Lue keskustelun säännöt.
Onko omat tekemisesi, työt, harrastukset ja hankinnat innostavia sinulle jos et pääse esittelemään niitä kenellekään?
Onko puutarhasi sinusta ihana ilman somepäivityksiä tai vieraille esittelyä? Työsaavutuksesi, perheesi lapsesi?
Minusta on tuntunut jo pidemmän aikaa, että ihmiset saa energiaa vaan toisille pauhaamisesta ja omasta erinomaisuudestaan. Ollaan niin tyhjiä kuoria aikuisina yhtäkkiä. Ennen on ehkä ajanut sisäinen palo johonkin, nyt se on sammunut ja tyydytystä yritetään saada muiden kautta.
Sitten kun ei jaksa innostua sisustuksesta tai kodinostosta tai muusta (jota esitellä muille) niin imeydytään omiin ongelmiin: onko alhainen d-vitamiini, huono ryhti tai kenties tunnelukko. Sitten sitä puuhataan taas ja saadaan merkitystä omalle olemassa ololle hetkeksi.
Oikeastaanhan me vaan olemme kasa hitaasti rapistuvaa lihaa maailmankaikkeuden silmänräpäyksessä, sätkitään tässä hetki tavaroinemme ja ferritiiniarvoinemme. Ja sitten olemme poissa ja seuraavat luulevat olevansa taas yhtä ainutlaatuisia kuin me eikä kukaan sinuakaan enää muista.
Kommentit (218)
Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.
Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...
Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on asioita ja harrasteita, joista nautin ilman että on mitään hinkua niistä toivottaa ulkopuolisille. Esim. tykkään siivota, selata vauvapalstaa, ja katsoa Yle Areenasta synkähköjä brittitrillereitä. 😆
On myös asioita, joita tykkään harrastaa, mutta joista kieltämättä saan lisäboostia kun ajattelen, että valmiina läväytän sen muiden ihmisten verkkokalvoille ja pääsen keräämään ihailua. Esim. työläs kuvioneulepusero. Tai maalaamani taulu.
Onhan se vähän lapsellista ja mielletään alhaiseksi, mutta olen riittävän kypsä ja rehellinen myöntääkseni, että näin minä toimin. Haen hyväksyntää ja ihailua, pönkitän egoani, haluan huomiota. En paljoa enkä koko aikaa, mutta joskus, silloin tällöin. Se on meissä ihmisissä, täysin inhimillinen tarve.
Rehellistä tuo analyysi.
En halua kertoa itsestäni kellekään mitään. Vaivaannun, jos pitää alkaa kertomaan työstäni, perheestäni, harrastuksista.
Harrastan ja teen sitä, mistä saan nautintoa. Enkä myöskään someta MITÄÄN henkilökohtaisia asioitani. En esittele/ pakota omia asioitani kenellekään.
Aivan sama muiden mielipiteille.
Olen huomannut elämäntyylini toimivan itselleni parhaiten.
- M40 -
Moni vastaaja takertuu ihan liikaa tuohon someasiaan. "Esittely" sisältää ihan kaikissa kanssakäymisissä tapahtuvaa toimintaa. Puhelimitse, kyläillessä...
Saatko enemmän iloa siitä kun kerrot omia asioitasi vai kun kuuntelet muiden esittelyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.
Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...
Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!
Höpö höpö nyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä. Innostun työstä, kunnes tylsistyn. Innostun terveydestä, ruokavaliosta ja veriarvoista ja alkuvehnästä ja suolistobakteereista - kunnes tajuan että niilläkään ei ole niin iso merkitys. Hyvä oloni ei johtunut bifidoista, vaan siitä että koin merkitystä. Mielialani nousi tarkoituksesta, ei ravinnosta.
Huippua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa en ole koskaan tehnyt ensimmäistäkään päivitystä. Tykkään kyllä katsella kiinnostavia sivuja, kuten vaellus ja matkailuautot. Livenä ei ole vuosiin ollut mahdollisuutta kertoa harrastuksista. En muista olenko koskaan oma-aloitteisesti puhunut muusta, kuin ruuasta ja liikunnasta. Ei kukaan ole ollut kiinnostunut minusta muutenkaan.
Minä nimenomaan En Halua esitellä kotiani ja tekemisiäni kellekään.
