Kertokaa, mikä järki tässä lapsiperhearjessa on?

Minusta lapsiperhearki on elämää parhaimmillaan.

Heh, kerrankin yrittäjällä on joku asia paremmin! Minä ehdin olla lasten kanssa ihan tarpeeksi kun työaika joustaa juuri niin paljon kuin haluan. Toki minun on tarkoitus elää vanhana lasteni tuloilla, koska eläkettähän tällaisesta ihmisen tahtisesta elämästä ei juuri kerry.

Mä en näe mitään hirveää oravanpyörää tuossa ap:n tilanteessa. Heillä on yksi lapsi, kaksi aikuista sitä arkea jakamassa. Ihan kaikkea vapaa-aikaa ei mielestäni tarvitse viettää koko perheen kesken. Myös vanhemmilla on oikeus harrastuksiin muutaman kerran viikossa. Kun äiti/isä voi hyvin, myös lapset voi hyvin.
En sano ollenkaan, että meillä se vasta kamala tilanne on, mutta kovin erilainen verrattuna ap:hen ja toisinaan tuntuu oravanpyörältä. Useimmiten ei, koska elämä on pitkälti asennekysymys. Meillä on jo isommat lapset, eli ei ole sitä päiväkotirumbaa. Sen tilalla on läksyjen tarkistusta, kokeisiin kuulustelua, harrastuksiin kuskaamista. Mies on lapsen pelijoukkueen valmentaja, eli yksi harrastus on molempien harrastus, ja vie paljon aikaa, myös viikonlopuilta. Muu kuskaaminen ja kotityöt jäävät sitten enemmän minun vastuulleni. Käyn lasten harrastusten aikaan lenkillä, salilla, ruokakaupassa jne riippuen missä ja mikä harrastus on kyseessä. Järjestelykysymyksiä. Toisinaan olen miettinyt työajan lyhentämistä, se helpottaisi elämäämme. Tämäkin asia taitaa ratketa tässä yt-neuvottelujen päätyttyä pian. Tiedän, että joko työt loppuvat tai työaikaa lyhennetään työnantajan toimesta. Voi siis tulla hetki, että kaipaan tätä aikaa, kun kiirehdin töihin ja töistä lasten harrastuksiin. Kaikki on niin suhteellista.

Monessa maassa joutuu tekemään kahtatyötä tai toinen vanhempi tekee jumalattoman pitkiä työpäiviä. Suomessa on taloudellisesti mahdollista mallata oman elä'mänsä sellaiseksi kuin haluaa. Nälkään ei kuole vaikka olisi kokonaan kotona. 

Yksi 4v lapsi ja 2 aikuista ? Mitä ihmettä , arki on varmasti tosi leppoisaa tuolla kuviolla? Luulenminäkin että äidin asenne nyt on vaan jotenkin väärillä teloilla. Minusta lapsiperhearki on ihan mahtavaa, nuo pienet ihmiset ovat niin mainioita jutuissaan ja sähellyksessään. Ehdin viettää työkekseistä sinkkuarkea niin pitkään , että todella nautin tästä , että nyt minulla on mies ja lapset jakamassa arkea. Ja edelleenkin se työ, mutta nykyään en enää mieti pätkääkään tyoasioita kotona kun siellä on se ihana lapsiperhe-arki.

Ap tässä. Me tehtiin omannäköinen ratkaisu koska a) ihan perseestä sinnitellä lapsen viimeiset pikkulapsivuodet koska oikeasti, kuka on vilpittömämpää ja ihanampaa seuraa kun oma leikki-ikäinen napero kaikkine oivalluksineen (ainakin minusta) ja b) raha jonka töistä saisin on ekstraa. Tarvitaanko se? (Ei)

Jätän yhden harjoittelun roikkumaan ja paperit sisään. En valmistu, ei painetta mennä töihin. Opintoaikaa on ruhtinaallisesti jäljellä. Pidän sopivaksi näkemäni määrän välikuukausia/vuosia. Voin tehdä oman alan töitä keikkaluontoisesti ja vaikka lukea pääsykokeeseen jota olen miettinyt MONTA vuotta. Lapsi voi olla 3h päivässä päiväkodissa. Meillä jää 8-9h päivässä näin yhteistä aikaa. Lapsi on pieni hetken. Töitä teen 67-vuotiaaksi. Ap

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:06"]Lapsiperhearjen idea on se että kärsitään ja toivotaan että lapsiin on myöhemmin hyvät välit että he tulevat vanhainkotiin katsomaan edes kerran vuodessa.
[/quote]
Hah:) Juuri samaa mietin, että näinhän se palstan mukaan menee:)

No, kai se on näkökulmakysymys että onko sen elämänne pilannut työssäkäynti vai lastenteko. Ongelmahan kai oli näiden yhdistäminen?

