Lue keskustelun säännöt.
Päinvastainen arvomaailma perheen sisällä
28.08.2021 |
Te ketkä olette samassa tilanteessa, miten pärjäätte? Itse en voisi olla enempää eri mieltä arvokysymyksissä vanhempiensa, ja muiden sisarusteni kanssa (2 pikkusiskoa ja 1 isoveli). Näkemyksemme eroavat kaikissa itselleni tärkeissä asioissa. Itselleni ympäristöarvot ovat hyvin tärkeitä, ja yritän elää näiden arvojen mukaan. Muu perheeni elää jopa harvinaisen saastuttavaa elämää, ja käy reippaasti lentolomilla pitkin vuotta eikä välitä kierrätyksestä. Samoin asenteemme vähemmistöjen kohtelusta ei kohtaa, ja välillä tuntuu suorastaan että olisin syntynyt ihan väärään perheeseen. Keskusteluissa olen lähes aina ainut oman tiimini pelaaja kenen niskan päälle on helppo päästä. Asiallista keskustelua on lähes mahdoton käydä, ja joskus kommentointi menee suoranaiseksi ilkeilyksi mitä muut eivät kuitenkaan tuomitse, sillä myös he pitävät ajatuksiani älyttöminä. Ei huvita osallistua enää sen kummemmin yhteisiin jouluihin eikä muihinkaan kesteihin. Perheeni mielestä olen kuitenkin hankala ja minua syytetään riitaisuudesta, mikä on yleensä seurausta tilanteesta missä yritän puolustaa itseäni ilkeilyä vastaan. Miten te muut olette ratkaisseet tällaiset tilanteet? Oletteko nähneet perhettänne esimerkiksi vain poika- tai tyttöystävän kanssa, milloin käytös saattaa olla sivistyneempää vai miten? Kaipaan muutenkin vertaisapua. :( N22
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.
Toki lapsensa kasvattamista saa jatkaa aikuisiälläkin meille suomalaisille niin rakkaalla naurunalaiseksi tekemisen metodilla.
Tosin aikuinen lapsi voi myös vetää johtopäätökset siitä, katsooko olevansa tämän ”kasvatuksen” tarpeessa.
Tämähän koko ketjun aihe on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet nyt ovat vähän tommoisia. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: vähennät kanssakäymistä tai ette puhu niistä mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä.
Meilläkin on lapsuudenperheessä erilaisia näkemyksiä asioista ja ollaan huomattu että niistä tulee helposti kunnon perheriita. Siksi vältellään niitä aiheita, ei kenenkään mieli kuitenkaan ole muuttumassa. Jutellaan muista jutuista, iisiä.
Kiitos tästä kommentista. Minulle kävisi ihan hyvin se, että ei puhuttaisi mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä, mutta koska koko perheeni on täysin eri mieltä kanssani lähes kaikesta, ei kukaan näkisi mitään vaivaa puhuakseen muusta vaan jään vaan aina tilanteen ulkopuolelle. Normaali keskustelu onnistuu kyllä ihan kaikissa muissa ryhmissä, missä monet sinänsä ovat samaa mieltä kuin perheeni, mutta eivät suhtaudu yhtä pilkallisesti ajatuksiini. Perhe on myös henkilökohtaisempi "instituutti" ja silloin se tuntuu pahemmalta, kun saa todistaa heidän ylimielistä suhtautumistaan esimerkiksi homoseksuaaleihin.
Esim. isäni on homovastainen, sallin hänen mielipiteensä, en koe tarpeen olla hänelle asiaa tuputtamassa, en voita sillä mitään. On sama kuin hakkaisi päätään seinään, hänellä on oikeus olla mitä mieltä on, se ei jankkaamalla muuksi muutu. Miksi siitä pitäisi hänen kanssaan väitellä ja väkisin vääntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet nyt ovat vähän tommoisia. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: vähennät kanssakäymistä tai ette puhu niistä mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä.
Meilläkin on lapsuudenperheessä erilaisia näkemyksiä asioista ja ollaan huomattu että niistä tulee helposti kunnon perheriita. Siksi vältellään niitä aiheita, ei kenenkään mieli kuitenkaan ole muuttumassa. Jutellaan muista jutuista, iisiä.
