Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, mikä järki tässä lapsiperhearjessa on?
29.09.2014 |
Meillä vasta nyt pamahtaa päälle perinteinen suomalainen lapsiperhearki lapsen ollessa lähemmäs 4v (olen ollut opiskelija tähän saakka, joten huomattavasti helpompaa ja mukavampaa): kaksi vanhempaa tekee 40h viikkoa. Lapsi päiväkodissa 8h päivässä 5pv viikossa. Iltaisin yhteistä aikaa se 4h lapsen kanssa (toisella vanhemmalla 3h). Viikonloput menee silmänräpäyksessä. Tuosta neljästä tunnista ei todellakaan kehtaa nipistää omaan harrastamiseen yhtään. Mies käy kerta kahteen viikkoon lenkillä, itse pyöräilen kaikki matkat. Kesällä lomaa kummallakin yhteensä 4vko.
Tämä on aivan perseestä. Ihmiseloa muka? Jos jostain kävelee osa-aikainen työ (50%), niin tartun siihen heti. Ja mieskin yrittää vaihtaa alaa kurjemmin palkattuun, mutta hyvät lomat omaavalle opetusalalle.
Tää nyt vaan oli tällänen turha avautuminen. Onko tää kenenkään muun mielestä naurettavaa? Käyty kouluja vuositolkulla että voi menettää kokonaan elämänsä.
Kommentit (83)
Osittainen hoitovapaa. Tartu siihen äläkä narise. Vai eikö pysty, koska raha? Siihen on turha vedota, koska jokainen tietää, että lapsi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan teistä koe saavansa työstään mitään tyydytystä?
Täysin samaa mieltä!
Siksipä ollaan yritetty tuota välttää. Miehellä epäsäännöllinen vuorotyö, jossa paljon vapaita, lisäksi on osittaisella hoitovapaalla. Mulla lyhyet työajat. Rahassa hävitään mutta hermot kiittää ja ihana olla perheenä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:00"]
Eikö kukaan teistä koe saavansa työstään mitään tyydytystä?
[/quote]
Minä kyllä saan. Olen luovan alan työssä, josta maksetaan kohtuullinen korvaus ja jossa työajat ovat kohtuulliset. Työni on mielestäni tärkeää ja olen siinä hyvä. Lisäksi työyhteisöni on mukava. Siitäkin huolimatta tarvitsen päivittäin myös aikaa omille projekteilleni, harrastuksilleni, ystävävilleni ja puolisolleni – rentoutumisesta ja rauhoittumisesta nyt puhumattakaan.
Työtä, harrastuksia, vilkasta sosiaalista elämää, rentoutumista ja omia intohimoja on vaikea sovittaa yhteen lapsiperhe-elämän kanssa. Onneksi lapsettomana voin keskittyä elämään elämää täysillä, ilman kipeitä kompromisseja.
Kaikkien naisten ja miesten tulisi ainakin harkita lapsetonta elämäntapaa. Siinä on monia erittäin hyviä puolia, ja se on perustavanlaatuisella tavalla mukavampaa ja helpompaa kuin tyypillinen lapsiperheen arki. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:10"]
Jää osittaiselle hoitovapaalle
[/quote]
Siis ap sanoi lapsen olevan lähes 4- vuotias. Osittaisella hoitovapaallahan saa olla sihhen asti kun lapsi täyttää 3- vuotta. Ja sitten uudestaan lapsen aloittaessa koulun aina 2.luokan loppuun asti.
Meillä molemmat tekee 100% työaikaa kolmivuorotyössä. Lapset on 15pv kuussa päiväkodissa. Itsestä tuntuu että ei yhtään elämästä voi nauttia, kun on joko töissä tai hoitaa lapsia yksin. Yh fiilis on. Miehen kanssa on yhteisiä vapaita vain 3 pv kuukaudessa. Onneksi mulla on työ mistä pidän kovasti. Muuten en jaksaisi! Kun on kouluttautunut sen 8 vuotta ja peruspalkka on alle 2500e/kk ei oikein osittainen työaika pätkätyöläisenä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:10"]
Jää osittaiselle hoitovapaalle
[/quote]
Siis ap sanoi lapsen olevan lähes 4- vuotias. Osittaisella hoitovapaallahan saa olla sihhen asti kun lapsi täyttää 3- vuotta. Ja sitten uudestaan lapsen aloittaessa koulun aina 2.luokan loppuun asti.
