Synnytyksessä pelkään eniten ettei minua kuunnella

Eiköhän työttömyysjonoissa roiku alalle sopiviakin kätilöitä, joten epäsopivat pellolle ja uudelleenkoulutukseen jollekin sellaiselle alalle, jossa ei ole suoraa kontaktia eläviin olentoihin. Vaikka peltotöihin, niin saa olla oikein ronski ämmä. :P

On muuten helppo kuvitella, että jos nuo noita-akat joutuisivat nyt synnyttämään ja saisivat itsensä kaltaisen kätilön, niin he olisivat ihan vaikeina eivätkä uskaltaisi pyytää mitään useammin kuin yhden aran kerran, eivätkä he myöskään tohtisi valittaa henkilökunnan epäasiallisesta käytöksestä jälkikäteen. Pitäähän sellainen "vahinko" panna kiertämään mahdollisimman monta kertaa. Työnantajan pitäisi palkata vain sellaisia ihmisiä, jotka toimivat oikein vahtimattakin. Näkyy kumminkin löytyvän, että siinä on vertailupohjaa.

sain itse traumat esikoisen synnytyksestä: mies oli vatsataudissa, tukihenkilöä en saanut mistään siihen hätään, paskamainen kätilö. " ÄLÄ HUUDA! KYLLÄ SITÄ VOI SYNNYTTÄÄ HILJEMPAAKIN!" sitten kätilö häipyi pitkäksi aikaa kertomatta minne ja sain hirveät huudot, kun läksin käytäville hortoilemaan painettuani aikani kutsunappia turhaan (joku johto oli irti).

tunsin olevani kidutuskammiossa, painajaisessa. kun lapsi syntyi, halusin kätilön vain helvettiin silmistäni! ja kotiin niin pian kuin mahdollista.

kun odotin toista lastani, pelkojani vähäteltiin niin neuolassa kuin äitiyspolillakin. mitään "pelkopolia" ei täällä taida edes olla.. seuraus: huolimatta miehen läsnäolosta, huolimatta ihanasta kätilöstä, sain synnytyksessä paniikkikohtauksen ja homma ei edennyt mihinkään. syytän tästä ensimmäistä synnytystäni!

ON EPÄREILUA JA TÄYSIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, ETTÄ KÄTILÖN AMMATTIIN PÄÄSEE KYLMIÄ & HÄIJYÄ ÄMMIÄ JOIDEN TAKIA ÄITEJÄ TRAUMATISOITUU & VAUVOJA VAMMAUTUU

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:10"]

Kokemusta myös siitä ettei kuunnella vaan vähätellään synnyttäjän tuntemuksia. Ei se nyt vielä synny kätilö nauraen huuteli sieltä salin toisesta päästä kun suurinpiirtein karjuin että nyt ON PAKKO PONNISTAA. Olin 9 cm auki. 10 min päästä syntyi tyttö.

[/quote]

Itselläni oli aika lailla samanlainen tilanne. Minulla oli toisessa synnytyksessä seurana kätilöharjoittelija, joka tuijotteli supistuksista kertovaa näyttöä ja hän ei millään meinannut uskoa, että supistukset ovat kovia ja uskoin lapsen syntyvän pian. Harjoittelija poistui huoneesta, koska ei uskonut, että mitään tapahtuisi vielä pitkään aikaan. Muutaman minuutin päästä huusin miehelle, että painaa hälytystä, koska lapsi syntyy. Onneksi huoneeseen riensi kokenut kätilö, joka näki heti, että mistä on kyse. Olin jo ponnistusvaiheessa ja yritin jalat ristissä seistä, ettei lapsi tulisi vauhdilla. Nousin sängylle, kaksi ponnistusta ja vauva oli ulkona.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 
[/quote]

Mikä helvetti sua vaivaa

en kyllä yhtään ihmettele, että ap:tä pelottaa !!! itse sain kolmannessa synnytyksessä sellaisen kätilön, että huh! jos olisin ollut ensisynyttäjä, olisi varmaan jäänyt ainoaksi lapseksi!

tämä punakka Justiina lapiokäsineen repi käsivarresta että "älä istu noin, istu näin!!" ei olisi antanut juoda mukanani ollutta limsaa, käski huohottaa kovemmin, oli väkisin tilaamassa epiduraalia.. kun mies kiirehti paikalle, yritti ajaa tämän käytävään!  ja seuraavana päivänä, tullessaan keskustelemaan synnytyksestä, karjui miehelle koska tämä istui sängyn reunalla sekä yritti korjata imetysotettani.. kehdaten sitten loukkaantua, kun sanoin että "tämä on kuules kolmas lapsi jota imetän!"

