Lue keskustelun säännöt.
Vai ettei jäähyllekkään saa lasta enää laittaa, vai niin...
29.09.2014 |
Myönnän suoraan, että olen vähän tyhmä. Ei mitään korkeampaa koulutusta ja kolme lasta, jotka on kasvatettu ihan maalaisjärjellä.
Tänään kun ajelin töistä kotiin, kuulin kun radiossa puhuttiin uusimmasta amerikkalaistutukimuksesta, jossa oli todettu, että jäähy on lapselle huono vaihtoehto. Sen aikana lapsen aivoissa aktivoituu sama alue, kuin ilmeisesti lyötäessä, näin ymmärsin?
Samoin kerrottiin suomalaisen lastenpsykiatrin kanta asiaan. Hän oli tutkimuksen kanssa samoilla linjoilla ja hänen mukaansa jäähylle laittaminen ei ole "rakentavaa" eikä tarjoa lapselle ratkaisukeinoja. Asiat pitäisi kuulemma aina pystyä selviuttämään puhumalla ja koittaa ymmärtää lasta omien moraalikäsitysten ulkopuolella...ja jotain. Tyhmä ei enää jaksanut kuunnella.
Mä en tiedä, miksi tää asia mua niin kaivelee. Musta vaan tuntuu, että tällaisten tutkimusten mukana häviää viimeinenkin maalaisjärki? Aivojen osien aktivoitumionen ensinnäkin? Onko se satavarma keino tulkita toisen ihmisolennon tuntemuksia ja onko siis jokainen jäähytetty lapsi nyt sitten yhtä kuin hakattu lapsi?
Ja kuinka moni vanhempi jaksaa aina, ihan aina selvittää tilanteet rakentavasti, unohtaen omat tunteensa. Joskus se jäähy on tarpeen sille vanhemmallekkin, samoin kun lapselle.
Kai mua vituttaa, kun omat lapset on olleet jäähyillä ja musta se on auttanut. Minuutti per ikävuosi. Ja nyt sekin on ollut ihan väärin.
Siis typerähän munkin reaktio on, mutta olisi kiva joskus kuulla jotain vastakritiikkiä noille tutkimuksillekin. Tollasta vaan lätkästään sun eteen, että revi siitä.
Huono päivä tänään, kun menee kuppi nurin moisesta...
Kommentit (295)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:22"]
Herranjestas, miten autoritäärisiä vanhempia täällä palstalla on! Ettekö te tiedä mitään lasten kehityksestä vai haluatteko vain päästä itse mahdollisimman helpolla opettamalla lapset tottelemaan rangaistusten pelossa?
[/quote] Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että esim. minun lapseni ei tarvise olla sinun lapsesi moraalinkasvatustuki eli nyrkkeilysäkki. Rikosilmoitus on oiva keino pahoinpitelijälasta kohtaan. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen. Myös lapsesi kavereilla. He eivät ole niitä, joita lapsesi saa kerta toisensa jälkeen potkia ja sinä selität kymmenettä kertaa, että ei saa, kun kaverillasi sattuu. Nollatoleranssi. Jos joku lyö lastani, teen ilmoituksen, koska hänen ei tarvitse olla tässä maailmassa uhri.
