Mitä on se varhaiskasvatus, jota 3-5-vuotiaan on niin tärkeä saada

että eskarin käymättömät saavat eskarinkäyneet taidollisesti kiinni koulussa suunnilleen ekan kouluvuoden tammi-helmikuussa.

on erittäin tärkeä taito, jota voi olla vaikea oppia kotona. Esikoiseni aloitti eskarin tänä syksynä ja ryhmässä on noin viisi kappaletta kotihoidettuja lapsia, jotka kyllä erottuvat päiväkotilasten joukosta. Oma lapseni on kertonut, kuinka monet näistä uusista eivät osaa leikkiä nätisti, eivät osaa rauhoittua ruokapöydässä, eivät osaa käyttäytyä askarteluhetkissä ym. Nämä taidot voi toki eskarivuoden aikana oppia, mutta tässä näkyy mielestäni kotihoidon ja pk-hoidon ero.

eskariope sanoi, että huomaa, ketkä on hoidettu kotona, koska nämä lapset ovat yleensä kaikessa kehityksessä ja käytöksessä päiväkotilapsien edellä.

Kuinka suuri osa 3-6-vuotiaista käy kotona "tyhjäkäynnillä"?

kotona neljän seinän sisällä, kunnes hän täyttää 6 vuotta. Siten voimme varmistaa, että halu oppia on lannistettu jo ennen kouluikää ja minäkeskeinen maailmankatsomus on saanut riittävästi pönkitystä osakseen.

Esikouluvuonna on oikeasti aikaa vain pieneen viilaukseen. Jos keskittymistaidot, kuuntelutaidot, esiintymistaidot, sosiaaliset taidot, tunteidensäätely, omista tavaroista huolehtiminen jne. ovat aivan kehittymättömiä, ei sille tuossa vaiheessa enää kauheasti voida tehdä.

Heh, kärjistetty vastaukseni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta eikös se oikeastikin vähän näin mene...

että tuolla "ryhmässä oppii sosiaalisia taitoja" ja "kotona ei ole tarpeeksia virikkeitä" -hömpällä puhutaan vain äitien työssäkäynnin puolesta ja yritetään näin vakuuttaa kaikki, että "lapsen paras" on panna se tarhaan.

Itse en ole kotiäiti, vaan enemmänkin ns. uraäiti, mutta ärsyttää, kun asioita ei voida sanoa suoraan.

Lapsi pannaan päiväkotiin, koska äidit eivät jaksa niitä kotona hoitaa ja haluavat käydä töissä.

että kaikille lapsille on parempi olla kotona kuin pkodissa. Tosin olikin aika himmee pkoti se..

kotona neljän seinän sisällä, kunnes hän täyttää 6 vuotta. Siten voimme varmistaa, että halu oppia on lannistettu jo ennen kouluikää ja minäkeskeinen maailmankatsomus on saanut riittävästi pönkitystä osakseen.

Heh, kärjistetty vastaukseni on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta eikös se oikeastikin vähän näin mene...

Tuo aloituskappaleesi on nimittäin silkkaa koomista paskaa! Kysyn vain, kenen lapsesta tulee tuollainen vain siksi, ettei hän ole päiväkodissa? Kenties jonkun täysin ameebamaisen, hidasälyisen - todennäköisesti holhouksen alla olevan vanhemman lapsesta.

Mitä tulee itekeskeisyyteen - et liene itse tutustunut kotihoidettuihin, normaaleissa kerhoissa ja harrastuksissa silloin tällöin käyviin, lapsiin? Olen itse huomannut ikävikseni täysin päinvastaisen ilmiön: päivähoitoon pienenä laitetut lapset joutuvat taistelemaan elintilastaan lapsilaumassa niin kovasti, että se nimeomaan koulii liian usein minäkeskeiseksi lelujen ja kaiken oman tavaran puolustajaksi, toistenkin tavaroiden omijaksi ("minun! minun!") ja kyynerpäätaktiikan käyttäjäksi.

