Te, jotka olette jättäneet sairaan kumppanin: jätittekö hänet sairaudesta johtuen vai siitä huolimatta? Mikä sairaus oli kyseessä?

Itsellä ei kokemusta (onneksi ja toivottavasti ei tulisikaan) mutta nää riippuu niin paljon tilanteista ja millainen sairaus on kyseessä. Vaikuttaahan asiaan myös se millainen suhteen tila on ennen sairastumista ollut ja millainen asenne sairastuneellakin olisi. En ite lähtisi tuomitsemaan ketään jos ei tiedä miten tilanne oikeasti on mennyt. Tietenkin eri asia jos joku _pelkästään_ vaikka tilapäisen seksin puutteen takia puolison syövän tms. takia lähtee eroamaan tai pettämään... mielestäni se on aika törkeetä ja itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Tämä on ihan oikein. Ei kenenkään kuulu jäädä suhteeseen, josta haluaa pois, vain sen vuoksi, että kumppani sattuu olemaan sairas. Useimmilla ihmisillä on vähän väliä jonkinlainen sairaus päällä joka tapauksessa. Se on vain normaalia elämää.

Jep. Ilmeisesti joidenkin mielestä kroonisesti sairasta ihmistä ei saisi sitten koskaan jättää.

Muistakaa että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, te jotka jätitte toisen ette koskaan edes rakastanut toista. Ihminen on pirun itsekäs olento ja luulee että minä kyllä elän terveenä hautaan, unohtaen että hautaan päädytään kaikki useimmiten sairauden/sairauksien kanssa. Minä olen ollut naimisissa vaimoni kanssa kohta 20 vuotta rakastan häntä niin että sielussa sattuu. Olen itse 43 vuotias ja rakkaani on pari vuotta nuorempi. Meillä on ollut paljon vaikeuksia liittoamme aikana mutta aina on puhumalla selvitty, ja nyt kun itse sairastuin vakavammin pari vuotta sitten vaimoni auttoi minua vaikka en olisi sitä tahtonut, tajusin että tämä ihminen on jotain mitä en toista tästä maailmasta tule löytämään, kun saimme vaimoni kanssa pari päivää sitten tiedon hänen sairastumisestaan, seison hänen rinnallaan takuuvarmasti. Me olemme toisillemme kuin vahvaa magneettia, mitä enemmän käymme ylämäkeen sieltä tullaan yhteisvoimin alas jaloilleen. 

Voisin jättää riippuvuuden johdosta. 

Vein vaimon korpeen ja jätin sinne. parin päivän päästä tein katoamisilmoituksen. Niin se sairasu oli kus********päisyys ja rumuus.

Olisi outoa, jos joku jätettäisiin sairaudesta huolimatta. Ei kai sairaus sinänsä ole mikään syy jatkaa suhdetta. Mutta kysyjä taisi tarkoittaa sairaudesta riippumatta jättämistä, joka on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Tämä on ihan oikein. Ei kenenkään kuulu jäädä suhteeseen, josta haluaa pois, vain sen vuoksi, että kumppani sattuu olemaan sairas. Useimmilla ihmisillä on vähän väliä jonkinlainen sairaus päällä joka tapauksessa. Se on vain normaalia elämää.

Jep. Ilmeisesti joidenkin mielestä kroonisesti sairasta ihmistä ei saisi sitten koskaan jättää.

Krooninen sairaus on vähän eri asia kuin se, että jätetään viikko syöpädiagnoosin saamisen jälkeen. 

T. Kroonisesti sairas

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma diagnoosista mutta itse veikkaisin kaksisuuntaista. Selvästi jotakin häikkää oli.

ITSELLÄSI ALEKSITYMIA JA ..

En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. Ennemminkin harmitti, että tuli niinkin pitkään roikuttua.

Ei kaikkia tarvitse syyllistää automaattisesti, jos ei kestä ja on jättänyt kumppanin. Koska ei voi tietää mitä oli taustalla, joka katkaisi kamelin selän. Se voi olla oma jaksaminen tai ei ollut se oikea. Joskus vaan ero tulee. Ehkä silti huolehditaan että asiat suht ok toisella ja suku apuna. Jos pinnallisuuden vuoksi jättää sitten en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin vika on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.

Itse ehkä olisin miettinyt enemmän sitä, etten halua lapsen perivän 50% todennäköisyydellä niin suurta kärsimystä aiheuttavaa sairautta. Mutta jokainen tyylillään. Tekstistäsi ei muuten ole vaikea päätellä, että olet mies. Ja kyllä mietityttää, jos ja kun itsellesi tulee joskus jokin omaa täydellisyyttäsi rajoittava sairaus. Oletko itseäsi kohtaan yhtä ankara ja armahdat puolisosi proaktiivisesti erolla vai odotatko kenties sittenkin häneltä jopa erityiskohtelua. 

Pakko vielä sellainen trivia lisätä, että migreeniä sairastavat ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Miksi, ei kai ole tietoa. Geenit ovat myös siitä monimutkaisia että ns tasokas geenipohja ei sekään takaa tervettä lasta. 

Mulla alanuolet muutevaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastaan tai muuta perhettään ei jätetä sairauden vuoksi, mutta puolison voi jättää. Puolison rakkaus ei ole yhtä syvää ja luonnon määräämää, vaan siihen liittyy vahvasti seksuaalinen halu, joka on erillään rakkaudesta. Siksi niin moni parisuhde päättyykin eroon.