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[/quote]

Oletan että kätilöllä olisi tiedossa että synnytys oli 4. ja näin ollen tiesin jo jotain synnytysistä. Se etten ole seurannut koskaan muiden synnytyksiä ei tee minusta huonoa arvioijaa oman synnytykseni suhteen.Se ettei paikat ole täysin auki, ei sekään ole syy olla ponnistamatta, katsos kun kätilö on juuri sitä varten koulutettu.

Sinä jankkaaja sen sijaan haluat ymmärtää minut väärin, muttei se haittaa.Tänne on siitäkin huolimatta tullut ihan asiallisia vastauksia.Tuo nro.60 vastaus sai minut melekin kyyneliin.Siis ne kaksi viimeisintä kuinka kätilö on omalla itsenäisellä toiminnallaan saanut synnyttäjän mielen rauhalliseksi:) Ihania kokemuksia, voi kun sellaisen voisi valita. ap

Minulla oli pahat synnytyspelot jo esikoisen kohdalla. Kaikilla sukumme naisilla on ollut hirvittävät synnytykset ahtaan lantion vuoksi ja kaikki muut ovat saaneet pieniä vauvoja (alle 3kg) ja tiedossa oli, että omani oli n. 4kg. Kävin pelkopolilla, jossa oli aivan ihana kätilö. Hänen kanssaan teimme synnytyssuunitelmaa. 

Synnytys käynnistettiin vauvan koon vuoksi viikkoa ennen la. Olin toivonut mahdollisimman luonnollista synnytystä ja halusin olla aktiivisesti mukana ja tietoinen kaikesta. Käynnistystä suoritti ammattitaidoton lääkäri, joka vahingoitti kohdunsuuta niin, että veri kirjaimellisesti lensi. Kipu oli käsittämätön. Näin jälkikäteen en olisi antanut saman lääkärin yrittää kerta toisensa jälkeen, vaan olisin sanonut, että homma seis. Luotin kuitenkin sokeasti siihen, että totta kai hän tietää mitä tekee. Onneksi paikalla oli sitten myös ammattitaitoinen lääkäri, joka lopuksi suoritti toimenpiteen ilman mitään ongelmaa. 

Supistukset olivat liian pitkiä alusta asti, jopa 16min. Kysyin niistä useasti, usealta eri kätilöltä (vuoro ehti vaihtua lukuisia kertoja), kukaan ei oikein ottanut kantaa vaan sanoivat jotain ympäripyöreää ja lähtivät pois. 

Olin pyytänyt kohdunsuun tarkistamista mahdollisimman useasti, jotta tietäisin täsmälleen missä mennään ja ehkä saisin tsemppiäkin kestää supistuskivut luomuna. Edistymistä kuitenkin tarkistettiin mielestäni todella harvoin. Ja jos olisin tiennyt, etten alle 5min supistuksilla, jotka kestivät 7-10min kerrallaan, ollut avautunut 8h aikana laisinkaan, olisin ottanut kipulääkityksen jo ajat sitten. 

Lopulta sain epiduraalin huutaessani 1,5h suoraa huutoa supistusten tullessa alle 30sek välein ja kestäessä 10min kerrallaan. Tämäkin vasta sen jälkeen kun mieheni joutui sanomaan supistuksista kätilölle, joka sanoi, että se vaan tuntuu siltä. Mies pyysi vilkaisemaan konetta, että näkyyhän se sielläkin, jolloin kätilö lähti juosten hakemaan lääkäriä. Olisipa ollut kiva, jos minua olisi kuunneltu eikä vain oletettu sen olevan joku irrationaalinen tuntemus. Tässä vaiheessa olin pyytänyt sektiota jo kahdesti. Epiduraali onneksi auttoi ja pystyin nukkumaan ensimmäistä kertaa kolmeen päivään kivuiltani. Epiduraalin kanssa annettiin täysi annos oksitosiinia. 

