Te, jotka olette jättäneet sairaan kumppanin: jätittekö hänet sairaudesta johtuen vai siitä huolimatta? Mikä sairaus oli kyseessä?

En ole ihan varma diagnoosista mutta itse veikkaisin kaksisuuntaista. Selvästi jotakin häikkää oli.

Syy oli siinä, ettei toinen pystynyt sellaiseen suhteeseen, jollainen minulle kelpaisi. Aika varmasti sairaus vaikutti asiaan.

En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä. Ennemminkin harmitti, että tuli niinkin pitkään roikuttua.

Sairauden takia. Koi että en pystynyt jatkamaan suhdetta. En koe häpeää tai varsinaisesti syyllisyyttäkään (toki tiedostan että olen parisuhteen loppumiseen omalta osaltani syyllinen).

Mies oli masentunut. Oli jo suhteen alkaessa, mutta kun lähennyttiin alkoi käyttämään minua terapeuttina. Useampaan otteeseen mainitsin, että menisi puhumaan terapeutille, mutta oli jyrkästi sitä vastaan. Koko parisuhde pyöri miehen ja hänen ongelmiensa ympärillä. Kun taas kerran kirjaimellisesti itkin itseni uneen päätin erota. Paras päätös ikinä.

Jätin sairauden vuoksi. En halunnut omaishoito- tai tukihenkilötyyppistä parisuhdetta, eikä normaalista seurustelusta tullut oikein mitään enää. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Olemme kyllä edelleen ystäviä, ja jeesaan kyllä käytännön asioissa silloin tällöin.

Nainen ei kyennyt yhdyntään vulvodynian vuoksi eikä halunnut avointa suhdetta, ja minä taas en vapaaehtoisesti halunnut luopua suosikkiseksimuodostani.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei kyennyt yhdyntään vulvodynian vuoksi eikä halunnut avointa suhdetta, ja minä taas en vapaaehtoisesti halunnut luopua suosikkiseksimuodostani.

Täysin ymmärrettävää. En itsekään vapaaehtoisesti olisi ilman yhdyntää.

N22

Tuo oli ihan hyvin sanottu että ei pystynyt osallistumaan suhteeseen. Siltä se tosiaan tuntui. Ei sairaus tietenkään Mutta minusta ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, jos se ei tunnu molemmista hyvältä. Ei sairastakaan aina se parisuhde jaksa kiinnostaa. Monesti kaveripohjalta on paljon helpompi olla tekemisissä. Vähemmän odotuksia ja stressiä.

Nainen oli sairaalassa leikkauksissa ja katosi elämästäni viikoksi. Syyllistin häntä siitä, kunnes ei enää kestänyt ja käski etsiä ihmisen, jota en kohtele vihalla.

Facebookista löytyi P*, jonka kanssa kihlauduimme 1.8. Haukun exää vieläkin kaikin sanakääntein, koska ei osannut sairaana huomioida tarpeitani. Mokomakin narsistipsykopaatti!

Kaksi masentunutta miestä olen jättänyt, toisella lisäksi masennuksen lisäksi alkoholismi, minkä vielä kiisti. Kumpikin olisi halunnut käyttää minua terapeuttina mutta kieltäytyivät ammattiavusta ja lääkkeistä. Esim yöllisiä ahdistuneita keskusteluja vaikka mulla aikainen herätys töihin, syyllistämistä kun mulla energiaa tavata kavereita ja käydä salilla, kaiken olisi pitänyt pyöriä miehen pahan olon ympärillä. Kotitöiden kaatuminen mun niskaan kun toinen valvoo yöt ja nukkuu päivät, samoin mun palkalla eläminen kun toisella ei jakamista käydä töissä. Ihan mahdoton yhtälö. Toisen kanssa 1.5 vuotta, toisen kanssa useampi vuosi. Jos olisin jatkanut pidempään, olisi oma mielenterveys hajalla.

Bipo-kumppani, jätin kun hänen käytös alkoi pelottavaksi.

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Tämä on ihan oikein. Ei kenenkään kuulu jäädä suhteeseen, josta haluaa pois, vain sen vuoksi, että kumppani sattuu olemaan sairas. Useimmilla ihmisillä on vähän väliä jonkinlainen sairaus päällä joka tapauksessa. Se on vain normaalia elämää.

Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.

Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.

Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Tämä on ihan oikein. Ei kenenkään kuulu jäädä suhteeseen, josta haluaa pois, vain sen vuoksi, että kumppani sattuu olemaan sairas. Useimmilla ihmisillä on vähän väliä jonkinlainen sairaus päällä joka tapauksessa. Se on vain normaalia elämää.

Jep. Ilmeisesti joidenkin mielestä kroonisesti sairasta ihmistä ei saisi sitten koskaan jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.

Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.

Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.

Hullua, että joku jaksaa katsella tuollaista vuosikausia. Minulle olisi kuukausi, enintään kaksi, aivan varmasti tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Kunnon pelkuri siis. Jätitkö sinäkin talibaneille aseesi ennen kuin pötkit raukka pakoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.

Kunnon pelkuri siis. Jätitkö sinäkin talibaneille aseesi ennen kuin pötkit raukka pakoon?

Pelkuri? Parisuhteet eivät tietääkseni ole aseellisia konflikteja.

Vierailija kirjoitti:

Nainen oli sairaalassa leikkauksissa ja katosi elämästäni viikoksi. Syyllistin häntä siitä, kunnes ei enää kestänyt ja käski etsiä ihmisen, jota en kohtele vihalla.

Facebookista löytyi P*, jonka kanssa kihlauduimme 1.8. Haukun exää vieläkin kaikin sanakääntein, koska ei osannut sairaana huomioida tarpeitani. Mokomakin narsistipsykopaatti!

Miksi alanuolet?

Alkoholismin takia jätin. Ollaan me edelleen kavereita ja hän on mukavaa seuraa kun on selvinpäin. Ei harrasteta seksiä eikä tehdä muita parisuhdejuttuja, mutta saatetaan vaikka lähteä tulille istumaan tai käydä yhdessä lähikaupungissa kiertämässä kirpputoreja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen oli sairaalassa leikkauksissa ja katosi elämästäni viikoksi. Syyllistin häntä siitä, kunnes ei enää kestänyt ja käski etsiä ihmisen, jota en kohtele vihalla.

Facebookista löytyi P*, jonka kanssa kihlauduimme 1.8. Haukun exää vieläkin kaikin sanakääntein, koska ei osannut sairaana huomioida tarpeitani. Mokomakin narsistipsykopaatti!

Miksi alanuolet?

Siksi että olet tyhmä trolli.