Kiitos tästä kommentista. Minulle kävisi ihan hyvin se, että ei puhuttaisi mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä, mutta koska koko perheeni on täysin eri mieltä kanssani lähes kaikesta, ei kukaan näkisi mitään vaivaa puhuakseen muusta vaan jään vaan aina tilanteen ulkopuolelle. Normaali keskustelu onnistuu kyllä ihan kaikissa muissa ryhmissä, missä monet sinänsä ovat samaa mieltä kuin perheeni, mutta eivät suhtaudu yhtä pilkallisesti ajatuksiini. Perhe on myös henkilökohtaisempi "instituutti" ja silloin se tuntuu pahemmalta, kun saa todistaa heidän ylimielistä suhtautumistaan esimerkiksi homoseksuaaleihin.
Esim. isäni on homovastainen, sallin hänen mielipiteensä, en koe tarpeen olla hänelle asiaa tuputtamassa, en voita sillä mitään. On sama kuin hakkaisi päätään seinään, hänellä on oikeus olla mitä mieltä on, se ei jankkaamalla muuksi muutu. Miksi siitä pitäisi hänen kanssaan väitellä ja väkisin vääntää?
No tuollaiset tilanteet menee hankalaksi siinä vaiheessa kun ne erimielisyyden aiheet ei ole enää mitään irrallisia mielipiteitä, vaan ihan itseä koskettavia aiheita. Esimerkiksi omassa suvussani meni muutama vuosi sitten parin henkilön välit kun yksi sukulainen piti kaikkia eronneita naisia ja yksinhuoltajia p*skoina ihmisinä ja jotenkin ongelmaisina, eikä nähnyt mitään vikaa paasata tuota maailmankuvaansa juuri eronneen yksinhuoltajan ollessa paikallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet nyt ovat vähän tommoisia. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: vähennät kanssakäymistä tai ette puhu niistä mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä.
Meilläkin on lapsuudenperheessä erilaisia näkemyksiä asioista ja ollaan huomattu että niistä tulee helposti kunnon perheriita. Siksi vältellään niitä aiheita, ei kenenkään mieli kuitenkaan ole muuttumassa. Jutellaan muista jutuista, iisiä.
Kiitos tästä kommentista. Minulle kävisi ihan hyvin se, että ei puhuttaisi mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä, mutta koska koko perheeni on täysin eri mieltä kanssani lähes kaikesta, ei kukaan näkisi mitään vaivaa puhuakseen muusta vaan jään vaan aina tilanteen ulkopuolelle. Normaali keskustelu onnistuu kyllä ihan kaikissa muissa ryhmissä, missä monet sinänsä ovat samaa mieltä kuin perheeni, mutta eivät suhtaudu yhtä pilkallisesti ajatuksiini. Perhe on myös henkilökohtaisempi "instituutti" ja silloin se tuntuu pahemmalta, kun saa todistaa heidän ylimielistä suhtautumistaan esimerkiksi homoseksuaaleihin.
Esim. isäni on homovastainen, sallin hänen mielipiteensä, en koe tarpeen olla hänelle asiaa tuputtamassa, en voita sillä mitään. On sama kuin hakkaisi päätään seinään, hänellä on oikeus olla mitä mieltä on, se ei jankkaamalla muuksi muutu. Miksi siitä pitäisi hänen kanssaan väitellä ja väkisin vääntää?
Entä jos isäsi haluaa aina väitellä kanssasi ja haukkua homoseksuaaleja ystäviäsi? Ei kaikilla ole sopuisaa perhettä.
Sääliksi käy vanhempiasi, varmaan häpeävät sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...
"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."
Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.
Toki lapsensa kasvattamista saa jatkaa aikuisiälläkin meille suomalaisille niin rakkaalla naurunalaiseksi tekemisen metodilla.
Tosin aikuinen lapsi voi myös vetää johtopäätökset siitä, katsooko olevansa tämän ”kasvatuksen” tarpeessa.
