovat sanoja tärkeämpiä. Esim. jos olet tehnyt jotain väärin, niin ei se anteeksianto sitä hyvitä, vaan tapojen muuttaminen tulevaisuudessa parempaan. Moni pyytää anteeksi, muttei selkeästi sitä tarkoita, koska jatkaa vain samaa eikä edes yritä muuttua paremmaksi ihmiseksi. Hedonismi ei sinänsä myöskään ole paheeksi, jos siitä ei ole haitaksi pitkäaikaisen kehittymisen kannalta. Jne. Kannattaa kuunnella/lukea mitä Marcus Aurelius on sanonut aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin sinut sen faktan kanssa, että ihmisenä kuulun laumaeläimiin. Jokin osa ihmisen olemassaoloa on vuorovaikutusta, siis asioiden jakamista, muiden lajitovereiden kanssa. Ilman tätä mahdollisuutta ihminen tuskin kestäisi kantaa tietoisuuttaan, johon kuuluu kyky elää samaan aikaan sekä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa mielensä voimin. Oman aikani ja kulttuurini tuotteena jakamiseen käytetään ehkä eri kanavia kuin ennen. Mutta ilmiö on minusta ihan sama. Ehkä esimerkiksi häät voivat nyt pienentyä pieniksi perhetapahtumiksi, koska asian pystyy jakamaan somessa ja osallistaa laajempikin porukka elämän tärkeään tapahtumaan. 

Kun mulle tapahtuu jotain tärkeää, negatiivista tai positiivista, tuntuu kuin se ei olisi oikeasti tapahtunut ennen kuin voin jakaa sen mieheni, mieluiten myös parin parhaimman ystävän kanssa. Olen myös huomannut, että jos jotain on pielessä kaikkein lähimmissä ihmissuhteissani, jaan enemmän asioitani somessa. Silloinkaan ne eivät ole kuitenkaan mitään henkilökohtaista tai tärkeää, vaan jotain miellyttävän neutraalia ja vaaratonta. Yritän myös hahmottaa jatkuvasti paljonko olen esillä suhteessa muihin, esim paljonko muut laittaa someen juttujaan. Näinhän se tapahtuu suorassakin kanssakäymisessä. Yritetään olla tasaväkisiä sen suhteen, että itsestään täytyy antaa jotain, mutta on pidettä huolta ettei vie muilta tilaa. Tuntuu kuitenkin, että kaikki somessa jakaminen vähenee hiljalleen ikääntymisen myötä.

Onpa jännä tuo kokemus tapahtumien tietystä epätodellisuudesta, ellei niitä jaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi että noinkin voi kokea, kun itse taas usein pohdiskelen tapahtumia mieluiten itsekseni ja jaan niitä vasta kun olen itse käsitellyt asian. Toki muiden myötäeläminen tuntuu mukavalta, mutta kuitenkin ymmärrän että kokemukset ovat täysin omiani ja tuntuvat muille erilaisilta. Joskus on myös mahdotonta täysin sanallistaa omaa kokemusta tai tunnelmaa, enkä välttämättä koe tarvettakaan. Riittää että itse koen sen.

On kyllä rikkaus, että meitä on niin erilaisia. Kiinnostavaa. Eipä olisi tullut tätäkään pohdittua ilman tätä sosiaalisen median kokemusten vaihtoa, että siinä mielessä :)

yritätkö saada statusta sillä että esittelet joka asiassa jotain muille? yritätsiis jatkuvasti nuolla jotain?

herää jo!

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ennennäkemätön hedonistinen aikakausi. Nuoret aikuiset jättävät lapset tekemättä, jotta voivat keskittyä koko elämänsä vain omiin haluihinsa ja harrastuksiinsa. Puhumattakaan koko elämän jakamisesta someen. Usein nämä hedonistisimmat ihmiset eivät välitä kierrätyksestäkään tuon taivaallista, mutta uutta minulle kaikki heti kyllä hankitaan.

No lapsiperheet käyttäytyy ihan samoin. Ja törsäilevää kulutustyyliä perustellaan sitten ’no me kierrätetään ja käytetään toria’.

Pitäisikin alkaa esittelemään penistäni somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.

Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...

Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!

