Mitä on se varhaiskasvatus, jota 3-5-vuotiaan on niin tärkeä saada

mutta se että istuu kiltisti ei ole mikään ryhmähoidon tarkoitus. tavat voi hyvin opettaa kotonakin. minusta taas pienille lapsille ei tarvitse laatia sääntöjärjestelmää kotona ja kaikillahan on erilaiset kodit, myös päiväkotien rutiinit vaihtelevat. lapset oppivat todella nopeasti kun ovat saaneet rakkautta ja rajoja kotona. ongelmia tulee jos niitä rajoja annetaan vasta tarhassa.

Siis eivät ne lapset tarvitse mitään ihmeellisiä taitoja. ei sieltä päiväkodista opi mitään sen kummempaa kun kotonakaan. jos tehtäisiin tutkimus ykkösasteen oppilaista ja missä ovat olleet ja kuinka kauan hoidosta, niin tulokset olisivat varmaan sinulle yllättävät. suurinosa persoonallisuudesta ja taidoista oppia tulevat synnynnäisinä ja perheen tavasta toimia, alkuvuosien perusturvallisuuden tunteesta.

lapsien ei tarvitse kilpailla. jokainen oppii esim omalla tyylillään ja omalla ajallaan. ensimmäinen kouluvuosi menee opettajien mielestä suurimmaksi osaksi istumisen ja rytmin opetteluun vaikka lapsi olisi ollut hoidossa 8kk vanhasta. oppimishäiriöitä on aina vain enemmän, johtuuko päiväkodin rauhattomuudesta, tv:stä vai mistä? perheiden ongelmat heijastuvat aina lapsiin ja tulevat esille lapsen sosiaalisissa suhteissa niin päiväkodissa kuin koulussakin. antakaa lasten olla lapsia eikä mitään suorittajia

Päiväkodissa ei ole mitään sellaista, mitä kotihoidossa ei voisi opppia. Päinvastoin. Oppimisen edellytykset isossa meluisassa lapsiryhmässä ovat huonommat kuin kotihoidossa.



Lukekaa edes vähän mitä psykiatrit ja muut ammattilaiset sanovat. Nykyinen päivähoito on enemmän riskitekijä kuin etu. Oppimisen edellytys kun on aika ja rauha, hulina ja ylisuuret ryhmät vain rasittavat lasta. Luovuus tarvitsee kehittyäkseen myös niitä hiljaisia hetkiä jolloin ei koko ajan joku ohjaa ja ohjelmoi lasta. Ja sosiaaliset taidot kehittyvät kohtuullisen kokoisessa ryhmässä jossa on aikaa ja mahdollisuuksia omaehtoiseen leikkiin.



Ihan jokainen päivähoidon ammattilainen tietää tämän.

on erittäin tärkeä taito, jota voi olla vaikea oppia kotona. Esikoiseni aloitti eskarin tänä syksynä ja ryhmässä on noin viisi kappaletta kotihoidettuja lapsia, jotka kyllä erottuvat päiväkotilasten joukosta. Oma lapseni on kertonut, kuinka monet näistä uusista eivät osaa leikkiä nätisti, eivät osaa rauhoittua ruokapöydässä, eivät osaa käyttäytyä askarteluhetkissä ym. Nämä taidot voi toki eskarivuoden aikana oppia, mutta tässä näkyy mielestäni kotihoidon ja pk-hoidon ero.

eskariope sanoi, että huomaa, ketkä on hoidettu kotona, koska nämä lapset ovat yleensä kaikessa kehityksessä ja käytöksessä päiväkotilapsien edellä.

Päiväkodissa ei ole mitään sellaista, mitä kotihoidossa ei voisi opppia. Päinvastoin. Oppimisen edellytykset isossa meluisassa lapsiryhmässä ovat huonommat kuin kotihoidossa.