Tämähän koko ketjun aihe on.
Miten tuossa tapauksessa on tehty lapsi naurunalaiseksi? Jos kovaan ääneen vastustaa yksityisautoilua, niin kai sitä silloin mieluummin kulkeekin julkisilla/fillarilla kuin on ruinaamassa vanhemmilta kyydin yksityisautolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Kai sitä saa omaa aikuista lastaankin vielä sen verran kasvattaa osoittamalla, että on naurettavaa vastustaa yksityisautoilua, paitsi silloin kun itse siitä hyötyy.
Toki lapsensa kasvattamista saa jatkaa aikuisiälläkin meille suomalaisille niin rakkaalla naurunalaiseksi tekemisen metodilla.
Tosin aikuinen lapsi voi myös vetää johtopäätökset siitä, katsooko olevansa tämän ”kasvatuksen” tarpeessa.
Tämähän koko ketjun aihe on.
Miten tuossa tapauksessa on tehty lapsi naurunalaiseksi? Jos kovaan ääneen vastustaa yksityisautoilua, niin kai sitä silloin mieluummin kulkeekin julkisilla/fillarilla kuin on ruinaamassa vanhemmilta kyydin yksityisautolla?
Jos haluaa osoittaa toiselle ihmiselle, kuinka ”naurettavia hänen ajatuksensa ovat”, niin kyllä silloin pyrkii tekemään hänet naurunalaiseksi.
Toinen kysymys sitten, että kuka siinä lopulta nauraa ja kenelle, jos omasta lapsesta näkyy enää vain polkupyörän perävalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Minä en ole toistaiseksi nähnyt ap:n viesteissä mitään siihen viittaavaa, että muu perhe ilkeilisi hänelle. Ap kertoo esim. ahdistuvansa siitä, kun muu perhe puhuu keskenään reissaamisesta. Ei kai se ole ilkeilyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kyllä aika tuomitsevalta. Toiset puhuu innoissaan reissuistaan ja hän käy paasaamaan lentomatkailun paheellisuudesta. Ei ihme jos pitävät sua party pooperina/tylsimyksenä.
Tässä ap. En paasaa enää, joskus olen paasannut. Keskusteluihin on kuitenkin vaikea suhtautua, sillä en pidä lentomatkailua eettisenä toimintana. Hyvä vertaus olisi syntyä turkistarhaajaperheeseen, ja olla itse perheen ainut eläinoikeuksien kannattaja.
Noh, vanhempiaan ei voi valita. Vanhempasi tuskin lopettavat lentomatkailua vain siitä syystä, että syyllistät heitä siitä. Turkistarhaajat tuskin lopettavat elinkeinoaan ruokkia ja elättää perheensä vain siitä syystä, miten joku lapsista sitä vastustaa.
Olisi hyvä löytää keskitie ja hyväksyä asioita perheeltään, vaikka ei niistä itse pitäisikään. Itse voi sitten vaikuttaa asioihin omilla valinnoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Minä en ole toistaiseksi nähnyt ap:n viesteissä mitään siihen viittaavaa, että muu perhe ilkeilisi hänelle. Ap kertoo esim. ahdistuvansa siitä, kun muu perhe puhuu keskenään reissaamisesta. Ei kai se ole ilkeilyä?
Ap ensimmäisessä viestissään: ”Kommentointi menee suoranaiseksi ilkeilyksi.”
Iloinen keskustelijamme: ”En ole toistaiseksi nähnyt mitään siihen viittaavaa että muu perhe ilkeilisi hänelle.”
Juu ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet nyt ovat vähän tommoisia. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: vähennät kanssakäymistä tai ette puhu niistä mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä.
Meilläkin on lapsuudenperheessä erilaisia näkemyksiä asioista ja ollaan huomattu että niistä tulee helposti kunnon perheriita. Siksi vältellään niitä aiheita, ei kenenkään mieli kuitenkaan ole muuttumassa. Jutellaan muista jutuista, iisiä.