En kutsu ketään kylään, ettei tarvi selitellä sisustuksia ja harrastuksia.
Olen oppinut vastailemaan tunkeileviin kysymyksiin kohteliaan neutraalisti, hymy päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään sometilejä joiden kautta esittelisin mitään, mutta ap:lla on silti kiinnostavia huomioita. Usein tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat elämästään kiinnostavia ja/tai salonkikelpoisia asioita, joita sitten jakavat muille. Toisaalta on vaikea hahmottaa että missä menee raja itsensä mainostamisen ja itsensä esittelyn kanssa. Mielestäni jälkimmäinen edustaa myös kaikkea sitä mitä kerromme kaverille arkikeskustelssa. Ihmiseen on kuitenkin hyvin hankala tutustua ja keskustelua on vaikea käydä, jos ei paljasta mitään itsestään.
Ylipäätänsä se, että ihmisten sisäinen tyhjyys kumisee niin kovaa että sitä yritetään peittää joillain pakkoliikkeillä, kuten harmonikansoitolla tai käsilläseisonnalla, vaikka ne ei oikeastaan kiinnosta, mutta niillä voi hetken saada merkitystä kun ne sanallistaa muille.
Heräsin aamulla, join hyvää kahvia, tein puolivillaisen työpäivän ja näin harmaapäätikan ikkunasta ei riitä. Koska kahvi on stimulantti ja pahaksi, ja pitää syödä terveellisesti. Tai ainakin sen pitää olla El doradon harvinaisinta papua, josta tulee täydellinen crema, kun sen tekee internetin kalleimmalla espressokoneella, tai ehkä sittenkin artisaanisti käsin. Ja puolivillainen työpäivä, ei, ei se käy. Kun pitää leanata ja sparrata, ja jalkauttaa ja olla maalissa. "Näit" harmaapäätikan? Kai kuitenkin katsoit sitä Swarovskin putken läpi?
En todellakaan hiisku harrastuksistani. Viime viikonloppunakin olin bilettämässä ja siinä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Parempi että kaikki luulee että olen kiltti kotirouva.
Uusia autoja, taloa yms. En todellakaan esittele somessa. Esim. Kavereillani on paljon matalamman hintaluokan vehkeet ja olisi todella noloa esitellä omia somessa.
Lisäksi en muutenkaan kerro miten vähän esim. Teen töitä kuukaudessa ja loput ajasta roikun somessa tai hevostalleilla.
Kel onni on se onnen kätkeköön 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat innostavia enkä todellakaan esittele niitä kenellekään. Omien tekemisten, menemisten ja selfie-kuvien jakaminen somessa herättää lähinnä myötähäpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen opetellut tavallaan pitämään ne ilon aiheet vaan itselläni, kun ei ole ketään jolle voisi kertoa asiosta. En voi silti sanoa, etteikö se välillä veisi sitä ilon tunnetta pois, kun ei pysty jakamaan kokemuksia. En silti koskaan lähtisi siihen, että tavallaan hakisin huomiota joillakin kokemuksillani, kuvillani tai esim jollain harrastuksilla. Kyllä jokatapauksessa tekisin niitä vain oman itseni vuoksi. Siinä mielessä en voi kuvitella itseäni ottamassa kuvia ja kyttäämässä tykkääkö kukaan. Enemmän kaipaan sitä, että olisi jokin samantyylinen ihminen jolle voisi joskus puhua ja jakaa ajatuksia jostain mikä kiinnostaisi meitä molempia. Tykkään kuunnella muutenkin ihmisten tarinoita ja hiedän kokemuksiaan. Minulla ei vaan ole oikeastaan ketään.
Samalla huomaan sen, että nyt kun ikää on tullut vähän enemmän (olen alle 30) niin en itsekään jaksa kiinnostua enää niin helposti mistään uudesta. Tosin itsellä vaikuttaa moni muukin asia ja mieliala ei ole aina niin hyvä. Olen todella yksinäinen ja muutenkin tottunut jo liikaakin siihen. Vaikeaa ajatella, että olisi joskus ihminen jonka kanssa olisimme hyvin samankaltaisia. Tarkoitan tällä siis sitä, että voisin ajatella toisesta tulevan niin tärkeä ihminen, että hän olisi minulle se paras ja hyvä ystävä. En halua olla toivoton, mutta joskus vaikeaa edes ajatella saavansa elämäänsä sellaista ihmistä.
