Kertokaa, mikä järki tässä lapsiperhearjessa on?

Ei tuossa olekaan mitään järkeä, ihmettelin juuri itsekin tänään tätä yhteiskuntaa. Itse olen valinnut toisin, elintason kasvattamisen sijasta läsnäolon lapselle.

Samaa olen miettinyt. Meillä puolivuotias ja olen menossa pian takaisin töihin. Vaikka palkka on pieni niin tekisin silti mieluusti osa-aikatöitä tai 80% työviikkoa niin pitkään kuin mahdollista, jos saisin olla enemmän lapsen kanssa kotona. Siihen ei oo mahdollisuutta työn puolesta. Karuahan se on.

Tätä samaa olen miettinyt palattuani työelämään. Täysin perseestä.

First world problems...

AP:n kannattaisi nyt suhteuttaa maailmankatsomustaan siihen elämään, mitä 90% tässä maailmassa elää. 8h tunnin työpäivä ja viiden päivän työviikko ei voi olla liikaa vaadittu! Kuitenkin teillä on ilmeisesti ollut mahdollisuus kouluttautua ammatteihin, mistä edes pidätte. Varmaan 50% maailman lapsistakin käy töissä, jostain 4v alkaen tiilitehtaalla Nepalissa. AP ilmeisesti toivoisi jonkun kasvottoman valtion (=me kaikki veronmaksajat) antavan AP:n lojua edelleen himassa lasten kanssa leikkimässä, hiukan harrastaa opiskelua siinä sivussa (ilmaiseksi) jne. Ja tuo ettei asiantuntijatehtävissä muka katsota hoitovapaita hyvällä on niin yleinen miesten selitys sille, ettei niitä voisi vähempää kiinnostaa jäädä hoitamaan penskoja kotiin. Kyllä meillä töissä asiantuntijatehtävissä useimmat naiset pystyy tekemään lyhennettyä työviikkoa, miehet taas suoraan sanovat etteivät missään tapauksessa halua.

HMM... nyt mun mielestä on vaan kyse siitä, ettet ole vielä tottunut uuteen elämänrytmiin. 4-vuotias jo nauttii kavereista päiväkodissa ja sinä nautit työstäsi , siis nyt taitaa olla vika vaan asenteessa.

Minusta 3v ja 5v lasten äitinä tuo 4 tuntia yhteistä aikaa arkisin ja 2 kokonaista vapaapäivää viikossa on ihan riittäväti perheaikaa. Työni on mielekästä ja innostavaa ja lapset viihtyvät päiväkodissa. Ihan mainio elämänvaihe mielestäni.

Iltaisin käymme uimassa kerran viikossa ja kirjastossa kerran viikossa , muuten olla möllötetään kotona ja nautitaan vapaa-ajasta. Vapaapäivinä käydään uimassa, lenkillä ja vaeltamassa. Harrastamme retkeilyä ja siinä tulee liikuntaa sekä lapsille että aikuisille. Käyn juoksemassa 4 krt viikossa, arkisin juoksen parina aamuna töihin 10km matkan ja viikonloppuisin juoksen aamulla kun lapset nauttivat rauhallisesta vapaa-aamusta ja leikkivät. Kun olen tehnyt tunnin lenkkini, mies lähtee salille ja sitten koko iltapäivän ja illan voimme tehdä jotain yhdessä.

Eli ei , en ymmärrä mistä puhut. Mihin teidän vapaa-aika oikein menee jos tuokaan ei riitä ?

Ja taas haluaisin huomauttaa että kaikilla ei todellakaan ole etätyömahdillisuutta. Esim.hoitsut ei voi ilmoittaa osastolla että loppupäivä on etää. Näitä aloja on lukuisia.

Ei tässä mistään ehkäisystä puhuttu ja jos tämä on vauva-lehden keskustelupalsta niin täällä oletetaan fiksuja vastauksia asiaan jota kysytään.
Itse olen miettinyt samaa ja sen verran olen tuota työtätekevän roolia harjoittanut että tiedän ettei ole ilo kellrkkään raahata muksu(t) hoitoon kiireellä aamulla.Sitten vietät työpäivän duunissa jossa pahimmillaan hoidat liikkuvia kodin asioita puhelimitse.Työpv jälkeen joutuu usein ajamaan kaupan kautta ,muksut hoidosta,päivällisen valmistusta....kello on hyvinkin 18 kun päivällinen lopetettu ja sitten siinä on tunti-puolitoista aikaa ennen iltatoimia olla lapsen kans.Suht raatona sohvalla puolitajuttomana juttelet muksun kanssa.Ja kun lapset nukkuu katsot tunnin tv ja kaadut koomassa petiin.kivaa?
Ei oo.Totesin että ainakaan isossa perheessä ihan se arjen organisointi ja ne pohjatyöt himassa vie jo kaistaa niin paljon että on kaikkien rääkkäämistä mennä vielä töihin jakamaan omaa aikaa.Meillä saa riittää toisen työnteko,se on joko mies tai minä.