 

Varovasti väitän, että pitkä parisuhde/liitto suojelee erolta tässäkin tilanteessa paremmin. Toisen kanssa on koettu jo elämää pitkästi ja on ollut myös pitkiä hyviä aikoja terveenä. Jos taas on kyseessä tuoreempi suhde niin on varmasti hankalampi sitoutua ihmiseen, jos jo kohta suhteen alettua sairaus alkaa rajoittaa sitä ja yhteistä tekemistä. On myös ihan tervettä miettiä, miltä pohjalta suhteeseen alkaa. Mikäli uudessa suhteessa olisi hetken päästä kyse huolto- tai hoivasuhteesta ns. normaalin parisuhteen sijaan niin on lupa myös harkita, onko sellaiseen valmis lähtemään sikälikin, että 

Minä taas varovasti väitän ettei pitkällä parisuhteella ole loppupeleissä mitään merkitystä vaan minkälainen ihminen on kysymyksessä. Minä en ole ollut täysin terve koskaan, ja silti olen hyvin vahvasti avioliitossa rakkaani kanssa kohta 20 vuotta. Rakkaani tiesi sairauksistani ja silti hän valitsi tien minun kanssani, me olemme kuin kaksi vahvaa magneettia toisillemme, nyt kun vaimoani on itseään kohdannut  sairastuminen ei tulisi mieleenkään jättää häntä. Minusta osa tänne kirjoittelevista on aivan kujalla asioista, ja mikä pahinta he unohtavat että täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. 

Juuri maanantaina erosin kumppanistani II tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Suhdetta oli takana vasta 7kk.

Tunnen syyllisyyttä, koska erotessamme hän oli aika vahvasti hypomaniassa. Hän oli niin kujalla, että itsekin halusi erota ja muuttaa toiseen maahan. Tiedän, että hän ei voi hyvin ja katuu eroa, kun vointi romahtaa alas hypomaniasta.

Mutta ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että jatkaisin tuota suhdetta. En jaksa. Kyllä hän löytää mieleisen kumppanin, joka jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin vika on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.

Sun geeneillä ei kyllä pitäisi lasta hankkia. Tiedosta riski!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin vika on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.

Sun geeneillä ei kyllä pitäisi lasta hankkia. Tiedosta riski!

Jos on tyttö tulossa, äkkiä abortti. Jos sitä ei enää saa, niin akka mäkeen ja tilalle parempi, mikä tekee pojan.

Mies sairastui syöpään. En todellakaan jäänyt tukemaan ja hoitamaan kun se ei ole minun virka ja vaihdoin terveeseen mieheen joka kykenee palvelemaan minua

Vierailija kirjoitti:

Juuri maanantaina erosin kumppanistani II tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Suhdetta oli takana vasta 7kk.

Tunnen syyllisyyttä, koska erotessamme hän oli aika vahvasti hypomaniassa.

 

Hän oli niin kujalla,

 

 

että itsekin halusi erota ja muuttaa toiseen maahan. Tiedän, että hän ei voi hyvin ja katuu eroa, kun vointi romahtaa alas hypomaniasta.

Mutta ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että jatkaisin tuota suhdetta. En jaksa. Kyllä hän löytää mieleisen kumppanin, joka jaksaa.

Harvoin miehet jää tukemaan sairastuneita naisia. Kyllä ne nopeasti alkavat etsiä uutta naista tilalle.

Jos jättäisin jonkun sairauden takia, se olisi joko

Vakava masennus, joka tekisi miehestä ilkeän ja hän lopettaisi itsestään huolehtimisen ja kaikki olisi totista torvensoittoa päivästä toiseen. En jaksa sellaista.

Jokin ihan sekopääsairaus, joka aiheuttaisi sekoilua.

Liikuntakyvyttömyys, koska en jaksa toimia kenenkään hoitajana. Enkä myöskään halua. 

Haluan, että mies kykenee itse nousemaan sohvalta ja ryhtymään hommiin. Haluan, että hän kykenee itse hoitamaan itsensä, jotta minä voin hoitaa itseni. Mikään "omaishoitajan" rooli ei vain sovi minulle. Ärsyttävä sanakin. 

Eikä minulle tarvitse alkaa ulisemaan yhtään mitään. Ette tiedä mistä minulla on kokemusta ja mistä ei. Ehkäpä perheessäni saattaa olla liikuntarajoitteinen ihminen jo tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Korona. Ei siinä vielä mitään, mutta saatiin kunnon riita aikaiseksi kun minä olin sen muka oireettomana häneen tartuttanut, eikä hän rokotteesta kieltäytyvänä ja maskeja protestoivana ollut voinut saada sitä mistään. Karanteenissa sitten kun oltiin niin mulle riitti kun sitä turjaketta ei päässyt edes hetkeksi karkuun.

Oliko teillä kuumetta?

Tyyppi alkoi haluamaan lasta, vaikka oli sovittu ettei ulkopuolisia seksisuhteita. Väitti ettei se ole suhde, jos vaan haaveilee siitä. Se löysi jonkun yh-äidin polyamoriseen suhteeseen.