Minua alkoi paleltaa kovasti ja kätilö mittasi kuumeen, sitä ei ollut. Sain onneksi lisähuovan, mutta siitä huolimatta aloin horkata. Jossain vaiheessa lääkäri tuli taas ottamaan mikroverinäytettä ja kertoi, etten ollut vieläkään auennut yhtään. Pyysin sektiota, koska en enää jaksanut. Horkka oli kova ja vaikka kipuja ei enää ollut, olin 3pvn jälkeen fyysisesti ja psyykkisesti loppu. Lääkäri sanoi, että katsotaan vielä. Onneksi kätilö kosketti ihoani ja huomasi, että olen aivan tulessa. Kätilö sanoi lääkärille, että nyt olisi aika lähteä leikkaussaliin, onneksi lääkäri kuunteli. 

Vauva oli lähes 5kg (ei sokerivauva, jos sillä nyt olisi jotain väliä) ja ei ollut päässyt edes laskeutumaan. Minulle ei oltu muistettu laittaa kalvojen puhkaisun jälkeen antibioottia, joten olimme molemmat vauvan kanssa tulehtuneet. Minun tulehdusarvoni olivat lähes 400, vauvan onneksi paljon vähemmän. Lisäksi lantioni vahingoittui melko pahasti.

Seuraava syntyikin sitten pelkosektiolla, vaikka lääkärit olisivat kovasti halunneet käynnistää. Olin kuitenkin tutustunut tutkimuksiin käynnistyksestä sektion jälkeen, joten en olisi siihen suostunut vaikka ensimmäinen synnytys olisi sujunut paremmin. Leikkauspöydällä selvisi kohdun ohentuneen, eikä se lääkärin mukaan olisi todennäköisesti selviytynyt ainakaan käynnistetyistä supistuksista. 

Osa kätilöistä oli aivan mahtavia, osa ei. Osa lääkäreistä hyviä, osa ei. Mutta olen tyytyväinen, että osasin itse tutustua aiheeseen ja olla sen vuoksi itse aktiivinen osapuoli omassa hoidossani. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[/quote]

Oletan että kätilöllä olisi tiedossa että synnytys oli 4. ja näin ollen tiesin jo jotain synnytysistä. Se etten ole seurannut koskaan muiden synnytyksiä ei tee minusta huonoa arvioijaa oman synnytykseni suhteen.Se ettei paikat ole täysin auki, ei sekään ole syy olla ponnistamatta, katsos kun kätilö on juuri sitä varten koulutettu.

Sinä jankkaaja sen sijaan haluat ymmärtää minut väärin, muttei se haittaa.Tänne on siitäkin huolimatta tullut ihan asiallisia vastauksia.Tuo nro.60 vastaus sai minut melekin kyyneliin.Siis ne kaksi viimeisintä kuinka kätilö on omalla itsenäisellä toiminnallaan saanut synnyttäjän mielen rauhalliseksi:) Ihania kokemuksia, voi kun sellaisen voisi valita. ap

[/quote]

Minä jankkaan? Olen kirjoittanut kaksi viestiä tähän ketjuun, ja anteeksi vaan jos ihmettelen ihmisiä, jotka tietävät kaiken kropastaan ja synnyttämisestään, paremmin kuin koulutetut ammattilaiset, vaikka olisi jopa ensisynnyttäjä.  

Aina voi valita kotisynnytyksen. Siinä saa olla just niin omien tuntemuksiensa varassa kuin haluaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[/quote]

Oletan että kätilöllä olisi tiedossa että synnytys oli 4. ja näin ollen tiesin jo jotain synnytysistä. Se etten ole seurannut koskaan muiden synnytyksiä ei tee minusta huonoa arvioijaa oman synnytykseni suhteen.Se ettei paikat ole täysin auki, ei sekään ole syy olla ponnistamatta, katsos kun kätilö on juuri sitä varten koulutettu.