[/quote]
Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut, että lapselle selitetään asiaa kymmentä kertaa ja annetaan samalla hakata toista lasta! On puhuttu siitä, miten asioita kannattaa selittää lapselle. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhempi antaisi lapsen satuttaa toista. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää ja miksi asia täytyy tahallaan vetää överiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin, että onko nämä tyttöystävänsä tappaneet nuoret miehet näitä keskustelemalla kasvatettuja. Kun on vältelty viimeiseen asti lapselle pettymystä ja sitä, että vanhemmat ei suutu ja aina voidaan neuvotella ja rauhallisesti ottaa vastaan raivoamiset. Kun vähän kasvetaan, ei kestetäkään pettymyksen tunteita ja sitä, että tyttöystävä ei annakaan pillua, vaikka aina on tottunut jankuttamalla kaiken periksi saamaan. Tapetaan sitten tyttöystävä pois, kun ei kestetä pettymyksentunteita, kun niitä ei ole harjoiteltu lapsena ja ei ole ikinä nähty, että vanhemmat voivat suuttua. Elämä on ollut aina vain suojelemista ja kauniisti neuvottelua, ettei tule traumoja. Kova maailma edessä tällaisilla lapsilla.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:14"] [quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:04"] [quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 11:27"] [quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:09"] Tunnustan heti että en lukenut aloitusviestiä kokonaan enkä muitakaan sen jälkeen olleita. Mutta kun ap sanoi jotain et pitääkö aikuisen aina laittaa omat tunteensa sivuun, niin siitä tuli ajatus et eihän sekään voi olla lapselle hyväksi jos aikuinen ei näytä todellisia tunteitaan? Voi tietysti hillitä jos ihan meinaa napsahtaa, mutta kai sitä sentään ihminen ja inhimillinen saa olla? [/quote] Näistä lapsista kasvaa sitten narsistihirviöitä, jotka ovat eläneet kuplassa, kun eivät ole nähneet, miten ihmiset normaalisti reagoivat sylkemiseen, repimiseen, kirkumiseen ja paskamaiseen käytökseen. Kun kukaan ei ole uskaltanut olla heille vihainen ja kieltää, kun on pelätty traumoja lapsiraukalle. Tällainen lapsi lähtee maailmaan ja olettaa, että on edelleen maailman napa ja kaikki vain hymyilee ja keskustelee, kun hän vetää kaveriaan lättyyn. [/quote] Tiedän kyllä aikuisen joka on saanut kotona "kuria", isänsä on pitänyt kuria, ollut maailman napa itse, lapsilla ei mitään sanan valtaa, mielipidettä, kaikki tehty niinkuin isä on päättänyt, ilman turhia selityksiä. On oppinut ihan samanlaiseksi, jo nuoruudessaan ja myös omia vanhempiaan kohtaan, jos joku asia ei mene oman mielen mukaan, ei osaa keskustella tai perustella miksi näin pitäisi olla vaan suuttuu/raivoaa, tai vaikenee jos ei voi käyttäytyä huonosti (työssä, vieraat tai sellaiset ihmiset joille haluaa esittää fiksua), ja raivoaa takana päin muille tilanteesta. En tarkoita että lasten pitää antaa päättää kaikesta, ja että aina kun lapsi kiukkuaa anttaa tälle periksi. Vaan että lasta kohdellaan tasaveroisena, siten että päätökset perustellaan, nyt puemme kuravaatteet, koska ulkona on märkää ja muut vaatteet kastuisivat. Ei siis anneta vaihtoehtoja mutta kuunnellaan lasta, voi pahoitella että tällä tulee huonomieli, mutta nyt täytyy pukea. Eikä vain mielivaltataisesti sanota; nyt puet, kun äiti/isä sanoo. Ja taas lasta voi joskus myös kuunnella jos ei halua/jaksa tehdä esim. piha töitä koko päivää, ei lapsi pilalle mene, jos välillä asettuu lapsen asemaan ja ei teetä kodin töitä. Tottakai lasten välillä pitää osallistua