Höpö höpö nyt.

ap

No olipa jykevä argumentti. Lue oman aloituksesi koppava ja tuomitseva alkuosa ja synkkää ihmisvihaa tihkuva loppu uudelleen - ja kerrankin ajatuksella.

Kuulostat masentuneelta ja kuvittelet sosiaalisen olemisen jotenkin viaksi.

Höpö höpö. Et ymmärtänyt pointtiani ja hyökkäsit muutaman lauseen perusteella henkilööni. Se ei paljoa argumentointia takaisin vaadi. Suosittelen lukemaan muiden ihmisten vastauksia ja osallistumaan keskusteluun. Saat muiden ihmisten kommenteista toivoakseni tarpeeksi vihiä, mistä on puhe. Jos et niin pidä kiukkusi, minun kanssani sillä ei ole mitään tekemistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opetellut tavallaan pitämään ne ilon aiheet vaan itselläni, kun ei ole ketään jolle voisi kertoa asiosta. En voi silti sanoa, etteikö se välillä veisi sitä ilon tunnetta pois, kun ei pysty jakamaan kokemuksia. En silti koskaan lähtisi siihen, että tavallaan hakisin huomiota joillakin kokemuksillani, kuvillani tai esim jollain harrastuksilla. Kyllä jokatapauksessa tekisin niitä vain oman itseni vuoksi. Siinä mielessä en voi kuvitella itseäni ottamassa kuvia ja kyttäämässä tykkääkö kukaan. Enemmän kaipaan sitä, että olisi jokin samantyylinen ihminen jolle voisi joskus puhua ja jakaa ajatuksia jostain mikä kiinnostaisi meitä molempia. Tykkään kuunnella muutenkin ihmisten tarinoita ja hiedän kokemuksiaan. Minulla ei vaan ole oikeastaan ketään.

Samalla huomaan sen, että nyt kun ikää on tullut vähän enemmän (olen alle 30) niin en itsekään jaksa kiinnostua enää niin helposti mistään uudesta. Tosin itsellä vaikuttaa moni muukin asia ja mieliala ei ole aina niin hyvä. Olen todella yksinäinen ja muutenkin tottunut jo liikaakin siihen. Vaikeaa ajatella, että olisi joskus ihminen jonka kanssa olisimme hyvin samankaltaisia. Tarkoitan tällä siis sitä, että voisin ajatella toisesta tulevan niin tärkeä ihminen, että hän olisi minulle se paras ja hyvä ystävä. En halua olla toivoton, mutta joskus vaikeaa edes ajatella saavansa elämäänsä sellaista ihmistä.

Muuten tykkään paljon luonnosta. Kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Samoin laittaisin kyllä pihaani kuntoon ja tykkäisin istuttaa kaikenlaista jos vaan minulla se oma piha olisi. Tähän ei vaikuta se, ettei olisi ketään jolle esim sitä pihaa esitellä. Tykkään myös eläimistä ja niitä tosin on ikävä, kun oma koira kuoli ja en ole uutta ottamassa. Joskus mietin, että tarvisin "lainakoiran" välillä hoitoon, mutta tähän vaikuttaa paljon juuri se kun en tunne ketään jolla on koira. Ja ne aiemnat koiratutut jäivät muuton jälkeen. Samoin tykkään edelleen musiikista ja joskus olisi kiva jakaa ajatuksia siihen liittyen. Nyt tuntee itsensä olevan monesti yksin sen asian kanssa ja kaipaa sitä, että joku muukin saisi ehkä samoja kivoja kokemuksia siitä biisistä kuin itsekin. Samalla toinen voisi myös auttaa löytämään uutta kuunneltavaa jos pitäisimme vähän samanlaisesta. Tykkään myös edelleen esim vanhoista tavaroista, kirjoista, eri maista ja kulttuureista (vaikka en oikeastaan ole matkustellut) sekä rekoista ja kaikista niihin liittyvistä kanavista ja videoista. Samalla kaikenlainen fanifiktio eri elokuviin ja sarjoihin kiinnostaa minua. Pakko myöntää.