Muuten tykkään paljon luonnosta. Kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Samoin laittaisin kyllä pihaani kuntoon ja tykkäisin istuttaa kaikenlaista jos vaan minulla se oma piha olisi. Tähän ei vaikuta se, ettei olisi ketään jolle esim sitä pihaa esitellä. Tykkään myös eläimistä ja niitä tosin on ikävä, kun oma koira kuoli ja en ole uutta ottamassa. Joskus mietin, että tarvisin "lainakoiran" välillä hoitoon, mutta tähän vaikuttaa paljon juuri se kun en tunne ketään jolla on koira. Ja ne aiemnat koiratutut jäivät muuton jälkeen. Samoin tykkään edelleen musiikista ja joskus olisi kiva jakaa ajatuksia siihen liittyen. Nyt tuntee itsensä olevan monesti yksin sen asian kanssa ja kaipaa sitä, että joku muukin saisi ehkä samoja kivoja kokemuksia siitä biisistä kuin itsekin. Samalla toinen voisi myös auttaa löytämään uutta kuunneltavaa jos pitäisimme vähän samanlaisesta. Tykkään myös edelleen esim vanhoista tavaroista, kirjoista, eri maista ja kulttuureista (vaikka en oikeastaan ole matkustellut) sekä rekoista ja kaikista niihin liittyvistä kanavista ja videoista. Samalla kaikenlainen fanifiktio eri elokuviin ja sarjoihin kiinnostaa minua. Pakko myöntää.
Näin en voi mitään jakaa kenenkään kanssa ja se harmittaa välillä. Olisi kiva joskus jakaa se ilo ja kiinnostus johonkin toisen kanssa. Samalla en kaipaa huomiota ja nämä kaikki asiat ovat silti rakkaita minulle, mutta joskus olisi kiva jutella ihmisen kanssa joka olisi samoista kiinnostunut. Tai toinen voisi taas löytää minulle jonkun uuden jutun, mistä voisin pitää. Kokemuksia olisi kiva jakaa. Samalla täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä ihmisten tarvetta jakaa asiota keskenään ja muistoja myös. Minusta on ihan inhimillistä, että moni tahtoo tulla nähdyksi. Näkymättömänä olo ei ole mukavaa kaikille. Sori pitkä viesti.
Aivan, ihmiset haluaisivat jakaa elämäänsä, ei mitenkään esitellä, vaan ihan vaan jakaa, vastavuoroisesti jopa. Mutta nykyisin tämäkin haluttaisiin kieltää. Kaikki pitäisi tehdä yksin ja vain omaksi iloksi. Eikä muille saisi jäädä jälkeä. Ettei vaan vaikuta paremmalta, tehokkaammalta tai aikaansaavammalta.
Introverttisyys on se nykyinen tavoiteltavuus. Auta armias, jos olet luonteeltasi ekstrovertti. Pahinta mitä ihminen voi nykyisin olla. Nyt pitää tehdä hiljaa, itselleen ja muille kertomatta, muuten et tee oikealla tavalla ja jaloin ajatuksin.
Normaali kommunikointi ja ajatusten sekä kokemusten vaihto on ihan ok. Miksi ei olisi? Tiedän tyypin, joka ottaa huippukameralla huippukuvia, myös teleskoopilla. Ei esittele niitä missään. Sanoi vaan, että harrastaa ja katsoo vain itse kuviaan. Kuka mitenkin. Ei kuitenkaan ole mikään nörtti, vaan omaa hyvät sosiaaliset taidot.
Omalta kohdaltani voin sanoa sen, ettei ole hirveästi aikaa somettaa, mutta aikeissa on kyllä laittaa töihin ja harrastuksiin liittyen jotain. Lapsiani enkä yks. elämää halua esitellä ollenkaan. Enkä ymmärrä miksi jotkut laittavat uudet kuppinsakin tms. näytille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, miksi kerjäät huomiota vauva.fissä?
Minä tunnen iloa omista aikaansaannoksistani ihan riippumatta siitä, näkeekö joku muu ne vai ei. En ole riippuvainen muiden huomiosta tai mielipiteestä, kuten ilmeisesti sinä tuosta aloituksestasi päätellen.