mutta kohtuudella. Kurin pito on ikuisuus aihe, koska sanan voi ymmärtää niin monella eri tavalla, on eri asia vaatia kiukuttelevaa väsynyttä lasta kävelemään 100m kotiin, kuin vaatia kävelemään 1000m. Asia muuttuu taas kun lapsen ikä otetaan huomioon. Ja kun pohditaan kuinka väsynyt todellisuudessa on vai kiukutteleeko vain. On eri asia lohduttaa lasta kun on uhma kohtaus, eikä lapsi saa kaupasta lelua, kuin ostaa se. Ei lapsen huomioiminen tarkoita että lapsi oppii olemaan maailmannapa ja oppii saamaan tahtonsa kiukuttelemalla läpi. Ja mielestäni aina ei tarvi vanhempien olla ehdottomia, vaan joskus voi joustaa lapsen suuntaan, mutta tottakai pakollisissa asioissa aikuinen kertoo ja päättää kuinka toimitaan. [/quote] Ei aikuinen ja lapsi ole tasaveroisia ikinä. Et sinä voi keskustella lapsen kanssa koska lapsi ei kykene ymmärtämään asioiden merkityksiä ja ottamaan asioista vastuuta. [/quote] Ymmärsitkö tahallaan väärin? Tasavertaisella tarkoitan ettei komenneta kuin koiraa koko ajan ja lapsen tehtävä kuinka sanotaan. Vaan jos lapsi kiukuttelee en, haluan mielummin toisen paidan, rauhassa selitetään että nyt laitetaan tämä, aina ei saa tahtoa läpi, jne, ei vain nyt puet. Totta kai vastuu on vanhemmalla, ja päätökset tekee vanhempi, mutta lapselle voi puhua ja selittää asioita , eikä vain käskyttää sen takia kun itseä huvittaa. [/quote] Nimenomaan näin! Keskustelu ja asioiden selittäminen ei tarkoita, että lapsi saisi aina tahtonsa läpi tai saisi päättää kaikesta. Lapsen mielipiteen voi kuitenkin huomioida ja asioita selittää. Itse pidän jopa hieman pelottavana, kos lapsi opetetaan tottelemaan sokeasti siksi, että aikuinen niin sanoo. Toki tuollaisellekin toimintatavalle on paikkansa (esim autotielle ei juosta ja piste), mutta yleensä asioita kannattaa ja pitääkin lapselle selittää. Tuntikausien selittämistä tuo ei kuitenkaan tarkoita, kuten joku ylempänä epäili. Lto
[/quote] Työelämässä on hankala, kun tulee töihin näitä neuvottelevia nuoria työntekijöitä. He eivät todellakaan tottele työnantajaa, vaan heidän pitää saada olla pois kesätöistä viikko silloin ja tällöin, kun on festarit. Kun työnantaja sanoo, että ei on syy sanoa irti, ollaan raivoissaan, koska heille on opetettu, ettei saa koskaan totella ketään sokeasti ja mitkään säännöt eivät heitä koske.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:54]
Miten voi keskustella uhmaikäisen kanssa, joka huutaa ja kirkuu naama punaisena, raivokohtauksen kourissa lattialla sätkien
[/quote]
Uhmaikäisiä ei tarvitse rankaista itkupotkuraivareista, ei ne tee niitä pahuuttaan vaan siksi että eivät vielä osaa säädellä tunteitaan ja pukea niitä sanoiksi. Kun meidän kaksivee saa uhmiskohtauksen, juttelen hänelle "harmittaako sinua kun et saanut sitä? - Äiti ymmärtää että sinua harmittaa kun lelu meni rikki." Tms Lapsi saa riehua tilanteesta riippuen joko sylissä tai lattialla, ka keskustelu käydään siinä kohtaa kun lapsi on jo sen verran rauhoittunut että pystyy kuuntelemaan.
Tokihan se perheen isompia lapsia harmittaa huuto kesken aamupalan tms mutta hyvin ovat hekin oppineet selittämään pienimmälle tunteitaan ja sitä että meidän kotona mitään ei saa itkemällä.
Näin siis meillä toimitaan, en tiedä onko oikea vai väärä tapa kun vanhin kolmesta lapsesta on vasta tokaluokkalainen. Mutta kerroin vain esimerkin perheestä jossa ei jäähyjä harrasteta.
[/quote]
No herranen aika. Eikai kukaan nyt jäähylle laita siksi, että tenava suuttuu jostain. Jäähylle laitetaan, jos ei tottele tai tekee vaikka kiusaa.