Näin en voi mitään jakaa kenenkään kanssa ja se harmittaa välillä. Olisi kiva joskus jakaa se ilo ja kiinnostus johonkin toisen kanssa. Samalla en kaipaa huomiota ja nämä kaikki asiat ovat silti rakkaita minulle, mutta joskus olisi kiva jutella ihmisen kanssa joka olisi samoista kiinnostunut. Tai toinen voisi taas löytää minulle jonkun uuden jutun, mistä voisin pitää. Kokemuksia olisi kiva jakaa. Samalla täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä ihmisten tarvetta jakaa asiota keskenään ja muistoja myös. Minusta on ihan inhimillistä, että moni tahtoo tulla nähdyksi. Näkymättömänä olo ei ole mukavaa kaikille. Sori pitkä viesti.

Aivan, ihmiset haluaisivat jakaa elämäänsä, ei mitenkään esitellä, vaan ihan vaan jakaa, vastavuoroisesti jopa. Mutta nykyisin tämäkin haluttaisiin kieltää. Kaikki pitäisi tehdä yksin ja vain omaksi iloksi. Eikä muille saisi jäädä jälkeä. Ettei vaan vaikuta paremmalta, tehokkaammalta tai aikaansaavammalta.

Introverttisyys on se nykyinen tavoiteltavuus. Auta armias, jos olet luonteeltasi ekstrovertti. Pahinta mitä ihminen voi nykyisin olla. Nyt pitää tehdä hiljaa, itselleen ja muille kertomatta, muuten et tee oikealla tavalla ja jaloin ajatuksin.

Normaali kommunikointi ja ajatusten sekä kokemusten vaihto on ihan ok. Miksi ei olisi? Tiedän tyypin, joka ottaa huippukameralla huippukuvia, myös teleskoopilla. Ei esittele niitä missään. Sanoi vaan, että harrastaa ja katsoo vain itse kuviaan. Kuka mitenkin. Ei kuitenkaan ole mikään nörtti, vaan omaa hyvät sosiaaliset taidot.

Omalta kohdaltani voin sanoa sen, ettei ole hirveästi aikaa somettaa, mutta aikeissa on kyllä laittaa töihin ja harrastuksiin liittyen jotain. Lapsiani enkä yks. elämää halua esitellä ollenkaan. Enkä ymmärrä miksi jotkut laittavat uudet kuppinsakin tms. näytille.

Minusta on vähän sääli, jos ihminen tekee jotain visuaalisesti hienoa, kuten ottaa hyviä valokuvia, eikä jaa niitä missään. Itse seuraan instassa luonto- ja taidekuvaajia, ja kyse on tosiaankin hyvien kuvien jakamisesta, ei mistään pätemisestä. Jotkut toki saavat laajempaakin mainetta, suurin osa vain jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin sinut sen faktan kanssa, että ihmisenä kuulun laumaeläimiin. Jokin osa ihmisen olemassaoloa on vuorovaikutusta, siis asioiden jakamista, muiden lajitovereiden kanssa. Ilman tätä mahdollisuutta ihminen tuskin kestäisi kantaa tietoisuuttaan, johon kuuluu kyky elää samaan aikaan sekä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa mielensä voimin. Oman aikani ja kulttuurini tuotteena jakamiseen käytetään ehkä eri kanavia kuin ennen. Mutta ilmiö on minusta ihan sama. Ehkä esimerkiksi häät voivat nyt pienentyä pieniksi perhetapahtumiksi, koska asian pystyy jakamaan somessa ja osallistaa laajempikin porukka elämän tärkeään tapahtumaan. 

Kun mulle tapahtuu jotain tärkeää, negatiivista tai positiivista, tuntuu kuin se ei olisi oikeasti tapahtunut ennen kuin voin jakaa sen mieheni, mieluiten myös parin parhaimman ystävän kanssa. Olen myös huomannut, että jos jotain on pielessä kaikkein lähimmissä ihmissuhteissani, jaan enemmän asioitani somessa. Silloinkaan ne eivät ole kuitenkaan mitään henkilökohtaista tai tärkeää, vaan jotain miellyttävän neutraalia ja vaaratonta. Yritän myös hahmottaa jatkuvasti paljonko olen esillä suhteessa muihin, esim paljonko muut laittaa someen juttujaan. Näinhän se tapahtuu suorassakin kanssakäymisessä. Yritetään olla tasaväkisiä sen suhteen, että itsestään täytyy antaa jotain, mutta on pidettä huolta ettei vie muilta tilaa. Tuntuu kuitenkin, että kaikki somessa jakaminen vähenee hiljalleen ikääntymisen myötä.