[/quote]
Osittaista hoitovapaata voi hakea myös yli 3-vuotiaasta alle kouluikäisestä, mutta silloin ei saa Kelalta korvausta ansionmenetyksestä.
Osittaista hoitovapaata voi pitää ilman Kelan maksamaa korvausta myös yli 3vuotiaasta. Jos talaoudesta/rahasta ei ole kiinni, molemmat osittaiselle ja toinen lyhentää aamusta, toinen illasta työaikaansa niin lapsella ei ole pitkää hoitopäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:30"]
En nyt ymmärrä ap'n vinkua ollenkaan. Vuorokaudessa on 24h ja siitä 8h työpäivän jälkeen on vielä 16h aikaa olla lasten kanssa.
[/quote]
8h työpäivään voi monessä perheessä lisätä ainakin sen tunnin työmatkoihin. Ja pienet lapset ei valvo koko yötä, vaan ainakin meillä ollaan kotona klo 17 ja lapset menevät nukkumaan klo 20:30, joten sitä yhteistä aikaa on 3,5h, josta leijonan osa menee rutiineihin, kuten syömiseen, suihkussa/kylvyssä käyntiin, hammaspesuun ja muihin iltatoimiin. Ehkä tunti on oikeasti aikaa tehdä jotakin mukavaa yhdessä.
Meillä päivät matkoineen vie noin 12 h. Ruokatauolla työpäivä 9 h + matkat ruuhka-aikaan. Lapselle jää aikaa n. 5 min päivässä. Mielestäni ap:lla asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia pohdintoja täälläkin. Olin kolme vuotta kotona lapsen kanssa ja tuntui luonnottomalle mennä takaisin töihin ja jättää lapsi päiväksi päiväkotiin.
Kuitenkin jotenkin on vaan menty eteenpäin ja yritetty nauttia elämästä. Kun aika on vähissä, koetan panostaa siihen, että kohtaan lapsen aidosti joka päivä; että jutellaan, halitaan ja tehdään jotain kivaa yhdessä. Joskus vaan lekotellaan ja jutustellaan, joskus mennään ulos leikkimään, retkelle, pyörälenkille, uimahalliin tai kahvilaan. Joskus askarrellaan, leivotaan, laitetaan ruokaa tai leikitään.
Onneksi lapsi viihtyy päiväkodissa ja nauttii kavereiden seurasta ja kaikesta mukavasta, mitä päivät tuovat siellä, vaikka minusta kuitenkin on luonnotonta se, että joku vieras ihminen saa nauttia joka päivä lapseni seurasta ja elää arkea hänen kanssaan.
Koetan motivoida itseäni siten, että yhteiskunnan täytyy pyöriä, että töissä on käytävä ja laskut maksettava. Lapsen on mentävä aikanaan kouluunkin ja sinnekin pitää sopeutua. Päiväkoti on kuitenkin pehmeä lasku kodinulkopuoliseen maailmaan ja kolmevuotias osaa jo kertoa, miten päivät menevät.
Kohtuullinen elintaso on ihan hyvä juttu ja joskus voidaan piristellä itseämme pikku reissuilla. Saadaan asuakin ihan kivasti ja syödä terveellisesti. Jossain vaiheessa ehkes rakennetaan oma talokin ja rakennetaan sitäkin kautta omaa elämäämme. Vaikka raha ei tuo onnea, niin totaaliköyhyys kyllä luo onnettomuutta.