Kyllä mä sanoisin että se työssäkäynti, koska lapsen kanssa olemisesta nautimme suunnattomasti. Mutta eihän sen lapsen kanssa ehdi olemaan. Suomeenkin kyllä kaivattaisi vähän jotain osa-aikatyösysteemiä. Mä olisin ollut varmaan suoraan synnäriltä sellaisessa, ei ihme että tätä vältellään ja kituutellaan kotihoidontuella... Mietin, että jos vaan menisin jonnekin HM:ään töihin osa-aikaisena ja unohtaisin oman koulutukseni. Miehellä tilanne vielä pahempi, asiantuntijatehtävissä ei todellakaan hyvällä katsota mitään osittaisen hoitovapaan perään mankujia.

Jää osittaiselle hoitovapaalle

Ai. Mä olen muutaman tunnin päivästä luennoilla, minkä jälkeen istuskelen yksiössäni yksin.

JA siis nimenomaan se, että Suomessa joko ollaan töissä se 40h viikossa tai sanotaan, että kyllä me joku löydetään joka sen 40h viikossa tekee. Tossa on ovi. ap

Työsuhteet on määräaikaisia alallani. Ei ole oikein mahdollisuutta osittaiselle hoitovapaalle, kun töitä tehdään pätkissä ja uutta pätkää ei tule jos haluaa osa-aikaa. Mies joutuisi tekemään 80% työajalle samat työt kuin 100% työajalla, mikä on ilmeisen yleistä kaupallisella alalla. Siksi onkin vaihtamassa alaa. Mä vaan mietin, että miten ihmiset jaksaa tätä. Sielunhan tämä syö. ap

Av:lla ei kannata valittaa.

Siis

- vain yksi lapsi

-  viikonloput vapaat

- 8 tunnin normaalin työajan työpäivä, kun suoritettu, niin pääsee kotiin

- 4 viikon kesäloma

Missä ongelma?  Tämä voisi olla provo näillä "ongelmilla".

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 08:59"]

Tuollainen oravanpyöräelämä kuulostaa ihan kauhealle. Mitä teillä jää käteen noista vuosista, kun ne on pelkkää suorittamista ja juoksemista? Johan tuolla menolla koko elämä vain hujahtaa ohi. Jo pelkkä sana "ruuhkavuodet" aiheuttaa minussa vilunväristyksiä. Itse kun elän tässä tyypillisessä "ruuhkavuosi-iässä" eli 35-vuotiaana elämäni parasta aikaa. Asuntolaina on ihan kohta maksettu, rahaa on niin ettei sitä juuri tarvitse miettiä, tiedän mistä tykkään, osaan työni joten se ei stressaa vapaa-ajalla ja sitten sitä vapaa-aikaa on kaikki mitä töiden jälkeen jää.

Jos vertaa tuohon lapsiperhe-elämään, niin tunnen itseni todella onnelliseksi! Ei tartte juosta tarhaan, ei tartte miettiä onko aikaa/rahaa harrastaa, ei tartte valvoa öitä, ei tartte potea huonoa omaatuntoa.. Lapsettomuus <3 <3 <3

Eli vastaus ap:n kysymykseen: ei siinä olekaan mitään järkeä. Sinut houkuteltiin loukkuun.

[/quote]

Eihän tämä vastaus liity ap.n tilanteeseen mitenkään. Hän halusi lapsen ja kokee, ettei saa ollalapsen kanssa riittävästi. Ap:n arki ei myöskään ollut mitenkään pakkotahtista, vaan ongelma oli vähentynyt yhdessäolo lapsen kanssa.

Itse olen kokenut samaa, mutta komppaan kyllä tuota, että pk on isolle lapselle hyvä paikka ja se vähempikin aika riittää, kunhan totutte tilanteeseen. Viikonloppuisin voit varmasti jonkun tunnin harrastaa, onhan hyvä, että lapsi on välillä isänsä ksnssa kahdestaan.

Mahtavaa että tässä ketjussa on ihmisiä, jotka nauttivat lapsiperhearjesta . Ei aina pelkkää valitusta. Minä olen aina nauttinut arjesta, eniten nyt kun on lapsia. Varmasti yksinhuoltajlla on rankkaa, mutta kyllä näin 2 huoltajan perheessä tämä on ihan mukavaa.

Ihmeellisiä nämä lapsettomuus-fasistit, jotka kääntävät tämänkin jutun tyyliin "heheh, sinut houkuteltiin loukkuun kun hankit lapsia - MINÄ valitsin lapsettomuuden ja saan lojua elämäni loppuun asti, se vasta onnellista onkin".