Sinä jankkaaja sen sijaan haluat ymmärtää minut väärin, muttei se haittaa.Tänne on siitäkin huolimatta tullut ihan asiallisia vastauksia.Tuo nro.60 vastaus sai minut melekin kyyneliin.Siis ne kaksi viimeisintä kuinka kätilö on omalla itsenäisellä toiminnallaan saanut synnyttäjän mielen rauhalliseksi:) Ihania kokemuksia, voi kun sellaisen voisi valita. ap

[/quote]

Minä jankkaan? Olen kirjoittanut kaksi viestiä tähän ketjuun, ja anteeksi vaan jos ihmettelen ihmisiä, jotka tietävät kaiken kropastaan ja synnyttämisestään, paremmin kuin koulutetut ammattilaiset, vaikka olisi jopa ensisynnyttäjä.  

[/quote]

Minkähän vuoksi nämä koulutetut ammattilaiset sitten kyselevät niitä tuntemuksia, jos kerran he tietävät joka tapauksessa paremmin? ap

Lapin keskussairaalassa sanoi hoitaja suoraan, että hankalat asiakkaat muistetaan ja tiedetään seuraavalla kerralla, jos tulevat uudestaan. Mutta tämä ei siis tapahtunut synnytyssalissa, vaan osastonpuolella, kun vauva oli jo syntynyt. Ja kyse ei ollut isommasta asiasta, kuin että en halunnut tuttia heti synnytyksen jälkeen vauvalle. Ja ei, ei ollut ensimäinen lapsi, joten tiesin, millainen imettäjä olen ja miten juuri minun kohdalla homma alkaa toimimaan hyvin. En sitten tiedä, onko papereissani kyseisen hoitajan vuoksi merkintä, että hankala asiakas.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[/quote]

Oletan että kätilöllä olisi tiedossa että synnytys oli 4. ja näin ollen tiesin jo jotain synnytysistä. Se etten ole seurannut koskaan muiden synnytyksiä ei tee minusta huonoa arvioijaa oman synnytykseni suhteen.Se ettei paikat ole täysin auki, ei sekään ole syy olla ponnistamatta, katsos kun kätilö on juuri sitä varten koulutettu.

Sinä jankkaaja sen sijaan haluat ymmärtää minut väärin, muttei se haittaa.Tänne on siitäkin huolimatta tullut ihan asiallisia vastauksia.Tuo nro.60 vastaus sai minut melekin kyyneliin.Siis ne kaksi viimeisintä kuinka kätilö on omalla itsenäisellä toiminnallaan saanut synnyttäjän mielen rauhalliseksi:) Ihania kokemuksia, voi kun sellaisen voisi valita. ap

[/quote]

Minä jankkaan? Olen kirjoittanut kaksi viestiä tähän ketjuun, ja anteeksi vaan jos ihmettelen ihmisiä, jotka tietävät kaiken kropastaan ja synnyttämisestään, paremmin kuin koulutetut ammattilaiset, vaikka olisi jopa ensisynnyttäjä.  

[/quote]

Pakko tulla itsekkin kommentoimaan että kyllä sen itse tietää kun tarvitsee ponnistaa, se tunne on niin valtava ettei sitä voi sivuuttaa, kätilö sen siiaan on lukenut kirjasta eikä tasan tiedä miltä synnyttäjästä tuntuu juuri nyt. Itsekkin olen saanut kokea tämän kun kätilö ei uskonut minua kun synnytys oli kestänyt alle 2 tuntia että nyt syntyy, lähti kahville eikä edes suostunut tarkistamaan avautumista, käski mennä pissalle, itse tiesin kätilöä paremmin että nyt ei pissaaminen auta kun vauva syntyy, kaksi ponnistusta ja se oli siinä. Synnytys oli käynnistetty enkä saanut epiduraalia, mutta kätilö tiesi ilmeisesti minua paremmin etten tarvinnut kivun lievitystä kun kirjassa kerran sanotaan niin.

Ajatelkaa te kritisoijat miten teidän synnytyksenne olisivat menneet, jos teitä ei olisi kuunneltu tai että kätilö olisi ollut toisenlainen (mukava kätilö vähemmän mukava jne). 