Ehkä vain päiväkotilapsia tapaavat vanhemmat kuvittelevat, että kaikki lapset ovat sellaisia, empatia- ja jakamis- ja keskittymiskyvyttömiä.

Halu oppia? Luuletko, että lapsiaan kotona hoitavat eivät opeta lapsilleen mitään? Ovat "tyhjiä astioita", ja koska kotona ei ole "virallista touhutätiä" pitämässä virallista askartelutuokiota klo 10.00-10.45? Olisit ilmeisesti itse sellainen, että kotona lapsia hoitaessasi vain ruokkisit lapsesi ja hoitaisit heidän vaatetuksensa ja hygieniansa ilman mitään touhuamista heidän kanssaan, tai viemättä myöskään kerhoihin?

Puhumattakaan muista vanhempien tekemästä elämäntaitojen, arkiaskareiden ym. perussivistyksen opetuksesta...

Avaa silmäsi ja näe todellinen maailma!

Tuo aloituskappaleesi on nimittäin silkkaa koomista paskaa! Kysyn vain, kenen lapsesta tulee tuollainen vain siksi, ettei hän ole päiväkodissa? Kenties jonkun täysin ameebamaisen, hidasälyisen - todennäköisesti holhouksen alla olevan vanhemman lapsesta.

Mitä tulee itekeskeisyyteen - et liene itse tutustunut kotihoidettuihin, normaaleissa kerhoissa ja harrastuksissa silloin tällöin käyviin, lapsiin? Olen itse huomannut ikävikseni täysin päinvastaisen ilmiön: päivähoitoon pienenä laitetut lapset joutuvat taistelemaan elintilastaan lapsilaumassa niin kovasti, että se nimeomaan koulii liian usein minäkeskeiseksi lelujen ja kaiken oman tavaran puolustajaksi, toistenkin tavaroiden omijaksi ("minun! minun!") ja kyynerpäätaktiikan käyttäjäksi.

Ehkä vain päiväkotilapsia tapaavat vanhemmat kuvittelevat, että kaikki lapset ovat sellaisia, empatia- ja jakamis- ja keskittymiskyvyttömiä.

Halu oppia? Luuletko, että lapsiaan kotona hoitavat eivät opeta lapsilleen mitään? Ovat "tyhjiä astioita", ja koska kotona ei ole "virallista touhutätiä" pitämässä virallista askartelutuokiota klo 10.00-10.45? Olisit ilmeisesti itse sellainen, että kotona lapsia hoitaessasi vain ruokkisit lapsesi ja hoitaisit heidän vaatetuksensa ja hygieniansa ilman mitään touhuamista heidän kanssaan, tai viemättä myöskään kerhoihin?

Puhumattakaan muista vanhempien tekemästä elämäntaitojen, arkiaskareiden ym. perussivistyksen opetuksesta...

Avaa silmäsi ja näe todellinen maailma!

Meidän lapset 3 ja 5 v aloittavat päiväkodissa ensi viikolla. Tutustumisen yhteydessä minulle on tullut pk:sta päällimmäisenä mieleen laitos. Mukavaa henkilökuntaa, Tampereen mittakaavassa pieni pk ja puitteet kunnossa. Mutta laitos se on silti.

Yhtään uutta positiivista asiaa ei pk lastemmme elämään tuo. Valitettavasti.

Vahinko, että mun on pakko palata töihin. Pyhällä hengellä kun ei elä, mutta onneksi kotihoidontuki ja viimeaikoina myös Tampere-lisä ovat mahdollistaneet kotona oloni kunnes nuorin nyt täyttää 3.

Ne oppii ekana ja varmasti.



Mitäs muuta? Hmmmmm? Ei tule mieleen.

Meidän kaikki 3 lasta olivat pk:ssa, joten kirjoitin omasta kokemuksestani.

Meidän 3 ja 5 v lapset lähtee kokeilemaan varhaiskasvatuskerhoa päiväkodilla, 3 tuntia 3x viikossa. Senkin hyödyllisyyttä olen kovasti miettinyt, mutta kun kaverin pula on välillä varsinkin isommalla kova, niin kokeillaanpa olisiko tuosta iloa. Varmaan tullaan ainakin infektioden kanssa tutuksi.

että vaikka itse auliisti kerroin mielipiteeni olevan kärjistetty, niin silti joillakin nousi karvat pystyyn Mietinpä vain, että miksi....