Leikki-ikäiselle (etenkin yli 4-vuotiaalle) lapselle on äärettömän tärkeää päästä leikkimään pitkäkestoisia, juonellisia leikkejä samanikäisten lasten kanssa. Se ei onnistu kotona, jos kaikki naapuruston samanikäiset ovat päivähoidossa. Se ei onnistu myöskään kerhossa, jossa pääpaino on ohjatulla toiminnalla. Jos kieltää lapseltaan vapaan leikin ikätovereiden kanssa, tekee todella paljon hallaa lapsen itsetunnolle ja kehitykselle. Äiti ei ole enää leikki-ikäisen lapsen maailman napa, kuten moni täällä näkyy kuvittelevan.

Sitä paitsi lapset ovat jo temperamentiltaan hyvin erilaisia. On täysin eri asia aloittaako eskarin avoin, sosiaalinen, rohkea kotihoidettu lapsi, vaiko hitaastilämpiävä ja ujo kotihoidettu lapsi. Jälkimmäinen ei tule eskarivuoden aikana kuromaan ikätovereitaan kiinni sosiaalisissa taidoissa, joten pitkä kotihoito heijastuu negatiivisesti myös koulunkäyntiin.

Lapsilla alkaa koulu 3- vuotiaana ja meillä 7- vuotiaana. Ero on se että me maksetaan siitä 3- vuotiaasta.. :D



Meillä Suomessahan muksut menee 3 täytettyään tarhaan eikä siinä ole mitään huonoa. Kuten ei siinäkään jos menee alle vuoden ikäsen viemään tarhaan!

Suomessaon aikasemmin viety muutaman kuisen ikäsiäkin hoitoon...



Mutta miten pitkään äideillä sitten PITÄISI olla oikeus maata kotona hoitovapaalla?

Johonkin se raja nääs tarttee vetää! Euroopassa on maita joissa koulu alkaa 3- vuotiaasta, olis meilläkin sama niin säästettäisiin rahoissa?

Vai alkaako heti vouhkaaminen verotuksesta? :D

eskariope sanoi, että huomaa, ketkä on hoidettu kotona, koska nämä lapset ovat yleensä kaikessa kehityksessä ja käytöksessä päiväkotilapsien edellä.

Heidän tehtävänään on tukea teitä vanhemmuudessa, joten tottakai hän kehui ratkaisujanne. Todennäköisesti hän sanoo täysin päinvastaista niille vanhemmille, joiden lapset ovat olleet päiväkodissa.

Päiväkodissa ei ole mitään sellaista, mitä kotihoidossa ei voisi opppia. Päinvastoin. Oppimisen edellytykset isossa meluisassa lapsiryhmässä ovat huonommat kuin kotihoidossa. Lukekaa edes vähän mitä psykiatrit ja muut ammattilaiset sanovat. Nykyinen päivähoito on enemmän riskitekijä kuin etu. Oppimisen edellytys kun on aika ja rauha, hulina ja ylisuuret ryhmät vain rasittavat lasta. Luovuus tarvitsee kehittyäkseen myös niitä hiljaisia hetkiä jolloin ei koko ajan joku ohjaa ja ohjelmoi lasta. Ja sosiaaliset taidot kehittyvät kohtuullisen kokoisessa ryhmässä jossa on aikaa ja mahdollisuuksia omaehtoiseen leikkiin. Ihan jokainen päivähoidon ammattilainen tietää tämän.

Kannattaa myös muistaa että se mitä varhaiskasvatus on paperilla ja suunnitelmissa ei välttämättä läheskään toteudu käytännössä... En myöskään näkisi ongelma siinä kuinka kotona kasvanut pärjää taidollisesti ja sosiaalisesti eskarista eteenpäin (päin vastoin useammin ovat siinä vaiheessa jopa taitavampia) vaan siinä kuinka pärjäävät näiden "kyynärpäätaktiikkaan" tottuneiden seassa ja päiväkodin metelissä.

Kyllähän kuitenkin kerhot yms jo opettavat ryhmässä olemista yms ja kavereita on puistossa jne. Eriasia sitten jos oikeasti tarjolla ei ole kerhoja eikä koskaan muiden lasten seuraa (tai kotona ei ole viitseliäisyyttä niitä hankkia) saattaa päiväkotikin olla ihan hyvä vaihtoehto.

eskariope sanoi, että huomaa, ketkä on hoidettu kotona, koska nämä lapset ovat yleensä kaikessa kehityksessä ja käytöksessä päiväkotilapsien edellä.