Kiitos tästä kommentista. Minulle kävisi ihan hyvin se, että ei puhuttaisi mielipide-eroja herättävistä kysymyksistä, mutta koska koko perheeni on täysin eri mieltä kanssani lähes kaikesta, ei kukaan näkisi mitään vaivaa puhuakseen muusta vaan jään vaan aina tilanteen ulkopuolelle. Normaali keskustelu onnistuu kyllä ihan kaikissa muissa ryhmissä, missä monet sinänsä ovat samaa mieltä kuin perheeni, mutta eivät suhtaudu yhtä pilkallisesti ajatuksiini. Perhe on myös henkilökohtaisempi "instituutti" ja silloin se tuntuu pahemmalta, kun saa todistaa heidän ylimielistä suhtautumistaan esimerkiksi homoseksuaaleihin.
Esim. isäni on homovastainen, sallin hänen mielipiteensä, en koe tarpeen olla hänelle asiaa tuputtamassa, en voita sillä mitään. On sama kuin hakkaisi päätään seinään, hänellä on oikeus olla mitä mieltä on, se ei jankkaamalla muuksi muutu. Miksi siitä pitäisi hänen kanssaan väitellä ja väkisin vääntää?
Entä jos isäsi haluaa aina väitellä kanssasi ja haukkua homoseksuaaleja ystäviäsi? Ei kaikilla ole sopuisaa perhettä.
Tämä! Minun vanhempani haluavat aivan väkisin puhua esimerkiksi sukuumme kuuluvasta transhenkilöstä. Minä voisin aivan hyvin olla keskustelematta hänestä, kun koskaan hänestä ei sanota mitään positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...
"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."
Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.
Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Reissaaminen on kyllä monille ihan normaalia elämää korona-ajan ulkopuolella. Jos matkoista puhuminen saa mielen pahoittumaan, voi elämä olla aika hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...
"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."
Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.
Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen.
On eri asia elää perheessä missä esimerkiksi isä on homofoobikko, mutta äiti lempeä ja ymmärtäväinen, ja sisaruksetkin normaaleja. Tunnen oloni monesti yksinäiseksi, kun kaikki muut tuntuvat laulavat ihan eri virttä kuin minä, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteeni. Tuo turkistarhaus ammattina kruunaisi kyllä kokonaisuuden. Joku totesi, että vanhempani ja perheeni varmasti häpeävät minua. Niin varmasti häpeävätkin, ja toivoisivat etten olisi paikalla pilaamassa ilmapiiriä ärsyttävillä ajatuksillani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sitä olla äänessä aiheissa, jousta tietää syntyvän riitaa? Mikä tarve sinulla on julistaa hienoja näkemyksiäsi?
Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin. Ap
Jää sitten. Olet vähemmistö, joten et voi alkaa määräilemään mistä muut puhuvat. Ei vaikka mieli tekisi. Perheen piirissä et voi ilmiantaa ja poistattaa keskusteluja, kuten palstoilla olet tottunut.
Sitten on varmaan kaikille parasta, että jään jatkossa kotiin. Tilanne on silti surullinen, sillä onhan kyseessä kuitenkin perheeni. AP
Sinun tilanteessasi jäisin kotiin.
Mutta kuinka on mahdollista, että olette eri mieltä ihan kaikesta? Siis pukeutumisesta, loman vietosta, ruoanlaitosta, asumisesta, työstä, käsitöistä, liikunnasta, eläimistä, lapsista, terveydenhoidosta, vanhusten hoivasta, abortista, uskonnosta, yksilön vapaudesta, siivoamisesta, pyykinpesusta, pyhien vietosta, taiteesta, musiikista, elokuvista...?
Jos tosiaan yksimielisyyttä ei löytyisi mistään, jäisin varmaan kotiin.
Emme ole eri mieltä ihan kaikesta. Listaltasi löytyi paljon asioita mistä puhumisesta ei varmastikaan tulisi riitaa. Kyse on myös asenteista, myös minun asenteestasi. En voi sietää sitä miten yksinäiseksi tunnen oloni perheessäni. Toivoisinkin, että erimielisyydet liittyisivät vaikka siivoamiseen, koska se ei tunnu itselleni niin tärkeältä. Erimielisyydet liittyvät vahvasti minulle tärkeisiin asioihin, eikä perheelläni ole pienintäkään hinkua ymmärtää niitä. Kadehdin aina lapsia keiden vanhemmat tukevat lapsiaan myös tilanteissa, missä lapsen päätös ei noudata ensisijaisesti vanhemman toivetta.