En oletakkaan että tämä skenaario aukeaa niille joilla ei ole lapsia tai eivät edes halua koska elämä vaan on helpompaa nii,please marry your job

Olkaa nyt onnellisia vaikka hampaat irvessä; eikös teillä nyt ole kaikki mitä olette aina halunneet...? Perhe ja työ ja mitä se olikaan.

Vakavasti puhuen, koskaan ei tiedä milloin tulee vaikka sairautta vastaan, siksi kannattaa olla tyytyväinen että noin päällisin puolin on asiat hyvin. Mutta kun mikään ei riitä, vaikka kaikki olisi hyvin niin jotain puuttuu... Peiliin katsomisen paikka.

Tuollainen oravanpyöräelämä kuulostaa ihan kauhealle. Mitä teillä jää käteen noista vuosista, kun ne on pelkkää suorittamista ja juoksemista? Johan tuolla menolla koko elämä vain hujahtaa ohi. Jo pelkkä sana "ruuhkavuodet" aiheuttaa minussa vilunväristyksiä. Itse kun elän tässä tyypillisessä "ruuhkavuosi-iässä" eli 35-vuotiaana elämäni parasta aikaa. Asuntolaina on ihan kohta maksettu, rahaa on niin ettei sitä juuri tarvitse miettiä, tiedän mistä tykkään, osaan työni joten se ei stressaa vapaa-ajalla ja sitten sitä vapaa-aikaa on kaikki mitä töiden jälkeen jää.

Jos vertaa tuohon lapsiperhe-elämään, niin tunnen itseni todella onnelliseksi! Ei tartte juosta tarhaan, ei tartte miettiä onko aikaa/rahaa harrastaa, ei tartte valvoa öitä, ei tartte potea huonoa omaatuntoa.. Lapsettomuus <3 <3 <3

Eli vastaus ap:n kysymykseen: ei siinä olekaan mitään järkeä. Sinut houkuteltiin loukkuun.

Teeppä lisää lapsia ;) pitenee kotona olo lasten kanssa. Kerkiää sitä töihin sittenkin, kun on saanut tarpeekseen kotona olosta
T:kuuden äiti

Vapaa-aikaa on aina liian vähän lapsiperheessä. Teillä on vain yksi lapsi, joten mielestäni oman ajan voi hyvin sijoittaa siihen kun lapsi menee nukkumaan. Vuorottelette kumpi tekee iltatoimet ja laittaa lapsen nukkumaan. Sillä välin toisella on omaa aikaa esim. 19.30 eteenpäin. Mekin tehdään jossain määrin noin, mutta kun lapsia on kolme pientä, tuntuu välillä kohtuuttomalle jättää puoliso yksin hoitamaan kolmen lapsen iltatoimet ja nukutuksen. 

Mä en ymmärrä näitä oravanpyörä-juttuja ja kauhistelua miten pakkotahtista elämä on. Mun mielstä on ihanaa kun lapsi viihtyy päiväkodissa ja itse saa keskittyä rauhassa työhön. Ja sitten on ilta aikaa sylitellä ja jutella ja tehdä vaikka mitä. Viikonloppuisin todellakin ehtii harrastamaan lapsen kanssa ja ilman lasta. Jos on 2 vanhempaa, ei tarvii lasta jättää muille hoitoon vapaa-aikana että saa liikuntaa harrastettua. Arki-iltaisin minäkään en raaski mihinkään lähteä, mutta arkiaamuisin käyn kyllä salilla. Lähden salille klo 6, sieltä töihin klo 7.30 ja mies vie noina aamuina tytön päiväkotiin. Minä sitten haen lapsen klo 16 ja meillä kun 5v menee nukkumaan klo 21, siinä on 5 tuntia aikaa olla rauhassa lapsen kanssa.

En ymmärrä asennettasi. Keskity kunnolla siihen mitä teet, töissä töihin ja kotona kotiin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:04"]

Teeppä lisää lapsia ;) pitenee kotona olo lasten kanssa. Kerkiää sitä töihin sittenkin, kun on saanut tarpeekseen kotona olosta T:kuuden äiti

[/quote]

Ja seuraavaksi ollaan itkemässä, että miksen minä saa eläkettä...

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:20"]

Ei kukaan pakota niitä lapsia hankkimaan. Ehkäisy on todella halpaa noin niin kuin suhteellisesti arvioiden.

[/quote]

Jotkut haluavat lapsia.