Heidän tehtävänään on tukea teitä vanhemmuudessa, joten tottakai hän kehui ratkaisujanne. Todennäköisesti hän sanoo täysin päinvastaista niille vanhemmille, joiden lapset ovat olleet päiväkodissa.

näitä kotona lapsiaan hoitavia antamalla lapsille täydet käytös- ja ryhmätyöskentelynumerot, samoin tiedolliset aineet kaikki osaat erittäin hyvin sarakkeessa.

Kuinka kritiikittömästi uskot kaiken minkä 6-vuotiaasi kertoo? Ja vaikka tämä olisikin totta, niin tuskinpa nämä ongelmat johtuvqat siitä että lapsilta on jäänyt päiväkoti väliin!

Aika hassu ajatus, että kotona ei oppisi istumaan nätisti ruokapöydässä tai muutenkaan käyttäytymään.

Oma lapseni on kertonut, kuinka monet näistä uusista eivät osaa leikkiä nätisti, eivät osaa rauhoittua ruokapöydässä, eivät osaa käyttäytyä askarteluhetkissä ym. Nämä taidot voi toki eskarivuoden aikana oppia, mutta tässä näkyy mielestäni kotihoidon ja pk-hoidon ero.

näitä kotona lapsiaan hoitavia antamalla lapsille täydet käytös- ja ryhmätyöskentelynumerot, samoin tiedolliset aineet kaikki osaat erittäin hyvin sarakkeessa.

olenhan av-kyylä parasta a-luokkaa

fiksua ja tasapainoista porukkaa, joka kyllä pystyy turvaamaan kotihoidetuille lapsilleen hyvät kasvun ja kehityksen eväät. Eiköhän vähemmistönä ole vanhemmat, joiden jälkikasvulla päivähoidossa on paremmat olot kuin kotonaan.

Suurin osa suomalaisista lapsista, noin 80% kun voi erinomaisesti.



Ei se päivähoito mikään pedagoginen onnela ole - suurin osa ajasta kuluu odottamisessa ja jonottamisessa.



Suurin osa kotihoidetuista lapsista tapaa usein ikätovereitaan, mikä mahdollistaa yhteiset leikit. Ei lapsilaumassa oleminen tee lapsesta välttämättä sosiaalista eikä sosiaalisesti taitavaa, ellei lapsi saa jatkuvasti aikuisen ohjausta sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Usein päiväkodissa tämä ei toteudu, koska hoitajilla ei ole resursseja paljon muuhun kuin puuttua suurimpiin konflikteihin, jos aina niihinkään.

siitä, olisivatko korkeasti koulutettujen vanhempien lasten oppimistulokset, koulumenestys ja sosiaaliset taidot samalla tasolla riippumatta siitä ovatko olleet päiväkodissa vai kotihoidossa.



Faktahan on se, että etenkin äidin korkea koulutus korreloi vahvasti em. seikkojen kanssa, ja suurin osa korkeasti koulutettujen äitien lapsista on ainakin jonkin aikaa päiväkodissa, monet menevät sinne hyvin aikaisin.



t. lapsiaan 3- ja 2-vuotiaiksi asti kotona hoitanut akateeminen äiti, joka ei tunne montaa yhtä pitkään kotona ollutta (vastaavalla taustalla)

koulumenestyksen kanssa (kun äitien koulutustaso sama)?



Jos kerreloi, varmaan lapsen temperamentillakin on väliä - jotkut lapset stressaantuvat suurissa päivähoitoryhmissä toisia helpommin, ainakin ne lapset, jotka reagoivat aistiärsykkeisiin herkemmin. Näiden lasten stressivaste voi kehittyä heikommaksi, mikä taas tulee vaikuttamaan lapsen toimintakykyyn esim. koulussa ja jatko-opinnoissa. Joidenkin psykologien mukaan nimenomaan stressivaste on se tekijä, joka tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan eniten ihmisen menestymiseen (sosiaalinen, koulutuksellinen, taloudellinen jne.) ja tulee jaottelemaan menestyjät ja syrjäytyjät.

kotona neljän seinän sisällä, kunnes hän täyttää 6 vuotta. Siten voimme varmistaa, että halu oppia on lannistettu jo ennen kouluikää ja minäkeskeinen maailmankatsomus on saanut riittävästi pönkitystä osakseen.