Meidän esikoisemme syntyi rytinällä, mutta onneksi niin että olin jo valmiiksi sairaalassa. Lapsivedet meni perjantaina, ja koko lauantaipäivä meni sairaalassa peukaloita pyöritellessä. Minulla ei ollut kerrassaan mitään tuntemuksia, ja käynnistys oli sovittu alkavaksi sunnuntaina aamupäivällä. Yöllä sitten alkoi supistukset, ja ne voimistuivat melko nopeaan tahtiin. Sain avukseni kätilön, joka ei nyt ollut mitenkään maailman positiivisin ja läsnäolevin, mutta joka sentään kuunteli minua ja oli erittäin rauhallinen ja määrätietoinen. Hän oli vain melko poissaoleva ja minä luonteeltani epävarma uusien asioiden edessä ja olisin kaivannut kannustusta. Joistain hänen kommenteistaan en pitänyt, mutta nyt vuosien jälkeen kun olen asiaa miettinyt tiedän, että hän tarkoitti hyvää vaikka edelleen en itse sanoisi niin synnyttäjälle jos kätilö olisin. Itse olin kieltänyt turhan epparin leikkaamisen ja vältyin siltä täpärästi: sain jo puudutteen välilihaan mutta sitten vauva syntyikin. En saanut yhtään repeämää, joten voitte miettiä miten turha viilto se olisi ollut ja miten turhaa kipua olisin sen takia joutunut tuntemaan. 

Kaikki meni siis hyvin, synnytyksen kestoksi merkittiin kaikkinensa 3h. 

Toinen lapsemme syntyi hänkin vauhdilla, tällä kertaa niin että lapsivesi meni tutkimushuoneessa, josta minut vietiin pyörätuolilla kiireesti saliin. Nousin sängylle ja sain alkaa ponnistaa - omat liivit ja toppi päällä, ja täysin ilman kivunlievitystä. En ehtinyt ajatella kätilöiden läsnäolemista sen kummemmin, heitä oli huoneessa kolme kappaletta. Mutta toinen heistä, joka tuki jalkaani, loi minuun sellaista sanatonta varmuutta ja turvaa. Hän oli rauhallinen, puhui rauhallisesti ja hymyili kannustavasti. Hänen katseensa oli sellainen, että nauliiduin katsomaan häntä silmiin, ja hän katsoi kannustavasti takaisin :) Se synnytys todella sattui, sain repeämänkin ja kuopusta jouduttiin hieman herättelemään. Kuopus myös itki itkemistään, minä olin pihalla kuin lumiukko silkasta järkytyksestä ja ympärillä kävi kova kuhina ilman, että kukaan minulle kertoi mitä tapahtui. 

Tämä hyvä kätilö lähti hoitamaan omaa synnytystään ja sen jälkeen kukaan ei oikein enää ottanut asiakseen olla yhtä läsnä ja kertoa, mitä tapahtuu. Osastolla sitten sain olla niin omissa oloissani että ihan ihmettelin muistetaanko minua ollenkaan. Muuten ihan kiva, mutta yöhoitaja halusi kahtena yönä herättää minut ja kertoa, että hän vain tarkastaa että onko kaikki hyvin. Mietin aika äkäisenä että no miltä näyttää? Minä nukun, vauva nukkuu kainalossani ja imetyspäiväkirjassa oli merkintä että vauva oli syönyt puolitoista tuntia sitten. 

Tässä siis omia kokemuksiani. Tsemppiä ap:lle ja toivotaan että Suomessa tapahtuisi sellainen ihme, että synnyttävät äidit otettaisiin vastaan enemmän ihmisinä ja yksilöinä kuin liukhihnatuotteina :) Sillä ainahan sitä saa toivoa, vai mitä? 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:47"]

vaan tuntemuksiani vähätellään, enkä saa tarvitsemaani hoitoa jolloin lapsi tai minä voimme vammautua.Esikoisen synnytys meni sairaalan omien kaavojen mukaan, minulta ei juurikaan kysytty mitään mutta se ei haittaa.Seuraavan synnytys taas meni niin, että sain vaatia kätilöä toimimaan ja siitä jäi pieni pelko, ettei minua kuunnella.Lisäksi kätilö teki varoittamatta kivuliaita toimenpiteitä.