Kotihoidosta minulla on kokemusta, todellakin. Olen itse kasvanut kotona, olen ollut itse kotiäitinä ja ystäväpiiriini kuuluu useita kotiäitejä.



Ei tässä ketjussa kyseltykään, kumpi on parempi ratkaisu, vaan MITÄ VARHAISKASVATUS ON! Siitä huolimatta puolustelijat nousivat karvat pystyssä, hmmm...

sitten kun menisivät eskariin, kaikki oppisivat ne sosiaaliset taidot pikkuhiljaa siellä.

Nythän on toisten päin, päiväkotilaiset jyräävät koulussa hiljaiset ja ujot kotihoidetut jalkojen alle, koska heitä on se enemmistö.

tarjoamaan lapselleni loistavat lähtökohdat aloittaa eskari ja nyt viime viikolla koulutie. Kotihoidossa on ollut koko ikänsä, kunnes viime syksynä aloitti eskarin. Eipä oo ollu lapsella mitään ongelmia missään osa-alueella. Päinvastoin sai loistavaa kehua taidoistaan koko eskarivuoden ajan. Osaa esim.lukea, kirjoittaa, uida jne.. Ei ole ollut ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa, ryhmässä työskentelyssä, omien tavaroiden huolehtimisessa. Ei me olla 4 seinän sisällä oltu, vaikka kotona olen lapset hoitanu! Hyvin olen voinu tehdä kaikkea sitä mitä päikkärissäkin tehdään omien kanssa. Monta monella osa-alueella "jäljessä" olevaa lasta suhteessa omaani oli eskarissa (ja nämä sentään siellä mahtavissa päiväkodeissa "kasvatettuja") Ps. ihan yhtä hyvin olisin voinut laittaa lapseni päikkäriin tai päivähoitoon yleensäkkin.. (päätös hoitaa lapset kotona, oli mieheni ja minun yhteinen aikoinaan kun esikoista odotin) Kerroinpa vaan et kyllä kotonakin ihan pärjääviä muksuja saadaan kasvatettua. Olis ollut hassua laittaa omat lapset hoitoon ja lähteä hoitamaan vieraiden muksuja. Olen siis hoitaja ammatiltani. Vaan tällä nyt ei tuskin ole merkitystä, kyllä ihan toisenkin alan koulutuksen saanut äiti saa lapsistaan kasvatettua yhtä "hyviä" kuin päiväkodin henkilökunta. Normaali arkielämä normaalille lapselle riittää =) Arjessa puuhailut, ei tarvi olla niitä hienoja hetkiä piirissä päiväkodissa et lapsi saisi tarvittavia taitoja..

Meillä myös kotona "varhaiskasvatetut" lapset. Enkä ole edes kasvattaja tai hoitaja ammatiltani. Lapseni ovat hyvinkäyttäytyviä, toiset huomioonottavia, monipuolisesti taitavia, täysin itse lukemaan 5-vuotiaina oppineita. Huolehtivat tavaroistaan, osaavat odottaa vuoroaan, osaavat olla ryhmässä.

Tämä koskee myös muita lähistön kotonahoidettuja lapsia.

mutta eihän lapsi ole sellainen edes syntyessään, lapsella on oma temperamentti ja tapa reagoida asioihin, hänellä on kokemuksia jo sikiöajalta, jos ei kielellisessä muistissa niin kehon muistissa. Jo sikiöaikana lapsi reagoi ympäristöönsä, oppii ja kerää kokemuksia.



Ei edes vastasyntynyt ole tyhjä taulu, eiköhän kaikki lapsiaiheinen tutkimustieto, kirjallisuus ja koulutus lähde tästä lähtökohdasta.