Esikouluvuonna on oikeasti aikaa vain pieneen viilaukseen. Jos keskittymistaidot, kuuntelutaidot, esiintymistaidot, sosiaaliset taidot, tunteidensäätely, omista tavaroista huolehtiminen jne. ovat aivan kehittymättömiä, ei sille tuossa vaiheessa enää kauheasti voida tehdä.



Heh, kärjistetty vastaukseni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta eikös se oikeastikin vähän näin mene...

ryhmäkäyttäytymisen oppiminen ja sosiaalistuminen.

Itse olin kotihoidossa esikouluun asti ja varsin vähän tekemisissä samanikäisten kanssa ennen sitä. Olin todella arka ja käytännössä pelkäsin muita lapsia, sosiaalinen arkuus jatkui aikuisikään asti.

Tästä syytä pidän huolen että omat lapseni saavat paljon lapsikontakteja jo ennen esikoulua. Asuinkunnassamme ei tähän ole juuri muuta mahdollisuutta kuin pk.

vaikka (kuten sanookin) kirjoittaa kärjistetysti. Itse uskon myös, että aika harva - nyt käsi sydämelle - todella tarjoaa kotona 5-vuotiaalleen niin monipuolista ja virikkeellistä toimintaa kuin päiväkoti. Puhumattakaan sosiaalisten taitojen oppimisesta.

tarjoamaan lapselleni loistavat lähtökohdat aloittaa eskari ja nyt viime viikolla koulutie.



Kotihoidossa on ollut koko ikänsä, kunnes viime syksynä aloitti eskarin.



Eipä oo ollu lapsella mitään ongelmia missään osa-alueella. Päinvastoin sai loistavaa kehua taidoistaan koko eskarivuoden ajan.

Osaa esim.lukea, kirjoittaa, uida jne..

Ei ole ollut ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa, ryhmässä työskentelyssä, omien tavaroiden huolehtimisessa.



Ei me olla 4 seinän sisällä oltu, vaikka kotona olen lapset hoitanu!

Hyvin olen voinu tehdä kaikkea sitä mitä päikkärissäkin tehdään omien kanssa.



Monta monella osa-alueella "jäljessä" olevaa lasta suhteessa omaani oli eskarissa (ja nämä sentään siellä mahtavissa päiväkodeissa "kasvatettuja")



Ps. ihan yhtä hyvin olisin voinut laittaa lapseni päikkäriin tai päivähoitoon yleensäkkin.. (päätös hoitaa lapset kotona, oli mieheni ja minun yhteinen aikoinaan kun esikoista odotin)

Kerroinpa vaan et kyllä kotonakin ihan pärjääviä muksuja saadaan kasvatettua.



Olis ollut hassua laittaa omat lapset hoitoon ja lähteä hoitamaan vieraiden muksuja.

Olen siis hoitaja ammatiltani. Vaan tällä nyt ei tuskin ole merkitystä, kyllä ihan toisenkin alan koulutuksen saanut äiti saa lapsistaan kasvatettua yhtä "hyviä" kuin päiväkodin henkilökunta.

Normaali arkielämä normaalille lapselle riittää =) Arjessa puuhailut, ei tarvi olla niitä hienoja hetkiä piirissä päiväkodissa et lapsi saisi tarvittavia taitoja..

Kuutoselle: en halunnut yleistää, minusta kertomasi kuulostaa aivan mahtavalta, mutta valitettavasti kaikki ei tuohon pysty/jaksa/osaa. Ja uskon kyllä, että se, että olet kasvattajana ammattilainen, näkyy myös tässä.



Itse kasvoin kotona ja äitini lienee ollut vähän samanlainen kuin sinäkin, kuulosti ihan tutulta. Kavereita olisin ehkä päiviin enemmän kaivannut, olin vähän pikkuvanha. No, koulussa niitä sitten sai :)