Minä en ole omia jäähyttänyt, lähinnä omaa laiskuuttani. Mitään periaatteellista ei ole kyllä ollut. Se on vain yksi tapa rangaista.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:35"]
Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin, tai sitten halutaan ymmärtää tahallaan väärin. Jäähyttömyys ei tarkoita sitä, että lapsi saa tehdä mitä tahansa tai että sääntöjä ei ole.
Raivoavan lapsen paikka ei kuitenkaan ole yksin. Tunteita selitetään lapselle (sinua harmittaa, ettet saanut tehdä niin, äiti tietää, että sinua harmittaa) ja häntä pidetään turvassa. Lapsi ei hallitse tunteitaan, mutta aikuisen tulee näyttää, että hän on vahva ja kestää lapsen kiukun. Tunteita saa ja pitää näyttää. Lapsi ei saa myöskään olla vastuussa aikuisen tunteista, ts. ei niin, että "äidille tulee paha mieli, kun sinä kiukuttelet". Tokihan jäähy on vanhemmille helppo toimintakeino: "nyt istut siellä hiljaa ja mietit, mitä tuli tehtyä ja tulet takaisin vasta, kun osaat käyttäytyä". Tuollainen ei kuitenkaan luo lapselle ratkaisumalleja vaikeisiin tilanteisiin, eikä opeta tunteiden hallintaa ja käsittelyä. Lapsi oppii vain, että negatiivisia tunteita ei näytetä ja ne kestetään yksin.
Esimerkki meiltä töistä päiväkodista: Oltiin lähdössä ulos ja suuri osa lapsista oli jo puettu. Aloin auttamaan erästä kolmevuotiasta pukemisessa, mutta hän ei halunnutkaan laittaa kurahousuja, ja raivostui täysin. Lapsi ei koskaan kiukuttele tahallaan, halua olla inhottu ja ilkeä. Hänellä on aina syy kiukkuunsa. Olisin voinut nostaa lapsen raivoamaan yksin jonnekin ja todeta vain, että eteisessä ei kiukutella. Tämä olisi opettanut lapselle kuitenkin vain sen, että tunteita ei saa näyttää, asioista ei voi keskustella ja toimeen on tultava yksin.
Sen sijaan otin raivoavan lapsen tiukasti syliin. Keinuttelin häntä ja toistelin rauhallisella äänellä "tiedän, että sinua harmittaa, itke vain". En katsonut kelloa ja varmasti aluksi lapsi ei edes kuullut, mitä sanoin. Jatkoin tasaista, tiukkaa keinuttelua ja rauhallisella äänellä toistelua. Pikkuhiljaa itku alkoi laantua nyyhkytyksiksi ja lapsi alkoi rauhoittua. Kun hän pystyi kuuntelemaan, mitä sanoin, jatkoin keskustelua: "Sinua harmitti kovasti, kun et halunnut laittaa kurahousuja, niinkö?" Lapsi nyökkäsi (ei puhunut ikätasoisesti). Mietin, mikä lapsen mielestä kurahousuissa voisi olla vikana tai miksi hän ei haluaisi niitä pukea ja jatkoin keskustelua: "Olisiko sinusta kuitenkin ihanaa mennä vesilätäköihin? Nyt on ulkona ihania lätäköitä, siksi puetaan saappaat ja kurikset." Lapsi nyökkäsi. Mietin edelleen. "Sinä et haluaisi pukea kurahousuja, tuntuvatko ne jotenkin hankalilta? Onko niissä vähän hankalampi leikkiä kuin pelkässä haalarissa?" Lapsi nyökkäsi. Näin keskustelemalla sain selville, että kurikset tuntuivat lapsesta pahalta, koska olivat vähän tiukat ja olisi ollut kivempi leikkiä ilman. Keskustelu jatkui todella rauhallisesti ja valtavassa yhteisymmärryksessä. Kerroin lapselle, että tiedän, miten kuriksen tuntuvat tosiaan vähän hankalilta. Juttelimme siitä, miten ilman niitä ei kuitenkaan lätäköihin voisi mennä. Koko keskustelun ajan lapsi oli rauhallinen ja näytti arvostavan ja nauttivan valtavasti siitä, että kuuntelin hänen mielipidettään. Lopuksi lapsi puki kurahousut (avustuksellani) helpottuneena hymyillen ja juoksi iloisena vesileikkeihin. Koko tilanne oli meille molemmille hyvin palkitseva ja kaunis kohtaaminen. Lapsi koki tulevansa aidosti kuulluksi, eikä jyrätyksi diktaattorimaisesti tyylillä "sinä puet ne kurikset, kun minä sanon".