Edelleenkin odottaisin kommentteja niiltä, joilla on käsitys siitä, kuinka paljon on sellaisia lapsia, joille päiväkoti antaa merkittävästi enemmän valmiuksia myöhempään elämään kuin normaalissa kodissa kasvaminen.



Ja etten tulisi leimatuksi fanaattiseksi kotiäidiksi: meidän 3 lasta ovat aloittaneet päivähoidon 1-vuotiaina kukin. Meillä on niin ikään myönteiset kokemukset päivähoidosta.

Kyllähän lapsi oppii asioita koko ajan; matkimalla ja muutenkin imuroimalla elämänmallia ympäröivästä maailmasta. Virikkeitä on arkielämässä vaikka kuinka paljon, kun vain katsoo pikkasen laajemmasti. Yhdessä eletään normaalia kotielämää kotitöineen, ulkoillaan ja tavataan tuttuja. Meillä varsinkin vuodenaikojen vaihtelut jo antaa haasteita, kun niistä ottaa vaarin mm. kevään puhkeamiseen liittyvät riemut ja vaikkapa syksyn marjasato, ensilumi ja vaikka se vaakatasoon tuleva räntäsade. Miksi tehdä asioista monimutkaisempia kuin mitä ne ovat. Ihanaa kun pikku ihminen voi herätä oman rytminsä mukaan aamulla. Kyllä siihen suorittamisen ja tehokkuuden oravanpyörään ehtii eskarista eteenpäin.

kotona ja elän puolet pienemmillä rahoilla kuin että laittaisin 8-9 tunninksi päiväkotiin jossa lapsiryhmät niin isoja,että lapsen kehitys kärsii koska on mahdotonta ottaa kontaktia ja kehittää sosiaalisia taitoja näin isoissa ryhmissä. päiväkotiikäiset lapset kun pystyvät toimimaan pienissä ryhmissä kontaktin oton suhteen. hälinä on myös niiiin jumalattoman kova välillä ettei mitään rajaa. lisäksi kaikki pöpt käytäisiin tuplasti niin usein läpi kuin pitä kotihoidolla. ja sitäpaitsi,alle kouluikäisen,kehittyvän lapsen paras paikka on olla kotona äidin/isän lähellä ja tankata syliä ja huomiota heiltä. jos päiväkoti ryhmät pienenisivät puollella niin voisin harkita ainakin osapäivähoitoa.

Kirjoitin tuolla ketjun alussa kärjistetysti, ja osittain huumorilla. Haluan vielä nyt ajan kanssa korjat väärinkäsityksiä.



Eli en tarkoittanut, etteikö lapsi voisi saada näitä elämän eväitä myös kotihoidossa, mutta se vaatii kyllä valtavasti viitseliäisyyttä ja aktiivisuutta, kärsivällisyyttä ja tietoa vanhemmilta. Kovin moni ei jaksa kotona järjestää lapselleen sellaisia oppimista tukevia olosuhteita, kuin päiväkodissa on. Toki jotkut onnistuvat siinä upeasti, ja hatunnosto heille!



Joku mainitsi, että näin lapsen tyhjänä tauluna. Sitten kyllä ilmaisin itseäni täysin väärin, olen aina vierastanut steinermaista näkemystä lapsesta tyhjänä tauluna, yritin nimenomaan puhua lapsesta ja lasen halusta oppia. Se on aivan erio asia kuin aikuisen halu kaataa tietoa lapsen päähän (=näkemys lapsesta tyhjänä tauluna tai astiana). Jos lapsi haluaa oppia ja hänelle annetaan eväät etsiä tietoa kotona, se on hienoa, mutta kaikki eivät jaksa tai viitsi.



Vaikka itse tysökentelen ns. hyvällä alueella, jossa lapsilla on paljon harrastuksia, heidän kaverisuhteitaan tuetaan kotipiirissäkin ja heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita, tulee silti eskariin joka vuosi lapsia, jotka eivät osaa kirjoittaa omaa nimeään, puhuvat jatkuvasti kaikkien päälle, eivät hyväksy vuoron odottamista, kiusaavat, eivät tunne värejä, eivät osaa ruokatapoja.... lista on pitkä. Kollegani kaupungin eri alueilta väittävät, että meillä tilanne on hyvä, alueilla joilla on enemmän perheitä, joilla sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia tms., näkyy liiankin selvästi se, että lapsiine ie ole jaksettu panostaa tai aina edes kiinnittää huomiota.