Minäkin olin tällainen mustavalkoinen ihminen nuorena. Koko sukuni oli kategorisesti täysin vastakkaista mieltä asioista, joista paasasin. Minun onnekseni niistä ei tehty taisteluja, vaan jotenkin sovin kuitenkin seuraan ja aina joku (mummo, äiti) jaksoi tulla lohduttelemaan ja sovittiin asioita. Nyt kun mietin, niin taisin olla oikeinkin rasittava. Harmi, jos sinun täytyy näiden asioiden takia erota perheestäsi. Esim. ilmastokysymykset eivät ole lähellekään niin tärkeitä, kuin se, että sinulla säilyy suhde sukuusi. Parin vuoden päästä mielipiteesi ovat muuttuneet kuitenkin. Ymmärrän, jos sinulla on esim. homoseksuaaleja ystäviä jolloin sinua loukkaa henkilökohtaisesti perheesi kielenkäyttö...
Asiat eivät ole mustavalkoisia läheskään aina. Niistä voi aina löytää vaikka kuinka monta puolta. Kunhan tulee vähän ikää lisää, niin huomaat sen itsekin.
Tässäkin huomaa ilmiön yksipuolisuuden. Itse pitää joustaa ja kestää vaikka mitä ja myydät omat arvonsa voidakseen olla perheensä kanssa, mistä puolestaan kukaan ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen yhden puolesta, että voisi kokea viihtyvänsä.
Mistä sinä tiedät, mitä kaikkea ap:n perheessä on tehty sen eteen, että hän kokisi viihtyvänsä? Ties vaikka on jo ostettu seitania joulupöytään ja kauramaitoa kahviin, kun hän tulee käymään. Sillehän ei sitten kukaan voi mitään, jos ap pahoittaa niin mielensä toisten lentomatkailusta, ettei mielipahaltaan kykene enää keskustelemaan ja olemaan kiinnostunut itse reissukohteesta ja siitä, mitä siellä on tehty, vaan jää mieluummin pois koko vierailulta.
Aika passiivis-aggressiivinen perhe, jos ensin ostavat seitania ja kauramaitoa ja sitten alkavat ilkeillä. Koska ap:n mukaan ongelmana on nimenomaan tuo ilkeily monen voimin yhtä vastaan.
Niin metsää vastaa, kuin sinne huutaa...
"Mielestäni perhetapaamiset olisivat helpompia, jos niissä ei aina keskusteltaisi reissaamisesta tai muista aiheista joista itselleni tulee vaan paha mieli. Oikeastaan on vaikea puhua mistä vaan, koska olen niin eri mieltä kaikesta. Vaihtoehtona on toki olla "julistamatta" mitään mielipiteitäni (aka normaali keskusteluun osallistuminen), mutta silloin jään mieluummin vain kotiin."
Minä ainakin luen tästä ap:n viestistä rivien välistä, että hän taitaa useimmiten olla se, jota vastaan muut joutuvat puolustautumaan. Ei ole normaalia keskusteluun osallistumista alkaa paasata lentomatkailun epäekologisuudesta, jos toiset kyselevät, miten meni Mikon ja Maijan Mallorcan matka.
Tässä taas ap. Tarkoitan boldatulla kohdalla sitä, että on vaikea ottaa osaa keskusteluun, kun monesti se pyörii sellaisten aiheiden ympärillä mistä itse en välitä. Saatetaan vaikka kaikkien viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja istun hiljaa vieressä potien ilmastoahdistusta. Naurakaa tekin täällä vaan, olen siihen tottunut. Näitä tilanteita on hyvin paljon, ja otin osaa keskusteluun tai en, keskustelun lomasta saatetaan pilkallisesti sivaltaa jotain, että "Joo niin... paitsi Maija ku se on tollanen hysteerikko". Sama saattaa päteä homofobiseen pilkkaamiseen.