t. Lto
[/quote]
Hienosti toimittu. Mutta toivottavasti et sentään oleta, että kaikki uhmakohtaukset hoidetaan aina samalla tavalla. Siellä sinun työpaikallasi on ilmeisesti riittävästi henkilökuntaa ja joku muu hoitaa ruoanlaiton, siivouksen, muut lapset yms. sillä välin kun sinä keskityt yhteen lapseen. Monessa muussa tapauksessa resurssit eivät yksinkertaisesti riitä uhmiksen rauhoittamiseen kuvatulla tavalla. Ei ainakaan joka kerta.
[/quote]
Minustakin oivasti toimittu, mutta ei kait nyt tuollaisesta kukaan jäähyä annakaan? Lapsi on ensinnäkin kovin pieni, ja selvästi jostakin hädissään/kiukuissaan. Minusta on turhan mustavalkoista kärjistystä väittää, että tuossa juuri lapsi muka "normaalisti" laitetaan jäähylle. Ei laiteta, en ainakaan itse koskaan tuollaisessa tilanteessa ole jäähylle lasta pistänyt. Vaan ensin yrittänyt selvittää, mikä niissä kurahousuissa niin mättää.
Mutta kun viisiivuotias itse sanoo, ettei halua kuriksia, kun ne on niin tyhmän näköiset, niin kyllä, siinä olen sitten sanonut, että ok, ei ne nätit olekaan, mutta sinä tiedät, että siellä on märkää, emmekä mene ulos ilman vedenpitäviä housuja ja saappaita. Saat valita, mennääkö kurikset jalassa vai jätetäänkö kokonaan menemättä. Ja kun lapsi on alkanut kiukuta ja vänkätä, oln kyllä sanonut, että tuosta asiasta en neuvottele, asia on jo hänelle perusteltu - ja mennyt omiin hommiini. Jäähyä tavallaan tuokin, mutta katson, että lapsi ei tuosta vahingoitu, että kaikesta ei suostuta neuvottelemaan taas jo viidettä sataa kertaa.
221
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukuttelua ei tarvitse palkita keskustelulla. Minä neuvottelen monestakin asiasta lasten kanssa, mutta en niin, että minulle kiljutaan tai nimitellään tai läpsitään. Neuvotellaan heti, kun osataan sanoa asia edes jotakuinkin rauhallisesti. Ja tämän voi lapselle opettaa kyllä. Tunteitakin saa ja voi ilmaista, mutta aikuisen hommaa on rajata ja opettaa lapselle, MITEN.
Tuli muuten mieleen tuosta LTO:n käyttämästä holdingista, että sekin on aika kiistelty menetelmä, osa tulkitsee senkin väkivallaksi, että pidät tiukasti ja väkisin lasta rauhoittumassa sylissäsi.
Minä en noin sentään väitä, holding toimii osalle lapsista todella hyvin juurikin tuollaisen tunnekaaoksen rauhoittajana.
Mutta kun se vaan ON niin, että osalle se taas ei toimi ollenkaan, vaan he tarvitsevat rauhoittuakseen mieluummin juuri jäähyn kaltaista yksinolotilannetta!