Puhuin tästä lääkärin kanssa, joka sanoi ettei me voida kaikkia synnyttäjän toiveita täyttää.En minä sitä tarkoittanut, vaan ylipäänsä kuunnellaan äitiä, jos äiti tuntee että jotain on huonosti tai väärin, tai että avautuminen on loppusuoralla, niin kätilö ottaa äidin puheet tosissaan, eikä vähättele.Siinä tilanteessa ollaan kuitenkin sen kätilön toiminnan armoilla.

[/quote]

Mä tiedän, että tästä saa alapeukkuvyöryn, mutta:

On ihan mahdollista ottaa synnytyksen eri vaiheista, kulusta jne. niin hyvin selvää, että siellä itse synnytyksessä voi olla tilanteen herrana. Periaatteessa normaalisti etenevässä synnytyksessä kätilöä ei tarvita muuta kuin ottamaan se lapsi vastaan, ja normaalisti eteneviä synnytyksiä on kuiten yli 90% synnytyksistä.

Länsimainen lääketiede on vaan medikaisoinut synnytykset niin, että tavallinen synnyttäjä ajattelee kivunlievitysten ja erilaisten toimenpiteiden olevan suorastaan välttämättömiä ja ehkä jopa hyväksi synnytyksessä, mikä on aivan täyttä sontaa. Mitä paremmin synnyttäjä on valmistautunut toimimaan kivun kanssa yhteistyössä ja sen sanelemin ehdoin ja mitä vähemmän synnytykseen puututaan, sen paremmin se yleensä menee ja kaikkein vähimmin vaurioin.

Ja totta kai on erityistapauksia, joissa lääketiede on välttämätön apu, mutta tavallisessa synnytyksessä sitä ei lähtökohtaisesti tarvittaisi.

No niin, antakaahan alapeukun laulaa.

77: yläpeukutin koska kirjoitit täyttä asiaa. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:47"]

vaan tuntemuksiani vähätellään, enkä saa tarvitsemaani hoitoa jolloin lapsi tai minä voimme vammautua.Esikoisen synnytys meni sairaalan omien kaavojen mukaan, minulta ei juurikaan kysytty mitään mutta se ei haittaa.Seuraavan synnytys taas meni niin, että sain vaatia kätilöä toimimaan ja siitä jäi pieni pelko, ettei minua kuunnella.Lisäksi kätilö teki varoittamatta kivuliaita toimenpiteitä.

Puhuin tästä lääkärin kanssa, joka sanoi ettei me voida kaikkia synnyttäjän toiveita täyttää.En minä sitä tarkoittanut, vaan ylipäänsä kuunnellaan äitiä, jos äiti tuntee että jotain on huonosti tai väärin, tai että avautuminen on loppusuoralla, niin kätilö ottaa äidin puheet tosissaan, eikä vähättele.Siinä tilanteessa ollaan kuitenkin sen kätilön toiminnan armoilla.

[/quote]

Mä tiedän, että tästä saa alapeukkuvyöryn, mutta:

On ihan mahdollista ottaa synnytyksen eri vaiheista, kulusta jne. niin hyvin selvää, että siellä itse synnytyksessä voi olla tilanteen herrana. Periaatteessa normaalisti etenevässä synnytyksessä kätilöä ei tarvita muuta kuin ottamaan se lapsi vastaan, ja normaalisti eteneviä synnytyksiä on kuiten yli 90% synnytyksistä.

Länsimainen lääketiede on vaan medikaisoinut synnytykset niin, että tavallinen synnyttäjä ajattelee kivunlievitysten ja erilaisten toimenpiteiden olevan suorastaan välttämättömiä ja ehkä jopa hyväksi synnytyksessä, mikä on aivan täyttä sontaa. Mitä paremmin synnyttäjä on valmistautunut toimimaan kivun kanssa yhteistyössä ja sen sanelemin ehdoin ja mitä vähemmän synnytykseen puututaan, sen paremmin se yleensä menee ja kaikkein vähimmin vaurioin.