Onpa jännä tuo kokemus tapahtumien tietystä epätodellisuudesta, ellei niitä jaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi että noinkin voi kokea, kun itse taas usein pohdiskelen tapahtumia mieluiten itsekseni ja jaan niitä vasta kun olen itse käsitellyt asian. Toki muiden myötäeläminen tuntuu mukavalta, mutta kuitenkin ymmärrän että kokemukset ovat täysin omiani ja tuntuvat muille erilaisilta. Joskus on myös mahdotonta täysin sanallistaa omaa kokemusta tai tunnelmaa, enkä välttämättä koe tarvettakaan. Riittää että itse koen sen.

On kyllä rikkaus, että meitä on niin erilaisia. Kiinnostavaa. Eipä olisi tullut tätäkään pohdittua ilman tätä sosiaalisen median kokemusten vaihtoa, että siinä mielessä :)

Itse olen varovainen kokemusten jakamisessa jo siksi, että usein olen kokenut väärinymmärrystä tai mollausta. Hienoimpia kokemuksia on muutenkin vaikea jakaa. Mutta silti usein haluaisi. Kyllä se on jonkinlainen perustarve varmaan useimmilla.

Itse tykkään seurata somesta muiden harrastuksia ja projekteja. Itseäni häiritsee lähinnä ihmiset, joiden elämä somessa alkaa olla tärkeämpää kuin live-elämä. Ystävä aloitti rakennusprojektin ja on sen jälkeen tuutannut aiheesta someen useita kertoja päivässä lähes joka ikinen päivä. Rakentaminen ja remppa vievät toki aikaa ja somesta on mukava löytää samanhenkisiä ihmisiä. Silti ihmettelen näitä ihmisiä, joilta löytyy aina aikaa päivitellä someen omista projekteistaan ja "kerjätä" uusia some-kavereita, mutta vanhat ystävät eivät enää kiinnosta sen vertaa, että viestejä viitsittäisiin lukea. Toivottavasti itselläni soi hälytyskellot, jos useampi ystävä sanoisi minua kadonneen.

Kyllähän tuo pianonsoitto ja osakesijoittaminen on kivaa vaikka kenellekään en moisista aktiviteeteista kerrokaan. Salitreeneistä julkaisen instaan juttua, koska treenaan yksin mutta kaipaisin treeniseuraa/samanhenkistä porukkaa ympärilleni koska ennen treenadin seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.

Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...

Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!

Höpö höpö nyt.

ap

No olipa jykevä argumentti. Lue oman aloituksesi koppava ja tuomitseva alkuosa ja synkkää ihmisvihaa tihkuva loppu uudelleen - ja kerrankin ajatuksella.

Kuulostat masentuneelta ja kuvittelet sosiaalisen olemisen jotenkin viaksi.

Höpö höpö. Et ymmärtänyt pointtiani ja hyökkäsit muutaman lauseen perusteella henkilööni. Se ei paljoa argumentointia takaisin vaadi. Suosittelen lukemaan muiden ihmisten vastauksia ja osallistumaan keskusteluun. Saat muiden ihmisten kommenteista toivoakseni tarpeeksi vihiä, mistä on puhe. Jos et niin pidä kiukkusi, minun kanssani sillä ei ole mitään tekemistä.

ap

Se, että kaltaisiasi introverttiuden ihailijoita on muitakin ei suinkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Koeta jo ymmärtää tämä, en ole ainoa joka tässä ketjussa on sitä yrittänyt sinulle sanoa, mutta et ymmärrä asiaa.

Saati että kommenttisi oli millään tavalla originaali. Ihan samanlaista höttöä toistellaan täällä tämän tästä. Tavallinen kokemusten vaihto tulkitaan elvistelyksi ja egon pönkitykseksi, paitsi tietysti silloin kun TE itse sitä teette. Kuten sinä tässä ketjussa.