Itselläni on kokemusta aspergereista, ja heissä on osa sellaisia, että vihaavat kosketusta. Jos joku ottaisi heidät tiukkaan syliotteeseen rauhoittuakseen, siinä olisi jo kolmas maailmansota likellä. Moni heistä hakee ihan itsekin mieluummin yksinäisen tilan, jos mieltä myllertää.
Eikä kyse ole pelkästään erityislapsista. Myös normaalilapsista osa kokee tuollaisen kiinnipidon ahdistavaksi, osa rauhoittavaksi.
Voitaisiinko siis päästä kompromissiin, jossa jäähy voi olla yksi keinovalikosta isommilla lapsilla selkeissä sääntörikkomuksissa ja silloin, kun lapsi hyötyy siitä rauhoittuakseen. Mutta jos sitä käytetään rangaistuksena, lapsen pitää varmuudella tietää jo etukäteen, mistä syistä jäähylle joutuu, ja rangaistuksen syy selvitetään hänelle selkeästi. Ja samalla se, miten tilanteessa olisi pitänyt paremmin toimia.
Onko tuokin lto liikaa?
221
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Holding ei toimi meidän esikoisen kanssa, pahimmat ylilyönnit (suoranaiset paniikki- ja kauhutilat) on tulleet nimenomaan holding-tilanteessa. Hän ahdistuu liian tiukasta sylissäpidosta, mutta rauhoittuu omassa tilassa (vaikkapa omassa sängyssään tai siinä jäähypenkillä). Koskaan ikinä ei ole jäähypenkki saanut aikaiseksi sellaista huutoraivopaniikkireaktiota kuin ne muutamat Rauhoitu nyt tähän syliin- pakolla pitämiset. Se on tavallaan muuten ihan rinnastettavissa mielestäni pakkopaitaan. Minäkin ahdistuisin jos minua pideltäisiin väkisin toista ihmistä vasten ja menettäisin käsieni hallinnan.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:38"]
Tekisitkö itse paremmin töitä, jos työnantaja pistäisi sinut jäähylle virheistä? Lapsi on kuten aikuinen, nöyryyttäminen kasvattaa vain vihaa ja tyhmistää. Lapsi haluaa olla osa perhettä ja miellyttää vanhempiaan, jos vanhemmat käyttäytyvät viisaasti ja kunnioitusta herättävästi eli selittävät, eivät rankaise.
Tyhmien vanhempien perheissä homma karkaa käsistä jo alkumetreillä ja sitten tarvitaan jäähyjä.
Meillä lapset 6 ja 8, rangaistuksia ei ole käytetty. Ihan hyvin käyttäytyvät, vaikkeivat hissukoita olekaan.
[/quote]
Ei lapsi halua miellyttää vanhempiaan. Se ei ole mikään koira. Hyvin käyttäytyvä lapsi ei ikinä riehu, tekee aina mitä sanotaan eikä ikinä kiusaa ketään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, en ole koskaan laittanut omia lapsiani jäähylle. Mutta ei ole edes tarvinnut, koska he ovat niin kilttejä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekään onneksi ei olla koskaan osattu laittaa lasta jäähylle. Ja nyt jälkiviisaana voi sanoa onneksi ei olla osattu!
Höpö höpöä, ihan oikein laittaa välillä rauhoittumaan ja miettimään tekosiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei PIENTÄ lasta saa laittaa yksin, SANOTAAN VAIKKA ALLE 5 VUOTIASTA TAI 6, TAI 7..... huoneeseen itkemään. Teinin saa ja vaikka oven lukkoon, HALOO, pahvit.))