Ja totta kai on erityistapauksia, joissa lääketiede on välttämätön apu, mutta tavallisessa synnytyksessä sitä ei lähtökohtaisesti tarvittaisi.

No niin, antakaahan alapeukun laulaa.

[/quote]

Prosentit nyt eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Pelkästään sektiolla syntyy yli 16% ja näistäkin puolet on kiireellisiä. Keskosia syntyy 4,2%. Vuonna 2008-2009 kaikista synnyttäjistä joka neljäs, eli 25% ja ensisynnyttäjistä joka kolmas 33% päätyi johonkin muuhun kuin spontaaniin alatiesynnytykseen (lähde stakes http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2010/Tr30_10.pdf) Ties kuinka monessa tapauksessa annetaan oksitosiinia, käytetään imukuppia jne. En ota kantaa näiden toimenpiteiden tarpeellisuuteen.

Itse uskoin luomusynnytykseen, mutta kuinkas kävikään. Tosin synnytykseni oli jo alunperin käynnistetty. Medikalisoituminen on yksi näkökanta, toisella puolen taas valvomattomien, spontaanien luomusynnytysten lapsi- ja äitikuolleisuus. Itse uskoisin parhaan ratkaisun löytyvän jostain näiden välimaastosta. 

T. 70

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:57"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 10:20"]

Ehkä ap:n kannattaisikin keskittyä asiantuntijoiden KUUNTELUUN, eikä omien vaatimusten esittämiseen. Aina ei ole mahdollista synnyttäjän jokaista toivetta täyttää vaan mennään tilanteen ehdoilla, asiantuntijan päätöksillä. Se olisi syytä hyväksyä. 

[/quote]

Samaa mieltä tästä, kätilö ja lääkärihän ovat ne jotka ovat ammattilaisia, ei synnyttäjä. Heidän asia on tehdä päätökset synnyttäjän ja vauvan terveyteen vaikuttavista toimenpiteistä. Siihen nähden joku synnyttäjän toive saada istua lypsyjakkaralla tai pitää synnytyshattua on toissijaista.  Mutta toki niin, että esim. kätilö selittää mitä olisi tekemässä, kertoisi synnytyksen etenemisestä, tarjoaisi vaihtoehtoja, ehdottaisi kivunlievitystä, antaisi ohjeita synnyttäjälle eikä ennen muuta tee mitään, minkä seurauksista ei ole varoittanut. Esimerkiksi mun esikoisen synnytyksessä kätilö ehdotti avautumisvaiheen nopeuttamiseen kalvojen puhkaisua, mutta jätti sanomatta, että seurauksena voi olla puolen tunnin jakso pelkkää karmeeta supistamista. Kipu pääsi yli sietokyvyn. Valitin sairaalalle ja ottivat sen tosissaan, arvokkaana palautteena - kiitos, Jorvi. Sitä kätilöä ei tullut vastaan enää myöhemmissä synnytyksissä.

[/quote]

Ihanko totta lääkärit ja kätilöt tietävät sinua paremmin mitä kehossasi tapahtuu? Monitorit eivät kerro kaikkea ja minusta on ammattitaidotonta olla kuuntelematta synnyttäjän tuntemuksia, mitä siellä kehossa tapahtuu.Älkääkä sotkeko tähän ketjuun jakkaran pyytäjiä ja tyynynkohennuksia.En minä edelleenkään niitä tarkoita. ap

[/quote]

Sinäkö tosiaan pystyt tarkasti sanomaan, mitä kehossasi tapahtuu, vaikket olisi synnyttänyt aikaisemmin? Tiedät, että juuri nyt pitää ponnistaa, vaikka on paljon esimerkkejä siitä, miten synnyttäjää kovasti jo ponnistuttaa, vaikkeivät paikat ole vielä auenneet? 

[/quote]

Oletan että kätilöllä olisi tiedossa että synnytys oli 4. ja näin ollen tiesin jo jotain synnytysistä. Se etten ole seurannut koskaan muiden synnytyksiä ei tee minusta huonoa arvioijaa oman synnytykseni suhteen.Se ettei paikat ole täysin auki, ei sekään ole syy olla ponnistamatta, katsos kun kätilö on juuri sitä varten koulutettu.