Etkä edes tajua, että tuollainen kuvitelma jurouden "älykkyydestä" ja uniikkiudesta on ihan samaa oman egon pönkittämistä.

Ilimammuuta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.

Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...

Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!

Höpö höpö nyt.

ap

No olipa jykevä argumentti. Lue oman aloituksesi koppava ja tuomitseva alkuosa ja synkkää ihmisvihaa tihkuva loppu uudelleen - ja kerrankin ajatuksella.

Kuulostat masentuneelta ja kuvittelet sosiaalisen olemisen jotenkin viaksi.

Höpö höpö. Et ymmärtänyt pointtiani ja hyökkäsit muutaman lauseen perusteella henkilööni. Se ei paljoa argumentointia takaisin vaadi. Suosittelen lukemaan muiden ihmisten vastauksia ja osallistumaan keskusteluun. Saat muiden ihmisten kommenteista toivoakseni tarpeeksi vihiä, mistä on puhe. Jos et niin pidä kiukkusi, minun kanssani sillä ei ole mitään tekemistä.

ap

Se, että kaltaisiasi introverttiuden ihailijoita on muitakin ei suinkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Koeta jo ymmärtää tämä, en ole ainoa joka tässä ketjussa on sitä yrittänyt sinulle sanoa, mutta et ymmärrä asiaa.

Saati että kommenttisi oli millään tavalla originaali. Ihan samanlaista höttöä toistellaan täällä tämän tästä. Tavallinen kokemusten vaihto tulkitaan elvistelyksi ja egon pönkitykseksi, paitsi tietysti silloin kun TE itse sitä teette. Kuten sinä tässä ketjussa.

Etkä edes tajua, että tuollainen kuvitelma jurouden "älykkyydestä" ja uniikkiudesta on ihan samaa oman egon pönkittämistä.

En ole oikeassa enkä ole väärässä. Ei maailma tai ihmiset ole mustavalkoisia. Sinä, ystäväiseni, olet kyllä kertakaikkisen kimpaantunut jostain mitä en itse tekstistäni tavoita.

ap

On, todella innostavia! En tee niitä muiden takia.

Minä piirrän ja kirjoitan ja jaan niitä nettiin, en tosin lähipiirille vaan yleisesti pseudonyymillä aiheista kiinnostuneille. Olen piirtänyt ja kirjoittanut siitä lähtien, kun opin pitämään kynää kädessä ja kirjoittamaan, joten netin ilmestyminen elämään teini-iässä ei vaikuttanut omaan harrastamiseeni mitenkään. Enemmänkin oli ilo, kun pääsi katsomaan ja lukemaan muiden luovien ihmisten tuotoksia!

Me haluamme kuluttaa kirjallisuutta, elokuvia, taidetta, pelejä jne. joten olisi aivan hirvittävän tylsää, jos kaikki alan harrastajat olisivat vain pöytälaatikkoluovia. Tiedän useita uratarinoita sekä kuvataiteessa että kirjallisuudessa, jotka  ovat lähteneet siitä, että tekijä on jakanut nettiin luomuksiaan ja sieltä hänet on joko headhuntattu tai otettu töihin, kun hänellä on ollut antaa työnäytteitä alasta ilman aikaisempaa "virallista" työkokemusta (esim. harrastajakirjailija, joka saa kustannussopimuksen tai käsikirjoittajan pestin sillä, että on jakanut harrastekirjoituksiaan netissä. Molempia on tapahtunut)

Kaikki tuntemani kirjailijat ovat ns. "harrastajia", eikä kukaan tee työtä pelkästään päivätyönä vaan "harrastuksena" siinä päivätyön ohessa. Löytyy ihan palkittuja kirjailijoita.

Mitään väärää siis ei ole siinä, että jakaa itselleen mieluisia asioita maailman kanssa.

Harrastukseni ja kiinnostuksenkohteeni olisivat esim. työkavereiden mielestä joko epäkiinnostavia tai sitten outoja tai kyseenalaisia joten vastaan että teen sitä mikä kiinnostaa ja vältän puhumista siitä muille. Someen en päivitä mitään.