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:15"]Jos kakru riehuu, hajottaa ja heittelee tavaroita niin mitä tehdään? Ei saa eristää pois ihmisten luota vaikka eri huoneeseen eli ilmeisesti vaan odotellaan milloin kakru lopettaa kohtauksessa. [/quote] Eikö tuossa ole jo vaarana että lapsi satuttaa itseään? En jättäisi yksin. Mitä jos olisit turvallinen aikuinen lapsen rinnalla ja näyttäisit että minä en hylkää sinua vaikka olisit kuinka " hirveä". Kiinnipito lapsi tiukasti aikuisen sylissä niin ettei pääse hajottamaan tavaroita/satuttamaan itseään tai muita. En tietenkään tiedä teidän taustoja enkä sitä miten normaalisti toimitte, mutta tämän perusteella mitä kirjoitit tämä tuli mieleeni. Monesti tuntuu että aikuisen on helpompaa itselleen laittaa lapsi jäähylle, kuin aidosti auttaa lasta selviytymään hankalista tilanteista. On helpompaa väheksyä toisen tunteita (ylipäätään tunteita) jos omat tunteet ei ole saaneet rakentavaa ymmärrystä.
[/quote]
tuokin on jo kiellettyä. sinä pahoinpitelet lasta jos pakotat hänet pysymään sylissäsi
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 10:11"]Ei PIENTÄ lasta saa laittaa yksin, SANOTAAN VAIKKA ALLE 5 VUOTIASTA TAI 6, TAI 7..... huoneeseen itkemään. Teinin saa ja vaikka oven lukkoon, HALOO, pahvit.))
[/quote]
Jos tämä kuusi vee vaikka on toistuvasti kielloista huolimatta lyönyt sisarustaan, niin eikö saa laittaa jäähylle? Annetaan jatkaa vaan lyömistä jos ei usko puhetta? Eli sitä lyöjää hemmotellaan ja lohdutetaan? Ei se lapsi varmasti siitä rikki mene jos joutuu hetkeksi pois tilanteesta ja etukäteen on varoitettu seurauksista.
Varmaan on hiukan väliä, mitä sillä jäähyllä tarkotetaan. Hiuksista viedään johonkin nurkkaan tunniksi "häpeäpaalulle" ja muut lapset nauraa TAI sitten johonkin pariks minuutiks rauhottumaan/juttelemaan turvalliseen paikkaan, missä lapsi rauhottuu. Mun mielestä jälkimmäinen okei. Luunapit mitä tässäkin keskustelussa vedettiin mukaan, ei ole okei.
Kyllähän nyt lapsiaan piiskaavat av-mammat tietävät paremmin kuin asiantuntijat.
Mielenkiinnosta; miten teillä, jotka jätätte raivoavan lapsen yksin ja käytätte ruumiillista väkivaltaa, on toimittu lapsuudenkodissa? Onko negatiivisia tunteita käsitelty millaisessa ilmapiirissä? Hellässä, sallivassa ja rakastavassa vai tuomitsevassa? Onko lapsuudenkodissakin kuritettu fyysisesti?
Meillä ei ole ikinä käytetty mitään jäähyjä, onneksi niistä ei puhuttu vielä silloin, kun omat olivat pieniä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:35"]
Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin, tai sitten halutaan ymmärtää tahallaan väärin. Jäähyttömyys ei tarkoita sitä, että lapsi saa tehdä mitä tahansa tai että sääntöjä ei ole.
Raivoavan lapsen paikka ei kuitenkaan ole yksin. Tunteita selitetään lapselle (sinua harmittaa, ettet saanut tehdä niin, äiti tietää, että sinua harmittaa) ja häntä pidetään turvassa. Lapsi ei hallitse tunteitaan, mutta aikuisen tulee näyttää, että hän on vahva ja kestää lapsen kiukun. Tunteita saa ja pitää näyttää. Lapsi ei saa myöskään olla vastuussa aikuisen tunteista, ts. ei niin, että "äidille tulee paha mieli, kun sinä kiukuttelet". Tokihan jäähy on vanhemmille helppo toimintakeino: "nyt istut siellä hiljaa ja mietit, mitä tuli tehtyä ja tulet takaisin vasta, kun osaat käyttäytyä". Tuollainen ei kuitenkaan luo lapselle ratkaisumalleja vaikeisiin tilanteisiin, eikä opeta tunteiden hallintaa ja käsittelyä. Lapsi oppii vain, että negatiivisia tunteita ei näytetä ja ne kestetään yksin.