Hei, vela-fasistit, vaikka se ei teidän kalloonne uppoakaan niin kyllä on paljon ihmisiä, jotka valitsevat mieluusti oman lapsen. Kaikki, jotka ovat seim. ollut suuressa onnettomuudessa/kriisissä ymmärtävät tapahtuman jälkeen asioiden oikean tärkeysjärjestyksen - IHMISSUHTEET ja varsinkin PERHESUHTEET.

Miksi kotona oleminen nähdään hirveenä yhteiskunnan varojen riistämisenä? Jos minä jään kotiin hoitamaan lapsia niin joku toinen, joka haluaa töihin saa siihen mahdollisuuden. Lisäksi lapseni ei vie pk-paikkaa sitä oikeasti tarvitsevilta. Käyn lasten kanssa perhekerhossa aktiivisesti niin saavat leikkiä muiden lasten kanssa ja oppivat kyllä toimimaan ryhmässä.

Ja kun minä olen kotona voin tehdä jotain muuta yhteiskuntaa hyödyttävää kuin työ. Alla lista mitä teen:

*Mahdollistan mieheni menestyksen ja sitä kautta kun hän voi panostaa kasvavaan yritykseen täysillä niin toivottavasti tulevaisuudessa syntyy ja pysyy työpaikkoja.

*Meille saavat kaikki vanhemman lapsen kaverit tulla koulun jälkeen (vitosluokkalaisia). Meillä onkin yleensä 2-4 kaveria leikkimässä. Heidän vanhempansa ovat iloisia kun lapsilla on joku paikka, jossa olla hieman aikuisen silmän alla (en aina ole kotona ja sillon toki eivät saa sisällä mellastaa)

*Toimimme tukiperheenä kahdelle lapselle (sisarukset). Käyvät meillä kerran kuussa.

*Olen mukana kahden eri järjestön vapaaehtoistoiminnassa.

*Olen se luokan sekä harrastusseuran äiti, joka kerää aktiivisesti rahaa ja toimii hallituksissa yms. Tähän ei olisi mahdollisuutta jos tekisin paljon töitä.

Mun alalla ei tunneta sellaista kuin 8h työpäivät vaan ennen näitä nuorempia lapsia tahkoin sellaista helposti 10h päivää eikä sekään aina riittänyt. Kaikki illat tein töitä ja usein piti lähteä isojen projektien aikaan toimistolle viikonloppuisinkin. Esikoinen eli siinä sivussa kahdeksan vuotta. Sitten saatiin lisää lapsia ja nyt näiden kahden nuoremman jälkeen tulen varmaan jäämään kotiin. Olen siis vielä nuorimmaisesta hoitovapaalla. Jatkossa teen ehkä jotain osa-aikaista pätkää johonkin jos tulee tarve saada lisää rahaa, mutta tulen satsaamaan vapaaehtoistyöhön sekä omiin lapsiini.

Älkää mammat vinkuko. Tässä vapaassa maassa jokainen voi järjestää elämänsä just niinkuin haluaa. Elämä on valintoja täynnä. Miksi ette muuta jonnekin maalle missä on halpaa asua. Riittää kun yksi käy töissä ja toinen on kotona. Lapset saavat leikkiä ulkona. Vielä 60-luvulla oltiin lauantainakin töissä, mutta yleensä äiti oli kotona. Eikö tämä malli kelpaa?

Suomessa on nyt totuttu liian hyvään. Pitäisi olla hyvät tulot ja hurjasti vapaa-aikaa. Eikö niin? Aikuisille 6 h päivät ja palkka molemmille neljä tonnia. Ja auto ja omakotitalo. Lomalle kahdesti vuodessa. Ja yhteiskunnan maksama koulutus, yhteiskunnan maksama päivähoito ja sairaanhoito.

Muutakaa toiseen maahan vähäksi aikaa. Tai maalle. Saisitte vähän perspektiiviä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 11:17"]

Älkää mammat vinkuko. Tässä vapaassa maassa jokainen voi järjestää elämänsä just niinkuin haluaa. Elämä on valintoja täynnä. Miksi ette muuta jonnekin maalle missä on halpaa asua. Riittää kun yksi käy töissä ja toinen on kotona. Lapset saavat leikkiä ulkona. Vielä 60-luvulla oltiin lauantainakin töissä, mutta yleensä äiti oli kotona. Eikö tämä malli kelpaa?

Suomessa on nyt totuttu liian hyvään. Pitäisi olla hyvät tulot ja hurjasti vapaa-aikaa. Eikö niin? Aikuisille 6 h päivät ja palkka molemmille neljä tonnia. Ja auto ja omakotitalo. Lomalle kahdesti vuodessa. Ja yhteiskunnan maksama koulutus, yhteiskunnan maksama päivähoito ja sairaanhoito.

Muutakaa toiseen maahan vähäksi aikaa. Tai maalle. Saisitte vähän perspektiiviä.

[/quote]

Ihan pakko kysyä, miten toi maalle muuttaminen liittyi asiaan?