Joskus tämä on minullakin edessä. Lapsi hoitoon ja äiti töihin takaisin. Nyt olen hoitovapaalla. Taitaa yhteinen aika jäädä hyvin vähiin. :/

Elämä muuttuu kun menet töihin ja siihen tottuminen vie aikaa. Et koskaan opi hyväksymään uutta arkeanne jos ajattelet noin negatiivisesti. 

Minä en koe lapsiperhearkea noin. Minusta on ihanaa kun elämässä on paljon erilaisia puolia, töissä saan olla aikuinen aikuisten parissa ja kotona sitten nauttia lasten mahtavista jutuista. Puuttuuko sinulta läsnäolon taito ? Minä en ollenkaan koe, etten ehtisi lasten kanssa olla riittävästi. Ehkä et pidä työstäsi ?

Mihin teillä ne vaapaapäivät menee jos koet että ne menevät liian nopeasti ? Minusta työpäivätkin kyllä menevät nopeasti. Vapaapäivinä ehtii vaikka mitä lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:12"]Vapaa-aikaa on aina liian vähän lapsiperheessä. Teillä on vain yksi lapsi, joten mielestäni oman ajan voi hyvin sijoittaa siihen kun lapsi menee nukkumaan. Vuorottelette kumpi tekee iltatoimet ja laittaa lapsen nukkumaan. Sillä välin toisella on omaa aikaa esim. 19.30 eteenpäin. Mekin tehdään jossain määrin noin, mutta kun lapsia on kolme pientä, tuntuu välillä kohtuuttomalle jättää puoliso yksin hoitamaan kolmen lapsen iltatoimet ja nukutuksen. 
[/quote] aha meillä mies laittaa yksin kuusi lasta, jos minulla on muuta.

T:kuuden äiti

Meillä mies töissä sen normi 37,5 h viikossa, työmatkat on aika lyhyet ja voi mennä jo aikaisin aamulla ja pääsee vastaavasti jo aikaisin pois töistä. Mä teen töitä yrittäjänä. Välillä on töitä enemmän (liikaakin) ja välillä vähemmän, mutta täytyy vain aina pitää järki päässä hankinnoissa eikä tuhlailla liikaa, niin jää sitten niiltä paremmilta kuukausilta säästöön ja voi pitää vapaata halutessaan. Ihan ok menee taloudellisesti, kunhan ei ryhdytä naapureiden ja tuttavien kanssa kilpavarusteluun.

Toivottavasti ap löydät osa-aikaista työtä, jos kerran sitä haluat.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:12"]Vapaa-aikaa on aina liian vähän lapsiperheessä. Teillä on vain yksi lapsi, joten mielestäni oman ajan voi hyvin sijoittaa siihen kun lapsi menee nukkumaan. Vuorottelette kumpi tekee iltatoimet ja laittaa lapsen nukkumaan. Sillä välin toisella on omaa aikaa esim. 19.30 eteenpäin. Mekin tehdään jossain määrin noin, mutta kun lapsia on kolme pientä, tuntuu välillä kohtuuttomalle jättää puoliso yksin hoitamaan kolmen lapsen iltatoimet ja nukutuksen.  [/quote] aha meillä mies laittaa yksin kuusi lasta, jos minulla on muuta. T:kuuden äiti

[/quote]

Sulla tuskin on kuutta pientä lasta siellä. Ongelma ei ollut siinä etteikö mieheni laita lapsia (1v, 2v ja 4v) tarvittaessa yksin nukkumaan. Haluaisin mielelläni käydä kuusi kertaa viikossa salilla, mutta mielestäni on kohtuutonta jättää mies yksin niin monta kertaa laittamaan lapset yksin nukkumaan. Jos lapsia olisi vain yksin, nukkumaanlaittaminen olisi sen verran helppoa, että voisin hyvällä omallatunnolla käydäkin kuusi kertaa viikossa salilla. 

Arvo- ja elintasovalintoja. Ja tottakai myös maailmanlaajuisesti katsottuna hyvin pienen joukon luksusongelma. Meillä vaimo kotiäitinä 10v ja minä leppoisalla opetusalalla, jossa paljon vapaa-aikaa. On lyhyet työpäivät ja pitkät lomat. Koko perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Tiedostan, että tämä on lähes kuin lottovoitto.

Ja monesti kun näitä pohdin, mietin millaisten ongelmien kanssa kurdiperhe Syyriassa tai Irakissa kamppailee. Meidän murheet täällä pohjolassa ovat useimmiten aivan mitättömät verrattuna enemmistöön maailman ihmisistä.

Nyt kun elämän puoliväli on jo ohitettu, näen kuinka kovin lyhyt on ihmisen elämä. Kannattaa nauttia jokaisesta päivästä - oli sitten työpaikalla tai kotona lasten kanssa.