Esimerkki meiltä töistä päiväkodista: Oltiin lähdössä ulos ja suuri osa lapsista oli jo puettu. Aloin auttamaan erästä kolmevuotiasta pukemisessa, mutta hän ei halunnutkaan laittaa kurahousuja, ja raivostui täysin. Lapsi ei koskaan kiukuttele tahallaan, halua olla inhottu ja ilkeä. Hänellä on aina syy kiukkuunsa. Olisin voinut nostaa lapsen raivoamaan yksin jonnekin ja todeta vain, että eteisessä ei kiukutella. Tämä olisi opettanut lapselle kuitenkin vain sen, että tunteita ei saa näyttää, asioista ei voi keskustella ja toimeen on tultava yksin.
Sen sijaan otin raivoavan lapsen tiukasti syliin. Keinuttelin häntä ja toistelin rauhallisella äänellä "tiedän, että sinua harmittaa, itke vain". En katsonut kelloa ja varmasti aluksi lapsi ei edes kuullut, mitä sanoin. Jatkoin tasaista, tiukkaa keinuttelua ja rauhallisella äänellä toistelua. Pikkuhiljaa itku alkoi laantua nyyhkytyksiksi ja lapsi alkoi rauhoittua. Kun hän pystyi kuuntelemaan, mitä sanoin, jatkoin keskustelua: "Sinua harmitti kovasti, kun et halunnut laittaa kurahousuja, niinkö?" Lapsi nyökkäsi (ei puhunut ikätasoisesti). Mietin, mikä lapsen mielestä kurahousuissa voisi olla vikana tai miksi hän ei haluaisi niitä pukea ja jatkoin keskustelua: "Olisiko sinusta kuitenkin ihanaa mennä vesilätäköihin? Nyt on ulkona ihania lätäköitä, siksi puetaan saappaat ja kurikset." Lapsi nyökkäsi. Mietin edelleen. "Sinä et haluaisi pukea kurahousuja, tuntuvatko ne jotenkin hankalilta? Onko niissä vähän hankalampi leikkiä kuin pelkässä haalarissa?" Lapsi nyökkäsi. Näin keskustelemalla sain selville, että kurikset tuntuivat lapsesta pahalta, koska olivat vähän tiukat ja olisi ollut kivempi leikkiä ilman. Keskustelu jatkui todella rauhallisesti ja valtavassa yhteisymmärryksessä. Kerroin lapselle, että tiedän, miten kuriksen tuntuvat tosiaan vähän hankalilta. Juttelimme siitä, miten ilman niitä ei kuitenkaan lätäköihin voisi mennä. Koko keskustelun ajan lapsi oli rauhallinen ja näytti arvostavan ja nauttivan valtavasti siitä, että kuuntelin hänen mielipidettään. Lopuksi lapsi puki kurahousut (avustuksellani) helpottuneena hymyillen ja juoksi iloisena vesileikkeihin. Koko tilanne oli meille molemmille hyvin palkitseva ja kaunis kohtaaminen. Lapsi koki tulevansa aidosti kuulluksi, eikä jyrätyksi diktaattorimaisesti tyylillä "sinä puet ne kurikset, kun minä sanon".
t. Lto
[/quote]
Hienosti toimittu. Mutta toivottavasti et sentään oleta, että kaikki uhmakohtaukset hoidetaan aina samalla tavalla. Siellä sinun työpaikallasi on ilmeisesti riittävästi henkilökuntaa ja joku muu hoitaa ruoanlaiton, siivouksen, muut lapset yms. sillä välin kun sinä keskityt yhteen lapseen. Monessa muussa tapauksessa resurssit eivät yksinkertaisesti riitä uhmiksen rauhoittamiseen kuvatulla tavalla. Ei ainakaan joka kerta.