Meidänkin lapset saavat aamulla herätä omaan tahtiinsa, isällä on liukuva työaika. Miksi puhutaan aina vain äideitä. Uraäitein ja kotiäitien asettaminen napit vastakkain on mielestäni vastenmielistä, kukin perhe päättää omista asioistaan parhaaksi näkemällään tavalla. Miksi ei muisteta isien panosta?



Ja vielä, ettei nyt jäänyt epäselväksi: Kunnioitan suuresti vanhempia, jotka jaksavat ja pystyvät antamaan lapsensa tarvitseman varhaiskasvatuksen kotona, sitähän saa toki jatkaa myös koulun suhteen. Niin, eihän kouluunkaan ole pakko lastaan päästää :)

lapsi imee itseensa kaikki vaikuteet,ympäristöstä,perheestä,päiväkodista jne jne. tyhjästä taulusta alkaa muodostua persoona,jo siis ihan vauvasta asti. ei siis mikään väärä tai paha ilmaisu tämä tyhjätaulu.



Lapsi kyllä oppii samat asiat kotona kuin päivkodissakin. päiväkodissa on siksi niin "virikkeellistä" tämä toiminta koska muuten iso lapsi ryhmää olisi mahdotonta hallita. ja kun lapsen kanssa ei ole niin paljoa aikaa keskutella asioista niinkuin kotona olisi aikuisen,on järjestettävä tuokiota yms missä lapselle "opetetaan" asioita elämästä. lisäksi nämä askartelu ja leikkivirikkeet ovat sen takia ettei meno mene isossa ryhmässä liian villiksi. mutta aivan samat asiat täyttyvät kotonakin,ellei nyt äiti ihan vaan makaa sohvalla ja huutele sieltä lapselle jotain:D



joten siis,tässä muutamia selityksiä miksi päikyn toiminta vaikuttaa niin virikkeelliseltä ja hyvältä oppimisympäristöltä.



terv. Tarhan täti

minusta se on vaan niin että ennen lapset leikkivät suurissa ryhmissä pihoilla ja olivat kotona kunnes esikouluun suurinosa meni ja loput vasta ala-asteelle. minulla oli sisaruksia ja kavereita kerrostalossa yhteensä 30 lasta joten sosiaalisuus ja ryhmä tuli tutuksi.

Ihan kotonakin voi lasta opettaa, eivät ne hoitotädit sen ihmeellisempiä ole. meillä askarreltiin, luettiin,laulettiin, leikittiin, leivottiin jnejne. aina ollaan sosiaalisia oltu ja hyvin koulussa pärjätty. alle 3 vuotias ei vielä päivähoidosta mitenkään hyödy. luulen että suurin osa nykyäideistä ei itse ole valmis opettamaan ja leikkimään lapsensa kanssa ja opettamaan arjen ihmeitä, siksi on helpompi laittaa hoitoon ja uskoa systeemin haltuun. siellä opitaan myös kiusaamaan ja tullaan kiusatuksi, siellä on 1 täti about 10 lasta varten, joten kannattaa miettiä ennen kuin laittaa lapsensa sinne jos vaihtoehtoja on.

on erittäin tärkeä taito, jota voi olla vaikea oppia kotona. Esikoiseni aloitti eskarin tänä syksynä ja ryhmässä on noin viisi kappaletta kotihoidettuja lapsia, jotka kyllä erottuvat päiväkotilasten joukosta. Oma lapseni on kertonut, kuinka monet näistä uusista eivät osaa leikkiä nätisti, eivät osaa rauhoittua ruokapöydässä, eivät osaa käyttäytyä askarteluhetkissä ym. Nämä taidot voi toki eskarivuoden aikana oppia, mutta tässä näkyy mielestäni kotihoidon ja pk-hoidon ero.