Hmm, eipä varmaan.
Rakkain harrastukseni jo vuosikymmenien ajalta vaatii ehdottomasti sen sosiaalisen ryhmän ympärilleen. Yhdessä tehdään, on kilpailuhenkeä ja saadaan ja annetaan arvostusta. Eli kyllä myös esitellään taitojen kehittymistä. Välillä kun olen asunut muualla ja yksin joutunut treenailemaan, niin ei siinä yksin veivaamisessa vaan ole läheskään samanlaista hohtoa.
Työt taas. Olen vuosia vuosia ryynännyt että olen päässyt työssäni niin pitkälle kuin mahdollista. Tässä vaiheessa se muille ”esittely” on kaiken keskiössä. Jos se otettaisiin pois niin olisihan se aika onttoa. Olisin omistanut elämäni pohjatöille enkä sitten tekisi niillä mitään merkittävää.
Eli joo, seuraan sisäistä poltetta mutta olen ytimeltäni myös sosiaalinen eläin. Mutta sisältönä elämässä on kyllä muuta kuin ferritiinit ja sohvatyynyt.
Olen aivan suunnattoman ylpeä lapsistani ja joudun himnailemaan somessa ja kahvipöytäkeskusteluissa sitä iloa. En myöskään yleensä välitä paljon puhua lukemistani kirjoista, vaikka rakastan lukemista.
Oikein hyvä kysymys jota kysyin v 2012 facessa. Sain vastaukseksi kiusaantuneita vastauksia jo silloin. Silloin jätin myös itse somen kokonaan, huomasin että oli ehtinyt alkaa vaikuttamaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lyhyesti diagnoosi: sulla on masennus.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tykkää puhua elämästään eikä se tee siitä sen nolompaa tai tyhjempää. Susi ei ole sen tyhjempi eläimenä siksi että se elää laumassa kuin yksin metsästävä ilves.
Se että jakaa ilojaan ja surujaan ei myöskään todista, että niille hakisi HYVÄKSYNTÄÄ. Itse en ole somessa muuta kuin täällä ja jaan elämääni oman perheeni kesken. Se, että tykkään eri harrastuksista kuin mieheni ei haittaa tai lannista minua pätkääkään, ja silti juttelemme tekemisistämme - koska välitämme toisistamme, haluamme kuulla, onko toisella ollut hyvä päivä vai kenties ongelmia tai alavirettä, jota voisimme lievittää.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten av:lla on ihmisviha ja erakkomainen jurotus nostettu jollain ihme logiikalla hyveeksi ja älykkyyden mittapuuksi. Ja sosiaaliset taidot vastaavasti tyhmyydeksi ja merkiksi elämän tyhjyydestä...
Ja sitten samat introvertit kehtaavat äimistellä, miksi ihmeessä heistä ei työpaikalla ym. kauheasti pidetä. Katsokaa ap:n omahyväistä aloitusta, siellä se on syy luettavissa!!!
Höpö höpö nyt.
ap
No olipa jykevä argumentti. Lue oman aloituksesi koppava ja tuomitseva alkuosa ja synkkää ihmisvihaa tihkuva loppu uudelleen - ja kerrankin ajatuksella.
Kuulostat masentuneelta ja kuvittelet sosiaalisen olemisen jotenkin viaksi.
Onhan tämä ennennäkemätön hedonistinen aikakausi. Nuoret aikuiset jättävät lapset tekemättä, jotta voivat keskittyä koko elämänsä vain omiin haluihinsa ja harrastuksiinsa. Puhumattakaan koko elämän jakamisesta someen. Usein nämä hedonistisimmat ihmiset eivät välitä kierrätyksestäkään tuon taivaallista, mutta uutta minulle kaikki heti kyllä hankitaan.
En ole somessa eikä meillä juuri käy sellaisia vieraita joille mitään esittelisi. Mutta pihaprojekti on menossa ammattilaisen kanssa. Eli itselle ja perheelle teen :)
Mutta silloin kun pitää olla sosiaalinen ja kertoa kuulumisa, niin niitähän mä just kerron, että mitä on tullut puuhattua. Yleensä yritän keksiä jotain muuta kuin makasin sohvalla ja roikuin vauvalla.