No onhan se masentavaa tehdä taidetta, valokuvata tai kirjoittaa, jossei se kiinnosta ketään. Joitain muita juttuja, esim. liikunta, retkeily, lapsen ja lemmikeiden kanssa touhaaminen, käsityöt, matkustelu ja musan kuuntelu sitten menevät ilman, että siitä tarvitsee kellekään hehkuttaa. Tai jos tekee jotain jonkun kanssa.

Olen joskus itsekin miettinyt tätä, että miksi se on niin tärkeää saada huomiota niille omille kuville ja teksteille (edes tykkäyksiä somessa) tai esimerkiksi keskustella sen teosta. Kai siinä on joku sosiaalisuudenkaipuu taustalla. En koe, että kyse olisi oman erinomaisuuden hehkuttamisesta, koska en pidä töitäni mitenkään überhienoina. Toki sitä aina toivoo, että ne ilahduttaisivat muitakin kuin minua, muuten työn eteen nähty vaiva tuntuu hivenen turhalta.

Nautin erittäin paljon elämästäni, on ihana perhe, mielenkiintoinen työ ja nopeasti edennyt ura, kaunis koti, mahtavat harrastukset jne. En ole kuitenkaan koskaan innostunut somesta eikä oman elämän esittely siellä kiinnosta. Tykkään enemmän vaihtaa kuulumisia kahvilla tai lounaalla. Instassa seuraan lähinnä harrastuksiini liittyvää sisältöä tai taiteilijoita, valokuvaajia ja tiedejulkaisuja. Jonkun ulkopuolisen mielestä olen ehkä tylsä introvertti nörtti, mutta ei haittaa :D

Vierailija kirjoitti:

Nautin erittäin paljon elämästäni, on ihana perhe, mielenkiintoinen työ ja nopeasti edennyt ura, kaunis koti, mahtavat harrastukset jne. En ole kuitenkaan koskaan innostunut somesta eikä oman elämän esittely siellä kiinnosta. Tykkään enemmän vaihtaa kuulumisia kahvilla tai lounaalla. Instassa seuraan lähinnä harrastuksiini liittyvää sisältöä tai taiteilijoita, valokuvaajia ja tiedejulkaisuja. Jonkun ulkopuolisen mielestä olen ehkä tylsä introvertti nörtti, mutta ei haittaa :D

Ei ole kyse somesta vaan ihan mistä tahansa tarpeesta jakaa asioitaan jotta saa niille merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.

Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...

Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!

Höpö höpö nyt.

ap

No olipa jykevä argumentti. Lue oman aloituksesi koppava ja tuomitseva alkuosa ja synkkää ihmisvihaa tihkuva loppu uudelleen - ja kerrankin ajatuksella.

Kuulostat masentuneelta ja kuvittelet sosiaalisen olemisen jotenkin viaksi.

Höpö höpö. Et ymmärtänyt pointtiani ja hyökkäsit muutaman lauseen perusteella henkilööni. Se ei paljoa argumentointia takaisin vaadi. Suosittelen lukemaan muiden ihmisten vastauksia ja osallistumaan keskusteluun. Saat muiden ihmisten kommenteista toivoakseni tarpeeksi vihiä, mistä on puhe. Jos et niin pidä kiukkusi, minun kanssani sillä ei ole mitään tekemistä.

ap

Se, että kaltaisiasi introverttiuden ihailijoita on muitakin ei suinkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Koeta jo ymmärtää tämä, en ole ainoa joka tässä ketjussa on sitä yrittänyt sinulle sanoa, mutta et ymmärrä asiaa.

Saati että kommenttisi oli millään tavalla originaali. Ihan samanlaista höttöä toistellaan täällä tämän tästä. Tavallinen kokemusten vaihto tulkitaan elvistelyksi ja egon pönkitykseksi, paitsi tietysti silloin kun TE itse sitä teette. Kuten sinä tässä ketjussa.

Etkä edes tajua, että tuollainen kuvitelma jurouden "älykkyydestä" ja uniikkiudesta on ihan samaa oman egon pönkittämistä.

Se että innostuu asioista itseään varten, kuuntelee muita itsensä sijaan, jahtaa jahtaamasta emotionaalisia pikavoittoja muiden reaktioista - on juroutta, ”älykkyyttä” ja masennusta? Ok. haluan annoksen tuota heti.