On eri asia elää perheessä missä esimerkiksi isä on homofoobikko, mutta äiti lempeä ja ymmärtäväinen, ja sisaruksetkin normaaleja. Tunnen oloni monesti yksinäiseksi, kun kaikki muut tuntuvat laulavat ihan eri virttä kuin minä, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta ulkopuolisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteeni. Tuo turkistarhaus ammattina kruunaisi kyllä kokonaisuuden. Joku totesi, että vanhempani ja perheeni varmasti häpeävät minua. Niin varmasti häpeävätkin, ja toivoisivat etten olisi paikalla pilaamassa ilmapiiriä ärsyttävillä ajatuksillani. Ap
Uskon myös, että he toivoisivat saaneensa erilaisen tyttären, että heillä kävi huono tuuri. Toivon ettei kukaan muu vanhempi nujerra ympäristöhuolestunutta lastaan samalla tavalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihreisiin arvoihin kallellaan oleva poikamme ei enää saa asemalta kyytiä kotiin, koska onnistui olemaan vahvasti sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja tietynlaiset työt (vaikka rekkakuski tai kokki) on vääristyneen maailmankatsomuksen tulosta, hän ei halu sellaisesta hyötyä. Niinpä rekkakuski-isä toteaa, että jos kotona haluat käydä, niin ota asemalta fillari ja aja 30 km.
Tulee paha mieli poikanne puolesta. Harmittaa, että pohjimmiltaan hyväntahtoiset nuoret nujerretaan tällä tavalla vanhempien puolesta. Toivottavasti teillä on muitakin lapsia, niin ei tule täysin yksinäistä vanhuutta.
Oikeastiko sinä hakisit lapsesi asemalta ja kuuntelisit koko matkan ajan valitusta siitä, miten autoilemalla tuhotaan ilmasto? Että on typerää ja suorastaan sairasta viedä seuraavilta sukupolvilta elämä vain oman mukavuuden takia. Ja se koko matka tehdään vain lapsen takia, ei siksi, että itse halutaan.
Kyllä sen lapsen eteen tehdään paljon vaikeampiakin asioita. Tuo nyt vain on esimerkki siitä, kun teini ottaa etäisyyttä perheensä arvomaailmaan. Eli kuulostaa ihan normaalilta. Kyllä me haettaisiin lapsi ja kuunneltaisiin. Kyllä ne siitä asettuu, kun ikää tulee lisää. Ei muutenkaan olla mitään nillittäjiä, etenkään omia lapsia kohtaan.
Siis annat teinisi moittia ratkaisujasi, mutta et vaadi teiniltä perusteluja sille, että hänen takiaan pitää autoilla? Jos aidosti vastustaa autoilua, niin ei mene vanhempien kyytiin eli kyllä lapsille pitää opettaa, että omat puheet ja omat arvot kannattaa pitää samassa linjassa, muuten ei ole kuuntelemisen arvoinen.
En tiedä, onko sulla teinejä, mutta mun teinit on moittineet mun ratkaisuja enemmänkin :) Voi olla, että niissä on moitittavaakin, ei siinä mitään. Mutta eiköhän se ole teinin tehtävä. En saa mitään kohtausta tällaisesta. Kun on tullut ikää lisää, ovat mielipiteetkin yleensä muuttuneet. Kyllä juttelemme asioista, ja omat teinini ovat oikein hyviä perustelemaan kantansa. Kivahan niiden kanssa on vängätä. Kohta viimeinenkin lähtee kotoa, ihan ikävä tulee.
Toppahousut oli jalassa, mutta sormet ja posket paleltuivat, katsos kun myös 30 asteen pakkasella täytyy pitää kiinni pyörän ohjaustangosta.
Ja ei, en suinkaan kieltäytynyt autokyydistä ideologisista syistä, vaan vanhemmillani vain oli sellainen ideologia ettei autoa laiteta lämpenemään kakaran harrastuksien vuoksi. Mutta tokihan minun pitää heidän arvojaan arvostaa, kun vanhempia ovat...