Meillä onneksi miehen työajat mahdollistavat sen, että lapsi on vain 6h/pv päiväkodissa ja vain 4pv/vk, näin lapsen ei tarvitse tehdä ihan niin raskasta työviikkoa kuin äidin. Hellyyttä pieni lapsi tarvitsee kyllä tuplamäärän jaksaakseen tuonkin.
Minä en kyllä raaski mitään harrastaa omineni, mulle riittää työmatkapyöräilyt ja iltalenkit lapsen kanssa tai nuo perheen yhteiset uimahallireissut. Kun lapsi kasvaa ja alkaa itsekin harrastamaan, niin sitten on taasen aikaa omiin harrastuksiin. Aika aikaansa kutakin. Eletään sen mukaan.
Parisuhdetta hoidetaan nauttimalla elämästä, joka on tässä. Siihen kuuluu yhteinen lapsi ja koti sekä yhteinen elämä. Illalla, kun lapsi jo nukkuu, käperrytään toistemme kainaloon ja kahdenkeskinen aika alkaa. Siitä pidetään kyllä kiinni, että muutaman kerran vuodessa käydään parin päivän reissuilla kahdestaan. Silloinkin on omaa lasta ikävä, sellaisiahan me äidit olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:52"]
Juuri ap:n kuvailemista syistä minä jäin kotiin. Maksaahan se meille minun menetetyn palkan (60k€ vuodessa), ei voi mitään. Jälkikasvulla on kuitenkin äiti kotona, ja isääkin he näkevät enemmän, koska isä voi sattuneista syistä viettää kaiken kotonaoloaikansa lattialla leikkien. Toisinaan matkustamme isän työmatkalle mukaan, sielläkin isää näkee ainakin iltaisin. En tiedä työllistynkö näiden vuosien jälkeen enää, mutta sen riskin olen tietoisesti ottanut. (Kyllä, eläkkeeni on turvattu).
[/quote]
miten olet turvannut eläkkeesi? Eli paljonko sitä saat? Ja kuinka pitkän ajan? Kuolemaasi asti?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:06"]
No, kai se on näkökulmakysymys että onko sen elämänne pilannut työssäkäynti vai lastenteko. Ongelmahan kai oli näiden yhdistäminen?
[/quote]Niin , mutta valitettavasti monesti lapsia ei voi elattaa ilman sita tyossa kayntia. Olen samaa mielta apn kanssa.....monesti olen ajatellut miksi kouluja on tullut kaytya vain etta tuskin ehtii muuta elamaa elamaan. Siksipa olenkin tallahetkella kotona lapsista nauttimassa....kaikilla ei vain siihen ole valitettavasti mahdollisuutta, ja oma paatokseni saattaa olla rahallisesti typera, mutta haluan tuntea lapseni ennenkuin lentavat pesasta......
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:00"]
Eikö kukaan teistä koe saavansa työstään mitään tyydytystä?
[/quote]tottakai! Unelmoin toihin lahdosta taas, mutta tyoni vaatisi poissaoloani....lapset ovat kuitenkin tarkeampia kun tyo. Ihana etta illalla on aikaa jutella paivan tapahtumista yms. ikavaa jos jaisi kaikesta paitsi, ja ikava lapselle myos....
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:52"]
Juuri ap:n kuvailemista syistä minä jäin kotiin. Maksaahan se meille minun menetetyn palkan (60k€ vuodessa), ei voi mitään. Jälkikasvulla on kuitenkin äiti kotona, ja isääkin he näkevät enemmän, koska isä voi sattuneista syistä viettää kaiken kotonaoloaikansa lattialla leikkien. Toisinaan matkustamme isän työmatkalle mukaan, sielläkin isää näkee ainakin iltaisin. En tiedä työllistynkö näiden vuosien jälkeen enää, mutta sen riskin olen tietoisesti ottanut. (Kyllä, eläkkeeni on turvattu).
[/quote]
miten olet turvannut eläkkeesi? Eli paljonko sitä saat? Ja kuinka pitkän ajan? Kuolemaasi asti?