Sinä jankkaaja sen sijaan haluat ymmärtää minut väärin, muttei se haittaa.Tänne on siitäkin huolimatta tullut ihan asiallisia vastauksia.Tuo nro.60 vastaus sai minut melekin kyyneliin.Siis ne kaksi viimeisintä kuinka kätilö on omalla itsenäisellä toiminnallaan saanut synnyttäjän mielen rauhalliseksi:) Ihania kokemuksia, voi kun sellaisen voisi valita. ap

[/quote]

Minä jankkaan? Olen kirjoittanut kaksi viestiä tähän ketjuun, ja anteeksi vaan jos ihmettelen ihmisiä, jotka tietävät kaiken kropastaan ja synnyttämisestään, paremmin kuin koulutetut ammattilaiset, vaikka olisi jopa ensisynnyttäjä.  

[/quote] Minkähän vuoksi nämä koulutetut ammattilaiset sitten kyselevät niitä tuntemuksia, jos kerran he tietävät joka tapauksessa paremmin? ap [/quote]

Kaikki tietohan on tarpeen tilanteen arvioimiseen. Myös se, kuinka auki kohdunsuu on ja se, tunteeko äiti ponnistustarvetta vai ei.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 09:47"]

vaan tuntemuksiani vähätellään, enkä saa tarvitsemaani hoitoa jolloin lapsi tai minä voimme vammautua.Esikoisen synnytys meni sairaalan omien kaavojen mukaan, minulta ei juurikaan kysytty mitään mutta se ei haittaa.Seuraavan synnytys taas meni niin, että sain vaatia kätilöä toimimaan ja siitä jäi pieni pelko, ettei minua kuunnella.Lisäksi kätilö teki varoittamatta kivuliaita toimenpiteitä.

Puhuin tästä lääkärin kanssa, joka sanoi ettei me voida kaikkia synnyttäjän toiveita täyttää.En minä sitä tarkoittanut, vaan ylipäänsä kuunnellaan äitiä, jos äiti tuntee että jotain on huonosti tai väärin, tai että avautuminen on loppusuoralla, niin kätilö ottaa äidin puheet tosissaan, eikä vähättele.Siinä tilanteessa ollaan kuitenkin sen kätilön toiminnan armoilla.

[/quote]

Mä tiedän, että tästä saa alapeukkuvyöryn, mutta:

On ihan mahdollista ottaa synnytyksen eri vaiheista, kulusta jne. niin hyvin selvää, että siellä itse synnytyksessä voi olla tilanteen herrana. Periaatteessa normaalisti etenevässä synnytyksessä kätilöä ei tarvita muuta kuin ottamaan se lapsi vastaan, ja normaalisti eteneviä synnytyksiä on kuiten yli 90% synnytyksistä.

Länsimainen lääketiede on vaan medikaisoinut synnytykset niin, että tavallinen synnyttäjä ajattelee kivunlievitysten ja erilaisten toimenpiteiden olevan suorastaan välttämättömiä ja ehkä jopa hyväksi synnytyksessä, mikä on aivan täyttä sontaa. Mitä paremmin synnyttäjä on valmistautunut toimimaan kivun kanssa yhteistyössä ja sen sanelemin ehdoin ja mitä vähemmän synnytykseen puututaan, sen paremmin se yleensä menee ja kaikkein vähimmin vaurioin.

Ja totta kai on erityistapauksia, joissa lääketiede on välttämätön apu, mutta tavallisessa synnytyksessä sitä ei lähtökohtaisesti tarvittaisi.

No niin, antakaahan alapeukun laulaa.

[/quote]

En alapeukuta, mutta olen vain eri mieltä. Jopa saman naisen eri synnytykset ovat erilaisia, eikä synnyttämisen vaiheita pysty opiskelemaan etukäteen kirjasta muuten kuin teorian tasolla. Synnytyskivun oppii tuntemaan vasta kun sitä on. Konsteja sen hallintaan voi etukäteen opetella, mutta siltikin voi tulla yllätyksiä.