[/quote]
Ihan klassisesti säästämällä, ja laittamalla säästöt tuottamaan. Työeläkettäkin minulle on kertynyt n 900€/kk, mutta sen varaan en paljon laske.
Ymmärrän täysin, mistä puhut, ap. Mun esikoinen meni 3v päiväkotiin, ja oli shokki, miten yhteinen aika kaventui. Olimme siis olleet miehen kanssa vuorotellen kotona lapsen kanssa, eli olin kyllä jo ollut töissä, mutta se oli jotenkin eri asia, kun lapsi oli kotona kuitenkin. Meidän pelastus on ollut vapaat työajat, lyhyet työmatkat ja se, että lapsi nukkui aluksi päiväunet hoidossa, joten meni aika myöhään nukkumaan, ja näin yhteistä aikaa jäi enemmän. Mä urheilin siten, että nipistin työpäivästä ja jatkoin töitä lapsen mentyä nukkumaan, jos oli tarvis (työskentelen ns itselleni, vaikka en ole varsinaisesti yrittäjä, vaikea selittää, mutta ihan mahtava tilanne perheelliselle). Joskus myös juoksin kotiin töistä (mä yleensä vein lapsen hoitoon ja mies haki).
Mua auttoi myös se, että uskon päiväkodin olevan oikeasti jopa hyödyllistä 3-4-vuotiaalle, ja lapsi alkoi lopulta viihtyä siellä tosi hyvin. Nyt meillä on toinenkin lapsi, mutta esikoinen on jo eskarissa, enkä enää häntä kotiin saa täysin, mutta saa ainakin lyhyet päivät. Ja tokan hoidamme myös 3-vuotiaaksi kotona, olemme säästäneet ja asumiskuluja ei ole vedetty tappiin. Koska on se sen arvoista.
Ja mä todella rakastan työtäni, mutta musta ei vaan tunnu normaalilta olla niin paljon erossa lapsistani. Esikoisen ollessa 3-4 joulu- ja kesälomat tuntuivat normaalitilalta, päiväkotiajat poikkeustiloilta.
Lapsettomuusidea ei taida kuulua tähän ketjuun, vaikka lapsettomuus on aivan yhtä hyvä valinta kuin lasten hankkiminenkin. Ymmärtäisin vapaaehtoisen lapsettomuuden esiintuomisen (vaikka sen hehkuttaminen jokaikisessä ketjussa, johon sen suinkin voi ujuttaa, alkaa käydä väsyneeksi) jos ap valittaisi kiirettä ja uupumusta, mutta hänen ongelmansahan on, että hän kokee joutuvansa olemaan liian paljon erossa lapsestaan.
Mutta siis en osaa valitettavasti ratkaista tilannettasi ap, mutta symppaan sua täysillä. On ihan normaalia haluta olla lapsensa kanssa enemmän kuin pari tuntia päivässä. Mua ainakin ahdisti siinä sellaisen yhteyden katkeaminen, mikä syntyy jatkuvasta läsnäolosta. Mutta voin lohduttaa, että sen saa takaisin myös uudessa rutiinissa, kunhan totutte siihen (nyt se on taas meillä katkolla tokan lapsen syntymän myötä, mutta palannee aikanaan).
Alue: Aihe vapaa
Juuri ap:n kuvailemista syistä minä jäin kotiin. Maksaahan se meille minun menetetyn palkan (60k€ vuodessa), ei voi mitään. Jälkikasvulla on kuitenkin äiti kotona, ja isääkin he näkevät enemmän, koska isä voi sattuneista syistä viettää kaiken kotonaoloaikansa lattialla leikkien. Toisinaan matkustamme isän työmatkalle mukaan, sielläkin isää näkee ainakin iltaisin. En tiedä työllistynkö näiden vuosien jälkeen enää, mutta sen riskin olen tietoisesti ottanut. (Kyllä, eläkkeeni on turvattu).